Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : thepanu 28.07.2003 klo 22:08:17
-
Niin, mitä sarjakuvaa suosittelisit henkilölle joka ei ole lukenut sarjakuvia sitten ala-asteen. Eikä oikeastaan ollut tietoinen muusta sarjakuvasta kuin akkareista. Eikä muutenkaan ole lukeminen niinkään maistunut.
Kun olen miettinyt pääni puhki, että minkä tarinan löisin eräälle kaverilleni käteen.
-
Suomalaisista "Kramppeja ja nyrjähdyksiä" voisi olla hyvä vaihtoehto; tarpeeksi helppoa luettavaa sarjakuvaa tuntemattomalle, mutta toisaalta valottaa hyvin aikuisemman sarjakuvan mahdollisuuksia. (ja vielä mukavankokoisina makupaloina; ei tarvitse lukea heti kerralla läpi koko kirjaa)
-
Minä en henkilökohtaisesti pidä "Kramppeja ja Nyrjähdyksiä" juuri minään. Eli surkeaa materiaalia on se. Hanki käsiisi Jasso-kissa ja hämmästy.
-
Suosittelisin suorittamaan valinnan kyseisen kaverin, iän, sukupuolen ja kiinnostusten kohteiden perusteella. Hyvää sarjakuvaa löytyy nimittäin useammastakin lajityypistä.
Edelleen kannattaa, ehkä valita alkuun joku selkeästi toteutettu juttu, ehkä jopa klassikko, mieluummin kuin jonkun sarjisfriikin maata järisyttänyt taidepläjäys.
Olisiko se mahdollisesti huumoria vai vakavampaa? Esimerkiksi Tenavat, Lassi ja Leevi sekä Tintti ovat aina hyviä valintoja.
-
Ajattelin jotain vakavampaa. Ja tarina muotoisena ei strippejä.
Jotain kertoo se että hänen mielestään "Loru Sorbusten Herrasta" oli hyvä kirja :)
Niin, ja miespuolinen nuori aikuinen.
-
Tämä on hauska leikki. Anna lisää vihjeitä!
Mikä hänen suosikkielokuvansa on? Entäpä TV-sarja?
-
:)
Onhan se hauskaa. Mutta mutta, piti mun tähänkin jotain asiaakin laittaa mutta enpä enää muista.
Mutta kyllä se minusta kertoo ihmisestä jotain jos käsitys hyvästä kirjasta on tuo mainuttu loru sorbusten herrasta.
-
Mutta kyllä se minusta kertoo ihmisestä jotain jos käsitys hyvästä kirjasta on tuo mainuttu loru sorbusten herrasta.
Miten olisi Jeff Smithin Luupäät? Teknisesti hienoa, fantsuelementit löytyvät, samoin kuin huumori. On tyylillisesti lähellä joitain Akkarijuttuja, joten siirtymäkin lienee helppo.
Nuori mies, siis? Alle parikymppiset tuntuvat diggaavan Frank Milleristä, minä ainakin muistan pitäneeni. Jotta että eka Sin City kouraan vaan.
-
Preacher voisi kolahtaa, toimi ainakin pikkuveljelleni samanlaisissa olosuhteissa.
-
Nuori aikuinen, ei nuori mies:) Eli yli kakskymppinen, mutta alle kolmekymppinen.
Sin Cityjen piirrosjälki voi olla tottumattomalle ehkä hieman rankkaa. Muuten Sin Cityt on kyllä mielestäni loistokamaa ja tällä hetkellä haalin kasaan niitä alkuperäisiä lehtiä, kun eivät jenkeistä tilattuna paljoakaan maksa.. Mutta luupäät voisi toimiakkin, pitänee pistää hankintaan.
<OT>
Missä hinnoissa Suomenkieliset Sin Cityt liikkuu tällä hetkellä?
</OT>
-
Jasso on liian friikkiä vasta-alkajille.
Ja akkareista tuli mieleen Ankardo ja Aarne Ankka. Tietysti täytyisi tietää kaverin luonne. Jos on "röpöttelijätyyppi" niin Aarne ehdottomasti.
