Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Lurker - 07.01.2014 klo 15:43:13
-
HS se tutki tämänkin asian...
"HS jakoi Suomen kuuteen uuteen yhteiskuntaluokkaan (http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1305767720718)
Leipätyöläisten luokkaan kuuluvat ovat peruskoulun tai lukion käyneitä ihmisiä, joilla ei ole vahvaa ammatti-identiteettiä. Työ on monelle lähinnä keino rahoittaa elämistä. Siksi työpaikat ja ammatitkin voivat vaihtua tiheään.
Työ on monelle lähinnä keino rahoittaa elämistä.
Ammatteja ovat esimerkiksi kaupan myyjä, tarjoilija, puhelinmyyjä, freelanceri, taksikuski. Miesleipätyöläiset harrastavat esimerkiksi sarjakuvia ja luonnossa liikkumista."
Miesleipätyöläiset?
-
Jaa-a... heh
Mutta ketkä piirtävät? Työkseen siis. "Asiantuntija"-palkki ampaisi luokkakoneessa pari pykälää isommaksi kun laitoin ammatikseni sarjakuvapiirtäjä. Lopputuloskin oli "Asiantuntija".
Koneessa kysellään harrastuksista; Lukeminen: "korkeakirjallisuus", "tietokirjallisuus", "dekkarit". "Sarjakuvat" -vaihtoehdon edessä ei ole sanaa "lukeminen".
Onko muuten esim pop-musiikin harrastaminen sen kuuntelemista vai soittamista vai molempia?
Timo
-
Tein tuon muutama päivä sitten ja sain arvion: "Työelämästä syrjäytynyt, rahaa riittää vain välttämättömään, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kasautuvat. Harrastuksia vähän." En tunnista itseäni edes pinnistelemällä.
-
Mainiota viihdettä. Periaatteessa kiinnosti tuo Kuukausiliitteen juttuidea, mutta en ole ehtinyt lukea (nyt en enää aio tuhlata siihen aikaani). Sen verran menee huumorin puolelle, kun kokeilin luokkakonettakin, että tuo taitaa olla yhtä lähellä totuutta kuin mikä tahansa tilasto.
-
"Eliitin" raja taisi olla viiden tonnin kuukausipalkka. Sillä tilillä kyllä saisi ostettua mukavasti sarjakuvia...
-
Hauska juttu, oman kokemukseni mukaan tyypillinen sarjakuvanharrastaja on ns. sinikaulustyöläinen... Kipuajat ja eliittikö eivät muka harrasta sarjakuvia...
-
Mä en tunne ketään sarjakuvaharrastajaa.
-
Olisipa hauska tietää miltä aloilta / mistä yhteiskuntaluokista niitä sarjakuvaharrastajia löytyy. Vanhempani ja heidän sukunsa ovat kaikki keskiluokkaa ja työskentelevät moninaisilla aloilla, mutta yksikään ei keräile sarjiksia eikä ole koskaan tehnyt kynällä muuta kuin kirjoittanut. Minä taidan olla matalapalkkaisin koko sakista, ja piirtämisharrastukseni kanssa ihan yksinäinen susi. Ketään tuttavaakaan ei sarjikset hirveästi nappaa.
Ei ihme että on orpo olo olen Kvaakissa.
-
Tein tuon muutama päivä sitten ja sain arvion: "Työelämästä syrjäytynyt, rahaa riittää vain välttämättömään, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kasautuvat. Harrastuksia vähän." En tunnista itseäni edes pinnistelemällä.
Sama meikäläisellä. Internetylävitonen.
-
Mä en tunne ketään sarjakuvaharrastajaa.
Enpä taida tuntea minäkään. Sarjakuva-amatöörejä sen sijaan kyllä. :)
Piti oikein konsultoida Wikipediaa että mitä sillä luokalla tarkoitetaan:
Väestön katsotaan jakautuvan koulutuksen sekä taloudellisen ja ammatillisen aseman mukaisiin yhteiskunnallisiin luokkiin.
Mutta eihän tuokaan tarkoita yhtään mitään nykyaikana kun koulutus ei välttämättä takaa mitään taloudellista tai ammatillista asemaa. (Ja vanhempien ammatit tai tulot vielä vähemmän.) Olisin jopa valmis menemään niin pitkälle että vain varallisuus/tulot ratkaisevat nykypäivän luokkastatuksen. Joka status sitten taas ei kerro muuten mitään siitä ihmisestä. Se kertoo vain sen paljonko on millä mällätä eli kuluttaa.
Kyllähän Suomi on ollut sosioekonomisesti niin homogeeninen paikka että kaikki tiettyihin ikäpolviin kuuluneet on täällä lukeneet sarjakuvia, luokasta riippumatta. Tai ainakin näin väitän omien törmäilyjeni pohjalta.
-
Mitenkähän paljon niitä sarjakuvia pitää lukea, että se katsotaan harrastamiseksi?
Kaikki ovat niitä sanomalehdistä lukeneet.
Olen minä muutamia dekkareita lukenut, mutta en voi sanoa harrastavani.
Timo
-
Olisin jopa valmis menemään niin pitkälle että vain varallisuus/tulot ratkaisevat nykypäivän luokkastatuksen. Joka status sitten taas ei kerro muuten mitään siitä ihmisestä. Se kertoo vain sen paljonko on millä mällätä eli kuluttaa.
Kuukausiliitteen jutussa ollut Donner olisi eliittiä, vaikka sillä ei olisi rahaa ensinkään. Mutta eliitin lisäksi ne muut luokat oli täyttä soopaa. Muut luokat määräytyy aika pitkälti rahan perusteella.
