Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Mora 27.06.2012 klo 08:13:48
-
Tilasin äsken Dupan Cubitus-intégraalin nro 3 (Pom Pom).
Tykästyin heti jo silloin Zoom-aikoina pyöreään ja yksityiskohtaiseen piirrosjälkeen.
Vitsitkin olivat makuuni.
Nostellaan nyt vanhaa säiettä kun tämä vaikuttaa vähiten epäsopivalta... Tuli eilen itsekin pitkällisen mietiskelyn jälkeen laitettua elämäni ensimmäiset ranskankieliset sarjakuvat tilaukseen.
Cubituksen integraalit 1 ja 2 lähtivät ranskan amazonista tulemaan. Sanaakaan (tai no, ne pakolliset pari...) en ranskaa osaa mutta niin paljon on nimenomaan ranskankielisiä ja kääntämättä jääneitä hyviä sarjakuvia jotka tekisi mieli lukea niin pakkohan se on ainakin yrittää. Englannin luku ja kuuntelu sujuu ihan ok niin pakko on ainakin yrittää. Asterixit löytyy hyllystä ja alkanut kutkuttaa että alkukielellä voisi olla mielenkiintoista lukea myös ne.
Muutenkin kuola valuu kun katsoo ranskalaista sarjakuvavalikoimaa, melkoinen sarjakuvan El Dorado olisi siellä suunnalla vielä kokematta.
Joku näppärä ranska-englanti sanakirja pitänee hommata (ensimmäisenä tulee mieleen pieni tablettikone jossa sanakirja, paperisen kanssa menee etenkin alkuun muuten melkoiseksi plaraamiseksi. Kaikkea sitä kun neljäkymppisenä alkaa ranskan opiskelua miettimään, eipä pukkaa seniliteetti.
-
Cubituksen integraalit 1 ja 2 lähtivät ranskan amazonista tulemaan. Sanaakaan (tai no, ne pakolliset pari...)
Huh, huh! Cubituksessa on PALJON tekstiä! Toivottavasti ranskanharrastuksesi ei lopahda heti alkuunsa.
Vasta-alkajalle suosittelisin Buddy Longwayta tai Yakaria. Niissä on helppo länkkäri-sanasto ja isot kuvat. Ja ne ovat sitä paitsi erinomaisia sarjakuvia. Paitsi jos vihaa länkkäreitä. Siinä tapauksessa voisi valita vaikka Coseyn sympaattisen Jonathan-sarjakuvan. Tapahtuu Tiibetissä tai vastaavassa.
-
Huvittaisiko jotain alan harrastajaa laatia vaikka jonkinlaista tasolistaa kielenopiskelijoille, että mitkä ovat hyviä aloittelijoille, mitkä yhä helppoja, mitkä vähän haastavampia ja mitkä menevät jo vaikean puolelle.
Itsekin pitäisi taas vähän ranskaa treenata...(kirjastosta nappasin albumin Hergen Quick & Flupkea joka menee kyllä sinne aloittelija-helppo-tasolle...)
-
Osasin hyvin lukea Jijén Blondin et Cirage -alpparin Le nègre blanc (vanha sarja 1950-luvulta julk. uudelleen Pêché de Jeunesse -sarjassa - eli Nuoruuden syntejä), vaikken omasta mielestä osaa juurikaan ranskaa. Lyhyet kuplat ja aika yksinkertaista kieltä. Jotain tämän tapaisia ehkä kannattaisi hakea.
Timo
-
Huh, huh! Cubituksessa on PALJON tekstiä! Toivottavasti ranskanharrastuksesi ei lopahda heti alkuunsa.
Vasta-alkajalle suosittelisin Buddy Longwayta tai Yakaria. Niissä on helppo länkkäri-sanasto ja isot kuvat. Ja ne ovat sitä paitsi erinomaisia sarjakuvia. Paitsi jos vihaa länkkäreitä. Siinä tapauksessa voisi valita vaikka Coseyn sympaattisen Jonathan-sarjakuvan. Tapahtuu Tiibetissä tai vastaavassa.
Yakarin olin ihan unohtanut, pitääpä laittaa seuraavassa tilauksessa tulemaan. Vinkistä kiitos. Juuh, Cubituksen tekstipaljous on tiedossa mutta kovasti pidän. Ei auta kuin työntää kourat kyynärpäätä myöten. Blondin ei Cirage vinkistäkin otan vaarin. Tästä se lähtee.
e: nyt kun tutustuin ranskankielisen wikipedian kautta Blondin et Cirageen (ihan uusi tuttavuus nimittäin) niin ensilukemalta, antaen tekstin "virrata sisään" - en oikein osaa selittää - niin karkeasti puolet tuosta artikkelin tekstistä tajusin suorilta. En tarkoita että osaisin kääntää mutta jotenkin sanoma menee perille... http://fr.wikipedia.org/wiki/Blondin_et_Cirage (http://fr.wikipedia.org/wiki/Blondin_et_Cirage)
Tämä tuli erittäin iloisena yllätyksenä koska en todellakaan osaa ranskaa tietääkseni yhtään. Ehkä teoreettinen mahdollisuus on että ranskalaisen sarjakuvan maailma koko komeudessaan saattaa olla edessä vielä joskus :)
-
Jos ei osaa yhtään ranskaa, ei voi oikein suositella mitään, ja Cubitus on vielä vähän niinkuin samanlaista kieliverbaliikkaa kuin vaikka Achille Talon.
Koulupohjalta kannattaa aloittaa sellaisista jotka tuntee jo suomeksi. Helpoimpia muuten ovat selkeästi lapsille suunnatut, kuten vaikka Pif-lehden (Jippo) sarjat. Ja tietysti Yakari. Strumffien luulisi olevan vaikeita kun ne strumffaavat strumffia. Mutta ei se niin ole, siinä ovat vaikeimmat sanat strumffia, joten se sopii koulupohjalta aloitteleville.
