Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Aiheen aloitti: bats - 21.03.2010 klo 16:26:13
-
Minulla on vireillä sarjakuvaprojekti erään Kvaakkilaisen kanssa, hän voi tunnustautua osasyylliseksi jos haluaa. Tarina on toimintaa ja pohjautuu tähän kuvaani (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=3136). Minä siis käsikirjoitan ja tämä toinen heebo piirtää.
Minulla olisi muutamia peruskysymyksiä sarjakuvan, erityisesti toimintasarjakuvan käsikirjoittamisesta. Nämä ovat tosiaan perusjuttuja, sillä haluan vääntää perusasiat rautalangasta itselleni. Arvostan kovasti jos jaksatte vastata.
Mitkä ovat sarjakuvan käsikirjoittamisen vaiheet?
Miten sarjakuva kannattaisi käsikirjoittaa, elokuvakäsikirjoituksen tyyliin vai?
Miten toimintasarjakuvan käsikirjoittaminen eroaa muunlaisista käsikirjoituksista?
Miten paljon toimintasarjakuvassa pitäisi olla dialogia suhteessa toimintaan?
Miten kirjoitetaan/luodaan hyviä toimintakohtauksia?
Miten verkkaisesti tai nopeasti tarinan tulisi edetä?
-
Mitkä ovat sarjakuvan käsikirjoittamisen vaiheet?
Miten sarjakuva kannattaisi käsikirjoittaa, elokuvakäsikirjoituksen tyyliin vai?
Miten toimintasarjakuvan käsikirjoittaminen eroaa muunlaisista käsikirjoituksista?
Miten paljon toimintasarjakuvassa pitäisi olla dialogia suhteessa toimintaan?
Miten kirjoitetaan/luodaan hyviä toimintakohtauksia?
Miten verkkaisesti tai nopeasti tarinan tulisi edetä?
Selvennäpä kohtaa vaiheet.
Muutoinhan kyseessä on ideointi> taustatutkimus> synopsis> juoni> dialogi ja lopuksi kaiken saattaminen yhteen (mielellään oikoluennan kera)
Se miten kannattaa kirjoittaa on tapauskohtaista: joidenkin piirtäjien kanssa juoni riittää mutta itse suosin täyttä käsikirjoitusta joka seuraa elokuvakäsikirjoituksen formaattia pitkälti.
Toimintakäsikirjoitus ei eroa oikeastaan mitenkään, myös draamakäsikirjoituklsissa on tapahtumia kuvattu usein tarkasti.
Erona mainittakoon että siihen rytmitykseen montako panelia/sivu kannattaa kiinnittää tavallista enemmän huomiota.
Dialogin määrä riippuu hahmoista ja genren sisällä valitusta tyylilajista. Toimintakomediassa dialogia on enemmän kuin vaikkapa trillerissä, noin karkeana yleistyksenä.
Tarina on tärkein, myös toiminnassa.
Räjähdykset, ilmalennot, ammunta ja tappelut eivät korvaa toimivaa juonta ja motiiveja.
Keskity olennaiseen: mitä tapahtuu, missä ja ennen muuta miksi.
Miten kirjoittaa toimintakohtauksia?
keskity dramaattisuuteen, melodramatiikkaa unohtamatta. Itselläkin usein ongelmana se onko hahmo samasituttava, kiinnostaako lukijaa miksi tämä tekee mitä tekee.
Kuvaile tarkoin paikka ja tekijät, ainakin siinä määrin että piirtäjä tajuaa mitä tarkoitat.
Pyri varioimaan tilanteita jollei tarkoituksena ole tehdä parodiaa jossa joka laukaus/lyönti on vastustajat yhtä lailla tuhoava ja esitetty samasta kuvakulmasta.
Rytmi on tärkeä, muta kuten sanottua tarinan ehdoilla.
Toiminnassa on taipumus lyhyisiin kiihkeisiin alati kasvaviin tapahtumasarjoihin kuten talkaa-ajot tappelut, paot jne. mutta mikäli et anna tarinalle suvantoja siitä tulee herkästi monotonista.
Katso elokuvia Sergio Leonen ja Sam Peckingpahin tuotantoa ennemmin kuin 80-luvun rivibulkkikamaa ja ennen muuta lue PALJON sarjakuvia.
Tutki miten taistelukohtauksia on jaettu ja miten niihin johtaneet tilanteet on niissä pedattu. Vanhoja ja uusia agentti X9, korkeajännitys, MegaMarvel ja Tex Willereitä kannattaa tutkia.
enempää ei näin summittaisilla tiedoilla oikein osaa heittää.
-
Kiitos, Curtvile, tuossa oli juuri sitä tietoa mitä tarvitsin. Alkuperäinen viestini oli summittainen koska tämä on minulle ihan uusi alue, sen takia kaikki perustieto kelpaa. Sulattelen näitä ja aloittelen varsinaista käsikirjoitusta. Myöhemmin saatan kysellä tarkemmin omaan käsikirjoitukseeni liittyen, tai jos mieleen tulee muita kysymyksiä.
