Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Lurker 21.07.2011 klo 19:26:33
-
Tuli mieleen, kun lueskelin aikaisemmassa viestissäni linkittämäni (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8465.msg341975.html#msg341975) Antikvariaatin perustaminen -dokumenttia, että mitä jos... Sellainen pieni, kotoisa divari voisi olla mukava paikka hidastaa elämäntahtia. Vai kävisikö toisinpäin?
Ei se nyt ihan vielä ajankohtainen ajatus ole, mutta muutaman vuoden päästä kun asuntolaina on maksettu ja lapset lentäneet kotoa. Virkamiehen hommista olisi jo kohtuu eläkekin kertynyt.
Divari keskittyisi totta kai sarjakuviin (joita olen nuohonnut antikvariaateista pienen ikäni, eli hinnat on tiedossa kohtuu hyvin) ja miksei myös muihin vanhoihin lehtiin. Kirjoja toki olisi hyllyssä seinä tai pari. Muutama laari vinyylilevyjäkin voisi olla tyrkyllä. Sanovat, että erikoistua kannattaa. Vai kannattaako?
Saisin kyllä varmaankin homman kannattamaan joten kuten, mutta Helsingin kivijalkavuokrat nousevat vuosi vuodelta ja sopivia tiloja on vaikea saada. Jostain syrjemmältä voisi löytyäkin, mutta mistä ne asiakkaat sinne silloin löytäisivät?
Mistä ihmeestä sen alkuvaraston saisi hankittua? Kannattaisiko kysellä joltain sellaiselta, joka on lopettamassa? Pari kolme tonnia voisi olla sopiva sijoitus varastoon; silloin ei riski olisi kovin iso. Nettimyynti tuntuu aika isotöiseltä hommalta tuottoon nähden. Voisihan niitä joitakin yksittäisiä kovahintaisimpia kohteita sinne laittaa, mutta jotenkin tuntuu ajanhaaskuulta. Siellä on jo pari aika isoa toimijaa, joilla on asiakkaat. Miksi ne enää muualta ostaisivat?
No, enemmän tämä on ehkä vielä haaveilua kuin totta. Mutta ajatus itää...
-
Suomi on myös täynnä paikkakuntia, joissa divari ei kannata.
-
Pysy vaan virkamiehenä.
Divarinpitäjänä voi tulla ikävä säännöllistä kuukausipalkkaa.
-
Kouvolassa täytti kaikessa hiljaisuudessa Lukusoppi tänä keväänä 40v. Pieni liike, lähinnä vain sarjakuvaa ja kirjoja. Pitkän iän salaisuus on varmaan vakiintunut asakaskunta, joka on lapsesta asti käynyt liikkeessä ja opettanut tavan uusille sukupolville. Silloin aikoinaan ei taitanut olla hirveästi kilpailua. Kymmenien vuosien aikana on ollut muitakin yrittäjiä, mutta eivät ole pärjänneet. Ei ehkä pärjäisi Lukusoppikaan, jos aloittaisi tänään.
-
Pohjavaraston hankkimiseen on monia keinoja riippuen siitä paljonko haluaa siihen sijoittaa. Tiedän useita antikvariaatteja jotka ovat ostaneet alkuvarastonsa joltakin toiselta divarilta. Melkein kaikilla antikvariaateilla on liiketila täynnä painotuotteita mutta vähintään yhtä paljon kirjaa (ja lehtiä) varastossa. Kannattaa kysellä. Jos moinen divarihanke muuttuu todeksi niin mielelläni olen avuksi ja haistelen esiin yhden jos toisenkin isomman erän sarjakuvia ja kirjoja.
Toisaalta divareita lopettaa koko ajan. Just tyhjättiin Lahdessa Hullun divari eli Lahden antikvaarinen kirjakauppa viime viikolla. Siinä meni varastosäilytykseen tuhansia ja taas tuhansia laadukkaita kirjoja ja 30 vuoden ajalta suomenkielistä ja englanninkielistä laatusarjakuvaa. Muutaman tuhannen euron sijoituksella ei tosin siitä varastosta pienenkään divarin pohjavarastoa osteta.
-
Olen kaverini kanssa mietiskellyt sitä, että sitten kun vanhuuden peikko alkaa hyytää veren ja ollaan eläkkeellä, niin perustetaanko divari?