Franquinit ovat vielä suht helppoja, mutta Asterixit ja Tintit ovat jo sitä keskitasoa. Nämä uudet action-sarjakuvatkaan eivät ole mitään vaikeita.
Vaikeimpia minusta ovat sellaiset joissa tekstiä on paljon, kuten vaikka Blake & Mortimer tai Alix.
Ruosteisella koulupohjalla toimitaan, eli jotain Alixia en varmaan lähtisi lukemaan. Niilo Pielisiä olen joskus vierailla kielillä lukenut mutta se ei oikein opiskelumielessä toimi, ne jutut ovat niin visuaalisia ja tuttuja suomeksi luettuina että niitä pystyi lukemaan sujuvasti välittämättä teksteistä...
Niitä Jippo-sarjoja voisi lähteä kokeilemaan, ne eivät ole niin tuttuja kuitenkaan että muistaa jo valmiiksi miten tarina menee. Noin muuten luulen että alemmilla taitotasoilla stripit tai sivun tai kahden lyhyet jutut toimivat paremmin kuin pitemmät albumit, ei niin haittaa vaikka tuleekin vaikeita kohtia vastaan kun voi hypätä seuraavaan juttuun (käännössarjoista Tenavat on hyväksi havaittu, suuren osan stripeistä tajuaa horjuvammallakin kielitaidolla mutta ihan pelkillä kuvilla ei yleensä pärjää, niitä tekstejä pitää lukea).
-
Franquin: Modeste et Pompon voisi sopia aloittelijalle. Hyvä sarjakuva, meillä melko tuntematon, yhden sivun mittaisia gageja, helpohkoa sanastoa.
-
Jospa nyt sitten tässä vielä hieman jatkaisi, ot:lla mennään mutta kun tuli aloitettua... Cubitus intégrale: tome 1 ja 2 tulivat eilen. Ei ollut turha ostos. Vanhempaan Cubitukseen, jota en ole ennen nähnyt, on ollut mukava tutustua. Monissa stripeissa vitsien graafisuus auttaa ymmärtämään ja puhekupliin (myös pidempiin) "menen päin", eli luen läpi vaikken ymmärtäisikään ja yritän lausua sanat päässäni... Toisella kierroksella ajattelin sitten ottaa jonkunlaisen sanakirjan kaveriksi, ensimmäinen kierros antaa-mennä -periaatteella.
Enemmän saan irti kuin arvasin. Tämän myötä ei varmaan tule yllätyksenä että osat 3-7 lähtivät eilen tulemaan Ranskanmaalta.
Eli jos joku miettii että tohtiiko ottaa ranskalaista sarjakuvaa alkukielellä niin suosittelen ainakin koettamaan albumillisella omaa suosikkisarjaa, voit yllättyä 8]
-
Eli jos joku miettii että tohtiiko ottaa ranskalaista sarjakuvaa alkukielellä niin suosittelen ainakin koettamaan albumillisella omaa suosikkisarjaa, voit yllättyä 8]
Kyllä toi vaikeeta on. Itse olen lukiossa lukenut ranskaa 2 kk ja en muista oikein mitään. Piti sitten ranskankielistä Valeriania ruveta suomentamaan. Sain joitakin sivuja suomennettua kunnes oli pakko luovuttaa. Aivan liian vaikee kieli...varsinkin kun en ole mikään hyvä kielissä.
-
Kyllä toi vaikeeta on. Itse olen lukiossa lukenut ranskaa 2 kk ja en muista oikein mitään. Piti sitten ranskankielistä Valeriania ruveta suomentamaan. Sain joitakin sivuja suomennettua kunnes oli pakko luovuttaa. Aivan liian vaikee kieli...varsinkin kun en ole mikään hyvä kielissä.
Mahotontahan se on kyllä. Jos puolankielestä voi sanoa että se on jäänyt vokaalienjaossa peränpitäjäksi niin ranska sitten on vienyt kaikki vokaalit ja heitto- ja aksenttimerkit. Vaan senverta motivoi nuo monet hyvät julkaisut mitä ei tuppaa kuin ranskaksi saamaan niin... Ja pysyy kuula virkeenä kun takoo sitä seinään.
-
Kyllä toi vaikeeta on. Itse olen lukiossa lukenut ranskaa 2 kk
Ei toi net mikään ihme ole, ettet osannut suomentaa Valeriania.
Eihän kahdessa kuukaudessa vielä opi muuta kuin hiukan tervehtimään.
Aikamuotoja ei ehditä varmaan käsittelemään ollenkaan.
-
Eiköhän siihen tarvita vähintään tuo lukion kolmen vuoden oppimäärä että pääsee edes alkuun. Jos on pohjaa, niin lukemalla oppii koko ajan lisää.
Muistan kun lukioaikanani tuli Truffautin elokuvasarja telkusta, ja niitä kuuntelin oikein kuuntelemalla. Silloin ymmärsin lähes kaiken.
Kielet ovat sellaisia, että pääsevät ruostumaan jos ei käytä. Mutta kun käyttää niin taito palaa.
Joo lopetin sen ranskan opiskelun kesken, kun ei oikein sujunut. Muistan vain muutamia sanoja sieltä täältä. Olen kyllä vähän ajatellut, että jos aloittais ranskan opiskelun vielä kun toi pää edes jotenkin toimii. Olisi niin paljon ranskankielisiä sarjakuvia, joita haluisin lukea. Usein selailen akateemisessa kirjakaupassa niitä, mutta kun ei ymmärrä mitä niissä lukee, niin on aika turhauttavaa.