Heh, taidat olla oikeassa. Ehkä Jasso pitää jättää myöhemmäksi. Ankardo on kyllä ihan naseva. Niin ja tulipa nyt sitten mieleen oliko se Valhalla vai mikä? Sehän on ihan pirun nasta. Kävin penskana kirjastosta noita Ankardoja ja Valhallia lainailemassa pinot. jepjepp.
edit: (lapsuudenmuistot :)
-
Regis Loiselin Peter Pania voisi koettaa myös tarjotella.
-
Njaa-a, pahan heitit pahan heitit. Ei lukenut sarjakuvaa, EIKÄ kirjojakaan paljon? Todella pahan heitit.
Jos vaikka ehdotat kaverillesi että menee vaikka uimaan lukemisen sijaan ;)
Hehheh...
Ei vaineskaan. Siis...siis...hmmm...
100 Bullets iskee kenen tahansa (nuoren) miehen tajuntaan jos on vaan ikinä eläissään nähnyt edes yhden rikos/toimintaleffan ja pitänyt siitä. Tai lukenut dekkarin. Ihan ehdotonta kamaa.
-
Njaa-a, pahan heitit pahan heitit. Ei lukenut sarjakuvaa, EIKÄ kirjojakaan paljon? Todella pahan heitit.
Jos vaikka ehdotat kaverillesi että menee vaikka uimaan lukemisen sijaan
Niinpä, ensimmäisen vapaaehtoisesti lukemansa kirjan otti käteensä 22 vuotiaana. Jotenki tommosta ei voi vain käsittää :)
100 Bullets iskee kenen tahansa (nuoren) miehen tajuntaan jos on vaan ikinä eläissään nähnyt edes yhden rikos/toimintaleffan ja pitänyt siitä. Tai lukenut dekkarin. Ihan ehdotonta kamaa.
Hmm.. oon ittekkin miettinyt että tuohon pitäisi tutustua. Ilmeisesti menee tuokin hankintalistalle.
-
Hauska ja mielenkiintoinen keskustelunaihe. Mulla ei ole mitään uutta ehdotusta, Luupäät voisi olla sopiva. Laitathan sitten jotain raporttia mitä kaverisi on tykännyt sarjiksesta, jonka valintaan päädyt. Voimme seurata hänen vihkiytymistään sarjakuvamaailmaan. Vähän niin kuin tosi-tv-ohjelmissa :)
-
Luupäitä minäkin. Myös Elfquest voisi kolista, tai Luther Arkwrightin seikkailut. Jos kaverisi haluaa yhtään panostaa hommaan niin Miyazakin "Nausicaä valley of the wind" pesee Sormusten herran 6-0.
Kai hän haablaa englantia?!
-
Mäkin ajattelin luupäitä kyllä. Varmaan kun näkee ensin ajattelee ihan lasten sarjakuvaks, mut kyl se siit lähtee pörräämää!
-
Vielä suositan Baggen Hate alppareita, joita on suomennettu ainakin pari, sekä Königiä tai Crumbbia. Tuskin kukaan parikymppinen jätkä jää ihan kylmäksi esim. Tappajakondomin kanssa.
-
Blueberry-sarja voisi toimia. Kultaluoteja-ampuva aave albumit, tai sitten kenraali Kultatukka. Mutkatonta mukaansa tempaavaa, loistavasti piirrettyä, ei mitään snobbailua. Eräs kaverini sanoikin Kultatukan luettuaan, että on se uskomatonta kuinka paljon pystyy vihaamaan piirroshahmoa (= kenraali Allister).
-
Mä en oo itse ikinä oikeen innostunu Blueberrystä, se on vain jotenkin ollut niin tylsä. Tosin en kovin paljoa voi kritisoida, kun en ole lukenut kuin muutaman kokonaisen albumin, mutta niillä on sellainen luotaantyöntävä olemus ettei niihin edes huvita tarttua. Saatikka sitten avata ja lukea.
Saattaa muuten olla joku anti-western homma, koska Texkään ei ole ikinä liiemmälti kiinnostanut.