Minusta sen luokkakoneen mielenkiintoisempi anti oli erikseen mainittu kulttuuriluokka tjsp. Se varsinainen luokka keskittyi liikaa tulotasoon ja koulutukseen, se jälkimmäinen arvio kuvasi minusta itseäni paljon paremmin.
-
Mitenkähän paljon niitä sarjakuvia pitää lukea, että se katsotaan harrastamiseksi?
Kaikki ovat niitä sanomalehdistä lukeneet.
Olen minä muutamia dekkareita lukenut, mutta en voi sanoa harrastavani.
Aloitusviestin kuvaus miesleipätyöläisestä kuvaa aika hyvin minua. Osaan (sanotaan nyt vaikka työpaikkaan liittyvästä) tuttavapiiristäni verrattuna ostan ja luen aika paljon sarjakuvia. Käyn joskus sarjakuvatapahtumissa ja seuraan sarjakuvafoorumia, joskus jopa kirjoittelen sarjakuvasta, mitä nämä tyypit eivät tee koskaan. Heihin verrattuna ja varmasti ainakin heidän mielestään olen 'sarjakuvaharrastaja'.
Toisaalta siihen verrattuna miten täällä Kvaakissa näen muiden lukevan ja tekevän sarjakuvan parissa olen pelkkä nöösipoika.
-
Mä en tunne ketään sarjakuvaharrastajaa.
En minäkään veljeäni lukuun ottamatta, sarjakuvat ovat olleet yhteinen harrastuksemme. Asiantuntijaksi tuossa luokkakoneessa päädyin, kuten arvelinkin. Tällaisissa luokitteluissa päädytään väistämättä tilanteisiin, joissa yksittäiset henkilöt kokevat, etteivät kuulu mihinkään mainituista ryhmistä. Voi työhönsä välillä leipääntyä korkeakoulutettukin ammatti-identiteetistä huolimatta.
-
Käsite sarjakuvanharrastaja on kovin epämääräinen. Tutkimus on siis hutkimus.
Väittäisin, että valtaosa jenkkisarjiksia lukevista on akateemista porukkaa. Sellaisia kuin itsekin olen.
-
Aloitusviestin kuvaus miesleipätyöläisestä kuvaa aika hyvin minua.
Jaa, nyt kun vastasin sen koneen kysymyksiin, olen näköjään sittenkin asiantuntija.
-
Minä tunnen about 10. Harrastavat kaikkea muuta outoa siinä sivussa.
Avainsana on oikeastaan harrastus. Meillä on ollut hyvin usein esillä aihe harrastuksista ylipäätään. Kuinka nykyään jo se, että toinen harrastaa jotakin, luo jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Lisäksi olen huomannut että moni kaverini on rohkaistunut tulemaan ns. "kaapista ulos" pitämisen kohteissaan ja muissa, siitä lähtien kun itse tulin kaapista ulos harrastuksineni, joita on kyllä kertynyt, joskus noin 3 vuotta sitten. Ja ennen kaikkea, keskustelut ovat muuttuneet monipuolisemmaksi.
-
Kyselyn tehneet ihmiset eivät ilmeisesti lue mitään muuta kuin korkeakirjallisuutta, dekkareita ja tietokirjoja. Ainoa populäärimusiikki joka tunnettiin oli poppi. Eivät ainakaan mihinkään sivistyneiden ihmisten luokkaan kuuluneet he.
-
Kurt Cobain todistetusti eilisen dokkarin mukaan luki sarjakuvia; tykkäsi piirrellä Akuja ja Hessuja.
Rokkarit näyttävät meillä Suomessakin olevan usein sarjakuvan lukijoita ja kerääjiä: Hector, Juice, Moog Konttinen, J. Karjalainen...
Joskus tekijöitäkin, Moog on suomentanut valtavasti, Juice käänsi Hullunkuriset sinfoniat ja J. Karjalainen taisi tehdä kässärin Akulle. Hector muistaakseni on, ainakin ollut, sarjakuvan keräilijä.
-
Hector ainakin mainitsee sarjakuvahahmoja sanoituksissaan aika usein. Ohimennen, mutta kuitenkin.
-
Rock- ja metallipiireissä sarjakuva on se toinen kieli, hyvinkin yleisesti niin koti kuin ulkomailla. varmasti musiikkipiireissä muutenkin, noista vaan itse tiedän.
kvaakisssakin on toisaalla näistä listaa ainakin Kuuluisat älypäät ja taiteilijat sarjakuvien lukijoina (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6333.0.html) ketjussa.
Molemmilla on myös ulkopuolisuuden ja kakkosluokan stigma, "ei vakavasti otettavana" taiteena eli silkkana viihteenä.
Mikä itsessään ei kerro kuin leimaajasta.
Mutta jonkin jäljillä Lurker on, piireissä on samaa, yhteistä leikkauspintaa, yleensä muutenkin kiinnostus kirjallisuutta ja elokuvia kohtaan tai kauhistus jotain nörtimpää genreilyä.
Taipumusta olla hyväksymättä sitä että syö lääkkeensä ja olla alistumatta kohtaloonsa.
Saman vastakulttuurin markkinoinnin ostajia.
-
Sillä on minusta ero, onko kyseessä elämäntyyli, vai harrastus.
Ihmiset joilla se on elämäntyyli, lukevat ja kirjoittavat.
Ihmiset joilla se on harrastus, lukevat.