Minä myyn sarjakuvani ja hän myy levynsä (paitsi jos joku keksii miten ne saa varmasti mukaan tuonpuoleiseen).
Juodaan siinä rauhassa sumppia ja puhutaan muiden muinaisjäännösten/asiakkaiden kanssa (ainoastaan heitä ja hipstereitä voi kiinnostaa sarjakuva paperilla ja fyysiset levyt) wanhoista hyvistä ajoista 2000-luvun alussa.
Hei, jotkut haaveilevat haaremista omalla yksityissaarella, minä haaveilen divarista...jossa voi mahdollisesti olla haaremi.
-
Jos meikäläiselle osuu loton pääpotti, niin olen myös ajatellut pistää divarin pystyyn. Siinä olisi päiviin mielekästä sisältöä, eikä haittaa miten sujuu rahallisesti, kun olisi sitä pääomaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Ei nämä insinöörin hommat kuitenkaan niin kovin häävejä ole.
Tarttis varmaan edes muistaa lotota joka viikonloppu :D
-
Tämä omasta divarista haaveilu taisikin olla monen kvaakilaisen salainen, hieman romanttinenkin unelma. Reaalielämä vain ei taida suhtautua siihen samalla ruusunpunaisella lempeydellä. Bisnes on bisnestä, verot on veroja ja tulot pitäisi olla reilusti isommat kuin menot.
-
...summa summarum: ensimmäisenä eläkkeelle ehtivä perustaa divarin, jota muut sitten vuorollaan jatkavat. :)
-
Miks nää on aina näitä eläkkeelle jäävän unelmia. Perustaa divari. Nuorta verta kaivataan, tyyppejä jotka ymmärtää muidenkin kuin vanhojen pierujen tarpeiden ja Päätalon Iijoki-sarjan päälle. Melkein kaikki tuntemani divarin omistajat on eläkeiän tuntumassa, osa jo reilusti yli, sinnittelee vaan siellä divarissa kun ei kotonakaan osaa olla.
-
Taitaa esim. insinöörillä olla semmoinen liksa, että ei viitsi heittäytyä ihan tyhjän päälle. Liikaa menetettävää. Divarinpitoon sisältyy liikaa epävarmuustekijoitä.
Näin olen asian järkeillyt omalta kohdaltani, vaikken insinööri olekaan.
-
Jos meikäläiselle osuu loton pääpotti, niin olen myös ajatellut pistää divarin pystyyn. Siinä olisi päiviin mielekästä sisältöä, eikä haittaa miten sujuu rahallisesti, kun olisi sitä pääomaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Ei nämä insinöörin hommat kuitenkaan niin kovin häävejä ole.
Tarttis varmaan edes muistaa lotota joka viikonloppu :D
Joo samanlaista kuviota olen itsekin kehitellyt ja siihen päälle kannattamatonta kustannustoimintaa eurosarjakuvan parissa.
Voin kyllä kertoa omasta vuoden yrittäjäkokemuksestani levyjen, leffojen ja lehtien parissa, että eipä kannata. Työtön tienaa enemmän, sisään tulee vaihdossa paskaa, rahaa vastaan saa parempaa tavaraa, hyvä tavara häipyy hyllystä, paska jää ja tilavuokra painaa aina kerran kuukaudessa päälle.
-
... siihen päälle kannattamatonta kustannustoimintaa eurosarjakuvan parissa.
Tuommoista minäkin hommailisin jos lotossa tulis 3 milliä.
Kustantaisin ne albumit suomeksi, joita en ole viitsinyt/pystynyt ranskaksi lukemaan, ihan itseäin varten.
Achille Talon ja Cubitus jne...
-
Miks nää on aina näitä eläkkeelle jäävän unelmia.
Koska he tarjoavat rahaa.
Ensin minulle annettiin vähän rahaa työtä vastaan, mutta sitten pikku hiljaa he nostivat rahan määrää, samalla koukuttaen minua pahemmin, saaden minut yhä syvemmälle massin valtoihin.
Toistelen aina että voin lopettaa milloin vain, en ole mitenkään rahan pauloissa, kyllä Tekijä omistaan huolen pitää mutta aina kun yritän lähteä...onkin taas palkkapäivä. Ja minä olen niin heikko.
