Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Aiheen aloitti: Nirpi - 25.11.2010 klo 16:28:52
-
Koulussa osakseni lankesi tutkielman tekeminen, ja päätin tutkia intiaaneja perinteisissä lännensarjiksissa, pitkissä ja lyhyissä, hassuissa ja vakavissa. Kannoin paikkakuntani pienestä kirjastoautosta jo kasan Tex Willeriä ja Lucky Lukea kotiin (lehtikioskia täällä ei ole). Tarkoitus on myös tutkia Punasulkaa ja albumia Tintti Amerikassa. Onko teillä ehdotuksia, mitä muita sarjakuvia minun kannattaisia tutkia löytääkseni stereotypistä intiaanien kuvausta? Liian harvinaisia sarjakuvia on vaikea saada käsiinsä täällä?
-
http://fi.wikipedia.org/wiki/Punanahka
ja
Petri Hiltusen Vala Auringolle ja Aavetanssi
-
Ah. En huomannut sanaa "stereotyyppistä". Siitä ei noita sarjakuvia voine syyttää...
-
Blueberry
Comanche (Epätoivon soturit)
Yakari
-
Joo, suhtauduin tohon stereotypiaan melko kevyesti.
Ei kai vaan esitelman lopputuloksena ole: "(Kaikissa) Sarjakuvissa intiaanit esietään tällaisina ja tällaisina stereotyyppisinä ..." kun on luettu vain niitä stereotyyppisiä esimerkkejä.
-
60-70-luvun vaihteen trendi oli tosin intiaanien sääliminen, varsinkin elokuvissa. Epätoivon sotureissa on sitä samaa. Sekin on hieman stereotypiaa.
Kyllähän Herge jo Tintissään sääli intiaaneja, eli oli trendiä suoraan edellä tai enteili sitä. Ei tosin kovin paljon, muutamassa ruudussa. Niissä joissa löytyneen öljyn myötä rakennetaan intiaanien alueelle kaupunki melkoista vauhtia.
Aloittajan kannattaa lukea tuon albumin osalta Michael Farrin kirjaa Tintti - tarinoiden todelliset taustat. Jos vain siis löytyy kirjastosta. Ihan kaikesta en Farrin kanssa tuossa kirjassa samaa mieltä ole, tai ainakin muutama kohta vaatisi täsmennystä, mutta tuon albumin kohdilla puhuu muistaakseni asiaa.
-
mitä muita sarjakuvia minun kannattaisia tutkia löytääkseni stereotypistä intiaanien kuvausta?
kumpi stereotypia? Jalo villi vai silkka villi?
Molempia löytyy viljalti. Valikoiden kannattaa etsiä(tosin tässä on vaikeuksiakin matkassa) Lännentie-sarjasta ja mm. Ken Parkerista jo mainittujen lisäksi.
Hopeanuoli-sarjakuva tarjoaa myös laajan valikoiman, kiitos kakkossarjojensa.
Jos lähikirjasto tms on hyvin varustettu niin kannatta etsiä myös Hugo Prattiin Kersantti Kirk ja Fort Wheeling-albumit käsiinsä.
Itse komppaan tolppista: Hiltusen intiaani-albumit ovat hyviä, mutta stereotypiat loistavat poissaolollaan.
-
Jos saat jostain käsiisi 1976-1985 ilmestynyttä Hopeanuoli-lehteä niin sekin auttaa, huudossa (huuto.net)on muutama numero huudettavissa.
-
Oi kiitos odottamattoman runsaista vastauksista! Tarkoituksenani on tutkia nimenomaan perinteisiä ja stereotypisiä sarjiksia. Paljon hyviä esimerkkejä täällä... minulle suositeltiin myös sellaista sarjakuvaa kuin Umpahpah (ei aavistustakaan kirjoitusasusta :D), onko teillä tietoa, millaista sarjakuvaa se on? Joka tapauksessa maanantaina suuntaan kirjastoon lista kädessäni ja hämmästytän kirjaston tätin stereotypia-ahneudellani.