Itselleni vaikeinta on, kun olen niin kiinni visuaalisessa ajattelussa. Kirjoittaminen on minulle kartoittamatonta aluetta, vaikka pidän siitä en ole sitä paljoa harrastanut.
-
Miten kirjoitetaan/luodaan hyviä toimintakohtauksia?
Muista että toiminta ei koskaan ole varsinaisesti kiinnostavaa. Itse tarina syntyy henkilöiden välisen konfliktin ympärille. Toisin sanoen vaikka kaverukset ovat yhdessä menossa tappamaan lohikäärmettä, varsinainen juoni kehkeytyy sen ympärille, että he yrittävät iskeä saman naisen.
Romanttisia juonia ei pidä väheksyä, niitä kaikki tahtoo kuitenkin oikeasti lukea, vaikka ovatkin diggaavinaan Transformerseja.
-
Tuo "toiminta ei koskaan ole varsinaisesti kiinnostavaa" oli hyvä pointti. Itse ehkä sanoisin sen niin, että toiminta ei ole yksinään kiinnostavaa, vaan tarvitsee tarinan toimiakseen. Toimintaleffoissahan tärkeä osa tarinaa on henkilöiden fyysinen toiminta, vastakohtana draamojen henkilöiden tunteille ja puheille.
Romanttisista juonista: itse en oikein välitä romantiikasta, mutta en halua myöskään väheksyä sitä. Aliensin Ripleyn ja Newtin suhde oli ihana, mutta Transformersin Megan Foxin kuolaaminen oli ihanaa vain miehen näkökulmasta. Sarjakuvapuolella ei tule mieleen esimerkkejä romantiikasta toiminnassa. Sin City voisi olla. Minusta romantiikka on toimintagenressä ja muissakin genreissä usein liian pintapuolista ja syvyyttä vailla, enkä usko että minä saisin siitä sen kummempaa..
Tämä oma tarinani on Alien/Terminator tyylinen, ja siinä ei välttämättä romantiikalle ole sijaa koska päähenkilöt ovat kaikki satamajätkiä joiden ainoa prioriteetti on hengissä selviäminen, kun robotti yrittää teurastaa heidät. No, paljastin tässä nyt tarinani juonen, mutta menköön.
-
Komppaan Docia.
Toiminta on vain häsäämistä ilman motiivia. Kaikki kerronta toimii konfliktien varassa ja romantiikka on erittäin tärkeää.
Sitä vain liian usein käsitellään pahimpien kliseiden kautta kuten toimintaakin.
Jos tuo linkin lakkorobotti on lähtökohtasi niin itse keskittyisin lakkoilijoihin ja heidän perheisiinsä: miksi ovat lakossa sekä "pieniin ihmisiin" siinä missä koneen tekoälyyn ja sen luojaan ja hänen moraalisiin ristiriitoihinsa.
ottaen sen romanttisen juonen jos robotin rakentaja on luonut Lakonmurtajan mutta se oman elämän nainen onkin yhden lakkoilijoista tytär, sisko jne.
toiminta ei tarkoita automaationa ettei sisällä relevanttia sanotavaa tai ole ilman yhteiskunnallista merkitystä.
saarnata ei tarvitse mutta toimintakäsikirjoitus on paljon muutakin kuin kuka lyö ketä.
-
Minusta romantiikka on toimintagenressä ja muissakin genreissä usein liian pintapuolista ja syvyyttä vailla, enkä usko että minä saisin siitä sen kummempaa..
Tämä oma tarinani on Alien/Terminator tyylinen, ja siinä ei oikein romantiikalle ole sijaa koska päähenkilöt ovat kaikki satamajätkiä joiden ainoa prioriteetti on hengissä selviäminen, kun robotti yrittää teurastaa heidät.
Kannattaa opetella, tää on nimittäin tärkeä juttu. Romantiikkaan ei pidä suhtautua liian yksioikoisesti. Reservoir Dogsinkin pääjuoni on romanttinen: se kertoo kahden miehen likeisestä ystävyydestä (mr. White ja mr. Orange) ja ystävyyden pettämisestä.
-
Itselleni vaikeinta on, kun olen niin kiinni visuaalisessa ajattelussa. Kirjoittaminen on minulle kartoittamatonta aluetta, vaikka pidän siitä en ole sitä paljoa harrastanut.
Mikään ei estä tekemästä kuvakäsikirjoitusta, jos haluat ilmaista itseäsi siten. Jos olet kiinni visuaalisuudessa, niin piirrä se mitä näet. Jos piirtäjälle sitten tulee ongelmia piirtämiesi kuvien kanssa, voit aina selventää asiaa kirjoittamalla.