Olen liian mukavuudenhaluinen ja varman päälle pelaava kyetäkseni divari-toiminnan epävarmuuteen.
Eläkkeellä ei ole enää sitten väliä, kun toivottavasti on kertynyt sukanvarteen sen verran pesämunaa että voi olla heikompiakin kausia ;)
-
Taitaa esim. insinöörillä olla semmoinen liksa, että ei viitsi heittäytyä ihan tyhjän päälle. Liikaa menetettävää. Divarinpitoon sisältyy liikaa epävarmuustekijoitä.
Näin olen asian järkeillyt omalta kohdaltani, vaikken insinööri olekaan.
Heh, eipä insinööreilläkään mikään kovin mahtava liksa ole, vaikka tämä onkin melko yleinen käsitys. :)
-
... verrattuna divarinpitäjään joka myy viisi Willeriä päivässä...?
-
... verrattuna divarinpitäjään joka myy viisi Willeriä päivässä...?
No jos myy joka päivä viisi Willeriä numeroista 1-6/1971 niin huikeasti parempi palkka kuin insinöörillä :laugh:
-
Jos jostain löytyisi niin suuri varasto Tex Willerin numeroita 1-6/1971 että joka päivälle riittäisi viisi myytäväksi, niin tulisi äkkiä ikävä insinöörin palkkaa.
"No onhan tuossa nippu Aku Ankan näytenumeroita. Ja pari Amerikalaista kuvakirjaa."
-
Viekää ne metsään ja haudatkaa maahan.
Sauli Salama! (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6117.msg101448.html#msg101448)
Jos funtsii, että divarin pitäisi tuottaa vaikkapa kaksi tonnia kuussa, niin jos vuokra (kauppa ja varasto) on jotain tonnin, tavaraa pitäisi tulla sisään vaikkapa kahden tonnin verran per/kk ja myynnin pitäisi olla reilu viisi tonnia (vero huomioiden).
Alkuvarastoon pitäisi sijoittaa ehkä jotain viis' donaa, joten alkukausi menisi aika pitkälle myös sen kuolettamiseen, ennen kuin oltaisiin siis voiton puolella. Voiko tämä kannattaa mitenkään?
-
Viekää ne metsään ja haudatkaa maahan.
Lastaa ne ennemmin yhtymän rahtikoneeseen ja upota Tyynenmeren Syvinpään kohtaan. Ainoat kappaleet ovat sen jälkeen MILJARDIN arvoiset!
-
Olen tänä kesänä joutunut sattuneesta syystä koluamaan useampiakin divareita metsästäen Joka Poika 2/1958 -lehteä. (Jos jollakulla on, niin privaviestillä myytte mulle, eikös joo. :) ) Joka tapauksessa sitä kautta sain viestiä, että suurin osa divareista on lopettanut vanhojen lehtien myymisen, koska se ei ole kannattavaa. Helsingissä on enää yksi lehtiin erikoistunut paikka ja pari antikvariaattia, jotka pitävät kirjojen ohella kunnon lehtikokoelmaa. Sarjakuvat ovat vielä poikkeus, mutta ei niitäkään enää kovin monesta divarista löydä.
Ehkä paras tapa hankkia oma divari olisi kiertää jo olemassaolevia divareita ja tarjota yrityksen ostamista kun nykyinen omistaja haluaa lopettaa firman pyörittämisen. Netissä on myös antikvariaattien oma yhdistys (nimeä en tietenkään muista tähän hätään), jonne voinee laittaa ilmoituksen, että olisi halukas ostamaan jo olemassaolevan antikvariaatin jos sopiva löytyy. Siten saisi myös jo olemassaolevan asiakaskunnan ja toivottavasti elinvoimaisen yrityksen hoitaakseen.
-
Tätähän minä ja kaverini jo tuossa joskus muutamia vuosia sitten fundeerasimme. Kyseinen kaverini kyllä jo myy netissä...tuota...tavaraansa :laugh: mutta minulla vaan hyllyt täyttyvät eivät tyhjene. Vanhoissa kunnon Divareissa on se hyvä puoli että voi selata ennen ostamista ettei tule ns. yllätyksiä mutta nettiin verrattuna tietysti hinnat ovat pakostakin korkeammat juuri tuon tilojen vuokran yms. kulujen takia.