Suunnittelin tutkielmassa vertailevani faktaa (preerian) intiaaneista sarjakuvan antamaan intiaanikuvaan, niin hyvään kuin pahaan. Olen pikkuisena lukenut paljonkin länkkäreitä ja tapittanut tv:stä Lucky Lukea, ja niistä löytämäni kaikenlaiset hullut, julmat, hauskat, jalot, mielettömät ja inhimilliset sarjisintiaanit kiinnostavat minua. On sitä paitsi paljon hauskempaa tehdä taustatyötä lukemalla sarjiksia kuin vaikka selailemalla tietokirjoja ja tutkimuksia.
-
Paljon hyviä esimerkkejä täällä... minulle suositeltiin myös sellaista sarjakuvaa kuin Umpahpah (ei aavistustakaan kirjoitusasusta :D), onko teillä tietoa, millaista sarjakuvaa se on?
Klassikko.
Asterixin tekijöiden Goscinnyn ja Uderzon ranskan siirtomaavallan ajalle sijoittuva humoristinen seikkailusarjakuva.
Umpahapah on jalo barbaari, lempeä intiaaniversio Conanista vaikka useimmille tullee mieleen Obelixin voimin varustettu Asterixin serkku ja sarjassa eurooppalaiset esitetään kautta linjan hölmöinä törppöinä.
kannattaa ehdottomasti tutustua ja verrata juurikin Prattin Fort Wheelingiin ja Kressen Punanahkaan. ero on merkittävä.
Eurooppalaisen sarjakuvan kohdalla kolua divarit ja etsi käsiisi Yakari-sarjakuvat ja Zoom albumi 14(muistaakseni) Buddy Longway: Sainuk.
Yakari on lapsille sopivaa meininkiä mutta Sainuk on kypsä ja niin stereotyyppinen kuin niitä purkavakin kertomus.
-
Koluapa divarit Ylä-Lapissa :D
Kiitos näistäkin vihjeistä, näistä luulisi aineiston karttuvan. Useimmissa sarjiksissa lieneekin ongelmana se, että intiaaneja esiintyy sangen vähän tai vähäisessä roolissa (Lucky Luke, intiaani heiluttelee vihaisesti jouskaria ja puhua huono luckylukekieli).
-
Koluapa divarit Ylä-Lapissa :D
yritin kerran 80-luvun lopulla.
kiitos, mutta ei kiitos.
Kaukolainoilla voit saada Yakarit kasaan, mutta Sainukia tuskin. Valitettavasti.
Prattin ja Manaran Intiaanikesä. Yksi niitä harvoja Manaran töitä joita mielestäni keneenkään tarvitsee lukea.
ja kun kaukolainoja teet niin harkitse Pirunhuuli-albumia. Sijoittuu 1980-luvulle mutta siinäkin on intiaaneilla olennainen osuus juonessa.
Lännensarjakuvaa siitä ei kyllä saa tekemälläkään mutta sterotypisiin kuvauksiin antaa pontta.
-
Dérib. Lainaan itseäni
Sveitsissä syntynyt Derib on Suomessakin tunnettu lastenklassikollaan Yakari ja hieman vanhemmille tarkoitetulla Buddy Longwaylla. Vähemmän tunnettua on hänen uudempi tuotantonsa, valitettavasti. Intiaaneista aina kiinnostunut Derib alkoi muiden sarjojensa ohella valmistella tasankointiaaneista kertovaa sarjaa Celui qui est né deux fois (Hän joka syntyi kahdesti). Kolmen albumin mittaan yltävä tarina on oikeastaan sarjakuvaromaani ja kertoo Sioux-intiaanien poppamiehen elämäntarinan kehdosta hautaan.
Celui qui est né deux fois.
Deribin kerronta tukee voimakkaasti kuviin. Sommittelu on voimallista, aukeaman täyttävät näkymät tuovat mieleen cinemascopen parhaimmat hetket. Derib hallitsee albumimuodon mestarillisesti. Tämä 1983-85 valmistunut sarja ei ole täysin ilman romantisoivia sävyjä, mutta Derib on selvästi perehtynyt perusteellisesti aiheeseensa ja kuvaa intiaanien elämää ja tapoja hyvin kauniisti ja kunnioittavasti. Albumitrilogia ilmestyi ruotsiksi 1980-luvulla.
