Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => Aiheen aloitti: Petteri Oja - 13.08.2012 klo 02:44:40
-
Joe Kubertilla ei yllättäen tainnut olla omaa ketjua. No, parempi edes liian myöhään.
http://www.superherohype.com/news/articles/172201-comic-book-legend-joe-kubert-dead-at-85
-
"He never stopped getting better."
-
Surullistahan tuo mutta voi kuitenkin iloita siitä, että ura oli mittava ja jatkui loppuun asti eikä siinä tapahtunut kamalaa notkahdusta ikääntyessä. Aika moni artisti voi vain toivoa samaa.
-
Piirtäjämestari Joe Kubertin (18.9. 1926 - 12.8. 2012) kuvittamien Jonah Hexin, Tarzanin, Kersantti Rockin, Vihollisässän ja Tex Willerin inspiroituneena toimittajana nostan stetsonia sekä kypärää ja painan pääni hänen poismenonsa vuoksi.
Todella pitkän linjan ja kovan luokan taiteilija ja piirtäjäkouluttaja, jonka omakin taide vain komistui viime vuosina.
-
Requiescat in pace, enemmän kuin ansaitusti.
Joe Kubertin jälki ei tosiaan missään vaiheessa heikentynyt ja mies oli paitsi sarjakuvan moniosaaja, työmyyrä ja opettaja myös kuuleman mukaan kohtelias herrasmies josta ei ollut pahaa sanottavaa.
Jotenkin yllättäen tämä tavallaan tuli iästä huolimatta, Kubert oli ajaton vakio, yksi niitä että jos ei Joe Kubertista vuoteen kuullut mitään se johtui että tämä työsti uutta minisarjaa tai albumia.
outona sattumana mainittakoon että Kubert kuoli samana päivänä (12.8) kuin Mark Gruenwald ja Mike Wieringo aiemmin(1996, 2007).
Jean Moebius Giraud ja Joe Kubert samana vuonna.
edit. ollut kvaakissa ennenkin mutta youtubelinkki jossa Moebius, Joe Kubert ja Neal Adams vuonna 1972 (http://www.youtube.com/watch?v=R264V_GjPRU&feature) kuuluu aiheeseen.
-
Voih. Kubertilla oli tällekin vuodelle merkitty useita esiintymisiä eri sarjistapahtumissa USA:ssa. Aktiivinen loppuun saakka. RIP.
Timo
-
Hieno mies, hieno mies. Nyt vasta tajusin, että Andy Kubert on Joen poika!
-
Hieno mies, hieno mies. Nyt vasta tajusin, että Andy Kubert on Joen poika!
kuten myös veljensä Adam Kubert.
Käsittämättömän lahjakas ja työteliäs perhe.
-
Joe Kubert oli yllättävän ässä myös käsikirjoittajaessaan/sovittaessaan Tarzanin seikkailuja.
Andy ja Adam eivät kauas puusta pudonneet. Joku Kubert- nainen- taitaa olla toimittajana Dc:llä. Sama suru kaikilla?
-
Adamin tai Andyn puoliso? käsittääkseni Joe Kubertilla oli vaimonsa kanssa 4 poikaa(Adam , Andy,Danny, David) ja tytär Liza Zangara.
sekä ainakin 11 lastenlasta
Muistan jostain lukeneeni kun vaimonsa Muriel kuoli 2008
-
Yhdyn kommentteihin, että Kubert vain parani iän myötä. Vanhoilla vuosillaan hän teki pari projektia, jossa tarjosi nopeita "festariluonnoksia" myyntiin koulunsa kautta ja ne ovat ehkä hienointa Kubertin jälkeä, mitä olen nähnyt: viiva on nopean luonnosmaista, mutta jokaisesta vedosta näkee, että kynän varressa on vuosikymmenien kokemus.