Pohjavarasto olisi jo kun huushollissa lymyää kuitenkin n. 2500 kirjaa, 2500 sarjakuvaa ja viitisensataa dvd:tä ja vielä ehkä 300 cd-levyäkin. Eihän noita pirukaan lue / katso elinaikanaan...levyt on kuunneltu sentäs...
-
... verrattuna divarinpitäjään joka myy viisi Willeriä päivässä...?
...tai kirjastorottaan...
-
Ai niin, tossa syksyllä(? vai sitä edeltävänä syksynä?) Helsingin Good Fellowsissa käydessäni toinen kauppiaista sanoi, että he ovat etsimässä jatkajaa yritykselle. En tiedä oliko se vain hetkellinen heitto ja kuinka vakavan mietintäprosessin seurausta, mutta jos kiinnostaa niin... olettaen ettei siellä ole jo uusia omistajia. Itse en osaa sanoa kun olen aina liikenteessä vasta paikan jo sulkeuduttua. :-\
-
Ai niin, tossa syksyllä(? vai sitä edeltävänä syksynä?) Helsingin Good Fellowsissa käydessäni toinen kauppiaista sanoi, että he ovat etsimässä jatkajaa yritykselle.
GF on ollut myynnissä jo pitkään, kvaakissakin on asiasta ilmoiteltu.
-
Onneksi Kulkukatin poika tuntuu voivan suht' hyvin.
Elämme kovia aikoja.
-
Onneksi Kulkukatin poika tuntuu voivan suht' hyvin.
Elämme kovia aikoja.
Valittiin muuten Shittilehdessä parhaaksi sarjakuvakaupaksi. Minäkin kävisin mutta nine-to-five-työläiselle paikan aukioloaika sijaintiin nähden ei onnaa aikatauluhini.
Kun on vähemmän rahaa käytössä laskujen jälkeen (kun kaikki nousee koko ajan) niin...nii-in... >:(
-
Pohjavaraston hankkimiseen on monia keinoja riippuen siitä paljonko haluaa siihen sijoittaa. Tiedän useita antikvariaatteja jotka ovat ostaneet alkuvarastonsa joltakin toiselta divarilta. Melkein kaikilla antikvariaateilla on liiketila täynnä painotuotteita mutta vähintään yhtä paljon kirjaa (ja lehtiä) varastossa. Kannattaa kysellä. Jos moinen divarihanke muuttuu todeksi niin mielelläni olen avuksi ja haistelen esiin yhden jos toisenkin isomman erän sarjakuvia ja kirjoja.
Toisaalta divareita lopettaa koko ajan. Just tyhjättiin Lahdessa Hullun divari eli Lahden antikvaarinen kirjakauppa viime viikolla. Siinä meni varastosäilytykseen tuhansia ja taas tuhansia laadukkaita kirjoja ja 30 vuoden ajalta suomenkielistä ja englanninkielistä laatusarjakuvaa. Muutaman tuhannen euron sijoituksella ei tosin siitä varastosta pienenkään divarin pohjavarastoa osteta.
Muutamalla tuhannella eurolla ei laadukasta kirjavarastoa varmasti unimaailman ulkopuolelta saa, ellei sitten sitten käy hemmetinmoinen munkki...toisaalta lotosta voi voittaa miljoonan ja pitää sitten antikvariaattia niin kauan kun rahat riittävät!
Itse toimin alalla 31 vuotta ja varastoa keräsin aktiivisesti useita vuosia ennen Lahden Antikvaarisen Kirjakaupan avaamista; halusin heti kättelyssä olla Suomen kymmenen tasokkaimman joukossa, kuten sitten olinkin. Niistä ajoista scene on rajusti muuttunut, kiitos kirpputorien ja netin. Molempia viimeksimainittuja on käytettävä hyödyksi. Epä- realistinen unelmakuva antikvariaatista on juuri sitä mitä nuo sanat tarkoittavat, kyllä alalla joutuu työtä tekemään, mutta se myös mahdollistaa elämisen oravapyörän reuna-alueilla sille joka siellä viihtyy. Eli kuten vastasin eräälle työpaikkaa hamuavalle: 'Sinulla on niin hyvät suositukset, että pääset niillä johonkin isoon kirjakauppaan, mutta jos 30-vuotiaana huomaat ettei sinusta kerta kaikkiaan ole yhtään mihinkään tee kuten minä, perusta oma antikvariaatti'.