Tätäkin realistisempi on 1990-luvulla alkanut sarja Red Road.
Red Road
Nykypäivään sijoittuva sarja kertoo intiaanien todellisuudesta reservaattien pöyristyttävän kehnoissa olosuhteissa. Yksi päähenkilöistä, Amos, on Celui qui est né deux fois-sarjan poppamiehen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Alkoholismin, rasismin, väkivallan ja köyhyyden kyllästämässä ympäristössä on vielä toivoa, kun juuret omaan menneisyyteen alkavat löytyä. Tuottelias Derib ei ole jättänyt vanhempia sarjojaan, Buddy Longwaysta ilmestyi neljäntoista vuoden tauon jälkeen uusi jakso 2002.
Timo
-
Useimmissa sarjiksissa lieneekin ongelmana se, että intiaaneja esiintyy sangen vähän tai vähäisessä roolissa (Lucky Luke, intiaani heiluttelee vihaisesti jouskaria ja puhua huono luckylukekieli).
Tossahan on jo hyvä mahdollinen tutkimustulos. Onko intiaanien stereotypinen rooli useissa sarjakuvissa jopa niin kummallinen, että mukana täytyy olla, muttei suuressa roolissa? Siis lukijat olettavat intiaaneja olevan, mutta se, kuinka suuressa määrin, ei ole niin merkityksellistä? Siinäpä pohdittavaa.
Tästä projektista kuulisin täällä kvaakissa jatkossakin lisää mielelläni, jos vaan jaksat muiden hommien yhteydessä tulevaisuudessa täällä tästä kertoa.
-
Saako Punanahka-sarjakuvia vielä kirjastoista? Keskeisiä aiheen kannalta.
http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/punanahka.html
Helsingissä löytyy Pasilan pääkirjastosta, mutta näyttävät odottavan noutoa -- joku lienee varannut.
-
Intiaanipäällikkö-lehdessä julkaistu Tonto-sarja on aika mielenkiintoinen. Siinä ainakin päähenkilönä on intiaani. Kuvaavaa kuitenkin on, että hänkin on noussut Yksinäisen ratsastajan varjosta ja samalla 'valkaissut' itsensä. Puheenparsi on sujuvaa, hiukset lyhyehköt ja revolverivyö lonkalla.
Tontoon rinnastettava on Tex Willerin Tiger Jack, joka puhuu navahon ohella sujuvaa englantia ja espanjaa. Ikävä kyllä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana hänen dialoginsa määrä on lehdessä laskenut dramaattisesti. 1970-80 -luvun lehdistä hän oli paljon mielenkiintoisempi hahmo. Mainittakoon, että ihan ensimmäisissä tarinoissa hän oli tyyppiä "puhuu vähän, toimii nopeasti".
Hopeanuolessa, vaikka se lasten lehti onkin, itse Hopeanuoli oli aika täysipainoinen ja omilla ehdoillaan toimiva intiaani. Voin tosin muistaa väärin, sillä sitä lehteä ei ole tullut luettua pitkään aikaan. Pekka toki toi lehteen valkonaamojen näkökulmaa. Sarjan Kuunsäde oli puolestaan melko... hmmm... typykkä, ei siis käsittääkseni kovinkaan tyypillinen intiaani, ja hänelle omistettuja keskustelupalstoja kuulemani mukaan on olemassa.
-
Tex Willerissa intiaanikuvaus on itse asiassa monipuolisempaa kuin yleensä annetaan ymmärtää. Kannattaa lukea mm. Sininen takki, Punainen sydän ja verrata vaikkapa 1999 julkaistuun Fort Apachen tiehen.
Texin sympatiat ovat usein alkuperäisväestön puolella mutta intiaaneja ei myöskään esitetä yksin hyväksikäytettyinä tai uhreina.
-
Saako Punanahka-sarjakuvia vielä kirjastoista? Keskeisiä aiheen kannalta.
http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/punanahka.html
Helsingissä löytyy Pasilan pääkirjastosta, mutta näyttävät odottavan noutoa -- joku lienee varannut.