-
Sama vika. Lännenmiehet ei oikein putoo, paitsi Cocco Bill aikoinaan. Mutta sitä ei voi suositella kun keräilyalbumit on semmosissa hinnoissa... Vieläköhän se toimisi yhtä hyvin kuin aikoinaan teininä? Kenelläkään Cocco Bill -revival kokemuksia? Kannattaako pilata hyvät nostalgiafibat lukemalla uudestaan? Paitsi Ken Parkeria voisi kyllä jossain vaiheessa yrittää sitä kun on suitsutettu. Pecos Billin uusintapainos (vuoden takaa) meni sekin minulta ohi "jakelun" :-(
-
Se Arto Paasilinnan "Lentävä kirvesmies" kirjan pohjalta tehty sarjakuva, voisi upota melko helposti tuon ikäiseen mieshenkilöön. Itse ainakin pidän hyvin paljon ko. albumista ja siitä alkuperäisestä kirjasta.
Tässä tarkat tiedot: Arto Paasilinna - Hannu Lukkarinen: Ronkoteus. WSOY. 196 s
-
Siistin tästä viestiketjusta sen Hansin Reimavitsin. Olihan tuo kieltämättä näin jälkikäteen ajateltuna hauskakin.. ::)
Joka tapauksessa, ketjussa nyt vain otsikkoon liittyvät viestit.
-
Luultavasti hehkuttaisin sellaisia juttuja, mitkä ovat itselle kolahtaneet, eli esimerkiksi jotain seuraavista:
- Lobo: Kukapa ei tästä jässikästä pitäisi! Ja Bisleyn kynänkäyttö on karun mainiota.
- Batman vs. Judge Dredd: Bisleyn kerrassaan upeaa taidetta! Judge Death on suorastaan symppis!
- Kramppeja ja nyrjähdyksiä: Tästä joka tykkää paljon tai sitten ei lainkaan.
Luonnollisesti "helpompaa" matskua olisi sitten vaikka lehdistä tutut B. Virtaset, Viivit ja Wagnerit ja Wäinämöiset, mitkä ovat kaikki ensiluokkaista strippisarjakuvaa. Hiltuselta tietysti löytyy rankempaakin jos kaipaa verta, suolenpätkiä ja synkempiä aiheita.
Edit: Baggea ja Königiä myös ehdottomasti! Silkkaa parhautta kummatkin!
-
Mulla oli vähän aikaa sitten samanlainen tilanne. Kaveri alkoi parikymppisenä kiinnostumaan kirjoista ja 24 täytettyään katseli sarjakuvahyllyjäni kiinnostuneena. En ottanut sarjakuvaevankeliointia kovin tosissani, joten annoin lainaan Birdlandin.
Kaveri ei palauttanut sitä.
-
En ottanut sarjakuvaevankeliointia kovin tosissani, joten annoin lainaan Birdlandin.
Kaveri ei palauttanut sitä.
Taisi sivut liimaantua yhteen. ;)
-
suosittelisin Ranma ½-sarjakuvaa.
eeh.. unohdin sanoa W.I.T.C.H:in ja Aku Ankan.
-
Jos aloittaa sarjakuvaharrastuksen Ranmasta, niin varmasti lopahtaa kiinnostus ainakin mangaa kohtaan muutamaan numeroon.
Kyllä se perinteisesti Barksin ankoista kannattaa aloittaa, jatkaa Asterixeilla, Tinteillä ja Lucky Lukella, ja siirtyä sittten vähitellen kovempaan kamaan, kuten Corto Malteseen.
-
Psst, Vesa. Ikäsi näkyy. Uljas uusi maailma, ja sen sellaista.
-
Plääh. 12-vuotiaanakin Ranma olis tuntunut minusta tylsältä viimeistään tossa viidennen nummeron paikkeilla. Siis minusta ittestäni, mutta eihä sillo ollu vielä ees Hiroshiiman poikaa... Akiraakaan en ole jaksanut lukea kokonaan...
Barksin, Goscinnyn ja Hergén tuotanto ei vain suostu ikääntymään. Enkä minä.