Olet myös oikeassa tossa, että jos ei käytä oppimaansa kieltä, niin se unohtuu. Olen lukenut Saksaa 6 opintoviikkoa ja osaan enää vain tilata oluen saksaksi...noh sillähän pärjää hyvin.
Ruotsikin on ruosteessa, kun ei sitä hirveesti tule käytettyä.
Mutta kokemuksesta tiedän, että ei sillä kielellä ole väliä. Yhteisymmärrys löytyy aina jotenkin. Heilastelin yhden kesä yhden espanjattaren kanssa ja minä en osannut espanjaa eikä se englantia kovin hyvin. Kyllä sitä vaan ymmärsi kumminkin mitä toinen yritti sanoa...otettiin elekieli avuksi.
-
Monet vanhemmat ranskankieliset sarjakuvat on julkaistu hollanniksi.
... sekä saksaksi!
-
Monet vanhemmat ranskankieliset sarjakuvat on julkaistu hollanniksi.
Näin on, ja kyllä niitä uusiakin tulee hollanninkielisinä käännöksinä laajamittaisemmin kuin suomeksi. Belgia on tässä tärkeä välittäjämaa, siellä hollanninkieliset sarjakuvaharrastajat (ja muutkin) osaavat ranskaa ja ovat hyvin perillä ranskankielisen sarjakuvan maailmasta.
-
Espanjapohjalta ranskalaisia aikakauslehtiä selailemalla olen huomannut, että artikkelien asiasisältö aukeaa vaivatta, vaikka yksityiskohdat jäisivätkin pimentoon. Todennäköisesti pienellä sinnikkyydellä oppisi kieltä tällä tavoin altistumalla, mutta työmaalla pitäisi elokuusta lähtien olla ranskaa taitava, joten siitä se varmaan lähtisi.
Todennäköisesti hyvä kuvamuisti auttaa oppimaan kieltä kirjoitetussa muodossa, vaikka se nyt ei altistumista kielikylvylle koskaan korvaisikaan. Samalla tavoin aikanaan luin englanninkielisiä videopelilehtiä ja sarjakuvia lapsena.
Hollantia todellakin ymmärtää samalla tavoin "pseudotasolla", kun on saksaa aikanaan lukenut.
-
Kyllä minäkin hollantia luen sujuvasti, mutta en silti ymmärrä siitä mitään. ;)
-
Tämän ketjun innoittamana hankin Tuhatkaunon tapauksen ranskaksi. Pohjalla vuosi lukioranskaa, ja yllätyin iloisesti: kyllä tästö selvön saa vaikka satunnaiset kieliopilliset hienoudet jäävät hämäriksi. Ymmärtämistä tietenkin helpottaa kun muistaa suurpiirteisesti juonen suomennoksista... ehkä seuraavaksi pitäisi kokeilla sellaista albumia jota en ole muulla kielellä lukenut niin sais paremman kuvan osaamisestaan.
Mites ne Valerianit, onko ne Tinttejä vaikeampia/samaa tasoa/mitä?
-
Jos Valerianit on ennestään tuttuja kotomaamme kielelle käännettyinä, ei ranskalaisen version lukeminen liene suurikaan vaiva. Mutta jos lukee täysin uutta, ennestään tuntematonta Valerian-albumia, povaan hankaluuksia. Itse yritin aikoinani lukio-iässä lukea Metro Chatelet Direction Cassiopea -albbua. En ymmärtänyt kovinkaan paljon, vaikka oli sanakirja apuna. Masennus iski.
Suosittelen Deribin Buddy Longwayta tai Franquinin Modeste et Pomponia (tai muuta yhden sivun huumorisarjista) vasta-alkajalle.
-
Itse olen yrittänyt päästä sisälle hollannin saloihin, tietenkin sarjakuvia lukemalla, sillä kielikurssithan on ihan turhia. Ensimmäisenä mukaan tarttui Suske & Wiske (Anu ja Antti) -albumi, mutta se oli tuskaista luettavaa. Pirusti tekstiä, josta tajusi jonkin verran muttei niin paljon kuin toivoisi. Seuraavaksi kysyin suosituksia sarjakuvakaupasta ja myyjä tarjosi minulle Dirkjania. Sitä on tullut nyt luettua ja aika hyvin vitsit tajuaa muttei ihan kaikkia kuitenkaan. Jos jossain välissä ennätän, niin voisin katsella albumin vielä läpi sanakirjan avulla. Parasta Dirkjanissa on kuitenkin se, että vitsit on oikeasti hauskoja. Tätä lukisi mielellään myös suomeksi. Minusta meidän markkinoilla ei ole vastavaa tarjolla.
Sarjakuvakaupoissa tulee kyllä suru puseroon kun tarjolla on niin paljon loistavaa sarjakuvaa mutta kielellä jota ei oikein ymmärrä. Toisaalta se on myös hyvä, sillä rahat ei riittäisi millään kaiken kiinnostavan lukemiseen. Kirjastoa voisi tietysti kokeilla mutta sinnekin pitää käsittääkseni maksaa joku vuosimaksu ennen kuin saa mitään lainata. Hyvät valikoimat sarjakuvaa sielläkin kyllä oli.
-
Kirjastoa voisi tietysti kokeilla mutta sinnekin pitää käsittääkseni maksaa joku vuosimaksu ennen kuin saa mitään lainata. Hyvät valikoimat sarjakuvaa sielläkin kyllä oli.
Nii, sie asustelet tällä haavaa Hollannissa? Kertoilepa vähän tarkemmin maan skenestä, ja mikseipä ihan vaikka artikkelissa/kolumnissa. :)
Timo
-
Nii, sie asustelet tällä haavaa Hollannissa? Kertoilepa vähän tarkemmin maan skenestä, ja mikseipä ihan vaikka artikkelissa/kolumnissa. :)
Timo
Juu, vielä olisi noin kuusi kuukautta jäljellä. Vielä en ole kauheasti ennättänyt tutustumaan sarjakuvaskeneen mutta onhan tässä vielä aikaa jäljellä. Voisihan sitä yrittää jotain kirjoittaa kunhan työkiireiltäni ennätän. Ihan hyvä idea, pistetään korvan taakse.