-
Miten kirjoitetaan/luodaan hyviä toimintakohtauksia?
Hyvä esimerkki toimintaelokuvasta joka ei toimi on Aliens vr. Predator 2 (tai requem). Toiminnasta ei saa mitään selvää, koska se tapahtuu pimeässä, ja siinä ei ole mitään minkä puolesta jännätä. Elokuvan ainoa ja katsomisen arvoinen kohtaus on kun alieni nousee keskellä nukkuvaa kaupunkia viemäristä (tämän muistelen ulkomuistista). Jos leffa alkais tästä kohtauksesta, niin siinä olisi jännitettä kun ihmissuhdekuviot esitellään.
Eli neuvoni tämän pohjalta on: esittele uhka päähenkilöille hyvin ja harkitusti ennenkuin esittelet päähenkilöt. Tällä tavalla saat koukutettua lukijan jatkamaan lukemista esittelykohtauksien yli helpommin. Kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu on vain konfliktien ratkomista väkivallalla.
-
Tuleepa mieleen Blueberry tupla-seikkailu:
Kadonnut kaivos ja Kultainen luoti.
Kadonneessa kaivoksessa on jännitteitä henkilöiden välillä: Blueberry - kaksi tappajaa, McClure - Luckner. Ja mukana on aika paljon juonenkäänteitä. Kultainen luoti puolestaan on melko suoraviivaista menoa kohti aarretta.
Tuo suoraviivainen jälkimmäinen osa on mielestäni se parempi albbu.
???
edit:
Sarjakuvakäsikirjoitus pitää ajatella kuvina. Elokuvissa voi kaksi puhuvaa päätä olla kiinnostavaa, mutta sarjakuvassa pitää olla koko ajan jotain visuaalista elementtiä mukana.
Esim. Lassi ja Leevi eivät filosofoi puistonpenkillä, vaan kovaa vauhtia kiitävässä kelkassa. Bra.
-
Mikään ei estä tekemästä kuvakäsikirjoitusta, jos haluat ilmaista itseäsi siten. Jos olet kiinni visuaalisuudessa, niin piirrä se mitä näet. Jos piirtäjälle sitten tulee ongelmia piirtämiesi kuvien kanssa, voit aina selventää asiaa kirjoittamalla.
Ihan teknisen puolen huomio.
Kuvakäsikirjoitus ei ole mikään "ei estä" ja "jos" .
Sarjakuvan käsikirjoittajan tehtävä on nimenomaisesti käsikirjoittaa sarjakuvaa. Kuvakerronta on kaiken lähtökohta. Ja se on käsikirjoittajan vastuulla. Sarjakuvakerrontaahan sarjakuviin juuri käsikirjoitetaan.
Käytännössä piirtäjälle tulee ongelmia sen tekstikäsikirjoituksen kanssa.
On tosiaan nähty käsiksiä, joista ei aina tiedä ollaanko tekemässä kesäteatterinäytelmää vai radiokuunnelmaa eikä selvästi ollenkaan ajateltu että jonkun pitäisi se piirtääkin.
Pelkkä summitaisesti luonnosteltu ruutujako ja kuvakulmaehdotelmakin on parempi kuin pelkkä teksti. Käytännössä pelkistetysti piirretty vitsisarja on ainoa laji, jossa pelkkä tekstikäsikirjoitus saattaa olla riittävä. Muuten "joku" joutuu aina tekemään kuvakäsikirjoituksen. Joko se on käsikirjoittaja tai sitten piirtäjä.
Ja varsinkin jos työ tehdään etätyönä, käsikirjoittajalla on suotavaa olla etukäteen käsitys siitä lopputuotteesta, jota ollaan tekemässä. Tietysti jos työskennellään samassa maisemakonttorissa, käsikirjoituksen voi jättää kirjoittamatta kokonaan ja hoitaa puhumalla piirtäjän olan yli.
-
Kuvakerronta on kaiken lähtökohta.
Täsmälleen samaa mieltä.
tarkennan sen verran, että käsikirjoitusta ei ole ihan pakko tehdä kuvina. Mutta käsikrjoittajan pitää ajatella, miten tämä juttu toimii kuvina.
Suuri Goscinny hoiti homman niin, että hän teki käsikrjoituksen kolmelle palsatalle.
1. Henkiöt ja toiminta 2. Repliikit 3. Tausta
Jokaisesta ruudusta oli ohjeet Uderzolle, jossa nuo kolme kohtaa oli ajateltu valmiiksi.
Mielestäni piirtäjällä tulee olla oikeus tarvittaessa soveltaa käsikirjoitusta.
Varsinkin Suomen oloissa, kun hommia tehdään harrastuspohjalta. Jos esim. käsikirjoittajan haluamasta automerkistä ei löydy tunnin googlettamisen jälkeen tarpeeksi kunnollisia referenssikuvia, piirtäjä voi pokkana valita semmoisen auton josta referenssikuvia löytyy.