-
Hmmm.. Forum Necromany at play..
Mutta vastaanpas silti. Ostin tuolle kyseiselle kaverilleni syntymäpäivälahjaksi Merkillisten herrojen ykkösosan. Ei saanut luettua, oli kuulemma niin vaikeaa lukea puhekuplia oikeassa järjestyksessä, eli alkoi rasittamaan kun piti aina lukea sivu uudestaan kun huomasi että ei lukenut sivun kuplia oikeassa järjestyksessä...
Ranmasta vielä. Joo, en kyllä tuota suosittelisi vakavalla mielellä oikein kenellekkään. Itse ostin ja luin viimeisimpään numeroon asti kaikki, jos ei muuta niin siksi että tulisi jotain Akiran tasoistakin lisää suomeksi, mutta nyt alkoi tökkimään. Viimeinen pokkari jäi puoliväliin kun se oli niin kuolettavan tylsä. Ei enää rahaa Egmontille tuossa muodossa. Katotaanpas nyt miten DB:n käy tässä, joutaako pois ostoslistalta myös.
Mutta samoin on tylsiä myös akkarit. Niitä en ainakaan uutena tuttavuutena oikein uskaltaisi suositella kenellekkään. Ah niin tylsiä.
Cortoon olen tutustunut itsekkin vasta viime aikoina, mutta se on kyllä varsin messevää tavaraa.
-
Hmmm.. Forum Necromany at play..
Mutta vastaanpas silti. Ostin tuolle kyseiselle kaverilleni syntymäpäivälahjaksi Merkillisten herrojen ykkösosan.
:o :o :o :o :o
Olisit vaan ostanut sen blueberry-aavekaksoisalbumin!!
;)
-
11-vuotias tyttö ilmoittaa tykkäävänsä Ranmasta, ja isot karvaiset äijät alkavat heti hutkia sarjaa kuin vierasta sikaa. Toivottavasti ootte ylpeitä itsestänne!
Nimimerkillä "Ranma o hyvää!"
-
Ei saanut luettua, oli kuulemma niin vaikeaa lukea puhekuplia oikeassa järjestyksessä, eli alkoi rasittamaan kun piti aina lukea sivu uudestaan kun huomasi että ei lukenut sivun kuplia oikeassa järjestyksessä...
Joo-o. Sarjakuvienkin lukeminen on taito joka näemmä pitää opetella. Jos hänellä on ollu taukoa ilmeisesti pitemmänkin aikaa viime lukemasta, ( http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=157;start=0 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=157;start=0)) niin tuommoinen monia kuplia/ruutu sisältävä sarjakuva oli liian kova pala. Eli ihan peruskamasta olis pitäny varmaankin lähteä liikkeelle.
Timo
-
Mutta vastaanpas silti. Ostin tuolle kyseiselle kaverilleni syntymäpäivälahjaksi Merkillisten herrojen ykkösosan. Ei saanut luettua, oli kuulemma niin vaikeaa lukea puhekuplia oikeassa järjestyksessä, eli alkoi rasittamaan kun piti aina lukea sivu uudestaan kun huomasi että ei lukenut sivun kuplia oikeassa järjestyksessä...
Itsellänikin on vaikeuksia todellakin "lukea", siis oikein syvälukea Merkillisiä...
Jokainen ruutu pitää ajatuksen kanssa tihruta läpi viimeisen päälle, ja sitten saa hakea vielä netistä referenssit kaikkein hämärimpiin hahmoihin.
Se hyvä puoli ko. magnum opuksessa on, että kirjahylly on taas alkanut kiinnostaa (vanhat kunnon Vernet, J. Fenimore Cooperit, H.R. Haggardit jne.)
Ja yöpöydällä lojuu nyt Virginia Woolfin Orlando.
Ja lauantaisin on ollut kiva katsella Sherlock Holmesin seikkailuja, joiden jaksoissa Moriarty on riehunut oikein kunnolla.
Mutta jos haluaa valita ystävälleen sarjakuvamarkkinoilta sen kaikkein vaikeimman mahdollisen luettavan, niin Merkilliset... on hyvä valinta.