Vaskikirjastoista (http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro) löytyy kuutisen kappaletta mutta kunnosta ei tietoa.
-
Tossahan on jo hyvä mahdollinen tutkimustulos. Onko intiaanien stereotypinen rooli useissa sarjakuvissa jopa niin kummallinen, että mukana täytyy olla, muttei suuressa roolissa? Siis lukijat olettavat intiaaneja olevan, mutta se, kuinka suuressa määrin, ei ole niin merkityksellistä? Siinäpä pohdittavaa.
Pitäisi kaiketi tietää onko tällaisella toiseudella miten paljon historiallista perua. Jos valkoiset asuvat kaupungissa ja intiaanit sen ulkopuolella omissa leireissään tai kylissään, saattaa vuorovaikutus jäädä vähäiseksi, jos tarinaa seurataan vain kaupungissa. Deadwood (tv-sarja, ei sarjakuva. toim. huom) on vähän tällainen esimerkki, intiaaneja käsitellä lähinnä valkoisten käsitysten ja mielikuvien kautta.
Huomioitavaa on, että jotakuinkin kaikki tässä ketjussa mainitut sarjat ovat eurooppalaisia – minkälaisia lähdeteoksia näillä piirtäjillä ja käsikirjoittajilla mahtoi olla? Oliko kukaan edes tavannut ihan elävää preeriaintiaania?
-
Giraud vieraili ainakin kahteen otteeseen Meksikossa uransa alussa. Ajankohdan näkee siitä, että tuolloin Bluebery-seikkailuja piirsi Jjé.
Zoom-albumien sisäkannessa näkyvä yksinäinen ratsastaja on muuten piirretty Mezieresiä esittävästä valokuvasta. Hänet on vain käännetty peilikuvaksi. Joten Giraudin lisäksi myös nuori Mezieres kävi Amerikan mantereella.
Ja eikös inkkarien luona Gir nimenomaan tutustunut sieniin muunakin kuin ruoka-aineena?
-
Huomioitavaa on, että jotakuinkin kaikki tässä ketjussa mainitut sarjat ovat eurooppalaisia – minkälaisia lähdeteoksia näillä piirtäjillä ja käsikirjoittajilla mahtoi olla? Oliko kukaan edes tavannut ihan elävää preeriaintiaania?
Huomioitavaa on että Jonah Hex poislukien amerikkalainen lännensarjakuva ei ole suomessa ns. helposti saatavilla.
Blueberryt, Tex Willerit, Lännentiet, Ken Parkerit, Cocco Billit, Umpahpahit, Tibetin villiä länttä-sarja, Sinitakit ja Comanche ovat eurrooppalaisia.
Kuin myös Morgan Kane jne.
Rick O'shay ja Latigo ovat amerikkalaisia kuten Punasulkakin, mutta kirjastojärjestelmän pätevyydestä huolimatta niin uutta kuin vanhaa amerikkalaista lännensarjakuvaa ei juuri liiku.
-
Saako Punanahka-sarjakuvia vielä kirjastoista? Keskeisiä aiheen kannalta.
http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/punanahka.html...
Kiitos vinkistä. Löysin oman kirjaston kaukoalueelta ko. teokset. Pitäneepä tilata ne kotikirjastoon ja lukaista. Seitsemänkymmentäluvun teokset eivät pahemmin enää pyöri jokaisessa divarissa.
-
Huomioitavaa on, että jotakuinkin kaikki tässä ketjussa mainitut sarjat ovat eurooppalaisia – minkälaisia lähdeteoksia näillä piirtäjillä ja käsikirjoittajilla mahtoi olla? Oliko kukaan edes tavannut ihan elävää preeriaintiaania?
Hergen osalta mainitsemani teos kertoo, ettei hän tavannut intiaaneja vielä pitkään aikaan tarinansa teon jälkeen. Taitaa valaista myös käytettävissä olleita lähteitä, pääasiassa kai aikakauslehtiä.