Tässä pari esimerkkiä:
Hawkman:
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=915345&GSub=112172
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=574801&GSub=43282
Batman:
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=340427&GSub=522
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=329361&GSub=51444
Tarzan:
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=676764&GSub=103652
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=367442&GSub=57329
Sgt. Rock:
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=573123&GSub=119561
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=567344&GSub=88736
-
Mun viimeisin Kubert-hankinta oli joskus vajaa pari vuotta sitten tää koulun lehti. Mielenkiintoinen.
Tässä pari esimerkkiä:
Hienoja, varsinkin Hawkman ja Sgt. Rock. Pakko kysyä, että mitä ihmettä tuo numerointi meinaa? Aivan kuin kyse olisi vedossarjasta, vaikka originaalejahan nuo on?
-
Pakko kysyä, että mitä ihmettä tuo numerointi meinaa? Aivan kuin kyse olisi vedossarjasta, vaikka originaalejahan nuo on?
Jenkkien albumeissa rajoitetut erikoispainokset sisältävät silloin tällöin taiteilijan originaali sketsin. Ainakin noissa on tuon kaltainen numerointi.
Voihan nuo tietysti olla ihan irrallisistakin originaali-seteistä, jotka Kubert on taiteillut parissa sessiossa kerrallaan.
Edit.
Näemmä "commission"-originaaleja, eli nimellä tilattuja.
-
Todellinen mestari on poissa, esim. Joen Tarzan-sarjat ovat osa sarjakuvan hienointa historiaa.
-
Todellakin suuri mestari on poissa. Jotenkin sitä tajuaa elämän rajallisuuden. Emmekä enään koskaan saa mitään uutta materiaalia.
Todellakin Kubertin työnjälki minustakin parani vuosi vuodelta. Tämä oli suuri menetys sarjakuva piireissä. Ensiksi Giraud suurista mestareista, sitten Kubert.....onko noita ns. vanhan kaartin sarjakuvataiteijoita enään elossa kovinkaan montaa.
Mutta onneksi Kubertin perintö elää edelleen hänen pojissaan, jotka ovat kukin sarallaan ansioituneita ja tunnettuja. Ehkä Kubertin uranuurtava sarjakuva koulu jatkaa toimintaansa. Miksei jatkaisi?
Tälläiset uutiset aina surettavat ja saavat miettimään asioita syvällisemmin mitä tämä elämä oikeastaan on ja mistä siinä on kysymys?
-
Steve Lieber, yksi Kubertin entisiä oppilaita kirjoitti kuinka opettaessaankin Joe Kubert koko ajan opetteli itse, tuherteli ja luonnosteli samalla kuin oppilaansakin ja heitti enimmän osan, mielestään epäonnistuneet, roskiin josta "kubiet"(=fanittavat oppilaansa, monestako voidaan sanoa niin?) sieltä onkivat esiin.
liittenä se jonka Lieber kaivoi roskista ja teippasi kasaan. Mikä kertonee kaiken tarvittavan.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=14956.0;attach=23364;image)
-
Kiitos Curtvile tuollaisen mielenkiintoisen asian tuomisesta esiin mitä kerroit. Minäkin olisin tonkinut hänen roskiksiaan jos asuisin jenkkilässä ja napannut kaiken talteen. Takuulla! Kuinkahan paljon hänen piirroksiaan menikään roskikseen noina vuosina, kun hän opetti.
-
Pakko kysyä, että mitä ihmettä tuo numerointi meinaa? Aivan kuin kyse olisi vedossarjasta, vaikka originaalejahan nuo on?
Kun Kubertin Tex-albumi julkaistiin englanniksi, tarjosi hän koulunsa kautta kirjasta sadan kappaleen deluxe-painoksen, joihin jokaiseen hän tekisi ostajalle piirroksen tämän pyytämästä hahmosta. (Hintana oli muistaakseni 150 dollaria tms.) Niihin hän teki noita todella hienoja tussipiirroksia, osan myös keskisävyiselle ruskealle pahville, kuten kuvista näkyy. Numerointi liittyy siis siihen.
