Ketkä harrastavat sarjakuvia?

[Lurker]

HS se tutki tämänkin asian...

"HS jakoi Suomen kuuteen uuteen yhteiskuntaluokkaan

Leipätyöläisten luokkaan kuuluvat ovat peruskoulun tai lukion käyneitä ihmisiä, joilla ei ole vahvaa ammatti-identiteettiä. Työ on monelle lähinnä keino rahoittaa elämistä. Siksi työpaikat ja ammatitkin voivat vaihtua tiheään.

Työ on monelle lähinnä keino rahoittaa elämistä.
Ammatteja ovat esimerkiksi kaupan myyjä, tarjoilija, puhelinmyyjä, freelanceri, taksikuski. Miesleipätyöläiset harrastavat esimerkiksi sarjakuvia ja luonnossa liikkumista."

Miesleipätyöläiset?

[Timo Ronkainen]

Jaa-a... heh

Mutta ketkä piirtävät? Työkseen siis. "Asiantuntija"-palkki ampaisi luokkakoneessa pari pykälää isommaksi kun laitoin ammatikseni sarjakuvapiirtäjä. Lopputuloskin oli "Asiantuntija".
Koneessa kysellään harrastuksista; Lukeminen: "korkeakirjallisuus", "tietokirjallisuus", "dekkarit". "Sarjakuvat" -vaihtoehdon edessä ei ole sanaa "lukeminen".
Onko muuten esim pop-musiikin harrastaminen sen kuuntelemista vai soittamista vai molempia?

Timo

[Holle]

Tein tuon muutama päivä sitten ja sain arvion: "Työelämästä syrjäytynyt, rahaa riittää vain välttämättömään, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kasautuvat. Harrastuksia vähän." En tunnista itseäni edes pinnistelemällä.

[Reima Mäkinen]

Mainiota viihdettä. Periaatteessa kiinnosti tuo Kuukausiliitteen juttuidea, mutta en ole ehtinyt lukea (nyt en enää aio tuhlata siihen aikaani). Sen verran menee huumorin puolelle, kun kokeilin luokkakonettakin, että tuo taitaa olla yhtä lähellä totuutta kuin mikä tahansa tilasto.

[Lurker]

"Eliitin" raja taisi olla viiden tonnin kuukausipalkka. Sillä tilillä kyllä saisi ostettua mukavasti sarjakuvia...

[Jarkko Sikiö]

Hauska juttu, oman kokemukseni mukaan tyypillinen sarjakuvanharrastaja on ns. sinikaulustyöläinen... Kipuajat ja eliittikö eivät muka harrasta sarjakuvia...

[tertsi]

Mä en tunne ketään sarjakuvaharrastajaa.

[Clavia Z]

Olisipa hauska tietää miltä aloilta / mistä yhteiskuntaluokista niitä sarjakuvaharrastajia löytyy. Vanhempani ja heidän sukunsa ovat kaikki keskiluokkaa ja työskentelevät moninaisilla aloilla, mutta yksikään ei keräile sarjiksia eikä ole koskaan tehnyt kynällä muuta kuin kirjoittanut. Minä taidan olla matalapalkkaisin koko sakista, ja piirtämisharrastukseni kanssa ihan yksinäinen susi. Ketään tuttavaakaan ei sarjikset hirveästi nappaa.

Ei ihme että on orpo olo olen Kvaakissa.

[Tina DeMona]

Tein tuon muutama päivä sitten ja sain arvion: "Työelämästä syrjäytynyt, rahaa riittää vain välttämättömään, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kasautuvat. Harrastuksia vähän." En tunnista itseäni edes pinnistelemällä.

Sama meikäläisellä. Internetylävitonen.

[Reima Mäkinen]

Mä en tunne ketään sarjakuvaharrastajaa.

Enpä taida tuntea minäkään. Sarjakuva-amatöörejä sen sijaan kyllä. 