Eräs antikvariaatti kertoi juuri myyneensä liikkeestä kuukauden sisällä yhden kirjan... liikevaihto tulee kirppareilta ja netistä ja uskonpa siinä riittävän työtä poikineen! Toista ääripäätä edustaa enemmän divaripohjalta vuosikymmenet toiminut ystäväni, joka aina naureskeli elitismiäni sillä hänen toimiva liikefilosofiansa ei perustu viimeisten hintojen tavoitteluun; hän ostaa halvalla ja myy vain vähän kalliimmalla, kierto on nopea ja hän katsoo epäonnistuneensa jos kirja on hyllyssä vielä 2 viikkoa sisäänostopäivän jälkeen. Nettiin ja kirppiksiin häntä ei saisi millään sillä 100 myytyä harlekiinia on aina 100 myytyä harlekiinia ja työaika loppuu tasan klo 18.00. Vertaillessamme myyntejämme totesin hänen vuosimyyntinsä ainakin yhden neljäsosan suuremmaksi kuin omani, tämän hintana tosin oli yli kaksinkertainen päivittäinen aukioloaika mielenkiintoisten ihmisten parissa... Kun jonain päivänä päädyimme samoihin myyntilukuihin koostui se minulla yleensä kolmesta, neljästä kaupasta hänen kahdeksaakymmentä seitsemää kauppaansa vastaan... eli tässäkin voi itse kukin harkita omaa paikkaansa akselilla divari-antikvariaatti. Nämä kaksi sanaa eivät ole
synonyymejä vaikka lähes 100 % suomalaisista niin mieltääkin.
Jos nyt joku kuitenkin haluaa alalle ja tarvitsee kohtalaisen hyvää aloitusvarastoa olen toki valmis luopumaan Hullun Divarin jäämistöstä ja ihan kohtuullisilla hinnoilla, mutta asialliselta pohjalta, mintin Klemetin Kansan sana taiteessa saa muutamalla eurolla mutta esim Crumbin alkuperäismuoveissa olevaa Coffee Table Bookia ei. Eli yhtään äkkirikastumista tai huiputus- tilaisuutta etsivää trokaria tai jobbaria en halua tavata...niistä sain tarpeekseni jo liikettä pitäessäni!
Kirjoja on todella paljon - tässä yhteydessä on pyydettävä anteeksi Marko Turuselta (jep, SE Marko Turunen), joka kiivaalla aktiivisuudella osallistui kirjojeni siirtoon, mikä puolestaan aloitettaessa tuntui samalta kuin jos olisi yrittänyt lapiolla siirtää Mt Everestiä naapuripiirikuntaan. Liekö Turunen jo toipunut...toipuneeko koskaan...pystyykö enää kuuna kummoisena päivänä tuottamaan merkittäviä sarjakuviaan...vai tekeekö tästä aiheesta maailmanmenestyssarjakuvan?
...niin, kirjoja on siis todella paljon, ne rönöttävät vanhassa puimalassa entisöitävänä olevan -57 Buickin takana leikkuupuimurin (stadilaiset: sellanen buli bilika ketä böndellä pellol leikkaa nurtsii ja siin samal erottaa jyvät akanoist) kokoisena möhkäleenä (=The Thing) ja mielelläni tätä kekoa mataloittaisin.
Tuo ylläoleva kuulostaa hieman lyhennettynä tältä:
Myytävänä jälleenmyyntikelpoisilla hinnoilla todella iso kasa sisältöarvonsa säilyttäneitä kirjoja vakavamieliselle ostajalle. Myös pienempinä erinä.
Huom! Trokarit, jobbarit ja muut loiset painukoot Helvettiin!
Kunnon ihmisille kaikkea hyvää! Älkää surko!
Vanha Kehno
Hullun Divari
-
Hmmm...haaska teksti...mutta (anteeksi ehkä tyhmä kysymykseni) mikä on "jobbari"?
(Mikäli tarkoittaa mielenvikaista keräilyyn hurahtanutta sekopäätä niin sitten katson vain peiliin...)