Peter O' Donnell (Modesty Blaise) hankki usein itse referenssikuvat Romeroa varten.
-
Greg teki kuulemma vain semmoisen kässärin, missä oli repliikit ja vain olennainen toiminta. Tämä aiheutti Hermannille harmaita hiuksia. Hän joutui pähkäilemään miten elävöittää monologia pitävä ihminen, mitä taustalla tapahtuu jne...
Niinpä Hermann lähtikin omille teilleen...
-
Hyvä että keskustelua syntyy. Tässä oppii koko ajan uutta.
Hyvä että selvensitte tuota kuvakäsikirjoitusjuttua. Ajatukseni oli alunperinkin tehdä kuvakäsikirjoitus piirtäjälle, ja teidän ajatuksenne vahvistivat sen tarpeellisuuden. Näin ehkä ensin visuaalisuudessa kiinni olemisen ongelmana, mutta vaikuttaisi siltä että se onkin ratkaisu. :)
-
Suuri Goscinny hoiti homman niin, että hän teki käsikrjoituksen kolmelle palsatalle.
1. Henkiöt ja toiminta
2. Repliikit
3. Tausta
Jokaisesta ruudusta oli ohjeet Uderzolle, jossa nuo kolme kohtaa oli ajateltu valmiiksi.
Tässä on huomattava, että Goscinny ja Uderzo olivat vanhoja kavereita ja varmaan puolesta sanasta tajusivat mitä toinen tarkoittaa. - Lucky Luke taas esimerkiksi oli ilmaisultaan jo vakiintunut siinä vaiheessa kun Goscinny alkoi sitä kirjoittaa.
Toisaalta Goscinnyn ruutujakohan on aika jäykkä - Periaatteessa sunnutaistrippejä päällekäin. Ja piirtäjillä kurinalainen tyylitelty piirrosjälki . Eli tavallaan Goscinnyn sarjat kuuluvat sarjaan " pelkistetty vitsisarja" .
-
Tuli vielä mieleeni:
Mezieres kunnioitti tarkasti Christinin käsikirjoittamia tapahtumia ja repliikkejä,
mutta pani sivutaiton ihan oman mielensä ja näkemyksensä mukaiseksi. (Valerian)
-
Toisaalta Goscinnyn ruutujakohan on aika jäykkä - Periaatteessa sunnutaistrippejä päällekäin. Ja piirtäjillä kurinalainen tyylitelty piirrosjälki . Eli tavallaan Goscinnyn sarjat kuuluvat sarjaan " pelkistetty vitsisarja" .
Cosginnyn toimintakohtaukset olivat yleensä ohi alle yhdessä sivussa, mutta olivat sitäkin tiivistetympiä ja raivokkaampia. Franquin teki selvästi elokuvamaisempaa toimintaa. Olen tainnut tämän aiemminkin sanoa, mutta Buddhan vangin loppukohtaus on koulukirjaesimerkki mestarillisesti rytmitetystä toiminnasta.
Ja sitten hieman lisämietteitä aiheesta
miten pilata hyvä toimintakohtaus sarjakuvassa:
Lukusuunta vaihtelee epäloogisesti.
Staattiset kuvasommitelmat/kamera jatkuvasti liian kaukana.
Epäselvyys, lukeminen pysähtyy kun pitää jäädä tulkitsemaan mitä kuvassa tapahtuu.
Falskaavat perspektiivit. Mikään muu sarjakuvagenre ei kärsi väärin piirretyistä perspektiiveistä niin pahasti kuin toimintasarjakuva.
-
Epäselvyys, lukeminen pysähtyy kun pitää jäädä tulkitsemaan mitä kuvassa tapahtuu.
Kyllä! Esimerkiksi suomalaisessa Spider-Man -lehdessä julkaistu Civil War -tarinajatkumo oli todella raskasta ja sietämätöntä luettavaa. Mielenkiintoinen tarinakokonaisuus romuttui täysin siitä syystä, että kuvista ei tahtonut saada niiden tummuuden vuoksi mitään tolkkua. Harmittaa, koska kyseinen useamman numeron mittainen tarina oli kuitenkin jonkinlainen Marvelin "merkkitapaus", jota oli suitsutettu aika paljon.
-
mutta Buddhan vangin loppukohtaus on koulukirjaesimerkki mestarillisesti rytmitetystä toiminnasta.
Hieman fanitusta:
Buddhan vangin kohtaus, jossa tankit tuhoavat kuorma-auton on aika vaikuttava. Hienot kuvakulmat ja ajoitus.
Ja tekovuosi oli siis '58 tai jotain vastaavaa...
Off topic, mutten voinut vastustaa. :-[
-
Supersankarisarjiksissahan on usein toimintakohtauksiin kirjoitettu repliikkejä tai sisäistä monologia rikastamaan mäiskintää.
