Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Jarkko Sikiö 09.05.2010 klo 00:38:00
-
Äitienpäivän kunniaksi jäin pohtimaan, millaisia ovat äideistä kertovat sarjakuvat.
Äitiyttä käsitellään toki myös monen suomalaisen tekijän teoksissa, usein kuitenkin odotusajan kokemusten ja lasten kautta. Äidit ovatkin usein lastensarjakuvien sivuhahmoja. Keskeisiä päähenkilöitä jotka olisivat samalla myös äitejä ei nouse sarjakuvista hevin mieleen.
Omasta hyllystäni löytyy Katsuhiro Otomon kirjoittama, Dark Horsen julkaisema ensimmäinen The Legend of Mother Sarah (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/manga.php?id=3104) -opus.
Huolimatta siitä, että sarja on palkittu, siinä lapsistaan eroon joutunut äitihahmo on käytännössä toimintasankari ja taustana on dystopinen scifi-maailma. Itse en pitänyt sarjaa kovin kiinnostavana, enkä erinomaisesta toteutuksestaan huolimatta koskaan tutustunut sarjaan sen enempää.
Ei tämä nyt voi olla paras esimerkki äitihahmosta sarjakuvan päähenkilönä, joten nostakaa parempia esimerkkejä tähän ketjuun.
-
Aika harvassa taitavat olla...perhestrippisarjoissa tyyliin Baby Blues ja For Better or for Worse saavat kohtalaisesti tilaa, ja joissain muissa voivat olla huomattavia henkilöitä ensemble castissa, mutta ihan se päärooli on harvinainen...
Hyllystä löytyy kuitenkin pari esimerkkiä. Linda Medleyn satufantasia Castle Waiting alkaa raskaana olevan Jain-aatelisneidon pakomatkalla. Tosin tässäkin tapauksessa kun se lapsi on syntynyt Jain siirtyy enemmän osaksi ensemblea tai sivuhenkilöksi...
Supersankariosastolta taas löytyy DC:n Manhunter, asianajaja-supersankari, jolla on pienen pojan yhteishuoltajuus ex-miehensä kanssa...ja joka ei ole mitään vuoden äiti -tyyppiä mutta kuitenkin.
Ja nyt tuli mieleen myös ruotsalainen perhestrippi jossa äiti on se päähenkilö, Cecilia Toruddin Ensamma Mamman. HBL on kai tuota joskus julkaissut Suomessa mutta suomeksi en muista ikinä nähneeni.
-
Hyviä mainintoja, joskin
Supersankariosastolta taas löytyy DC:n Manhunter, asianajaja-supersankari, jolla on pienen pojan yhteishuoltajuus ex-miehensä kanssa...ja joka ei ole mitään vuoden äiti -tyyppiä mutta kuitenkin.
Kate Spenser on kuitenkin selkeästi äiti ja tekee parhaansa ja on omassa ja muissakin genreissä harvinaisuus: hänelle äitiys ei ole taakka tai pelon aihe.
Äitiyttä on supersankaritarinoissa käsitelty lähes body horror-genren kautta Perezin kauden Kostajien Ihmenaisen(Ms. Marvel) aika-avaruussolmu synnytän rakastajani/seksuaalisen hyväksikäyttäjäni-kuvion myötä.
Unohtamatta Visionin ja Purppuranoidan kaksosia jotka olivatkin John Byrnen mukaan osat yliluonnollista entiteettiä, eivät oikeita lapsia.
Ainoa muu äiti on Sue Storm , ihmenelosten näkymätön nainen.
Muutoin äidit ovat enenevässä määrin täysin taustalla tai poissa, siis myös muissa genreissä.
Poikkeuksena Lucky Luken Daltonin veljesten äiti ja Anne Muhosen Sydänääniä.
Äitiys on useimmille vieras ja välillä' tuntuu että pelottavakin asia käsitellä sarjakuvassa.
Monille varmaankin koska se muuttaa asioita ja muuttaa naiseutta ja aktiivisen toimijan roolia liiaksikin, mutta yhtä lailla koska monilta tekijöiltä puuttuu omakohtainen kokemus aiheesta äitiys(sukupuolirajojen molemmin puolin).
Monessa sarjakuvassa äiti on tärkeässä roolissa, mutta enemmän sivuhahmona tai kaivattuna elementtinä tai sitten huumorinlähteenä.
