Heips,
olen pitkästä aikaa palannut sarjakuvien pariin. Luin nuorempana paljon sarjakuvia ja suosikkeihini kuuluivat mm. Asterix, Tintti sekä Piko ja Fantasio. Vierailin kesällä Pariisissa ja siellä kirjakaupassa näin hyllyt täynnä sarjakuvia ja siitä tuli mieleen mitähän uutta sieltä kamaralta olisi tarjolla. Tein hiukan tutkimustyötä ja hämmästyksekseni huomasin, että ranskankielisiä sarjakuvia ei juurikaan ole käänneetty enää suomenkielelle. Miksiköhän niin? Vai enkö osaa etsiä oikeista paikoista?
Mutta ei sinänsä huolta. Olen jo tähän päivään mennessä kerennyt unohtaa kaikki tarinat mitä joskus tuli luettua, joten näiden vanhojen klassikoiden uudelleen lukeminenkin kyllä lämmittää mieltä. Olisi kuitenkin kiva tietää mitä uutta olisi tarjolla.
--
Ja tosiaan hain tällaisia isoja suosittuja sarjakuvia, koska kuvittelin että kymmenen vuoden tauon jälkeen edessä olisi iso kasa sarjakuvia mihin perehtyä. Näin ei näytä olevan ja onhan se hiukan sääli. --
Tsekkaapa vielä Blacksad:kin ainakin päälle.
--
BD:n saatavuus englanniksi on muutenkin parantunut viime vuosina merkittävästi. Valitettavsti valtaosa näistä julkaisuista ei Kvaakilla herätä mitään keskustelua, tai saa edes ohimenevää mainintaa.
Kvaak ei ole mitään muuta kuin me jäsenet.
Suomen sarjakuvan kannattelemat Kvaak ja Sarjainfo rinnastuvat arvolatauksiltaan välillä aika ihmeellisesti. Ehkä se on silti tasapainoinen kokonaiskuva, kun eri yleisöt saavat haluamansa ja niin eteenpäin. Jatkakaa.
Sivuhuomautuksena pakko sanoa että välillä se on musertavaa, kun hakuun laitettuna itselle erityisesti pärähtävät tekijät on mainittu vain ohimennen tai sitten ovat herättäneet lyhyen keskustelun jos sitäkään.Samat fiilikset diegon kanssa. Kvaak ei tietenkään ole mitään muuta kuin sen jäsenet mutta tämä taas herättää kysymyksiä siitä, minkälaiset harrastajat tänne kirjoittelevat ja minkälaiset taas ovat keränneet kamppeensa & lähteneet, tyytyvät seurailemaan sivusta, tai eivät kiinnostu Kvaakista ollenkaan. Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin keskusteluihin keskityttäessä Kvaak näyttäytyy helposti Tex Willer -foorumina, jolla on jostain syystä alafoorumi Aku Ankalle. Mielikuva on huvittava, mutta myös melko surullinen.
- Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin keskusteluihin keskityttäessä Kvaak näyttäytyy helposti Tex Willer -foorumina, jolla on jostain syystä alafoorumi Aku Ankalle. Mielikuva on huvittava, mutta myös melko surullinen.
Toisaalta eivät uudet BD:t tai muut vähän marginaalisemmat julkaisut monesti juuri mitään keskustelua herätä englannikielisilläkään sarjakuvafoorumeilla. Välillä uusista julkaisuista on vaikea löytää yhtään arvostelua edes blogeista tms. Paljokshulknostaa-juttuja kyllä riittäisi monen talven tarpeiksi.
--
dunkhalle voisin suositella Joann Sfarin sarjakuvia, mitkä rosoisemmasta ulkomuodostaan huolimatta ovat hauskaa luettavaa. Klassikot mitkä aluksi mainitsit ovat toisaalta aika virtuoosimaisen tarkkaa viivaa, joten en tiedä menisikö Sfar sinulle liian nykyaikaiseksi. Englanniksi ja suomeksikin niitä on tullut ja ranskaksi sitten vaikka kuinka.
Ei Tex Willeriä kannata katsoa nenävartta pitkin, ja eurosarjakuvaa sekin on, kuten muuten Disney-sarjakuvakin useimmiten tätä nykyä.Lurker, sulla on monesti todella paha tapa vastata viesteihin jollain ylimielisellä heitolla, joka ei millään tavalla liity lainaamasi viestin aiheeseen. Tällä kertaa tarjolla olisi näköjään olettamus siitä, kuinka katson Tex Willeriä nenänvartta pitkin ja ihastuttava opetus siitä, että Disney-sarjakuvaa tehdään paljon myös Euroopassa. Mielestäni olen kyllä kirjoittanut eurooppalaisista Disney-sarjoista kohtuulisen monta viestiä, viimeksi eilen, mutta kiitokset nyt kuitenkin tästä verrattomasta informaatiosta.