Piti oikein konsultoida Wikipediaa että mitä sillä luokalla tarkoitetaan:

Väestön katsotaan jakautuvan koulutuksen sekä taloudellisen ja ammatillisen aseman mukaisiin yhteiskunnallisiin luokkiin.

Mutta eihän tuokaan tarkoita yhtään mitään nykyaikana kun koulutus ei välttämättä takaa mitään taloudellista tai ammatillista asemaa. (Ja vanhempien ammatit tai tulot vielä vähemmän.) Olisin jopa valmis menemään niin pitkälle että vain varallisuus/tulot ratkaisevat nykypäivän luokkastatuksen. Joka status sitten taas ei kerro muuten mitään siitä ihmisestä. Se kertoo vain sen paljonko on millä mällätä eli kuluttaa.

Kyllähän Suomi on ollut sosioekonomisesti niin homogeeninen paikka että kaikki tiettyihin ikäpolviin kuuluneet on täällä lukeneet sarjakuvia, luokasta riippumatta. Tai ainakin näin väitän omien törmäilyjeni pohjalta.

[Timo Ronkainen]

Mitenkähän paljon niitä sarjakuvia pitää lukea, että se katsotaan harrastamiseksi?
Kaikki ovat niitä sanomalehdistä lukeneet.
Olen minä muutamia dekkareita lukenut, mutta en voi sanoa harrastavani.

Timo

[äyni]

Olisin jopa valmis menemään niin pitkälle että vain varallisuus/tulot ratkaisevat nykypäivän luokkastatuksen. Joka status sitten taas ei kerro muuten mitään siitä ihmisestä. Se kertoo vain sen paljonko on millä mällätä eli kuluttaa.

Kuukausiliitteen jutussa ollut Donner olisi eliittiä, vaikka sillä ei olisi rahaa ensinkään. Mutta eliitin lisäksi ne muut luokat oli täyttä soopaa. Muut luokat määräytyy aika pitkälti rahan perusteella.

Minusta sen luokkakoneen mielenkiintoisempi anti oli erikseen mainittu kulttuuriluokka tjsp. Se varsinainen luokka keskittyi liikaa tulotasoon ja koulutukseen, se jälkimmäinen arvio kuvasi minusta itseäni paljon paremmin.

[Divine]

Mitenkähän paljon niitä sarjakuvia pitää lukea, että se katsotaan harrastamiseksi?
Kaikki ovat niitä sanomalehdistä lukeneet.
Olen minä muutamia dekkareita lukenut, mutta en voi sanoa harrastavani.

Aloitusviestin kuvaus miesleipätyöläisestä kuvaa aika hyvin minua. Osaan (sanotaan nyt vaikka työpaikkaan liittyvästä) tuttavapiiristäni verrattuna ostan ja luen aika paljon sarjakuvia. Käyn joskus sarjakuvatapahtumissa ja seuraan sarjakuvafoorumia, joskus jopa kirjoittelen sarjakuvasta, mitä nämä tyypit eivät tee koskaan. Heihin verrattuna ja varmasti ainakin heidän mielestään olen 'sarjakuvaharrastaja'. 

Toisaalta siihen verrattuna miten täällä Kvaakissa näen muiden lukevan ja tekevän sarjakuvan parissa olen pelkkä nöösipoika.

[Darzee]

Mä en tunne ketään sarjakuvaharrastajaa.

En minäkään veljeäni lukuun ottamatta, sarjakuvat ovat olleet yhteinen harrastuksemme. Asiantuntijaksi tuossa luokkakoneessa päädyin, kuten arvelinkin. Tällaisissa luokitteluissa päädytään väistämättä tilanteisiin, joissa yksittäiset henkilöt kokevat, etteivät kuulu mihinkään mainituista ryhmistä. Voi työhönsä välillä leipääntyä korkeakoulutettukin ammatti-identiteetistä huolimatta.

[koivisto]

Käsite sarjakuvanharrastaja on kovin epämääräinen. Tutkimus on siis hutkimus.

Väittäisin, että valtaosa jenkkisarjiksia lukevista on akateemista porukkaa. Sellaisia kuin itsekin olen.