-
Äitiyttä käsitellään toki myös monen suomalaisen tekijän teoksissa, usein kuitenkin odotusajan kokemusten ja lasten kautta. Äidit ovatkin usein lastensarjakuvien sivuhahmoja. Keskeisiä päähenkilöitä jotka olisivat samalla myös äitejä ei nouse sarjakuvista hevin mieleen.
Onhan meillä sitten perhesarjakuvia, joissa osassa varmaan on mahdollisimman yleispätevä äiti, jotta mahdollisimman moni äiti voi kuvitella itsensä siihen rooliin – Lassin vanhemmat ovat melko persoonattomia, tiedämme että hänen isänsä tapaa polkea konkelillaan kauheissa olosuhteissa, mutta äidistä en ainakaan minä muista mitään merkittävää, sama pätee Baby Bluesiin ja Pojun Remmiinkin, jos en ihan omiani muista.
Ainahan meillä on Muumimamma.
-
Luba. Lapsikatraasta huolimatta tuskin saisi presidentin malliäideille myöntämää palkintoa.
-
"Ensamma mamman" ilmestyy suomeksi Vartti-lehdessä. Asiallisesti nimellä Mutsi
Rina Piccolon "Tina's groove" ilmestyi edesmenneessä Presso-lehdessä. Nyt Piccololla on uusi nettisarja Velia, dear, jossa päähenkilö Velia joutuu muuttamaan takaisin äitinsä luo omaishoitajaksi. http://www.rinapiccolo.com/
Lynn Johnstonin "Meidän perhe" (For Better or For Worse) -sarja painottuu äidilliseen näkökulmaan, kauniisti sanottuna... http://www.fborfw.com/
Kas kun pääsi äsken unohtumaan Mell Lazaruksen ei-ihan-huono Momma (1970-) http://www.lambiek.net/artists/l/lazarus_m.htm
Jeren (Zits) äitisuhde ei ole sekään aivan ongelmaton...
...mutta edellä jo mainittu "Daltonin muori" -albumi (Ma Dalton, 1971) on todellinen mestariteos. Muori Sweetie-kissoineen suorastaan huokuu äidillisyyttä!
-
Kappas joku on ihan koonnut sarjisten parhaat ja pahimmat äidit:
http://www.technewsdaily.com/10-best-and-worst-mothers-in-comics-0248/
näkökulma on tinkimättömän anglosaksinen ja supersankarikeskeinen.
Jostain syystä tätä miten harvoin äidit, ei naiset, ovat pääosassa sarjakuvissa ei ollut aiemmin tiedostanut niin selkeästi.
-
Luulin, että alienkuningatar kilpailee "eläinemot"-sarjassa (siinä ihan oikeiden eläinten, ei Ankkalinnan). Siinä sarjassa on sitten nähty huonompia ja parempia esityksiä, mutta arviointi on kovin antrosentristä.
-
Luban tosiaan unohdin autuaasti, ja Beton sarjoissa noita perhesuhteita taidetaan muutenkin käsitellä enemmän kuin suuressa osassa sarjakuvia...ja toki Suomen Palomar eli Mämmilä on myös kehittänyt joitain kiinnostavia kuvioita aiheesta.
Curtvile kommentoi enemmänkin noita supersankarien kuvioita ja tosiaan aika ongelmallisia ovat, supersankarius ei ole equal opportunities -työura. Vanhemmassa pre-Crisis DC:ssa taisi noita kuitenkin olla enemmän, Batmanin ja Catwomanin lapsi oli Huntress jne mutta "kunnon äiteinä" siirtyivät pois aktiivitoiminnasta...
Ai niin, Lyta Hall oli äitinä isossa roolissa Sandman: Kindly Onesissa. Ei sekään ihan putkeen mennyt. Niinkuin ei myöskään Madeleine Summersin äitiys Ryhmä-X:ssä...
Varmaan tarvittaisiin vanhempia naistekijöitä lisää, isiltä tulee sarjakuvia mutta montako on aktiivista naistekijää joilla on lapsia...?
-
totta, enemmän tosiaan kommentoin supersankaripuolta mutta lähinnä koska eurooppakin loistaa poissaolollaan siinä että sarjakuvan pääosassa olisi äiti.
Mamma Dalton ja Muumimammakin ovat sivuhahmoja.
merkittäviä sellaisia mutta sivuhahmoja.
-
Mamma Dalton ja Muumimammakin ovat sivuhahmoja.
merkittäviä sellaisia mutta sivuhahmoja.