-
Olen moneen kertaan yrittänyt kirjoittaa vastausta, ja sitten hylännyt sen. Tarvitseeko minun edes perustella kantaani vielä? Siis tämähän on tahallista ironiaa:
Barksin, Goscinnyn ja Hergén tuotanto ei vain suostu ikääntymään. Enkä minä.
... vai mitä?
En tietenkään tarkoita, että Panun olisi kannattanut tarjota kaverilleen lahjaksi Ranmaa. Itsekin kyllästyin siihen, öh, monta kuukautta sitten. Mutta yleisellä tasolla tämä Ranman tyrmääminen, ja perinteisten Aku Ankan, Asterixin ja Tintin tyrkyttäminen puistattaa minua. Ne ovat kirjaimellisesti edellisen vuosituhannen perinteitä.
Uusin Dragonball oli muuten sikahyvä.
-
Olen moneen kertaan yrittänyt kirjoittaa vastausta, ja sitten hylännyt sen. Tarvitseeko minun edes perustella kantaani vielä? Siis tämähän on tahallista ironiaa:
Barksin, Goscinnyn ja Hergén tuotanto ei vain suostu ikääntymään. Enkä minä.
Aku Ankan, Asterixin ja Tintin tyrkyttäminen puistattaa minua. Ne ovat kirjaimellisesti edellisen vuosituhannen perinteitä.
Parempaa ei ole tullut vastaan. Hauku nyt vielä Franquinin tuotanto.
Uusin Dragonball oli muuten sikahyvä.
Kiva tietää.
-
Haukun koko Franquinin tuotannon.
-
Jos minulla olisi kaikki valta, niin julistaisin maailman parhaaksi sarjakuvaksi Asterixin. Tai oikeastaaan...julistan sen sellaiseksi kaikesta huolimatta. Poislukien nuo viimeisimmät "asterixit". Syvästä kuilusta alkoi sellainen alamäki, että sen pohtiminen saa sieluni lähes raiteiltaan.
-
Haukun koko Franquinin tuotannon.
Hyvä! Sinulla on selkärankaa! Tarjoaisin oluen, jos olisit yli 18-vuotias.
-
Tarjoaisin oluen, jos olisit yli 18-vuotias.
Mitä jos sovitaan, että sinä tarjoat minulle kokiksen, ja minä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=viewprofile;user=ramir) tarjoan sinulle oluen?
-
Hämäystä hämäystä.... sitä voi netissä ilmoittaa olevansa vaikka minkä ikäinen. Varmaan olet kumminkin jo 23 ja 1/2 v.
No pystytään kumminkin aihiossa sen verran, että suosittelen Nemiä useimmille.
-
Strippi-sarjakuvista voisi suositella vaikka Väinämöistä, Dilbertiä ja Turvatarhaa.
Pidempien stoorien puolelta esimerkiksi jo mainittu Luupäät kolisee melkein jokaiseen vähänkään fantasiasta (ja huumorista) pitävään. Myös Usagi Yojimbo voisi toimia. Supersankareista helpoiten lähestyttävä voisi olla Hämähäkkimies.
Ja jos Asterix on kyseiseltä tyypiltä kokematta, niin sitä sitten. Olkoon vain vanhaa tavaraa, mutta toimii edelleen! Lucky Luke on mielestäni vanhentuntunut paljon pahemmin...
-
Joo, no stipit kyllä uppoavat häneen. Ts. lukee esim V&W:n jos sellainen eteen sattuu. Mutta haluaisin aivopestä kaikki kaverini lukemaan sarjakuvia joista minä pidän. ;) Mutta ensikis pitää saada heidät lukemaan jotain "oikeita" sarjakuvia. Oikeilla tarkoitan tällä kertaa novellimuotoisia tarinoita, en strippisarjakuvia.
-
Naruto on ihan kiva. Ei niin jankkaava mangana kuin animena.
-
hei.. mitäs siinä Nemissä tapahtuu?
-
Nemi kertoo parikymppisen goottitytön elämästä.