-
tarkennan sen verran, että käsikirjoitusta ei ole ihan pakko tehdä kuvina. Mutta käsikrjoittajan pitää ajatella, miten tämä juttu toimii kuvina.
Suuri Goscinny hoiti homman niin, että hän teki käsikrjoituksen kolmelle palsatalle.
1. Henkiöt ja toiminta 2. Repliikit 3. Tausta
Tuli vielä mieleeni:
Mezieres kunnioitti tarkasti Christinin käsikirjoittamia tapahtumia ja repliikkejä,
mutta pani sivutaiton ihan oman mielensä ja näkemyksensä mukaiseksi. (Valerian)
tismalleen samaa mieltä että sarjakuvakäsikirjoitus on kirjoitettava kuvia ajatellen.
Siksi elokuvakäsikirjoitus(joka myös toimii kuvia ajatellen) on yksi ratkaisu.
eri mieltä miten piirtäjä asiaa tulkitsee.
tässä on yksittäisiä eroja kirjoittajien suhteen ja eritoten piirtäjien suhteen.
itse käytän mieluiten nk. täyttä käsikirjoitusta eli:
-kuvailen hahmot ja ympäristön sekä toiminnan, kuvakulmaa ja valaisua myöten
-sivu jako ja ruutujako
-erillisesti dialogi, ajatuskuplat, tekstilaatikot kunkin ruudun kohdalla
-lisänä viitesivustot/refekuvat vaatteista-kulkuneuvoista-rakennuksista-aseista jne
on niitä joista tämä on päsmäröivää.
Heillä on vapaa oikeus kehittää itse juoni, dialogi, teemat jne. (tai sitten tehdään vaan juoniaihio jos luottaa toisen taitoihin niin paljon)
Myös silloin kun mennään harraste/kaveripohjalta on hyvä muistaa että kannattaa perustella ja selittää mikäli muokkaa käsikirjoitusta.
Ihan ok mikäli se saa kerronnan hengitttämään paremmin tai mikäli kyseessä on se
"öh samassa ruudussa on hankala tunkea samoja kolmea tyyppiä sekä nousemaan autoon että hyppäämään autosta yhtä aikaa.."
piirtäjälle jää silti runsaasti valinnanvaraa toteuttaa taiteellista näkemystään: niin tyyleissä kuin rajauksissa, yksityiskohtain määrässä jne.
käsikirjoittajan kanssa voi keskustella ja parannusideoita ottaa jokainen puolikkaan aivosolun omaava vastaan.
Mutta ominpäin käsikisen muokkailu...
tehdään näin käsiä ylös: moniko piirtäjä haluaa nähdä sen että käsikirjoittaja lisää tai retusoi valmista jälkeänne kysymättä/piittaamatta?
Supersankarigenren idea ei itseasiassa ole jatkuva mäiske. Tämä hukkuu usein ihmisiltä koska se on se selkein klisee siinä missä naisille pitää suunnata vain sarjakuva jossa Leena ihastuu lääkäriin joka on komea muttei saa tuntreilleen vastakaikua.
Se että on paljon huonosti tehtyä romantiikkaa tai supersankareita ei tarkoita että kaikki olisi.
muuta tästä pääsee aasinsillan kautta aiheeseen:
Yhtenä vinkkinä onkin lukea paitsi niitä mainittuja sarjakuvaesimerkkejä jotka toimivat.
vaan lue niitä jotka ovat epäselviä, tökeröitä ja kömpelöitä.
Jäsennä syyt ja yritä välttää nämä sudenkuopat.
itse batsin ideasta:
montako päähenkilöä? kaikki ahtaajat/satamajätkät + muita hahmoja?
rajaantuuko tapahtumat vain satama/lakkoaluueelle? mikä on kokonaistilanne
Onko tilanne uusi? vai onko robottien käyttö tavallista?
mikä on lakonmurtajarobotin luonne? ohjelmoitu kone, ohjattu kone vaiko teköäly?
Hahmojen luonteet miksi tekevät mitä tekevät?
erottuuko sankarisi koska asettaa itsensä vaaraan muiden takia vai siksi että asettaa toimillaan muutkin vaaraan.
mieti kutakin kohtaa ja vastaa niihin koska pelkällä olemassaolevalla lähtökohdalla on mahdollista tehdä kymmeniä erilaisia toiminnallisia sarjakuvia jotka olisivat keskenään perin erilaisia.
mikä niistä on sinun valintasi?
-
Vastailen tämänhetkisen tarinan mukaan, joka siis on vielä aika vaiheessa ja suppea. Tästä olisi tarkoitus lihottaa tarinaa.
montako päähenkilöä? kaikki ahtaajat/satamajätkät + muita hahmoja?