-
Jos Valerianit on ennestään tuttuja kotomaamme kielelle käännettyinä, ei ranskalaisen version lukeminen liene suurikaan vaiva. Mutta jos lukee täysin uutta, ennestään tuntematonta Valerian-albumia, povaan hankaluuksia. Itse yritin aikoinani lukio-iässä lukea Metro Chatelet Direction Cassiopea -albbua. En ymmärtänyt kovinkaan paljon, vaikka oli sanakirja apuna. Masennus iski.
Suosittelen Deribin Buddy Longwayta tai Franquinin Modeste et Pomponia (tai muuta yhden sivun huumorisarjista) vasta-alkajalle.
Kiitos näistä vinkeistä, tuo Modeste et Pompon vaikuttaa tutustumisen arvoiselta. :)
-
Tämännäköiset Modeste et Pomponit on kronologisessa
järjestyksessä ja sarjassa on julkaistu kaikki gagit.
(http://ecx.images-amazon.com/images/I/51adwrnKhLL._SL500_AA300_.jpg)
-
...
Suosittelen Deribin Buddy Longwayta tai Franquinin Modeste et Pomponia (tai muuta yhden sivun huumorisarjista) vasta-alkajalle.
Komppaan täysillä Tertsin vinkkiä Buddy Longwaysta 8]! Olen hankkinut reilun vuoden sisällä viisi BL-integraalia, ja lukeminen luistaa aika mukavasti ilman sanakirjaa tai kielioppia; länkkärit ja Derib on muutenkin mun lemppareita. Joskus täytyy kurkata joku erikoissana, mutta lukukokemus on ehdottoman hieno. Taannoin on tullut kahlattua vuoden verran ranskan alkeita, tosin muuta kielellistä pohjaa löytyy. Suosittelen lämpimästi!
-
Luin ranskaa yläasteella ja lukiossa, mutta en minä sitä meinannut millään oppia. Harmittaa kun minulla muuten on hyvä kielipää, ettei tuo ranska suostunut tarttumaan päähän. Sain viitosia ja kuutosia ja nekin osittain säälistä.
Nyt aikuisiällä olen aina miettinyt, että pitäisi lukea sarjakuvaa ranskaksi niin saisi pidettyä yllä tuotakin vähää taitoa. On minulla joitakin ranskankielisiä sarjakuvia (pari Didier Comés'ta, Corteggianin ja Tranchandin Marineja, yksi Ankardo, muutama Vili & Bill-albumi) ja olen lukenutkin niitä satunnaisesti. Kuitenkin vasta Luettua-ketjussa äsken arvostelemani Maki-albumit (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1414.msg386230.html#msg386230) toimivat juuri sinä kaipaamanani kimmokkeena ranskan treenaamiseen. Jo ensimmäisellä lukukerralla huomasin ymmärtäväni karkeasti arvioiden noin 80 % Bravo la famille- albumin puhekuplista ihan kokonaan jopa ilman sanakirjan apua. Tämä rohkaisee minua hankkimaan jatkossa entistä enemmän sarjiksia suoraan Ranskasta.
Voisin paikata kokoelmani puutteita ranskankielisillä painoksilla niissä tapauksissa joissa suomenkielisistä joutuu maksamaan isoja keräilyhintoja... Filemon, Ankardo, Tim ja Tom... Blueberryissä ja Yoko Tsunoissa voi olla kieli kovin hankalaa... toisaalta taas jossain Yakarissa ei edes olisi haastetta...
-
Tarrin on nimenä tuttu tekijä, mutta Makia en ole nähnyt enkä lukenut. Saisitko vielä yhden sivun näytteen, että minkä tasoisesta kielenkäytöstä on kyse? Tack. :)
Timo
-
Tarrinin blogista voi lukea Maki-tarinoita jonkun matkaa. Un lémurien en colo- albumin kieltä pidän kohtalaisen helppona. Ei mitään koukeroisia lauseita eikä vaikeita sanoja.
http://www.fabricetarrin.com/blog/index.php?2010/10/01/540-un-lemurien-en-colo-4
http://www.fabricetarrin.com/blog/index.php?2010/10/17/675-maki-un-lemurien-en-colo-25
Bravo la famille- albumissa on dialogia runsaammin ja kielikin on asteen pari vaikeampaa:
http://www.fabricetarrin.com/blog/index.php?2010/04/29/617-bravo-la-famille-8
http://www.fabricetarrin.com/blog/index.php?2010/05/02/618-bravo-la-famille-9
-
Olen Kallion kirjastosta lainaillut pari ranskankielistä Yoko Tsunoa, sellaisia joita ei suomeksi ole tullut, ja niiden tekstimäärä kyllä on vielä turhan raskasta, vaikka näkyykin olevan aika peruskieltä joka ei viljele sanaleikkejä yms.
Tarinasta saa kyllä jonkinlaisen tolkun ihan seuraamalla kuvia ja lukien tekstejä sieltä täältä.
-
Tarrinin blogista voi lukea Maki-tarinoita jonkun matkaa.
Tajusin kyllä osan, mutta isompi osa jäi hämäräksi. Tosin ehkä jos keskittyis...
Mutta onpa vaan piirros kaunista ja ilmeikästä.
Timo
-
Kun pläräilin paria ostamaani Johannes et Pirlouit -integraalia niin yllättävän hyvin sen ranskaa ymmärsi vaikka osaamisen taso ei juuri ole parempi kuin "oui oui madamoiselle, non non monsieur".