Minä en kyllä tiedä mikä on päähenkilön tai sivuhahmon määritelmä. Muumimammahan on kuitenkin Muumitalon asukas ja (kaakeliuunin takana asuvaa esi-isää lukuunottamatta) sillä meriitillä pitäisi jo saada päähenkilön nimike, ottaen huomioon että talossa vakinaisesti taitaa asua kolme henkeä (ei, en onnistunut selvittämään nopeasti ketä siellä talossa oikein asuu, lienee postinkantajan painajainen koko muumitalo). Tietysti toinen kysymys on, onko Mamma vain sarjatuotantoäitien varastosta löydetty lettuautomaatti, mutta Toven oma äitihän siinä esikuvana oli.
-
voi olla että luen rajoittuneesti mutta muumimamma saa niin kirjoissa kuin sarjakuvissakin vähemmän tilaa kuin juurikin muumipeikko tai muumipappa.
mutta toki tämä on tulkintakysymys alkukielinen Moomin kun on kai lajimääre?
tällöin ketjun nimike päähenkilöinä rajautuu entistä harvempiin tapauksiin.
-
Onhan tuo Muumimamman sivurooli noteerattu, siksipä syntyi Muumimamman vaarallinen nuoruus -sarjakuva-albumi (2007). Tove Jansson itse ei erinäisistä syistä halunnut tehdä mammasta päähenkilöä, vaikka mahdotonta onkin kuvitella esimerkiksi Kuinkas sitten kävikään -teosta ilman Moominmamaa...
Edelleen täsmennän, että kyllä vaan Daltonin muorissa nimenomaan muori on päähenkilö. Jos olisin tilastotieteellinen, osoittaisin tämän laskemalla monessako ruudussa / repliikissä muori esiintyy ko. albumissa verrattuna vaikka Jolly Jumperiin tai jopa suurenmoiseen Ran-Tan-Planiin.
-
aa meillä on siis tilastotieteellinen klaffi.
viittasin siis noin 20+ muumialbumiin joista valtaosassa muumimamma ei ole näkyvässä osassa ja lucky luke sarjaan 70+ albumia joista enimmässä osassa ei ole Mamma Daltonia.
Nuo kaksi esimerkkiäsi ovat kyllä vastaanpanemattomia ja oikeuttavat arvon rouvien pääosaroolin
-
Ja Muumimamman vaarallinen nuoruus sijoittuu aikaan jolloin Mamma oli Neiti...muuten sitten Muumimamma on minusta ennemmin tärkeä sivuhenkilö. Rajaisin päähenkilöyden tarkoittamaan yhtä tai kahta henkilöä, poikkeustapauksina sitten ne ensemble castit jossa suurempi ryhmä on suunnilleen tasavertaisessa asemassa (Ihmeneloset, Mämmilä, Tenavat noin esimerkkeinä).
Ma Daltonia pidän minäkin kyseisen albumin päähenkilönä Lucky Luken rinnalla, sekä esiintymisen määrässä että vaikutuksessa tarinalle: juoni on puhdas vastakkainasettelu näiden kahden hahmon välillä ja Jolly Jumper, Rantanplan ja Daltonin veljekset ovat sivuhahmoja. Mutta toki tuo on sitten vain yhden albumin verran...
Äitihahmoista sitten yksi sukupolvi eteenpäin, löytyyhän meillä myös Mummo Ankka. Tosin niissä sarjoissa joissa Mummo on päähenkilönä ei yleensä tuoda esiin suhdetta lapsenlapsiin tai sukuun muutenkaan, matriarkka-roolissa saa olla vain sivuhahmona...Disneyn muista tuli mieleen se sama periaate että Kaunotar sai olla tarinansa pääroolissa kunnes sai pentuja, tämän jälkeen siirtyi sivuun...mutta Aristokattien Herttuatar? Näin eläinsektorilta...
-
viittasin siis noin 20+ muumialbumiin joista valtaosassa muumimamma ei ole näkyvässä osassa ja lucky luke sarjaan 70+ albumia joista enimmässä osassa ei ole Mamma Daltonia.
Ah, minusta kuitenkin Jesse James, Billy The Kid, Waldo Badminton, Daltonien muori ja moni muu ovat kuitenkin albumiensa päähenkilöitä.
Top Tenin Irma Geddon on tietysti perheenemäntä stereotyyppisestä päästä, vaikka sarja käsitteleekin lähinnä ammatillisia edesottamuksia.