Kuten arvata saattaa, kun kuvia tuli keräilijöiden tietoon, sarja myi nopeasti loppuun.
Pari vuotta myöhemmin tempaus uusittiin, kun tuli kirja Kubertin elävän mallin piirroksista. Tällä kertaa minä ehdin mukaan:
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=594123&GSub=82625
Tällä kertaa kuitenkin hintaa oli nostettu ja Kubert teki useimmat kuvat "vain" lyijykynällä (lainausmerkit, koska hienoja kuviahan nämäkin ovat, mutta ne tussipiirrokset ovat vielä aivan erityisen hyviä), joten kuvat myivät paljon hitaammin - voi olla, että täyttä sataa kappaletta tähän sarjaan ei oltu vielä tehty Kubertin kuollessa, sillä näin ainakin jonkun tälle vuodelle päivätyn piirroksen Comicartfansissa, jonka numerointi oli jossain seitsemänkymmenen tienoilla.
-
Tällä kertaa minä ehdin mukaan:
http://www.comicartfans.com/GalleryPiece.asp?Piece=594123&GSub=82625
Vau.. Huh... Kubertin draaman, dynamiikan taju on omaa luokkaansa. Yksi kuva täynnä latausta. Jossain päin nettiä oli Kubertin koulun oppilaiden töitä ja Kubertin niihin tekemiä korjausehdotuksia. Useimmat työt olivat ihan kelpo tavaraa, valmista painettavaksi, mutta Joe-poikapa sai niihinkin vielä lisättyä voimaa ja draamaa todella reippaasti ihan pikku kikoilla.
Timo
-
Kun Kubertin Tex-albumi julkaistiin englanniksi, tarjosi hän koulunsa kautta kirjasta sadan kappaleen deluxe-painoksen, joihin jokaiseen hän tekisi ostajalle piirroksen tämän pyytämästä hahmosta.
Mielenkiintoinen selitys. Tavallaan siis numerointi auttaisi jäljittämään milloin tai mihin (projektiin) liittyen kuva on tehty. Käytännössä kuitenkaan ei. Sillä eihän noissa tosiaan ole kuin x/100 mikä ei vielä kerro yhtään mitään. Erikoinen juttu, erikoinen logiikka.
Ja kyllä minäkin J.Kubertin piirroksista tykkään ja olen tykännyt joitakin kymmeniä vuosia. Niissä on lennokkuutta, rentoutta ja tunnetta, mikä viittaisi siihen että aika nopeasti ovat syntyneet. Olisiko sittenkin niin, että hän on aina ollut nopea, mutta oppi treenaamalla vielä onnistumaakin niissä leiskautuksissaan?
Täytyykin ihan mestarin muistoksi lukaista uudelleen mitä hän turisi toisen ikonin, Will Eisnerin kanssa jälkimmäisen nimiin pannussa Shop Talk-kirjassa.
-
Täytyykin ihan mestarin muistoksi lukaista uudelleen mitä hän turisi toisen ikonin, Will Eisnerin kanssa jälkimmäisen nimiin pannussa Shop Talk-kirjassa.
Haa, tosiaan! Mullakin on toi. Kaivetaanpa piakkoin esiin.
Timo
-
Olihan Kubert hyvä, mutta joskus liikuttiin koomisuuden rajoillakin, kun oikein paisuteltiin. Tarzaninsa on erinomainen, paras heti Manningin jälkeen.
-
How To Draw From Life -kirjassaan Kubert taisi paisuttelusta kertoillakin, että sarjakuvapiirtäjillä (epäilemättä hänellä itselläänkin) on taipumusta liialliseen liioitteluun. Tämä vain korostuu kaksinverroin, jos piirtäjä ottaa mallia toisen sarjakuvapiirtäjän piirroksesta, joka jo itsessään on liioiteltu kuva todellisuudesta. Siinäpä yksi syy miksi elävästä mallista piirtäminen on antoisaa. Kun tiedät miltä jokin todellisuudessa näyttää, niin voit tehdä omat valinnat mitä korostaa ja minkä vuoksi. Back to basics.
