Retussa ja Nakessa oli lukijapalstat paljon ennen kuin Akun Oma Nurkka alkoi, ja lasten piirroksia julkaistiin kummassakin.
Muistan saman yhtiön aikuisten lehdestä Naken mainoksen 70-luvulta:
Nakkea tekemässä on isiä ja äitejä. Eivät he halua antaa lastensa käsiin huonoa lehteä.
Mitä muuten sarjakuvan kääntämisestä maksetaan per sivu/per albumi?
Riippuu aivan kustantamosta. Jotain voi päätellä siitä, että parhaiten maksavat tahot myös keräävät eniten kiitosta korkeatasoisesta käännös- ja toimitustyöstä.Mutta ei kustantamo kiitoksella elä. Väittäisin että pelkästään käännöksen ja toimitystyön laatun panostamalla ei välttämättä kauheasti nosteta levikkiä, tai edes pidetä syöksykierteeseen joutunutta läsyä hengissä. Paskasti (siis tosi halvalla) toimitettukin sarjakuva tekee kyllä kauppansa, jos vain tuote muuten sopii markkinoille. Korkea laatu on siis vain kustantajan hyvyydestä (tosi harvoin) tai työntekijöiden (niiden harrastajien) selkänahasta tuotteeseen sukeutuva omiinaisuus. Negatiivisia esimerkkejä en nyt viitsi nostaa, mutta kuluttajan kannalta positiiviselta puolelta mainittakoon vaikka Watchmen/Vartijat. Ei siinä varmaan montaa eurosenttiä jäänyt kääntäjälle urakasta tunnissa käteen.
Mutta ei kustantamo kiitoksella elä. Väittäisin että pelkästään käännöksen ja toimitystyön laatun panostamalla ei välttämättä kauheasti nosteta levikkiä, tai edes pidetä syöksykierteeseen joutunutta läsyä hengissä. Paskasti (siis tosi halvalla) toimitettukin sarjakuva tekee kyllä kauppansa, jos vain tuote muuten sopii markkinoille. Korkea laatu on siis vain kustantajan hyvyydestä (tosi harvoin) tai työntekijöiden (niiden harrastajien) selkänahasta tuotteeseen sukeutuva omiinaisuus.
Negatiivisia esimerkkejä en nyt viitsi nostaa, mutta kuluttajan kannalta positiiviselta puolelta mainittakoon vaikka Watchmen/Vartijat. Ei siinä varmaan montaa eurosenttiä jäänyt kääntäjälle urakasta tunnissa käteen.
Mitä työtä se oikein on
Watchmeniin suomeksi pätenee sama kuin Jalavan Sandmaneihin - kyseessä on tuote joka kaikilla harrastajilla on jo alkukielellä, ja jonka kohderyhmä ei varmaan juuri kasva siitä että se tuodaan englantia osaamattomien lukijoiden keskuuteen.
Harrastajana minä kuulun niihin, jotka ostavat mieluumin suomalaisen julkaisun.
Oon vahvasti sitä mielipuolta, että muutamankin vieraan kielen opettelu on pieni hinta siitä, ettei tarvitse lukea käännösjulkaisuja.
Non-Stop kuoli siihen, että se julkaisi liian paljon sellaista materiaalia jonka samaan aikaan sai jo albumina. Tintti ja Picarot oli valitettavasti viimeinen naula arkkuun.
Eikös Tintti ja Picarot julkaistu Nonarissa ennen kuin se ilmestyi albumina? Näin siis ihan mannermaiseen malliin, sivu kerrallaan. Vai muistanko ihan seiniä päin?
Uskon, että Aku Ankka voitti evolutionäärisen taistelun kilpailijoitaan vastaan... Ja kyllä Sirkka Ruotsalaisen suomennokset ja toimitustyö takasivat erittäin hyvän alun.
Käännösjulkaisujen kohtaamasta kritiikistä osa tulee ansaitsemattomasti ja lähtee tekijän korvien välistä. Vähän samalla tavoin kuin 1980-luvulla oli kovin epämuodikasta kuunnella mitään kotimaista musiikkia.
...olen kyllä saanut huomata ettei niillä teksteillä paljoa tekoa Barksin puhekuplien kanssa ollut.
Sirkka Ruotsalainen toimitti myös Kippari Kalle -lehteä, josta siitäkin näkisin mielelläni näkkärivuosikerran.
Niitä tuli 37 numeroa, ehkä ne mahtuisivat jopa yhteen kirjaan?
Timo
Yhtä paljon ne käännökset olivat lokalisointia kuin suomennosta, elleivät enemmänkin.
Vaan eipä silti, en arvioisi sarjakuvan tilannetta noin jyrkästi. Harvoin ne tekstit alkukielelläkään mitään mestaritason tuotoksia ovat, jolloin rutiinikäännöskin riittää.
....
Käännösjulkaisujen kohtaamasta kritiikistä osa tulee ansaitsemattomasti ja lähtee tekijän korvien välistä. Vähän samalla tavoin kuin 1980-luvulla oli kovin epämuodikasta kuunnella mitään kotimaista musiikkia.