Ainakin historiantutkimuksessa kuvatutkimuksella, johon aloittaja viittaa puhumalla intiaanikuvasta, tarkastellaan ennen muuta tutkittavan lähteen luojaa. Tässä tapauksessa siis sarjakuvien tekijöitä. Kuvauksen oikeellisuus on toissijaista, sillä lähteen laatijaan ovat todellakin voineet vaikuttaa monenlaiset näkemykset. Eli mainitut asiat ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Mutta ei tämä työ kai taida aivan historiantutkimusta olla vaan kevyempi tarkastelu intiaanien kuvaukseen. Toki näitä silti kannattaa miettiä.
-
Pitäneepä tilata ne [Punanahka-sarja] kotikirjastoon ja lukaista.
Pikku tutkimuksesti tulee tuottamaan sinulle nyt todellista lukuiloa. Tämä hollantilaisen sarjakuvantekijän intiaanikertomus on todella hyvää settiä ja historiallisestikin ymmärtääkseni kohtuullisen akkuraattia.
-
Ainoa mieleeni äkkiä tuleva huumoristrippi, jossa päähenkilöissä on intiaaneja, on Tumbleweeds (http://en.wikipedia.org/wiki/Tumbleweeds_(comic_strip)), jota Suomessa julkaistiin Seurassa nimellä Lokarit1. Tässä sarjassa, josta on pieni näyte Suuri Sarjakuvakirja kakkosessa, näyttivät kaikki hahmot aika absurdeilta joka tapauksessa. Jim Davis aloitti vakavamman sarjakuvauransa tämän sarjan avustajana.
Aku Ankkahan on sitten loputon suo, mutta kaiketi Barksin kalevalamitalla puhuvat windigot on pakko mainita, jos meinaa esityksessään olla uskottava. Noin muuten, onko Akussa, eri formaateissa, käytetty todella monta kertaa juonikuvio "eiväthän intiaanit enää käy kenenkään kimppuun – no hemmetti, intiaanit kävivät kimppuun – ahaa, se olikin turistien riemuksi järjestetty esitys" vai muistanko sen vain erityisen hyvin?
1(tumbleweedhän on sellainen kuivunut oksapallo, joka kulkee tuulen mukana ja levittää siemeniä, usein kai idänotakilokki (Salsola tragus), vaikka muitakin lajeja on, jotka moisen lisääntymistavan ovat kehittäneet).
-
70- ja 80-luvuilla Suomessa julkaistiin sarjaa Hopeanuoli
http://populaari.blogspot.com/2007/01/hopeanuoli.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hopeanuoli_%28l%C3%A4nnensarjakuva%29
Sarjan pääosissa oli Nuori kiovapäällikkö. Janne tuolla aiemmin jo jotain lehdestä kertoikin.
-
Jos kaivellaan menneitä, niin Karl Mayn "Winnetou" ilmestyi sarjakuvana 70(?)-luvulla. Muistan pitäneeni siitä.
-
Vielä on jäänyt mainitsematta kaikkien tuntema Hiawatha, joka vieraili Aku Ankan sivuilla viimeksi pari viikkoa sitten.
-
Juu, Hiawatha on huomioitu.
Tänne onkin tullut aika tavalla vastauksia, ja joudun tuottamaan "pettymyksen" teille, kun tutkielma on pienen pieni koulutyö vaan, laajuudeltaan enintään 15-20 sivua. Näillä vinkeillä saan kyllä aika hulppeat aineistot sarjakuvapuolelta, kiitos teille siitä. Olen miettinyt, pitäisikö aihetta sittenkin rajata vielä esimerkiksi preeriaintiaaneihin sarjakuvissa, koska näin laaja alue voi tulla lyhyessä tutkielmassani aika puuttellisesti käsitellyksi. Tosin sarjisintiaaneja on joskus vaikea sijoittaa minnekään kartalla, kun piirteitä niihin on otettu monista oikeista intiaanikansoista (esim. Tintin Amerikassa preeriaintiaanit, ja heidän toteemipaalunsa, jotka kuuluvat itse asiassa länsirannikon kalastajakulttuureihin).