Jotenkin minun silmään Kubert osasi aina korostaa oikeita asioita piirroksissaan. Monesti hänen sarjakuviaan lukiessa tulee sellainen tunne, että "enpä tuotakaan ole ennen nähnyt piirrettävän noin, mutta noinhan se tietysti on, kun tarkemmin ajattelee."
-
Mä haluaisin sen Shop Talkin lainata jos teiltä joutaa. Kubertin Fax from Sarajevo on musta loistava koska se laittoi ne sotajutut Eurooppaan ja kertoi omista kavereistaan, se kerronta ei kauheasti eroa sgt. Rockista.
-
Olihan Kubert hyvä, mutta joskus liikuttiin koomisuuden rajoillakin, kun oikein paisuteltiin. Tarzaninsa on erinomainen, paras heti Manningin jälkeen.
tämähän se. Kubertin väitetään sanoneen:
I don’t want the jungle in Tarzan to be realistic, I want it to be better than realistic.
itse en kommenttia lähdeteoksista ja haastatteluista ole löytänyt mutta uskon sen kyllä.
tosin Kubertin Tarzan on oma suosikkini, joskus oli Hogarth mutta iän myötä se on Kubert. Manning on hyvä, erinomainen jopa, mutta ei paras mielestäni.
Sotapuolella Kubertin haastoivat piirroksessa vain Alex Toth, John Severin ja Joe Colquhoun. Sangen kuvaavasti yksikään ei ole enää keskuudessamme.
-
Egmont jaksaa yllättää. Puskista tulee aina välillä vaikka mitä mielenkiintoista. Hyvä!
-
Aika yllättävä julkaisu. Faxit Sarajevosta tuntuu tänäpäivänä aika kaukaiselta aiheelta. Toivottavasti ostajia kuitenkin löytyy.
-
Likeltähän tämän piti tulla jo parikymmentä vuotta sitten. Mutta kuitenkin, aihe ei ole päässyt kulumaan. Ihminen on ihminen aina vaan. Värisyttävä albumi myös sarjakuvataiteen ystäville, vaikka maallinen omaisuus on tietysti sivuseikka yleisen kärsimyksen ohella.
-
Aika yllättävä julkaisu. Faxit Sarajevosta tuntuu tänäpäivänä aika kaukaiselta aiheelta. Toivottavasti ostajia kuitenkin löytyy.
Niin. No jaa. Meillä julkaistaan jatkuvasti sarjakuvia toisesta maailmansodasta ja myös ensimmäisestä. Jugoslavian sisällisota säteilee yhä tähän päivään. Ukraina on sisällissodan partaalla, joten ei albumi nyt teemallisestikaan kovin kaukaista tämän päivän tapahtumille ole.
-
Aika mielenkiintoinen julkaisu.
Joe oli parhaimmillaan, tai ainakin omimmillaan sotakuvauksissa.
Saas nähdä, millainen mies oli kässärinä, löytyykö tarinasta inhimillistä särmää.
-
Minäkin odotan tuota innolla. En vain ole varma, että olenko tuon jo joskus lukenut vai olenko vain lukenut teoksesta niin paljon, että kuvittelen sen lukeneeni. No, kohtahan se selviää.
Kubertin "vakavammasta" tuotannosta olen lukenyt Yosselin ja se jätti hieman kylmäksi. Kuvitus oli näyttävää, mutta keksitty tarina juutalaispojan kokemuksista ei koskettanut niin paljon kuin voisi odottaa. Ehkä sitä on vain tullut luettua/katsottua liikaa niitä todellisia kokemuksia.