Toki noiden kanssa tulee tenkkapoota kun niitä lähtee oikeasti kahlaamaan läpi.
-
Joitakin vuosia sitten ostin huuto.netistä Prattin ranskankielisen Aarresaaren. En silloin ymmärtänyt siitä mitään, ja jätin homman kesken. Kunnianhimoinen tavoitteeni sen jälkeen on ollut opiskella ranskaa sen verran, että sarjakuvien lukeminen onnistuu ilman suurempaa tuskaa. Kaksi vuotta työväenopiston kursseilla antoi jotain pohjaa, mutta ei tarpeeksi. (Kolmatta vuotta kurssi ei jatkunutkaan... >:(). Noh, luin Aarresaaren ihan kirjana pohjalle ja yritin uudelleen. Ei tuottanut tuskaa kärryillä pysyminen. Käyhän se näinkin :). Toisella yrittämällä huomasin, että Prattin opuksessa oli Aarresaaren ohella myös toinen sarjakuva: David Balfour. Onneksi sekin löytyi kirjana kirjastosta ja sain senkin luettua.
Muistan jostain lukeneeni, että Prattin Aarresaari olisi jotenkin poikkeuksellinen tulkinta kirjasta. Ei mielestäni ole. Siinä on muutamassa kohtaa jonkin verran oikaistu, mutta kyllä Pratt on pysynyt aika uskollisena alkuperäisteokselle. David Balfour on kokonaan toinen juttu. Ensinnäkin se on kirjana paljon Aarresaarta kehnompi; siinä on älyttömän pitkäveteisiä, pitkiä ja jahkailevia jaksoja. Tällaiset jahkailut Pratt on surutta harpannut yli samoin kuin kirjan romanttisen sivujuonteen. Prattin versio, jossa on kokonaan uusiksi kirjoitettu lopetuskin, on paljon alkuperäistä viihdyttävämpi ja parempi. Saisivat tulla molemmat sarjakuvasovitukset suomeksi.
-
Emäntä aloitti ranskan luvut, tältä on vanha kouluranska on jo unohtunut, joten altistuminen alkoi minunkin kohdalla, vaikken saanut luita liikkeelle tänä keväänä(kään).
Ei tuo vaikealta näytä eikä kuulosta.
-
Emäntä aloitti ranskan luvut, tältä on vanha kouluranska on jo unohtunut, joten altistuminen alkoi minunkin kohdalla, vaikken saanut luita liikkeelle tänä keväänä(kään).
Ei tuo vaikealta näytä eikä kuulosta.
Eli alkeisranska ei siis ole vaikeaa jos sitä on lukenut entuudestaan vuosikausia...
-
Eli alkeisranska ei siis ole vaikeaa jos sitä on lukenut entuudestaan vuosikausia...
Ei se minusta sen kummemmalta näytä kuin muutkaan kielet, sitä tarkoitin.
Onhan saksa sekin mukamas vaikea kieli, mutta eipä vain ole.
Lisäraportointia seuraa, kun edistytään ja mahdollisesti pääsen kokeilemaan sarjakuvia. Edessä siis pitkä hiljaisuus.
-
Ei se minusta sen kummemmalta näytä kuin muutkaan kielet, sitä tarkoitin.
Onhan saksa sekin mukamas vaikea kieli, mutta eipä vain ole.
Lisäraportointia seuraa, kun edistytään ja mahdollisesti pääsen kokeilemaan sarjakuvia. Edessä siis pitkä hiljaisuus.
Kaivoin mun vanhat lukion D-kielen ranskan kirjat esiin. Yritin vähän opetella, mutta taitaa olla niin, ettei tällainen kalkkis enää vain opi uusia kieliä...kun tuo kielipääkin on varsin surkea. Hyvä kun englantia osaan.
Niin kiva olisi kyllä osata ranskaa, koska just kattelin akateemisessa sellaista uutta ranskankielistä Tintti kirjaa " Tintin. La malédiction de Rascar Capac Tome 1 - Le mystère des boules de Cristal". Näytti tosi hienolta, mutta jätin ostamatta, kun en ymmärrä mitään. Voi kun ton sais edes englannin kielellä...suomenkielisestä menisin varmaan ihan sekaisin.
-
Ei tuo vaikealta näytä eikä kuulosta.
Onnee vaan ja menestystä.
-
Kiitos, Janne, olettaen että tuo oli enempi rohkaisuna kirjoitettu...
Hieman on nimittäin tässä ketjussa tunnelmat alavireisiä kielten opiskelua kohtaan, eikös tässä päinvastoin pitäisi kannustaa.
Tässähän vielä tavoitteena on oppia kieltä, että voi lukea sarjakuvia.
Ei lukeminen ja puhuminen vaadi, että osaisi käyttää aina oikeaa muotoa. Kirjakieltä harva puhuu millään kielellä ja ymmärretyksi tulee, kun muistaa oikean verbin ja saa sanat suht oikeassa järjestyksessä ulos. Sitten vaikka huidotaan käsillä, ellei muutoin mene perille.
Espanjan pohjalta ranskassa jo alkumetreillä näyttää olevan paljon yhtäläisyyksiä (mm. mennä-verbin käyttäminen futuurin ilmaisemiseen).
Itse olen vasta lähivuosina oivaltanut kielitaidon tärkeyden ja hauskuuden, kun ensin on mennyt jakeluun, ettei se englanti lopulta maailmalla pitkälle riitäkään.
-
Tuota mennä-futuuria käytetään muistaakseni silloin kun tuleva tekeminen on epävarmaa, ikään kuin vasta suunnitteilla, joten kyllä sen oikeankin futuurin joutuu opettelemaan.