Tällä hetkellä tarinassa on hahmoina kuusi ahtaajaa, esimies + robotti. Esimies on tarinan pääpahis, sillä koko robotti-idea on hänen keksintöään.
rajaantuuko tapahtumat vain satama/lakkoaluueelle? mikä on kokonaistilanne
Tällä hetkellä tarina rajoittuu satama-alueelle. Varsinainen teurastus/taistelu robottia vastaan tapahtuu täällä. En ole ainakaan vielä keksinyt toista miljöötä jonka lisääminen veisi tarinaa eteenpäin.
Onko tilanne uusi? vai onko robottien käyttö tavallista?
Tilanne on uusi, ahtaajat lakkoilevat koska heidän firmansa aikoo korvata puolet ahtaajista roboteilla vuoden sisällä. Se, että he säästävät edes puolet ihmistyövoimasta on ainoastaan silmänlumetta ja kansan ja poliitikkojen miellyttämistä. Lopullinen tarkoitus on korvata ahtaajat roboteilla kokonaan.
mikä on lakonmurtajarobotin luonne? ohjelmoitu kone, ohjattu kone vaiko teköäly?
Robotista sen verran että se on alunperin työrobotti, jota on muokattu lisäämällä aseistusta. En ole päättänyt, onko kone ohjelmoitu ja itsenäinen vai ohjattu. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa esimies ohjaisi robottia.
Hahmojen luonteet miksi tekevät mitä tekevät?
Tällä hetkellä hahmoilla ei ole juuri luonnetta. Tämä onkin yksi iso haaste, kehittää hahmoille erilaiset ja toisiaan tukevat luonteet.
erottuuko sankarisi koska asettaa itsensä vaaraan muiden takia vai siksi että asettaa toimillaan muutkin vaaraan.
Perusajatus on, että lakkoilevat ahtaajat tekevät valinnan taistella robottia vastaan sankarin johdolla. Heillä ei ole paljoa menetettävää, sillä he tietävät lakon olevan vain viivästys ja että heidät tullaan korvaamaan roboteilla ennemmin tai myöhemmin.
Yksi ajatus tarinassa on, että robotti symboloi teknistä kehitystä ja tuloshakuista kapitalismia kun taas ahtaajat symboloivat "tavallisia ihmisiä" jotka murskaantuvat kapitalismin rattaisiin. Robotit ovat tarinan maailmassa tulossa vahvasti, ne ovat seuraava teknistymisen edistysaskel, jolla on valtava vaikutus työläisten elämään.
Ahtaajien epätoivoinen taistelu robottia vastaan on yhtä kuin työläisten taistelu teknistä kehitystä, joka vie heiltä työn, vastaan.
-
Yksi ajatus tarinassa on, että robotti symboloi teknistä kehitystä ja tuloshakuista kapitalismia kun taas ahtaajat symboloivat "tavallisia ihmisiä" jotka murskaantuvat kapitalismin rattaisiin. Robotit ovat tarinan maailmassa tulossa vahvasti, ne ovat seuraava teknistymisen edistysaskel, jolla on valtava vaikutus työläisten elämään.
Ahtaajien epätoivoinen taistelu robottia vastaan on yhtä kuin työläisten taistelu teknistä kehitystä, joka vie heiltä työn, vastaan.
Kannattaa tutustua Luddiitteihin tarinan taustatutkimusmielessä. Sieltä voi löytyä monenlaisia aineksia hyödynnettäväksi tarinaasi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luddiitit
-
Supersankarisarjiksissahan on usein toimintakohtauksiin kirjoitettu repliikkejä tai sisäistä monologia rikastamaan mäiskintää.
"Rikastamaan" tosiaankin:
(http://i573.photobucket.com/albums/ss178/jjnaas/hamis.jpg)
-
Pitää olla jokin syy, miksi robotti alkaa tappamaan ihmisiä. Onko se ohjelmoitu uudestaan? Ja kuka syyllistyy murhaan? Ohjelmoijako? Esimies? Eiköhän esimies ole mukana lakossa kuten muutkin, jos kuuluu liittoon... Pitäisikö ylimmällä johdolla, pahalla pääomalla, olla joku hakkeri, joka salaa ujuttaa tappokäskyt sähköaivoihin?
Asimov keksi nämä robottien lakipykälät:
1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä toiminnasta pidättäytymällä saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin täytyy totella ihmisten sille antamia määräyksiä, paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin täytyy varjella omaa olemassaoloaan sikäli kuin se ei ole ristiriidassa ensimmäisen tai toisen pääsäännön kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robotti#Robotit_fiktiossa
-
Eivätkös esimiehet ahtaajien lakon aikana yrittäneet pyörittää satamia "esimiesvoimin" ja värvätyllä työvoimalla?
Hyvä että nostit esille nuo robottien säännöt. Ne ovat minulle tuttuja mutta en ollut ajatellut niitä tässä tarinassa.