-
Minä en taatusti ole lukenut, mutta pidän julkaisuajatusta ihan hyvänä.
Jo sana "faksi" on niin mennyttä maailmaa, että...
-
Faksi Sarajevosta saapui, se on komea julkaisu! Isokokoinen, kovakantinen, nelivärinen kuten kuuluukin.
http://www.sarjakuvakauppa.fi/faksi-sarajevosta.html
-
Faksi Sarajevosta saapui, se on komea julkaisu! Isokokoinen, kovakantinen, nelivärinen kuten kuuluukin.
Ja nyt se on arvioitu Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2095).
-
Sain juuri luettua "Faksi Sarajevosta" kirjan. Siis aivan törkeen hieno sarjakuva ja vielä tositarinakin. Tämä menee kyllä meikän Koipeliinin valinnan kärkeen tällä hetkellä! Pidin tästä todella paljon!
Mutta selvisikö Edinan isoisä sodasta hengissä...siitä ei kerrottu tuossa kirjan lopussa mitään...se jäi vähän kaivelee.
-
Kirjoitin oman näkemykseni Faksista blogiin (http://aino.sarjakuvablogit.com/2015/04/13/faksi-sarajevosta-feministilukijan-ilmeanalyysi/).
-
Olen vain selaillut tuota Sarajevo-albumia ja minua siinä häiritsi supersankaripiirtäjän maneerit, vaikka kyseessä on dokumentaarinen sarjakuva. Vähäeleisempi ylöspano olisi ollut enemmän makuuni.
Pitääpä lainata tää albbu kirjastosta viimeistään kesällä ja antaa sille mahdollisuus.
-
Kirjoitin oman näkemykseni Faksista blogiin (http://aino.sarjakuvablogit.com/2015/04/13/faksi-sarajevosta-feministilukijan-ilmeanalyysi/).
Olipa muuten tosi hyvä analyysi. Nyt jälkikäteen luettuna yhdyn kyllä Ainon näkemyksiin (ja Tertsin kommenttiin) sarjakuvasta. Myös Ramin kuin kaksi marjaa -kommentti blogissa on kuvaava. Vaikka teos oli ensilukemisella vaikuttava sodan kuvaus, on se kuitenkin aika sovinistinen ja monin paikoin liian "supersankarisarjakuvamainen", joka ei ehkä kuitenkaan olisi ollut paras tehostekeino tällaiseen.
-
Faksi on jäänyt omalla kohdallani selailun asteelle.
En millään ole saanut itseäni sitä lukemaan, niin pahasti nuo Kubertin pahimmat maneerit paistavat siitä lävitse.
Samanlaisen selailun perusteella Jew Gangster näyttää paljon luontevammalta, ihmiset todemmilta.
-
Ehkä tämä miellyttää enemmän:
http://www.sarjakuvakauppa.fi/ennakkotilattavat/yossel-19-huhtikuuta-1943.html
-
Ehkä tämä miellyttää enemmän:
http://www.sarjakuvakauppa.fi/ennakkotilattavat/yossel-19-huhtikuuta-1943.html
On tuo selvästi parempi, mutta ei tuokaan mikään napakymppi ole. Toiseen maailmansotaan sijoittuvia vakavia sarjakuvia tulee tahtomattaan verranneeksi Mausiin, mikä tietysti nostaa riman turhan korkealle. Mausista kun on hankala pistää paremmaksi.
-
Kubert on parhaimmillaan karheissa (ja poikamaisissa) seikkailutarinoissa. Dramaattinen ja teatraalinen tyylinsä istuu kovin huonosti dokumentaariseen kerrontaan.
-
Kubert on parhaimmillaan karheissa (ja poikamaisissa) seikkailutarinoissa. Dramaattinen ja teatraalinen tyylinsä istuu kovin huonosti dokumentaariseen kerrontaan.