-
Tuota mennä-futuuria käytetään muistaakseni silloin kun tuleva tekeminen on epävarmaa, ikään kuin vasta suunnitteilla, joten kyllä sen oikeankin futuurin joutuu opettelemaan.
Toistepäin minulle on opetettu, eli aller-futuuri viittaa lähiaikaan ja melko varmoihin tapahtumiin, eli suunnitelma on jo melkein valmis ja nyt mennään vaan tekemään se. Ja oikea futuuri taas on sellaista epämääräisempää jahkailua että jotain saattaa joskus tapahtua...il va mourir ce soir tai il mourra un jour.
Mutta ainahan se helpottaa yhden romaanisen kielen opettelemista että osaa toista, niissä on aina sekalainen joukko samoja piirteitä (en ole ikinä italiaa opetellut mutta jonkin verran kun osaa ranskaa ja espanjaa voi aina arpoa mitäköhän tuokin tarkoittaa).
Ja juu, Espanjassa on isoja alueita joissa ei englannilla pärjää, elekielellä ehkä. Barcelonan ja Madridin välillä on jo iso ero, Barcelonassa osataan paremmin englantia (ei se mikään Helsinki ole mutta kuitenkin) kun taas Madridissa osaajia saa hakea (ja surullisen kuuluisasti näihin ei kuulu esim. turisti-info). Ranskassa osataan paremmin, eri asia sitten että puhuvatko...
-
Toistepäin minulle on opetettu, eli aller-futuuri viittaa lähiaikaan ja melko varmoihin tapahtumiin, eli suunnitelma on jo melkein valmis ja nyt mennään vaan tekemään se. Ja oikea futuuri taas on sellaista epämääräisempää jahkailua että jotain saattaa joskus tapahtua...il va mourir ce soir tai il mourra un jour.
Voi olla että muistan väärin. No, ranskan kurssi jatkuu taas syksyllä...
edit
http://users.edu.turku.fi/trenvall/parapluies/Futuuri.ppt
-
Pitääpi kommentoida vähän lisää kun on tullut viime aikoina prepattua muinaista kouluranskaa taas käytettävälle tasolle, ja siinä sivussa luettua sekalaisia sarjakuvia.
Tavallaan yllättävä havainto oli että jotkut lasten sarjakuvat ovat ehkä kaikkein vaikeimpia, kun niissä lasten puheet ovat pelkkää puhekielisyyttä, syntaksi, kielioppi ja oikeinkirjoitus menee miten sattuu ja fraasit voivat olla tosi hankalia (siinä missä niissä aikuiset puhuvat yleensä korrektimmin). Näistä voi arvailemalla ja kuvia katselemalla ehkä päätellä mistä on kysymys mutta joku Titeuf voi teksteiltään olla täysin käsittämätön...kun taas näissä "taideopiskelijan jääkaapissa maito happanee"-sarjoissa voi olla hyvinkin yksinkertaista, arkipäiväistä ja selkeää tekstiä, juuri sellaista joita opetellaan kielikursseilla.
Kohtuullinen määrä puhekielisyyttä menee vaikka toki kun kielitaito on vielä hieman haparoivaa niin pelkkä lespauksen tai r-vian tulkinta voi mennä vaikeaksi. Tai jos käytetään hieman vaikeaselkoista fonttia (kaunokirjoituksen käytöstä en muutenkaan juuri innostu, vieraan kielen lukeminen sillä on vielä tuskaisempaa)
Lyhyistä gag-sarjiksista löytyy varmaan helpoimmat, Quick & Flupke, Vili & Bill, Niilo Pielinen yms (ja varmaan se Modeste & Pompon myös), ei edes turhauta vaikka ihan joka juttua ei ymmärräkään kun voi siirtyä seuraavaan.
Yakari on tosiaan helpon yksinkertaista kieltä, hieman erikoissanastoa tosin. Filemon on myös varsin simppeliä kieltä ilman kikkailuja.
Piko & Fantasio on kohtuullinen, ja Marsupilami ei-niin-yllättäen helppoa (päähenkilömme sanavarasto rajoittuu "Houba"an ja huumori on visuaalista, tekstilaatikot menevät silloin tällöin kyllä vähän "purple prose"ksi)
-
Kokeilkaa myös vaikka Goscinnyn/Sempen Petit Nicholas -kirjoja ranskaksi, eivät kovin vaativia, ja niitä on ollut saatavana huokeina pokkareina, ja lainatkaa oheen tarvittaessa lähikirjastosta samainen Nikke käännöksenä (jos ei itsellä ole) josta voi ottaa tukea.
-
Pitääpi kommentoida vähän lisää kun on tullut viime aikoina prepattua muinaista kouluranskaa taas käytettävälle tasolle, ja siinä sivussa luettua sekalaisia sarjakuvia.
- - Yakari on tosiaan helpon yksinkertaista kieltä, hieman erikoissanastoa tosin. - -
Aikuisopiskelin ranskaa reilun vuoden (mulla on tosin muita yliopiston kieliopintoja pohjalla), ja siltä pohjalta ainakin Deribin lyhyehköt tekstit ja rakenteet (Buddy Longway) avautuu ihan hienosti, vaikka joitain sanoja pitää kurkkia sanakirjasta. Charlier on paljon haastavampaa (Barbe Rouge) vanhahtavan kielen ja runsaan erikoissanaston takia, ja kun tekstiäkin on paljon, mutta pikku sinnikkyydellä sekin aukeaa. Kandee käydä joku kansalaisopiston tms. kielikurssi alle, jotta opiskelu pääsee heti kunnolla käyntiin; puhtaasti omatoimisena homma on tosi rankkaa.