Tietoa minulta ei ainakaan tule puuttumaan. Saapa nähdä, vastaako Lapin kirjastolaitoksen tarjonta listaani.
//edit. Tutkinpa tässä läänin (ai niin, läänit lakkautettiin) kirjastojärjestelmän aineistohaun avustuksella sarjistilannetta eikä kovin mahtavalta näytä. Yakaria, Comanchea, Blueberryä, Punanahkaa ja yksi ruotsinkielinen Buddy Longway näyttäisi löytyvän jopa kotikunnasta, vähän lisää muualta. Zagor-haku tuotti tulokseksi vain venäläisiä kirjoja ja Petri Hiltunen haku ala-asteen biologiaa pohjoissaameksi. Mutta marssi kirjastoon voi paljastaa jotain yllättävää.
-
Tutkimuslistalle vielä jatkoksi…
Tintin osalta albumit Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli ovat helposti saatavia ja muutenkin sopivia.
Isomman aineistomäärän rajaaminen ”eurooppalaisessa inkkariperinteessä” voi olla hyödyksi: ranskankielinen / italialainen / saksalainen / hollantilainen / suomalainen, esimerkiksi. Tai ajallinen jaottelu tai tietynlainen katsantokanta.
Laita ihmeessä pikku tutkielmasi tänne esille! Saadaan välillä vakavampaa ja näkemyksellisempää tekstiä luettavaksi. ;D
-
Tintin osalta albumit Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli ovat helposti saatavia ja muutenkin sopivia.
Muuten kyllä, mutta rajaus oli preeriaintiaaneissa. Vaikka voihan tässä ketjussa muutoinkin intiaaneista kai puhua, mutta menee ohi lännenaiheen nämä.
-
Juu, totta, mainitsemani Tintit liittyvät E-Amerikan intiaanilegendoihin. Jäin yksinomaan miettimään suomenkieliset sarjakuvat ja intiaanit -teemaa.
P-Amerikan inkkareiden puolelta vielä voisi mainita helposti saatavan albumin Asterix ja suuri merimatka. Muistaako kukaan, onko suomalaisessa Punaniskassa intiaaneja juuri lainkaan mukana? (Hesarissa aikoinaan pitkään seikkaillut Punasulka taitaa olla jo ihan oma lukunsa asetelmaltaan historiallisena mutta ideologialtaan aika modernina sarjakuvana.)
-
Sattumalta tuli vielä mieleen, että olikos Hiltusen Kalkkaro-sarjassa intiaaneja? Niitähän voisi olla hauska verrata vaikka Vala Auringolle ja Aavetanssin kuvauksiin.
-
En enää ainakaan laajenna aihetta koskemaan myös eteläistä Amerikkaa. Nyt on monta viikkoa aikaa lukea tietolähteitä ja sarjakuvia ennen kuin ryhdyn oikeasti hommiin. Tammikuussa, kun tekele on valmis, voisin laittaa sen kokonaan tai osin nettiin jossakin muodossa, että sitä voidaan vertailla ja kommentoida täälläkin.
-
Minä en taivu tähän nykymaailman hömpötykseen, kyllä niiden pitää ainakin sarjakuvissa olla atsteekkeja eikä asteekkeja.
Intiaanit ovat tosiaan vähän keinotekoinen määritelmä millekään ihmisryhmälle. Ymmärtääkseni inkat ja atsteekit eivät olleet oikein missään vuorovaikutuksessa keskenään , eivätkä myöskään tekemisissä Meksikosta pohjoiseen asuvien kansojen kanssa. Yhteistä eri kansoille oli esi-isien saapuminen Aasiasta – nämä marssivat varsin nopeasti mantereen halki ja söivät kaiken mikä ei tajunnut juosta karkuun – ja tietysti se, että useimmilla alkoi asiat mennä hyvin kehnosti 1500-luvulta lähtien.
Näin ollen siis tällainen aiheen rajaaminen on ihan luontevaa.
-
Intiaanit ovat tosiaan vähän keinotekoinen määritelmä millekään ihmisryhmälle.