Ihan yhtä hyvin sitä voi keskustellla Guy Delislestä kuin Nakke Nakuttajastakin.
Lurker, sulla on monesti todella paha tapa vastata viesteihin jollain ylimielisellä heitolla, joka ei millään tavalla liity lainaamasi viestin aiheeseen. --
Sfar on tosiaan hyvä. Vähintään juttujaan jaksaa lukea juuri tuon piirrostyylin vuoksi.
Jos joku suomennettu eurosarjakuvan tekijä pitäisi esille nostaa, niin ehdottomasti Manu Larcenet. Blastit mulla on yhä kesken, mutta Pieniä voittoja sekä Maallemuuttajat ovat samaan aikaan niin pieniä, mutta myös niin suuria, että kyllä kelpaa lukea usein.
Kvaakin sarjakuvakeskustelut kun keskittyvät pitkälti Tex Willeriin ja Ankkoihin; yhdestä julkaisuista saatetaan käydä pitkiäkin keskusteluja. Eurooppalaisista tai vaikka kotimaisista sarjakuvista on monesti tarjolla viestejä - kommentteja, knoppitietoa, tiedotuksia uusista julkaisuista tjsp, joihin kukaan ei vastaa. Tämä on monesti se eri alueiden ero; käydäänkö niillä monologia vai dialogia.
-- Tai mikä sen estää?
Viestissäni ei kuitenkaan ollut kyse ei ollut Tex Willeristä (jota omista kokoelmista löytyy ihan kohtuullinen määrä) tai ankoista, vaan Kvaakin keskusteluista, mistä syystä sen sanan edellisessä viestissä kursivoin. Kvaakin sarjakuvakeskustelut kun keskittyvät pitkälti Tex Willeriin ja Ankkoihin; yhdestä julkaisuista saatetaan käydä pitkiäkin keskusteluja. Eurooppalaisista tai vaikka kotimaisista sarjakuvista on monesti tarjolla viestejä - kommentteja, knoppitietoa, tiedotuksia uusista julkaisuista tjsp, joihin kukaan ei vastaa. Tämä on monesti se eri alueiden ero; käydäänkö niillä monologia vai dialogia.
Tuleepa itsekin heitettyä useammin kommentti luetusta Willeristä kuin luetusta eurosarjakuvasta, kun jälkimmäisestä ei synny mitään keskustelua.
Totta kyllä, ellei olisi Kvaakia ei olisi edes paikkaa missä keskustella.Ja toki tietty monta ei niin tasokastakin keskustelua. Väistämätöntä viestimäärän myötä ihan laskennallisestikin.
On moni hyvä keskustelu käytykin.
-- Kukaan ei ole vastuussa sisällöstä tai sen laadusta niin kauan kuin pysytään itse pääaihealueessa eli sarjakuvissa. Huomio jakautuu sarjakuville niiden kiinnostuksen mukaan eikä sen mukaan miten objektiivisesti mitattuna ne sen ansaitsisivat.
Taidat olla asian ytimessä. Mikä kiinnostaa, siitä keskustellaan. (Tosin tästä poikkeuksena on manga, jota ilmeisesti ostetaan paljon, mutta sen lukijat juttelevat jossain ihan muualla kuin Kvaakissa - mitä nyt satunnaisesti.)
Luulen että asia on jossain määrin psykologisempi, koska ainakin Koipeliinin äänestyskäyttäytymisen perusteella kiinnostus on näennäistä laaja-alaisempaa.
Keskustelun lukko voi olla juuri siinä, miten Jiksi oman Tex Willer-kommentointinsa perusteli. Eikä "monologikammo" koske vain eurosarjakuvaa. Alternative on monen suomalaisen suosimaa mutta kuka siitä jaksaa täällä näinä päivinä keskustella?
Luulen että asia on jossain määrin psykologisempi, koska ainakin Koipeliinin äänestyskäyttäytymisen perusteella kiinnostus on näennäistä laaja-alaisempaa.Viestejä kirjoitetaan sinne, missä keskustelua todennäköisesti syntyy. Jos on hyvä syy olettaa että keskustelua ei synny, ei jaksa edes yrittää. Turha lienee mainita, mitä tapahtuu kun tarpeeksi moni toimii näin.
Keskustelun lukko voi olla juuri siinä, miten Jiksi oman Tex Willer-kommentointinsa perusteli. Eikä "monologikammo" koske vain eurosarjakuvaa. Alternative on monen suomalaisen suosimaa mutta kuka siitä jaksaa täällä näinä päivinä keskustella?
Summa summarum: apatia ruokkii apatiaa.