Rohkaisun sana: kyllä vieraan kielen opiskelu lopulta onnistuu ja palkitsee, kun jaksaa pitää tavoitteet mielessä! :)
-
Duolingo (https://en.wikipedia.org/wiki/Duolingo) näyttää todella näppärältä itseopiskeluvälineeltä alkeisranskan opintojen tukena (suomenkielistä käyttöliittymää ei kuitenkaan ole).
-
Joo, mä aloitin Duolingolla tämän kertauksen, kävin kyllä keväällä myös kurssilla mutta siellä treenasin lähinnä puhumista, sanastoa oli jonkin verran mutta kielioppi oli jo tuttua.
Jos Duolingon ranska-puun vetää läpi niin on jo hyvät valmiudet lukea suurta osaa sarjiksia mutta se voi olla vähän turhauttava yksinopiskeluna nollatasolta kun siellä ei ihan kauheasti selitetä kielioppia ja rakenteita, eli jonkun muun alkeisranskan kurssin tarvitsee seuraksi.
-
Toistepäin minulle on opetettu, eli aller-futuuri viittaa lähiaikaan ja melko varmoihin tapahtumiin, eli suunnitelma on jo melkein valmis ja nyt mennään vaan tekemään se. Ja oikea futuuri taas on sellaista epämääräisempää jahkailua että jotain saattaa joskus tapahtua...il va mourir ce soir tai il mourra un jour.
Juu, suunnilleen näin on. Aller + infinitiivi on puhekielessä yleisin, hyvin konkreettinen. "Demain, je vais danser!" Futuuriverbimuoto taas on ehkä hivenen fiinimpi ja sitä käytetään enemmän kirjakielessä. "Il apprendra, tôt ou tard." Mutta ei näissä käsittääkseni mitään suurempia eroja ole, tyyliseikkoja, ainakin puheessa molempia voi käyttää ristiin, missään tapauksessa ei tee virhettä valitsee sitten kumman tahansa!
-
:o Voi pahus, tarjontaa olisi, mutta kun tuli yli kolme vuosikymmentä sitten tyrittyä koulun kielivalinnoissa. :(
Jos se yhtään lohduttaa niin minä kyllä valitsin ihan oikein koulussa ranskan enkä silti oikeastaan osaa sitä.
-
Jos se yhtään lohduttaa niin minä kyllä valitsin ihan oikein koulussa ranskan enkä silti oikeastaan osaa sitä.
Sama täällä. Viisi vuotta luin ranskaa koulussa, jotta voisin sitten lueskella ranskankielisiä sarjakuvia, mutten oppinut kuin pari sanaa. Ja se ei vielä riitä edes sarjakuvien lukemiseen.
-
Minä olen lukenut ranskaa 2,5 vuotta työväenopistossa. Mitään en osaa. Ainut piristävä poikkeus oli Hugo Prattin Aarresaari, mutta luinkin varta vasten ns. pohjalle suomenkielisen romaanin. ::)
-
Juu tää on se ikuisuusongelma, kun kielitaito rajoittuu lihamestsrienglantiin, niin joutuu vaan kuolaamaan noiden lukematta jäävien sarjojen perään. Elämä on valintojen tekemistä ja nyt vähän kostautuu. Mutta aukeaahan Tässä myös mahdollisuus jollekin uudelle kustantajalle esim Zoomille.
Ekku
-
Ruotsi on kielenä suhteellisen helppo ja Suomessa moni altistuu sille passiivisesti usein vaikkei aktiivisesti käyttäisikään, niin luulen sen säilyvän käyttökelpoisena paremmin.
Muutenhan kielet tarvitsevat käyttöä kehittyäkseen tai edes pysyäkseen samana, samoin koulussa luin viisi vuotta ranskaa mutta kun ei sitä käyttänyt niin aika laillahan se rapistui, mutta kun joku vuosi sitten aloin taas treenata niin kyllähän se kanssa palautui sille tasolle että sarjakuvia lukee (auttaa kuitenkin kun koulussa oli oppinut kielioppia ja kielen rakennetta ja se oli jäänyt takaraivoon).
Mutta muutamassa vuodessa olen unohtanut ison osan espanjasta jota kuitenkin jotenkuten osasin jossain vaiheessa...varmaan sekin palautuisi jos käyttäisi.
-
Aloitin ranskankielen opiskelun Duolingolla, ilmainen puhelimeen tai tietokoneeseen ladattava ohjelma, viime pääsiäisenä. Puhetta oppii varmasti paremmin kurssilla, mutta tämä riittää kun tavoitteena on vain ranskankielisten sarjisten luku ja voi opiskella omaan tahtiin esim. bussimatkoilla. Hidastahan tämä on, mutta jotain strippejä pystyy ymmärtämään jo.
-
Aloitin ranskankielen opiskelun Duolingolla, ilmainen puhelimeen tai tietokoneeseen ladattava ohjelma, viime pääsiäisenä. Puhetta oppii varmasti paremmin kurssilla, mutta tämä riittää kun tavoitteena on vain ranskankielisten sarjisten luku ja voi opiskella omaan tahtiin esim. bussimatkoilla. Hidastahan tämä on, mutta jotain strippejä pystyy ymmärtämään jo.
Mitkä tai minkä tyyppiset Ranskan kieliset sarjakuvat soveltuu parhaiten mielestäsi duolingon avulla odotellessa?
Ekku
-
Tämän ketjun topiikki on Angoulêmen festarien lähestyessä taas ajankohtainen. En kyllä varmaan koskaan opi Ranskaa edes kohtalaisesti, kun ei ole olevinaan aikaa opiskella. Jotain sanoja ja sanontoja on kuitenkin tarttunut. Mutta vaikeaks tekee just puhutun ja kirjoitetun kielen erokin. En tiiä sit jos olis tajunnu koulussa tätä opiskella. Heiman ehdin raapaista lukiossa Saksaa ja siitä kuitenkin jotain jäi mieleen, niin että sarjiksetkin jotenkin aukeaa.