Aivan. Jos kerta atsteekit ja tolteekit ym eteläisen Amerikan ihmiset ovat intiaaneja pohjoisten preerioilla ja metsissä asuvien serkkujensa kanssa, niin kyllä sitten inuiititkin.
Timo
-
Ja saamelaiset!
-
Sattumalta tuli vielä mieleen, että olikos Hiltusen Kalkkaro-sarjassa intiaaneja? Niitähän voisi olla hauska verrata vaikka Vala Auringolle ja Aavetanssin kuvauksiin.
on ja ihan niitä preeriaintiaaneja.
Ihmispetojen laaksossa on apasseja kun taasen Ihmisen hinta-albumin Vuoriston sudet on intiaanitarina.
itse ratkaisen ongelman azteekki-kirjoitusasulla. Suomenkielen opettajat itkekööt verta.
Voi kyynel.
Inuiitit ovat intiaaneja siinä missä komanssit ja apassit sekä etelä- ja keski-amerikan inkat, mayat, toltekit yms.
-
Jotenkin olisi mukavampi käyttää sellaisia selkeitä nimityksiä kuin navajot, apaššit, hopit, utet, paiutet jne., jos puhutaan jostain tietystä heimosta.
Tai sitten voi puhua Amerikan alkuperäisväestöstä.
Englanninkielisessä Wikipediassa on erinomainen artikkeli:
Indigenous peoples of the Americas (http://en.wikipedia.org/wiki/Indigenous_peoples_of_the_Americas)
Lännensarjoissa saa sitten olla niitä inkkareita. Sulkapäähineitä käyttäviä stereotypioita. Siitä tosiaankin saa hyvän tutkimuksen aiheen.
-
Komppaan vielä mainittua Lännentie-sarjakuvaa realistisena intiaanikuvauksena. Alkuperäiset Lännentiet (Suomessa vuoteen -81 asti) käyvät läpi Yhdysvaltain historiaa keskittyen aika paljon intiaanisotiin ym. intiaanitarinoihin. Verrattuna muihin länkkäritarinoihin, niin voisi sanoa että näitä lukemalla on ihan oikeasti oppinut jotain eri heimoista ja heidän tavoistaan yms.
-
Yhdysvalloissa vietettiin viime marraskuussa Amerikan alkuperäisasukkaiden perinteen kuukautta (Native American Heritage Month). Sarjakuvahistorioitsija ja –bloggaaja Doug Wheeler julkaisi silloin kuusi artikkelia (http://superitch.com/?s=%22Native+American+Heritage+Month%22), jotka esittelivät 1800-luvun lopun intiaanikuvaa sarjakuvissa ja pilapiirroksissa. Jos osaa englantia ja jos sarjakuvan historia kiinnostaa tai haluaa nähdä näytteitä intiaaneihin kohdistuvista rasismista ja stereotypioista, kannattaa vilkaista.
-
Satunnaisen kävijän linkin takaa löytynyt artikkelisarja oli oikein kiinnostava, ja sarjakuvanäytteet kertoivat paljonkin rivien välistä. Tutkielmasta tulee varmaan vähän samanlaista tavaraa, paitsi tarkastelussa ovat uudemmat sarjikset. Aineisto käsittää tällä hetkellä Texiä, Lucky Lukea ja Rantanplania, Yakaria, Blueberryä ja albumin Fort Wheeling (Hugo Pratt) ja sitten Tintti Amerikassa. Saatan kirjoittaa myös Pikku Hiawathasta tai muustakin, mutta aika alkaa olla piakkoin vähissä. Homma ei ole ollut ihan tyhjää työtä tähänkään mennessä, tutustuin minulle ihan uuteen sarjikseen Blueberryyn, joka oli ainakin visuaalisesti aika mahtavaa. Kirjastosta löytyi, yllättävää kyllä, pari ensimmäisistä Blueberryistä (uudempana painoksena tosin) syrjähyllystä ja koko joukko uudempia.
-
Tämä on myöskin todella hyvä, sarjakuvaversio matkapäiväkirjasta:
http://us.macmillan.com/journeyintomohawkcountry