Keskustelussa mainittiin jo että jos suomenkielistä käännöstä ei ole, voi mahdollisesti turvautua englanninkieliseen versioon, koska "englantia osaavat nykyään kaikki". Tämä ehkä voi näkyä suomennosten myynnissä haitallisesti, mutta tuli kuitenkin mieleen myös päinvastainen efekti: saattaisiko ranskankielisen sarjakuvan kehnohko tila Suomessa johtua koulutuspolitiikasta jonka vuoksi ranskaa yksinkertaisesti osataan helkutin vähän?
Kun ei tiedä mitä BD:tä on tarjolla, ei ole kysyntääkään.
Oma ranskani on niin heikkoa että vähäisten rahavarojen törsääminen alkukielisiin tuntuu vähän riskipeliltä kun sujuva lukeminen ei luonnistu.
Itse joskus kaipailin sarjakuvaan syväluotaavaa keskustelua, moniäänisemmin ja halkilajityyppien ja lähdemaiden sekä taidemuotojen.
Sarjakuva kun ei ole sen enempää tyhjiössä kuin elokuva, musiikki, kirjallisuus ja kuvataiteet laajemmin.
En tiedä, toimisiko todella, mutta olen pariin otteeseen itse haikaillut eri Kvaakin osiin ketjua, jonne voi kirjoittaa lukemastaan sarjakuvasta. Siis silloin jos sille ei ole omaa ketjua ja sellaisen perustaminen tuntuu turhalta, eli on ajatus, ettei omaan viestiin kukaan vastaa.
En tiedä, toimisiko todella, mutta olen pariin otteeseen itse haikaillut eri Kvaakin osiin ketjua, jonne voi kirjoittaa lukemastaan sarjakuvasta. Siis silloin jos sille ei ole omaa ketjua ja sellaisen perustaminen tuntuu turhalta, eli on ajatus, ettei omaan viestiin kukaan vastaa.Luulisin, että tämä voisi toimia ainakin mangan ja miksei animenkin kohdalla, kun siitäkin on taas pitkästä aikaa ollut keskustelua. Lähinnä tulee luettua one shotteja tai sarjojen ensimmäisiä osia testailumielessä, ei niille jaksa omia ketjuja tehdä. Lyhyitä kommentteja voisi kuitenkin aina välillä sopivaan ketjuun kirjoittaa ja sarjojen kohdalla mahdollisesti kysellä pidemmälle ehtineiltä, että mihin suuntaan homma etenee.
Tai luin jokin aika sitten pari ekaa Leon Aldebaran-albumia josta on euroscifi-ketjussa ollut paljon juttua, ja vaikka ensisilmäyksellä sarja näyttikin evvk-materiaalilta niin suositukset saivat kokeilemaan ja kyllähän se näyttää vetävän...mutta tiukan jatkuvajuoninen sarja on sen verran kesken että siitä voisi vielä paljoa sanoa.Hienoa, että Leon jutut toimii. Kyseinen sarja ei tosiaan nopeasti selailtuna näytä yhtään miltään, tai sitten lähinnä tapahtumaköyhältä ja kömpelösti piirretyltä.
Mutta pitäisikö siis perustaa vaikkapa Minkä sarjakuvan ostin viimeksi -ketju?
Kvaakilla ei myöskään ole mitään yleistä viimeksi ostettujen sarjakuvien ketjua, missä voisi lyhyesti esitellä viimeisimpiä vielä lukemattomia ostoksia tai vaan spämmätä alpparien nimiä. Näistä voi saada hyviä vinkkejä vähälläkin infolla, jos vain tuntee omaavansa samanlaisen sarjismaun. "Tietoa pian julkaistavista sarjakuvista" tjsp ketju kyllä oli, mutta se taisi kuolla.
Olen aloittanut kustantajakohtaisia ketjuja juuri tuohon tarkoitukseen, vaan ei ole sen suuremmin keskustelu kipunoinut.
Mutta pitäisikö siis perustaa vaikkapa Minkä sarjakuvan ostin viimeksi -ketju?
BD:n saatavuus englanniksi on muutenkin parantunut viime vuosina merkittävästi. Valitettavsti valtaosa näistä julkaisuista ei Kvaakilla herätä mitään keskustelua, tai saa edes ohimenevää mainintaa.
Englanniksi lukeminen ei ole mikään este, joten englanniksi käännetyt sarjakuvat ovat vaihtoehto.
Epic Comics puolestaan tunnetusti sensuroi Incalia.Kansilogolla Humanoids / DC Comics joskus 2000-luvun alkupuolla julkaistu versio oli sensuroitu. Epic Comicsin alpparit ja Graphitti Designsin integraali ovat paitsi sensuroimattomia, myös tietääkseni edelleen parhaat englanninkieliset julkaisut.
Ohhoh... Onpas tosi v:mäistä, jos noin karkealla otteella sensuroidaan. Onneksi niin ei meillä päin tehdä... Eihän?
Ohhoh... Onpas tosi v:mäistä, jos noin karkealla otteella sensuroidaan. Onneksi niin ei meillä päin tehdä... Eihän?