Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: mievaan - 04.03.2013 klo 17:36:54
-
hoo, kiva!
Pani miettimään muuten, kun Korhone sano, että aku ankkojen pittää olla ajattomia, notta niitä pystyis lukemaan vuosien päästäkin. Sano käyttävänsä ihte ajankohtasia aiheita vain mausteena. Mut pittääkö sen kuitenkin olla niin?
Barksikin vältteli näitä juttuja, mutta kyllä sen tarinoissa kuitenkin näky ajankohtaset tapahtumat. Ja se justiinsa on yksi piirre, mikä tekkee mun silmissä aku ankoista mielenkiintoisia.
mitenkä muilla? ;D
-
Kyllähän sarjan tekoaika aina jossain määrin - enemmän tai vähemmän - heijastuu tarinoissa ja kuvituksessa. Vaikka kuinka yrittäis vältellä.
Timo
-
Niin, Taistoturrikat ja monsteribändi ainakin.
Timo
-
Mutta on noita muoti-ilmiöiden mukaan ottamista ollut paljon ihan korostetustikin. Kaikki eivät välttele.
Ajan ilmiöihin perustuvat jutut voivat jäädä elämään pitkäksikin aikaa. Hippiliikkeen vuosina tarinoihin ilmaantunut kukkaislapsi Touho on kotiutunut Ankkalinnaan pysyvän oloisesti. Yhtä onnellinen ei ole ollut vaikkapa WB:n piirrettyjen beatniktiikeri Cool Catin kohtalo, ei sitä ole paljon viime aikoina näkynyt.
-
Barksikaan ei kovin johdonmukaisesti vältellyt ajankohtaisia viittauksia ainakaan loppuaikoinaan, kun tarinoihin alkoi tulla Vietnamin sotaa, folk-Hannu-serkkua ja britti-invaasion rokkareita. Minusta ajankuva on yksi osa sarjakuvan viehätystä. Ajattomuus nousee tarinan ja piirroksen voimasta - niitä joko on riittävästi tai sitten ei ole.
-
Touho on luotu jo ennen hippiliikettä, mutta olihan noita pitkätukkia jo ennen hippejä.
Hippeilyn lieveilmiöistä ammentaa myös muutama myöhempi hahmo. Tiny Toons -piirretyissä ja muutamissa sarjakuvissakin esiintyy Shirley McLoon -niminen ankkatyttö, joka on samanlainen New Age -intoilija kuin likikaimansa Shirley McLainekin.
Kulloinkin ajankohtaisiin suurtapahtumiin, kuten olympialaisiin, ankkalinnalaiset on lähetetty vierailulle jo vuosikymmeniä. Italiassa näitä tendenssitarinoita varsinkin tehtaillaan - ja joutuihan se Don Rosakin lähettämään Akun Lillehammeriin.
-
Touho taisi olla alunperin enemmän beatnik-kommentti kuin hippi? Mikä olikin sitten vielä lyhytikäisempi muoti-ilmiö...
Muoti-ilmiöitä tosiaan riittää ja kyllä ne ovat myös viihdyttävää lukemista. Tässä jonkin aikaa sitten on tullut luettua vaikka Taliaferron Aku-strippejä 40-luvulta, joissa ajankuvaa riittää, ja kyllä pidän myös ajoittaisista italialaisista infodumppaus-sarjoista samoin kuin Barksin svengi-Iineksestä ja folk-Hannusta.
Toisaalta useimmiten on hyvä että se ajankuva pysyy jotenkin yleisellä tasolla, viittaukset tarkasti rajattuihin ilmiöihin kuten vaikkapa erääseen hirviöbändiin ei välttämättä niin innosta, ei Akun mikään Doonesbury tai Nyrok City pidä olla.
-
Muoti-ilmiöitä tosiaan riittää ja kyllä ne ovat myös viihdyttävää lukemista. Tässä jonkin aikaa sitten on tullut luettua vaikka Taliaferron Aku-strippejä 40-luvulta, joissa ajankuvaa riittää
Toisaalta useimmiten on hyvä että se ajankuva pysyy jotenkin yleisellä tasolla, viittaukset tarkasti rajattuihin ilmiöihin
Nostan nyt vanhaa keskustelua vuonna 2020 koronaviruksen vuoksi. Ankka, jota aktiivisimmin tällä hetkellä luen on Päivästä päivään -kokoelmat, mitkä viehättävät minua isoilta osin ajankuvansa takia. Sarjakuvassahan on selvä sota, mikä ei ehkä istu yleiseen näkemykseen Ankkalinnasta. Pakko kuitenkin kysyä, onko kukaan keksinyt hyödyntää koronapandemiaa ankkatarinan ideana?
Kulkutaudeista on aiemminkin vitsailtu. (Esim. Kvaakin ketju Käsittämätön vitsi näyttää sikotautia sivuavan keskustelun ensimmäisellä sivullaan.) Onkohan joku pohtinut julkaisua uudella käännöksellä? Edellämainitun stripin "avainsanaksi" voisi muuttaa vaikka "karanteeni" jos koronan suora maininta ("koronavaara") olisi liikaa. Toki voi olla, että pandemian suora maininta on liikaa lapsille suunnattuun sarjakuvaan. Toisaalta, ei sanomalehtistripeissäkään näy ruumiskasoja, juoksuhautoja, kodittomia tai keskitysleirejä. Vitsit pohjautuvat enemmänkin säännöstelyyn tai suojautumiseen silti suurempia kyseenalaistamatta. Onkohan Ankkoja eristetty koteihinsa tai puettu suojaimiin? :D
-
Luinkin justiinsa sen Barskin tarinan missä Aku lähtee kauppaamaan niitä ihme nauhureita ja Roope hitonmoista kamiinaa. Kultaisten kattojen kaupunki. Nauhuriosasto ei enää kovin nykyaikaiselta vaikuttanut.