-
Duolingon avulla minäkin regeneroin ranskan taas käyttökuntoon (ja ruotsiakin palauttelin joku aika sitten mieleen), se saattaa olla aika haastava ilman mitään pohjaa kun jotain kielioppijuttuja ei ihan kauheasti selitetä, mutta jos esim. kouluranskasta on jäänyt mitään mieleen niin se on erinomainen. Kurssilla olen ollut sen jälkeen että saa vähän kuultua ja puhuttuakin, kulttuuritaustaa ja sen sellaista.
Lukuvinkkejä tässä on ketju täynnä :)
-
Jos ois aikaa niin pitäis katsella noita draamoja joita tulee
ranskalaiselta ilmaiskanavalta öisin, niissä kun on tekstityksetkin.
Meinaa vaan nukahtaa..
-
Sais toi teknologia mennä siihen, että olis joku laite ns. suurennuslasi, jonka voisi laittaa esim. nyt ranskankielisen puhekuplan päälle ja se näyttäisi mitä siinä lukisi suomeksi.
Vois olla, että tulisi tilattua aika tavalla ranskalaista sarjakuvaa sen jälkeen.
-
Älykännykkään voipi hyvinkin pian tuommoinen sovellus tulla. Muistan lukeneeni jostain semmosen ohjelman prototyypistä, joka käänsi vieraskielisiä katukylttejä (ja tietysti mitä tahansa tekstiä) ns. lisätyn todellisuuden (augmented reality) tapaan.
Edit:
https://www.popsci.com/google-translate-adds-augmented-reality-translation-app
EDIT2: Ongelma tulee tietysti siitä, että sen pitäis tunnistaa käsin kirjoitettua tekstiä. Ei ehkä onnaa.
Edit 3: Mainittakoon, että Google-kääntäjässä on jo nyt ns. kamerakäännös, mutta siinä pitää ensin ottaa kuva - ei siis käännä lennossa AR-meiningillä.
Timo
-
Mitkä tai minkä tyyppiset Ranskan kieliset sarjakuvat soveltuu parhaiten mielestäsi duolingon avulla odotellessa?
En nyt osaa vähäisellä kokemuksellani tuohon paljoa sanoa. Itsellä on ranskankielisiä facebook-ystäviä, joiden tekemisiä ja jakamisia olen tässä vaiheessa lähinnä seuraillut. Siellä on tullut joku ymmärrettävä strippi ys. jo vastaan.
Duolingon avulla minäkin regeneroin ranskan taas käyttökuntoon (ja ruotsiakin palauttelin joku aika sitten mieleen), se saattaa olla aika haastava ilman mitään pohjaa kun jotain kielioppijuttuja ei ihan kauheasti selitetä, mutta jos esim. kouluranskasta on jäänyt mitään mieleen niin se on erinomainen. Kurssilla olen ollut sen jälkeen että saa vähän kuultua ja puhuttuakin, kulttuuritaustaa ja sen sellaista.
Duolingo löytyy omasta puhelimestani kolmessa muodossa: appsina, jossa ei kirjoiteta lainkaan vaan valitaan oikeat sanat isommasta joukosta, mobiilisovellukseen räätälöitynä sivustona, jossa pääsee jo kirjoittamaan ja puhumaan ja sitten on vielä tuo tietokoneversio, jossa käsitellään jokaisen osa-alueen kielioppiakin, mutta jolla tehtävien tekeminen on puhelimen kautta aika hankalaa. Jos joskus saisivat yhdistettyä nuo kaikki.
-
Edit:
https://www.popsci.com/google-translate-adds-augmented-reality-translation-app
EDIT2: Ongelma tulee tietysti siitä, että sen pitäis tunnistaa käsin kirjoitettua tekstiä. Ei ehkä onnaa.
Paras perustelu comic sansille ja muille ladotuille teksteille ikinä.
Itse suosin nestebiologista laitetta joka on jo valmiiksi kytketty omaan optiikkaan.
Oma ranskantaito kun on puhtaasti sarjakuva/elokuvapohjaista joka huvittaa ko-kieltä osaavaa kauniimpaa osapuolta. lausuntani on siis perin rohkeaa mutta senkin edestä metsähallinnossa.
Yrittää silti aina välillä pitää.
Tosin juurikin neito toi Pariisista Tardin Nestor Burmaa tabloidlehtimuodossa tuliaisina koska lähtökohtaisesti vihaan kovakantisia ja se oli ainoa ei kovakantinen jonka löysi. Myyjien avustamana.
Olisin maksanut paljon nähdäkseni kun koputtelee albumien kansia ja koettaa selittää ranskalaisille että ei näin.
-
Mutta vaikeaks tekee just puhutun ja kirjoitetun kielen erokin.
Tämä oli (on edelleen) mulle yksi suurimmista vaikeuksista: vaikka tavoitteena olisi vain kirjoitetun kielen (sarjakuvat) ymmärtäminen, niin kielenopiskelu on perin vaikeaa jos ei pysty kehittämään vastaavuussuhdetta puhutun ja kirjoitetun välille. Mulla on hankaluuksia opetella sanoja jonka näkee painettuna paperilla mutta ei tiedä miten se pitäisi ääntää. Sitten vieläpä pelkkä "passiivinen" ymmärtäminen ei riitä, pitäisi tuottaa tekstiä itsekin jos haluaa päästä auttavalta tasolta edes keskinkertaiselle.
Joitain vuosia sitten näemmä kyselin tässä samassa ketjussa sarjakuvasuosituksia kielenopettelua varten, mutta eihän niitä tullut hankittua. Sanokaas, mitkä olisi semmoisia vakuuttavia nettikauppoja?