Samaa mieltä. Yosselissa Kubert käyttää luonnosmaista tyyliä, minkä vuoksi maneerit ovat huomattavasti hillitympiä. Tyylivalinta on erittäin sopiva kyseiseen tarinaan ja aihepiiriin.
-
Annanpa siis vielä Yosselillekin mahdollisuuden.
-
Sanoisin että on paljon parempi, lähestyy Eisneriä.
-
Mihinkäs se vastaukseni tästä ketjusta katosi?
-
Mihin ketjuun sen siis siirsit?
Kommentoin arvostelua puhtaasti kääntäjien näkökulmasta, en kustantamon edustajana.
-
Kommentti siirtyi Ohjeita toimittajille -ketjuun. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7925.msg446473.html#msg446473)
-
Sanoisin että on paljon parempi, lähestyy Eisneriä.
Opuksen idea ainakin on kiinnostava. Mä luulin, että tää on taas joku "syvällinen tositarina".
-
Opuksen idea ainakin on kiinnostava. Mä luulin, että tää on taas joku "syvällinen tositarina".
Teoksen idea vaihtoehtoisesta omaelämäkerrasta, siis jos Kubert ei olisikaan lähtenyt Puolasta, on aivan loistava. Tarina on yhtäaikaisesti omakohtainen, "melkein totta", mutta silti vapaata fiktiota.
-
Yossel tuli luettua. Olipa huima. Joe Kubert -vainaan rakkaus piirtämiseen tuli käsin kosketeltavasti esille. Ja niin tuli myös ihmisten julmuus. En kyllä tiedä, voisiko tällaista asiaa tuon paremmin kertoa. Kumma juttu, että ei jäänyt jälkikäteen ahdistunut olo. [spoiler]Ehkä siksi, kun tietää Kubertille kuitenkin käyneen hyvin.[/spoiler]
-
Kubert modernisoi Tarzanin. Hänen luonnosmainen viivansa ja upeasti tarinaa kuljettava ruutukerronta antoi Tarzanille mystisen sademetsän tunnun. Siinä missä Manning kuvasi apinamiehen alapuolelta valaistuna takatukkaisena ylimyksenä - Kubertin Tarzan oli sademetsän varjoissa kyyhöttävä kuvattu synkähkö vaanija.
En tunne sarjakuvan historiaa riittävästi että osaisin sanoa koska ns. sarjakuvaromaanista voi alkaa puhua. Mutta minulle viisiosainen 'Tarzanin paluu' edustaa ensimmäisten joukossa sellaista. Julkaistu alunperin DC Comic Tarzan #219, April 1973 - #223, September 1973.
-
Siinä missä Manning kuvasi apinamiehen alapuolelta valaistuna takatukkaisena ylimyksenä - Kubertin Tarzan oli sademetsän varjoissa kyyhöttävä kuvattu synkähkö vaanija.
Kubertin Tarzan on vähän samanlainen synkkäkulmainen ja vähäpuheinen jurottaja, kuin vaikkapa Busceman Conan barbaari.
-
En tunne sarjakuvan historiaa riittävästi että osaisin sanoa koska ns. sarjakuvaromaanista voi alkaa puhua.
Joillekin se on, tulkitsijasta riippuen, 1950 ilmestynyt "picture novel" It Rhymes with Lust (https://en.wikipedia.org/wiki/It_Rhymes_with_Lust) tai jokin Frans Masereelin (https://en.wikipedia.org/wiki/Frans_Masereel) 1918-22 julkaisemista "wordless noveleista", tai sitten Rodolphe Töpfferin 1830-luvulla tekemät teokset, kuten Herra Koipeliini (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=775).
Mutta jotta emme liukuisi liiaksi aiheen ulkopuolelle otsikon mukaisen herra Kuupertin töistä Yossel ja Fax from Sarajevo ovat nyt ainakin ihan varmasti sarjakuvaromaaneja.
Timo