Varsinainen murhaajahan tarinassa on esimies, joka tekee murhat robotin välityksellä. Murhien motiivi on lakon lopettaminen, mutta tätä voisi miettiä pidemmälle. Ehkäpä esimiehen oma työpaikka on vaarassa lakon aiheuttamien taloudellisten menetysten takia. Esimies on mahdollisesti saanut käskyn ylempää yhtiöstä.
Olen kallistunut siihen suuntaan, että robotti olisi kauko-ohjattava ja esimiehen ohjauksessa. Se antaisi tarinaan sen aspektin, että esimieskin on satamassa, ja robotin toiminta riippuu hänestä. Robotti ei saa olla tarinassa liian voimakas. Robotti tappaa ahtaajia hiljakseen, piileskellen, sillä se häviäisi heille suorassa taistelussa. Ahtaajat ovat tarinassa aseistettuja, syy tähän on tulevaisuuden vaarallisempi elinympäristö ja epäluuloisuus yhtiötä kohtaan.
-
Käsikirjoitus junnaa paikallaan, mutta kyllä tässä pientä kehitystä tapahtuu joka päivä. Jos voisitte kommentoida allaolevaa lyhyttä premissiä niin se olisi hyvä.
Tarinan miljöö on Kotkan satama maaliskuussa 2037. Ahtaajat ovat olleet lakossa kuukauden, johtuen Suomen satamia hallitsevan FinContainerin suunnitelmista korvata puolet työvoimasta roboteilla vuoden kuluessa. Tarina sijoittuu yhteen maaliskuiseen yöhön satamassa, jota vartioi kuusi aseistettua ahtaajaa rikkurityön estämiseksi.
Tarinan päähenkilö on Pekka Rantanen, 36-vuotias alkoholisoitunut ahtaaja, jolla on tytär kariutuneesta avioliitosta. Hänen lähin ystävänsä on Kaarle Niemi, 37-vuotias ahtaaja ja tyytyväinen perheenisä. Pekan ja Kaarlen ystävyys on läheinen, mutta Pekka on kateellinen Kaarlen onnellisesta perhe-elämästä. Käsikirjoitustermein Pekka on tarinassa päähenkilö ja Kaarle on sankari. Heidän lisäkseen tarinassa on neljä muuta ahtaajaa, Niko Åhlberg, 23-vuotias opiskelija, Lauri Viren, 31-vuotias vähäpuheinen mies, Jarmo Otso, 45-vuotias synkkä humoristi ja Alpo Ijäs, 59-vuotias kuukauden päästä eläkkeelle pääsevä mies.
Ahtaajat eivät tiedä, että satamassa on myös heidän häikäilemätön esimiehensä Jaakko Ruona sekä robotti, joka tulee koitumaan heidän kohtalokseen.
Tähän asti olen päässyt. Olen aika varma, että tapahtumapaikkoja ja hahmoja tulee lisätä. Satama miljöönä on melko rajattu, se on tässä tarinassa vain tappamisen ja toiminnan näyttämö. Koko sarjakuvaa ei kannattane sijoittaa näin "tylsään" ympäristöön. Ehkäpä minun tulisi kehittää hahmoja muissa ympäristöissä ja vasta lopussa paljastaa heidän kohtalonsa satamassa? Ahtaajien elämää seuratessa voisi esitellä myös ympäristön scifi-elementtejä.
Kertokaa mitä mieltä olette.
-
Tässä vielä kuvaukset hahmoista. Arvostaisin palautetta.
-
Hahmoissa on variaatiota ja vaikka stereotypioita on se ei ole mikään välitön merkki heikosta käsikirjoituksesta.
Laajenna hahmoja ja maailmaa, vaikket näyttäisi sitä ollenkaan, mitä todempi sen parempi.
17 vuoden aikana ehtii tapahtua teknologisesti paljonkin muttei sitä huomaa koska se tapahtuu 17 vuoden aikana.
Ympäristö ei ole tylsä, jollet tee siitä sellaista. Näyttäisin toki perhe ja muun elämän, kasautuvat laskut tai sen kuka odottaa jotain arjen ulkopuolista tapahtumaa.
valitettavasti näissä projekteissa on aika- ja sivurajoja jotka pakottavat aloittamaan "in media res" vääristä syistä(ei kerronnallisista vaan on varaa vain n20 sivuiseen/piirtäjä ei jaksa>ehdi>jotain) mutta luo jännitettä ja tee hahmoista tutut.
Jos aloitat tapolla saat reaktion mutta ihmiset eivät aidosti ole empaattisia: tulos on luokitus "joku raato" kun taas viiden sivun pohjustuksella se on tavallaan tuttu, kuuntelee White stripesia ja tykkää lihapullista ja koti-illoista.