-
Jobbari on enemmän tai vähemmän kepulikonsteja ja epärehellisyyttä (suhteessa viranomaisiin ja/tai kauppakumppaneihinsa) harjoittava tyyppi. Ostaa ja myy. Pyrkii pikavoittoihin myymällä ja ostamalla henkilöiltä joilla ei ole asian/hintojen tuntemusta. (Ns. rehellisessä kaupassahan hinta on lähempänä tuotteen markkina-arvoa.)
Mutta on jobbareista myös hyötyä, silloin kun pitää muuttaa tavara mahdollisimman nopeasti rahaksi eikä itse ehdi etsimään ns. oikeaa ostajaa.
-
Ahaa...
Eli siis...huijari?
Hmmm...jobbari...hassu termi.
-
Ei jobbaamisen tarvitse olla epärehellisyyttä, mihin Reimakin varmaan viittasi sanalla vähemmän. Jobbarit on niitä tyyppejä, jotka ostavat kuolinpesiä tai isoja eriä jotain tuotetta silloin kun halvalla saavat, ja yrittävät sitten myydä tätä isommalla rahalla, esim. pienemmissä erissä eteen päin. Normaalia kaupankäyntiä siis, jos kohta toimialue pyörii ehkä enemmän tuollaisella kuolinpesä-, kirpputori-, konkurssipesä- ja huutokauppaosastolla. Varmasti myöskin varastetun ja salakuljetetun tavaran ympärillä.
Itse kuulin hiljattain tyypistä, jolla sattuu olemaan joutilasta varastotilaa, ja joka on täyttänyt sitä vanhoilla (käytetyillä) tietosanakirjasarjoilla, joita on netin yleistyttyä saanut puoli-ilmaiseksi. Ilmeisesti hän arvelee niiden arvon nousevan joskus tulevaisuudesta.
-
Nimitys "jobbari" viittaa ensisijaisesti verovelvoitteitaan vältteleviin ammattimaisesti toimiviin kauppiaisiin. Tavarat hankitaan kirpputoreilta ja tavaratalojen halpalaareista; myydään kirpputoreilla, messuilla ja netissä.
Myös verbinä "jobata". Kun ostetaan erä levyjä Anttilan poistolaarista 2:n euron kappalehintaan ja sitten myydään levy kerrallaan 7:llä eurolla netissä, niin silloin "jobataan".
-
Ahaaaa...eli ISOMMISSA erissä ostosta ja eteenpäin myynnistä siis kyse. Jaa jaa. Oppia ikä kaikki ???
-
Isommissa ja pienemmissäkin erissä, myös yksittäin. Jobbareilla on pääsääntöisesti hyvä tietämys tavaroitten reaaliarvosta jälleenmyynnissä. Alihinnoitellut tuotteet päätyvät siten nopsasti takaisin kauppatavaraksi 2:n, 3:n... x-kertaisin hinnoin. Kaupankäynti vaan tapahtuu harmaan talouden sektorilla.
-
Mikäs minä sitten olen jos teen tuota samaa mutta maksan siitä arvonlisäveron?
-
Mikäs minä sitten olen jos teen tuota samaa mutta maksan siitä arvonlisäveron?
Kauppias? Tai jopa liikemies?
-
Kauppias? Tai jopa liikemies?
Näin juuri. Kysymysmerkit vain pois. :)
-
Toimitilojen vuokrat täällä pääkaupunkiseudulla ovat aika kovat; ei pikkudivarin pitämisestä paljon käteen jää... Reilun tonnin kuukausivuokralla saisi alle 50 neliön paikan Rööperistä.
Virtuaalidivari voisi olla yksi vaihtoehto, mutta toki silloinkin varasto tarvitaan. Työaikaa kuluu myös jumalattomasti hyvän myyntilistan ylläpitämiseen (skannailuineen päivineen). Jotkut näyttävät myyvän huuto.netin kautta hyvinkin aktiivisesti.
-
Toimitilojen vuokrat täällä pääkaupunkiseudulla ovat aika kovat; ei pikkudivarin pitämisestä paljon käteen jää... Reilun tonnin kuukausivuokralla saisi alle 50 neliön paikan Rööperistä.
Tossa naapuritalossa oli vähän aika sitten jotain tota luokkaa (en muista tarkkaan, 30-50 neliöö kummiskin) oleva liikehuoneisto vuokrattavana ja hintaa ei ollut edes puolta tuosta. Tosin tää on taka-Töölöä.