-
Tommoset vempeleet olivat cutting edge -teknologiaa 1950-luvun lopulla. Kuvassa Ficord. Soittimen ämyreistä kantautuva musiikki oli taas jotain calypso (https://fi.wikipedia.org/wiki/Calypso_(musiikki)) bongoilua. "Maailmanmaineeseen calypso nousi vuonna 1957 Harry Belafonten Calypso-nimisen levyn myötä" (samana vuonna ilmestyi tämä Barksin tarina).
Eli hyvinkin ajankohtaisia muoti- ja muita ilmiöitä tarinassa on.
Edit: No höh. Kuva unohtui...
Timo
-
Tommoset vempeleet olivat cutting edge -teknologiaa 1950-luvun lopulla.
Viikolla juuri luin taskuradioiden kehityksestä, miten niistä tuli "kulttuurinen välttämättömyys". Artikkelin mukaan vuonna 1956 radion kuuntelusta tuli "ongelma", kun muutama kanava alkoi soittaa Elvistä ja muuta rokkia. Vanhemmat hommasivat
nuorisolleen Regency TR-1 (https://en.wikipedia.org/wiki/Regency_TR-1):t ja häätivät heidät omiin huoneisiinsa ja/tai kaduille perheen radion äärestä.
Tuommoisella Ficordilla on sitten voinut luukuttaa muutamia suosikkibiisejä jatkuvalla syötöllä.
-
Yritin etsiskellä aihetta "O tempora, o mores" tai vastaavaa. Ei löytynyt, joten laitamma tänne. Aku Ankka ja vuosi 1959.
-
No justiinsa. Ja tekstin kirjoitti varmaankin Sirkka Ruotsalainen.
Timo
-
Tulee mieleen se Kari Korhosen - myöhästyneet 50-vuotisonnittelut tähän! - taannoinen sarja Olga Uivelosta. Kyllä se niin vaan on, että eri ajat kovin äkkiä on yhtä suuri kuin eri asenteet!
-
Yritin etsiskellä aihetta "O tempora, o mores" tai vastaavaa. Ei löytynyt, joten laitamma tänne. Aku Ankka ja vuosi 1959.
Huh! Ehkä tuon takia omia nurkkia tai vastaavia ei julkaista näköispainoksissa. Lapset voivat muuten ottaa vuosikymmeniä vanhoja vaikutteita. Toisaalta, näkyi tuo ennen tarinoissakin. Muistan, kuinka luin joskus 1970-luvun tarinan, jossa Mikki ja Minni kavereineen vaihtoivat sukupuolirooleja. Jutun vitsi oli siinä, etteivät naiset osanneet vaihtaa rengasta ja miehet laittaa ruokaa. Vielä 2000-luvulla saattoi myös olla täysin naishahmottomia numeroita. Sitten tilanne alkoi muuttua. Kun 2000-luvulla Iines juhli syntymäpäiväänsä sekoittumalla kaikkien kuolaamaan valokuvamalliin, niin kymmenen vuotta myöhemmin käsikirjoittaja laittoi päivänsankarin seikkailemaan supersankarittaren kanssa. Satunnaislukijana sanoisin, että nykyään ei taida juuri olla lehteä, jossa naishahmoja ei näkyisi edes sivuroolissa. Vaikka koko lehti olisi muuten täynnä Roopen ja Akun yhteistä erakkomökkeilyä, mukana olisi Iineksen tähdittämä yksisivuinen tarina.
Alkuperäisestä aiheesta: Siinä tuntee itsensä vanhaksi, kun oma lapsuus esitetään Aku Ankanssa aikamatkustuskohteena. Muutama kuukausi sittenhän lehdessä oli aikamatkasarja menneille vuosikymmenille. Tuossa sarjakuvassa eksoottisen historiallista vaikutti olevan mm. digikamera ja mankka. Siis Aku matkusti siihen todellisuuteen, josta hänet muistan. Toki ymmärrän, ettei nykypäivän lapsia kiinnosta lähihistoria sen vertaa, että he jaksaisivat lukea retroelämää elävien ankkojen seikkailuja. En minäkään lapsena pystynyt kuvittelemaan heitä 1950-luvulle. En silloin keksinyt, että Pelle Pelottoman keksintö on kaikkien huomaamatta pysäyttänyt koko maailman ikääntymisen joskus 1940-luvulla. ;)
-
Ensi kerran v. 1978 julkaistussa Aku Taikaviitta -taskarissa on lyhyt viittaus ammattijärjestö Teknisten liittoon, todennäköisesti edellisen vuoden voimalalakon inspiroimana.
-
Ensi kerran v. 1978 julkaistussa Aku Taikaviitta -taskarissa on lyhyt viittaus ammattijärjestö Teknisten liittoon, todennäköisesti edellisen vuoden voimalalakon inspiroimana.
Mary A. Wuorion käännös. Liekö mitään vastaavaa alkukielisessä italialaisessa versiossa ollakaan?
Timo