Ero on statistiteuraalla ja dramaan lakien mukaisella ei-noin-saa-tehdä/tms efektillä
Jampuran neuvo "esitä uhka ensin" on hyvä hitchcock-henkinen vinkki.
kuuntele neuvoja ja vinkkejä mutta seuraa ideaasi, annan tarinan kulkea ja tee se mahdollisimman hyvin.
Tee se ja jos mahdollista älä tingi laadusta.
-
Kiitos kommentista Curtvile. Muidenkin mielipiteet kiinnostaisi.
Kirjoitin tässä tänään tarinaan osan, joka syventää hahmoja. Siitä tulee mahdollisesti sellaisenaan tarinan prologi, joka tapauksessa se kerrotaan jossain vaiheessa tarinaa. Prologi kertoo miten Pekan veli Risto kuoli, ja yhdistää Pekan, Kaarlen ja Laurin kohtalot.
17 vuoden aikana ehtii tapahtua teknologisesti paljonkin muttei sitä huomaa koska se tapahtuu 17 vuoden aikana.
Niin, meinasin sitä että kun näytetään "nykyaikaa", vuoden 2037 elämää, voi siinä esitellä teknologiaa. Ei sillä että se olisi itseisarvo tai tärkeää, mutta onhan se joka tapauksessa osa tulevaisuutta.
Muutin siis vuoden, eli 27 vuoden päässä palloillaan.
-
Innostuin Thomas Våkerin hahmosta ja kirjoitin hänen elämäntarinansa. Se on totta mitä usein sanotaan, pahikset ovat kiinnostavampia kuin hyvikset. :D Hahmo on FinTechin palveluksessa, yrityksen joka valmistaa robotteja ja omistaa FinContainerin, mutta miten hän tulee näkymään tarinassa ei ole vielä itsellenikään selvää.
-
http://www.movieline.com/2010/03/david-mamets-memo-to-the-writers-of-the-unit.php
-
No niin, treatmenttia on nyt 21 kohtausta valmiina. Nyt esitänkin kysymyksen, että kiinnostaisiko jotakuta lukea tämä tarinan alku ja antaa kommenttia? Hirveän vaikea saada "syvällisempää" palautetta, kun tuttavapiirissä ei ole kauheasti kirjoittajia.
En viitsi tätä treatmenttia enää laittaa tänne kaikkien ladattavaksi, joten jos voisit lukea treatmenttini niin laita vaikka yksityisviestillä sähköpostiosoite.
-
Kiitoksia Riekolle joka luki käsikseni viimeisimmän version vähän aikaa sitten. Oikein hyvää palautetta sain.
Nyt toivoisinkin että joku muukin lukisi käsikseni. Laita yksityisviestiä tulemaan. En kerta kaikkiaan voi laittaa treatmentia tänne julkiseen lataukseen kenen tahansa ladattavaksi, vaan haluan lähettää sen sähköpostilla.
Hauska yksityiskohta on, että kun kirjoitin nyt erään päähenkilön kuoleman, meinasi itsellekin tulla itku silmään. En minä pillittänyt, mutta menetyksen ja surun tunsin kuitenkin.
Jonkinlaisen lyhyen tiivistelmän laitan nyt tähän tästä tarinasta tähän mennessä:
Lakkovahdit
Neljä poikaa leikkivät Kotkan satamassa vuonna 2010. Yksi heistä ei palaa enää kotiin. 27 vuoden kuluttua kolme poikaa ovat kukin selvinneet omalla tavallaan, mutta menneisyys ei jätä heitä rauhaan. Tulevaisuus on tuonut muutoksia mukanaan: Suomen korruptoitunut hallitus, Suomea terrorisoivat nekrohumanistit ja Suomen satamia hallitseva Claretech ovat raastaneet Suomen vereslihalle. Kaiken huipuksi Claretech ilmoittaa aikeistaan korvata ahtaajat roboteilla.
Samaan aikaan Jarmo Otso palaa karanteenissa olevasta Itä-Helsingistä perheensä kanssa. Johanna ja Pjotr Durkov, toimittaja ja venäläisen FSB:n agentti päättävät tehdä näiden miehien kanssa elämänsä keikan. Seitsemän "lakkovahtia", kuten ryhmä itseään nimittää, päättävät murtautua Claretechin toimistorakennukseen Kotkan satamassa tarkoituksenaan hakea todisteet Risto Rantasen murhasta maaliskuussa 2010. Aluksi kaikki sujuu hyvin, mutta kun Nekrohumanistien sotilaat saapuvat paikalle, ryhmä huomaa että terrorin ja salatun totuuden maailmassa panoksina ovat elämä, kuolema ja kaikki niiden välillä.
-
Jatkan tätä monologiani kertomalla, että tarina on nyt kirjoitettu alusta loppuun. :laugh:
Toki vielä viimeistelyä ja muokkauksia tulen varmasti tekemään.