-
Jobbarit...
No hei.
Divarit pysyvät hengissä kun sisään ostetaan monipuolisesti kirjoja/lehtiä/levyjä ja laitetaan niille sitten vähintään tuplahinnat siitä mitä on maksettu. Divarit eivät voi olla hyväntekeväisyyslaitoksia joissa asiakkaille maksetaan täydet keräilyhinnat. Divareihin tulee hyvää sarjistavaraakin ihmisiltä jotka haluavat niistä yksinkertaisesti eroon.
Kuolinpesät. Olen itse ollut mukana tyhjentämässä kuolinpesätaloa. Homma piti saada nopeasti valmiiksi, ei sellaisessa tilanteessa voi alkaa miettiä että mikä näiden tavaroiden oikea arvo on. Osa kirjoista divariin, osa tutulle jobbarille, ja loput (tietosanakirjasarjat etc) vaihtolavalle. Huonekalut Fidaan, kotiin, naapureille. Muistot kotiin, panttilainaamoon, säästöön. Millä esim. divarinpitäjällä tai vaikkapa jobbarilla on varaa maksaa todellista arvoa keräilijän koko kokoelmasta. Tuosta vaan? Sitäkin voisi pohtia.
DIvarinpitäjän täytyy maksaa verot, vuokrat, palkat, sosiaaliturvamaksut, vakuutukset....
Divaria ei voi perustaa ajatuksella että teenpä tästä kavereille kivan käyntipaikan. Otan sinne myyntiin vain sellaista tavaraa mistä itsekin pidän. Joo--- EI! Pitää olla niin pirun monipuolinen ja huomioida kaikki.
Pitää ottaa huomioon, että sun pitää olla niin pirun sosiaalinen että asiakkaat viihtyvät ja tulevat uudestaan. Ei saa olla hyökkäävä, mutta pitää osata myös sanoa kauniisti ei.
Sellaisia mietteitä..
-
Hauska huomata, että muillakin on samanlaisia eläkehaaveita kuin itselläni. Aikoinaan oli kaverin kanssa puhetta, että eläkkeelle jäätyämme voisimme pistää pystyyn divarin, jotta olisi mukava paikka jossa hengailla päivisin. Ei niin haittaisi vaikka se tuottaisikin tappiota, sillä se olisi vain harrastus. Voisi vaikka myydä pois oman sarjakuvakokoelmansa, jottei se päädy sukulaisten toimesta paperinkeräykseen siirryttyäni ajasta ikuisuuteen.
Todellisuus on kuitenkin tuonut pari estettä tuolle haaveelle. Nykymenolla ei enää uskalla edes haaveilla eläkkeelle pääsemisestä. Eiköhän sitä saa töitä vääntää niin kauan keho ja pää kestää. Toinen juttu on divareiden heikohko menestys etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Tavara ei vain liiku. Toivon olevani väärässä, mutta uskoisin, että 30 vuoden kuluttua divarit ovat entistä harvinaisempia ja pienemmillä ja keskikoisilla paikkakunnilla niitä ei ole ollenkaan. Loppuivathan ne työt tervankeittäjiltäkin vaikka se oli aikoinaan pirun hyvä bisnes.
-
Turhan synkeä näkemys, vaikka elämmekin kovia aikoja, ystävä hyvä. Epäilen että kirjoille ja sarjakuville käy kuten vinyylilevyille, ei ne mihinkään katoa. Asiakaskunta pienenee mutta se jäljellejäävä on asiantunteva ja tod.näk. osittain fanaattinen.
-
Turhan synkeä näkemys, vaikka elämmekin kovia aikoja, ystävä hyvä. Epäilen että kirjoille ja sarjakuville käy kuten vinyylilevyille, ei ne mihinkään katoa. Asiakaskunta pienenee mutta se jäljellejäävä on asiantunteva ja tod.näk. osittain fanaattinen.
Tätä minäkin toivon. Kirjat ja sarjakuvat ovat käyttöliittymältään aivan loistavia tuotteita. Lisäksi sisältö voi muuttaa lukijan elämää uskomattoman paljon.