Asetetaan tupakoivan, hevistä ja synkkistä aiheistä pitävän tytön maailma "tavisten" maailmaa vastaan. "Kaikki eivät pidä kuolleita lepakoita viehättävänä".
Poikaystäväongelmia. Jne.
Vähän Viivin ja Wagnerin tyylin suuntaan, siis.
Enkä enemmän nauretaan goottitytölle, mutta kyseenalaistetaan kyllä "tavistenkin" maailmankuvaa.
-
Öööh .. ehkäpä off-topic mutta kuitenkin kirjahan se sarjakuva-kirjakin on ..
Ei kannata olla ittepäinen koska voi vika olla .. no, suoraan sanoen: lukijassa.
Eräs ruåtsalainen jalkapalloilija (Tomas Brolin) aikoinaan kompasteli omiin kengännauhoihin, veti polvilumipioitansa solmuun tai kuinka se nyt oli. Joutu kuiteskin ajoiksi sairaslepoon.
Joku etevä reportteri sitten haastatteli siipirikko parkaa ja totesi : Jaa, no nyt sulla on aikaa vaikka lukea kirjoja.
Johka tämä viipperä neropatti pallopää vastasi : Mä een ikinä tuu niin sairaaks että mä lukisin jotain pirun kirjoja!!
-- j --
ps. herra Brolin on myöhemmin kerännyt lisää kuuluisuutta mm. myymällä pölynimurinsuuttimia
ja tekemällä tosi surkeita rahan sijoituksia. Lukutaitoisuudesta olisi ehkä ollut sittenkin hyötyä!
-
Öööh .. ehkäpä off-topic mutta kuitenkin kirjahan se sarjakuva-kirjakin on ..
Nojoo, mutta useimmille ihmisille niillä on kuitenkin eroa.. siis 'oikeilla' kirjoilla ja sarjakuvakirjoilla.
-
:D Jos mun mielipide otetaan huomioon, sanoisin että Ranma ½ ois hyvä, jos on vähän pervohkokin mielikuvitus, mutta jos ei nii suosittelisin salapoliisi Conania. Itse en ole jälkimmäistä VIELÄ lukenut, luen varmaan piakkoin. Jos ei japanilainen miellytä, suosittelen..Hmm... :D Tietenkin! Jere-sarjakuvai tai sitten jotain Nalle Puhia, jos tyyppi on ihan nyhverö. :) Vaikka Nalle Puh on iha paras!! :D Sitten jos ei millään mitään kivaa löydy, kannattaa tyytyä pelkkiin kirjoihin. Vaikka ei se enää ois niin kivaa... :D
Ranma ois kyllä mielestäni paras(ainakin Pervoille Homppelityttösille[Kuten minä!] ja pojille)
-
:D Jos mun mielipide otetaan huomioon, sanoisin että Ranma ½ ois hyvä, jos on vähän pervohkokin mielikuvitus, mutta jos ei nii suosittelisin salapoliisi Conania. Itse en ole jälkimmäistä VIELÄ lukenut, luen varmaan piakkoin. Jos ei japanilainen miellytä, suosittelen..Hmm... :D Tietenkin! Jere-sarjakuvai tai sitten jotain Nalle Puhia, jos tyyppi on ihan nyhverö. :) Vaikka Nalle Puh on iha paras!! :D Sitten jos ei millään mitään kivaa löydy, kannattaa tyytyä pelkkiin kirjoihin. Vaikka ei se enää ois niin kivaa... :D
Ranma ois kyllä mielestäni paras(ainakin Pervoille Homppelityttösille[Kuten minä!] ja pojille)
Hei, Pervo Homppelityttö. Sun jutut on ihan kivoja, mutta vähennä vähän tota sun hymiömäärää niin noi sun stoorit olis helpompii lukee.
Nalle Puh on kyllä vänkä, mutse paras versio on silti ne alkuperäset kirjat.
-
marsupilami, ahmed ahne ja smurfft on hyviä aloittelialle..
strippi puolella sitte lassi ja leevi,jere, baby bles ja b.virtanen