Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: Jarmo on 17.07.2012 klo 15:55:56
-
Eikö tästä ole kellään ollut mitään sanottavaa? Paitsi arvostelussa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1764).
Löysin kirjan vastikään yhdestä "nämä luen samantien" -pinostani. Salaa pelkäsin hitaan pitkäveteisesti paarustavaa kulttuuri-eitapahdumitään-historiikkia, mutta eikö mitä. Tasan aukeaman mittaisia välähdyksiä täynnä asiaa. Aikatasoissa loikkiminen pakottaa keskittymään ja pitää mielenkiintoa yllä juonenkulun kärsimättä. Melkoinen saavutus.
Melkein yllättävän ilkeä tarina. Lyhyehkössä historiikissa valotetaan esiintyneitä henkilöitä, mikä tuli tarpeeseen.
-
Tykkäsin tästä kovasti kaikin puolin: ajankuva reilassa, kuvitus mukavaa ja episodimainen kerronta toimi erinomaisesti. Mainio lukukokemus, vaikka tarina olikin synkeä.
-
Muutama arvostelu lisää:
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/339688/Madamen+tarina
http://www.amusa.fi/fin/foorumi/?nid=391
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kirjailija-ja-madame/
-
Hyvä oli. Kiinnostava tarina, ja pidin myös tuosta episodimaisesta toteutuksesta (ja ne vanhat mainokset olivat myös mainio lisä). Jonkin verran tosin ihmettelin sitä päätöstä että annetaan näille henkilöille eri nimet, kun kuitenkin se Paavolainen-Craucher-juttu oli kuitenkin niin selvästi esillä...vai oliko siinä kyse että alleviivataan lukijalle tämän olevan nimenomaan elämäkerrallista fiktiota?
-
Jonkin verran tosin ihmettelin sitä päätöstä että annetaan näille henkilöille eri nimet, kun kuitenkin se Paavolainen-Craucher-juttu oli kuitenkin niin selvästi esillä...vai oliko siinä kyse että alleviivataan lukijalle tämän olevan nimenomaan elämäkerrallista fiktiota?
"Salanimiin" oli kaksi syytä: Ensimmäinen oli juuri se, että halusin korostaa tarinan olevan fiktiota. Ettei kukaan rupea kirjoittamaan historiaa uusiksi mun sarjakuvan pohjalta. Toinen syy oli, että itse koin helpommaksi tehdä sarjakuvaa, kun ajattelin hahmojen olevan omiani, eikä todellisia historiallisia henkilöitä. Vaikea tietää, miten Minna Craucher olisi ajatellut tai toiminut jossakin tilanteessa, mutta Mimi Creutzia pystyin itse hallitsemaan. :)
-
"Salanimiin" oli kaksi syytä: Ensimmäinen oli juuri se, että halusin korostaa tarinan olevan fiktiota.
Ehkä tarpeetontakin varovaisuutta, mutta jos valinta helpotti tarinan toteuttamista, niin sitten oli kaiketi hyvä ratkaisu.
-
Sain luettua. Nimillä leikittely muuttui nimisotkuksi kun en varta vasten tsempannut. Oskari Pekkalasta tuli mieleen sekä Oscar Parland että Teuvo Pakkala, mutta ei Olavi Paavolainen. :( Koska yleesä takakannet spoilaa jätän ne alkuun lukematta. Takakansitekstien yliselittäminen on varsinkin lyhyissä ja ohuissa "sarjakuvaromaaneissa" enemmän kuin tavallista ja sinänsä raivostuttavaa. Eli nyt oli selkeä virhe jättää tämä sekä lopun selitykset lukematta ensin (eihän tämä ollut mikään mangakirja).
"Salanimiin" oli kaksi syytä: ...
Ettei kukaan rupea kirjoittamaan historiaa uusiksi mun sarjakuvan pohjalta.
???
No, se rakenteen rikkominen josta täällä on kiitelty ei myöskään toiminut mulle. Johtuen ehkä osittain kerrontatavasta sekä piirrostyylistä (joissa kummassakaan ei ollut mulle tarpeeksi aineksia jatkumoiden hahmottamiseksi). No tämä tapa rytmittää aukeamittain kuitenkin sen rakenteen paljasti eli avasi, mutta siitä huolimatta koin sen lähinnä rasittavaksi/turhaksi kikkailuksi. Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoa miten paljon kirjan sarjakuvaosuus antoi ja mikä osuus viehättävyyteen oli lopun tekstiaukeamilla. Mielenkiintoinen ja melko onnistunut sarjakuvakirja kuitenkin.
hitaan pitkäveteisesti paarustavaa kulttuuri-eitapahdumitään-historiikkia,
Kuten esimerkiksi...?
-
Ensimmäinen oli juuri se, että halusin korostaa tarinan olevan fiktiota. Ettei kukaan rupea kirjoittamaan historiaa uusiksi mun sarjakuvan pohjalta.
Niin, tämmöisestä on hyvä esimerkki Jörn Donnerin "Mammutti", jonka pohjalta lehdet jo nyt kirjoittelevat historiaa uusiksi, vaikka Jörkka itse sanoi kirjoitelleensa miten häntä sattui huvittamaan & hävittäneensä arkistonsa ettei kukaan pysty varmistamaan mikä oli totta ja mikä sepitettä.
-
Löysin vihdoin kirjastosta. Luin. Tykkäsin. Suosittelen.