-
Joskus jossain divarissa luuhatessani kuulin sivukorvalla tiskin takaa sellaisen väitteen, että liiketilan vuokra pitäisi pystyä kattamaan päivän tai parin myynnistä saatavalla voitolla. Vai oliko se että puolentoista päivän myynti pitäisi olla kuukausivuokran suuruinen?
Joka tapauksessa tämä antaa minusta hyvin osviittaa siihen miltä pohjalta alalle ryhtymistä suunnittelevan kannattaisi alkaa asiaa hahmottaa. Uudellle yrittäjälle tyypillistähän on tulojen arvionti todellist suuremmaksi samalla kun kaikkia menoja ei osata ennakoida...
-
Jos ette usko, tulkaa Hiirimäen keskustaan.
Todistan tätä jo Taivalkoskella. Ei täällä ole enää edes R-kioskia.
-
Nettikaupat ja lähettipalvelut ovat arkipäivää kohta.
Joidenkin (kalliiden ja monimutkiasten yms.) tuotteiden kohdalla myyjän palvelu ja tuotteen näkeminen ja hiplailu on välttämätöntä. Sitä ei korvaa 360 asteen virtuaalipyörittely mitenkään. Mutta kyllähän nettikaupat on ,ah!, niiiin käteviä ja vaivattomia ostospaikkoja. Ei voi tuota kieltää.
-
Helsinki on Suomen ainoa kaupunki, jossa on asiakasvirtoja.
Jokaisella itteensä kunnioittavalla divarilla on tätä nykyä nettimyyntiä.
-
Joskus jossain divarissa luuhatessani kuulin sivukorvalla tiskin takaa sellaisen väitteen, että liiketilan vuokra pitäisi pystyä kattamaan päivän tai parin myynnistä saatavalla voitolla. Vai oliko se että puolentoista päivän myynti pitäisi olla kuukausivuokran suuruinen?
Ihan hyvä heitto muttei mitenkään yleispätevä. Oman liiketilani vuokra Tampereella oli 350 euroa kuukaudessa, räkäinenkin liiketila Helsingin Kalliossa on kymmenen kertaa tuon eli 3500 euroa. Toisaalta ihmisten tarpeet ja elinkustannukset ovat hyvin erilaisia. Se vähäinen kuukausipalkka jolla itse kituutan, ei välttämättä riitä jollekin toiselle (kuukaisipalkkani yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen on ollut säännöllisesti reilusti alle työttömyyspäivärahan).
-
Ei ole kullanvuolemista divarin pito...
Kiitos vaimon, antikvariaattia pidetty jo 11 vuotta (http://yle.fi/alueet/hame/2010/11/kiitos_vaimon_antikvariaattia_pidetty_jo_11_vuotta_2169570.html) (YLE)
Niin kauan kuin vaimolla on työ, minä voin pitää tätä liikettä, sanoo antikvariaatin pitäjä Mika Arohonka ja hymyilee. Kulujen jälkeen voi alkuvuodesta jäädä tulot miinuksellekin, mutta rakkaus kirjoihin voittaa. ...hänelle jää keskimäärin noin 250 euroa kuussa käteen liiketilavuokrien ja kirjojen ostamisten jälkeen.
-
Ihan hyvä heitto muttei mitenkään yleispätevä. Oman liiketilani vuokra Tampereella oli 350 euroa kuukaudessa, räkäinenkin liiketila Helsingin Kalliossa on kymmenen kertaa tuon eli 3500 euroa.
Ov'vai? Aika paljon se riippuu kuitenniin neliöistä. No, sanomattakin lienee selvää, että vaikka asiakas/ihmisvirta olis mimmonen ei kannata sitä kalleinta luukkua tähän tarkoitukseen vuokrata. :)
Toisaalta jos on pääomaa (se lottovoitto) ja harrastuksen haluaa, niin silloin tietenkin OSTAA itselleen kivijalan ja maksaa kuukausittain siitä vain vastikkeen. :)
-
Hervannan liikekeskuksessa on divari. Siellä on epäilemättä optimoitu se määrä julkaisuja, joka pienehköön tilaan voidaan ahtaa siten, että asiakaskin vielä voidaan päästä sekaan. Toisaalta Makedoniassa (joka sijaitsee alle 200m päässä Tampereen rautatieasemalta) on hyvinkin väljää ja mukavaa. Yllättäen divareiden hintataso ja tuotevalikoima eroaa jonkin verran.