-
Ah, minusta kuitenkin Jesse James, Billy The Kid, Waldo Badminton, Daltonien muori ja moni muu ovat kuitenkin albumiensa päähenkilöitä.
Niin, tuota minä just tarkoitin - Daltonin muori on oman nimikkoalbuminsa päähenkilö, ei tietenkään koko Lakkiluke-sarjan. Dalton(in veljesten serkut)-joukkiokin on koko sarjan mittakaavassa sivuhahmoja. Mama Dalton on yleensä olemassa vain Goscinnyn kirjoittamana, muita esiintymisiä on turha laskea.
Muumimamman kohdalla tilanne on vähän eri, siillä ymmärrän hyvin miksei Tove Jansson koskaan nostanut mammaa päärooliin. Väkisinkin sellaisen tarinan teko jäi muille. Lukekaapa: Boel Westin: Tove Jansson; sanat, kuvat, elämä (Schildts).
JOS Mämmilä enää jatkuu, niin äidillinen katsantokanta sarjassa tulee painottumaan entisestään. Kiinalaisessa jutussa kylään saatiin peräti kolme uutta äitiä ja yhtä monta uutta isää, joskaan ei samoille lapsille...
-
Muumimamman kohdalla tilanne on vähän eri, siillä ymmärrän hyvin miksei Tove Jansson koskaan nostanut mammaa päärooliin. Väkisinkin sellaisen tarinan teko jäi muille. Lukekaapa: Boel Westin: Tove Jansson; sanat, kuvat, elämä (Schildts).
Kiitos vaan tuostakin, nyt on pakko hankkia tuo kirja. ;)
-
Mulle tulee Muumimammasta ensimmäisenä mieleen se kuva, missä ne on majakkasaarella (Muumipappa ja meri) ja mamma saa tarpeekseen siitä, että koko ajan pitää vain huomioida muita ja kukaan ei muista häntä - alkaa maalata tapettiin kukkia, ikävöimäänsä Muumilaaksoa ja lopulta jotenkin siirtyy sinne tapettiin.
(tapahtuiko niin vai kuvittelenko mä vaan? oliko se kirjassa vai sarjakuvassa?)
Siinä ainakin äitiyttä käsiteltiin tavalla, johon naistenlehdet tarttuivat vasta paljon myöhemmin. (älä aina uhraudu, terve itsekkyys jne kliseet)
Äsken luin Ayaa. Siinäkin on varsin monenlaisia (sivuosa)äitejä. Mutta pääosaäitejä en muista kyllä mistään.
-
(tapahtuiko niin vai kuvittelenko mä vaan? oliko se kirjassa vai sarjakuvassa?)
Oli ainakin kirjassa, joka on muutenkin kiitettävän Hohto-henkistä kamaa.
Äiti oli toisessa pääosassa myös Garth Ennisin sarjassa Crossed. Joutui tekemään melkoisen vaikeita päätöksiä...
-
Äiti oli toisessa pääosassa myös Garth Ennisin sarjassa Crossed. Joutui tekemään melkoisen vaikeita päätöksiä...
niin ja kuten toisaalla mainitsin tässä kuussa (02.2011) alkavan Jennifer Blood-sarjakuvan nimihahmo on lähiöäiti päivisin, rikollisten niittokone öisin.
mamma Ennis taitaa olla melkoinen tapaus.
-
mamma Ennis taitaa olla melkoinen tapaus.
Jep jep.
Mangapuolelta löytyy ainakin autistisen lapsen kasvattamisesta kertova With the Light. (http://en.wikipedia.org/wiki/With_the_Light) Jäi tosin kesken tekijän kuoltua.
-
Tiina Pystysellä on yksinhuoltaja leskiäiti kirjoissa Leskikuningattaren muistelmat ja Ystävänä yksinäisyys.
Katja Tukiainen kertoo äidiksi tulemisesta Rusinassa. Kati Rapian valittettavan harvoissa nykyjutuissa käsitellään aika usein äitiyttäkin.
Anke Feuchtenbergerilla on hurjan hieno sarjakuvanovelli Vieras kaukaisesta maasta samannimisessä antologiassa ja hän on käsitellyt äitiyttä muissakin jutuissaan. Aline Kominskyn (joskus yhteistyössä Crumbin kanssa Dirty Laundryssa) jutut äitiydestä ovat yhtä hervottomia kuin muutkin juttunsa. Carol Tylerillä on myös jotain.
-
Anni Nykäsen Mummo.
Onhan sitä ensin oltava äiti ennen kuin on isoäiti