Asiaansa paneutunut kääntäjä /toimitustyö on valitettava harvinaisuus suomessa.
(...)
Laatu näkyy silti aina. Myös toimituksellinen laatu
Tex Willer on sekin menestynyt Suomessa erityisen hyvin. Toimitustyö on siinäkin ollut ihan ykköstä. Ja ne suomennokset ja sanonnat, ne ovat luoneet siitä tutun rattoisan "melkein suomalaisen" lehden.
Jerry Cottoninkin huippukausi, joo, ei ole sarjakuvalehti tämä, oli silloin, kun se lähes täysin suomalaistettiin.
Asiaansa paneutunut kääntäjä /toimitustyö on valitettava harvinaisuus suomessa.
Sen sijaan on turha väittää mukamas perustotuutena etteikö ammattitaitoa Suomesta löytyisi.
...
Lisäksi scifin ystävänä olen tottunut, ettei ole niin väliä kuinka jokin asia on käännetty, ellei kirjailija itsekään tiedä mistä kirjoittaa ja käyttää alkujaankin vääriä termejä. Eivät ne alkukieliset tuotoksetkaan aina ole mitään hengen jättiläisten kynäilemiä.
Sen sijaan on turha väittää mukamas perustotuutena etteikö ammattitaitoa Suomesta löytyisi.
freelance-kääntäjä, joka on palkattu kustantajalle hommiin. Toimittaja sitten oikolukee ja tekee muutosehdotukset tekstiin. Eikös se näin mene?
Miksi muuten suomentaja pitää "peittää" lehdistä? Esimerkiksi Aku Ankassa pitäisi olla tekijätiedoissa myös suomentaja mukana.
Kirjoissa ja Don Rosan sarjoissa (Jukka Lindfors) on eri juttu, kaikissa on mainittu kääntäjä.
Ankassa soppaa keittää niin moni kääntäjä että se on lopulta kollektiivisen työn tulos, vaikka alkutyön olisikin tehnyt yksi ihminen. Kirjoissa ja Don Rosan sarjoissa (Jukka Lindfors) on eri juttu, kaikissa on mainittu kääntäjä.
Ammattilaisetkin tekevät joskus sutta ja sinnepäin johtuen ulkoisista syistä.
Valitettavasti vaatimus toimeentulosta kääntämisellä hinnoittelee useimmat heistä ulos.
...tai tehdään sellaisia muutoksia kuin vaihdetaan jokin sivuhenkilön nimi Timantti-Timpasta Juveli-Jaskaksi. (...)
Onhan se harmi, kun tämänkaltainen luova työ on puristettava aikatauluihin. Muistuvat hieman mieleen ne haastattelut, joissa piirtäjä toteaa ammattimaisuuden olevan aikatauluissa pitäytymistä – ja jatkopestien saamisen edellytys..
Suurin syy on aiemmin mainittu varojen käyttö, tai hyvin usein sen totaalinen uupuminen, silloin tyydytään siihen mitä on eikä ammattimaisuus(=hyvin tehty työ) aina välity innon lailla. Sen lisäksi toinen ongelma on komiteamaisuus. Tietyn asteinen diktatoria saa enemmän asioita aikaiseksi kuin kiertely ja kaartely. Kun tämä usein viestintäkatkoista johtuen on töykeää ja alun alkaenkin on hankalaa sanoa että taiteellinen luomuksesi olisi parempi jos menisi näin-ja-näin koska pelätään että toinen ottaa sen negatiivisena kritiikkinä tai henkilökohtaisuutena.
Just vähän niinku tota tarkotin siinä Näkkäri-arvostelussa. Välillä on semmoinen tunne näissä uusissa ankkakäännöksissä, että hierotaan liikaa ja sanaleikkejä ja -väännöksiä on liikaakin
Tuntuu joskus teennäiseltä.
Tuo on vähän nurinkurisesti nähty sulta, Jiksi, mun nähdäkseni.
Ajatukseni irtosi hieman asiayhteydestään, jossa asian varsinainen ydin oli, että joku nimekäs kuvittaja muisteli alkuaikojaan ja pohti pärjänneensä lahjojen sijasta tasaisuutensa ansiosta: vaadittu määrä sivuja toimitettiin tilaajalle ajallaan. Pointti oli siinä, että ei siinä hiottu töitä viimeisen päälle, vaan mentiin aikataulun ehdoilla.
Mainitsemanne asiat ovat toki alan ongelmia, itse ajattelin lähinnä lukijan kannalta kuinka olennaista käännöksessä on henki ja tyyli, eivät niinkään ne yksityiskohdat, joista näkee usein esitettävän kärjekkäintä kritiikkiä.
Nyt elät menneisyydessä. Tuo aika loppui jo yli 5 vuotta sitten. Tällä hetkellä tilanne on aivan toinen, käynnissä on vastareaktio kaikelle nokkelalle sanailulle. Ei sekään ole hyvä, jos Akkari alkaa puhua selkokieltä.Onkos tästä koskaan kirjoitettu mitään artikkelin tynkää? Miten akkkarikäännöksistä tuli väännöksiä? Se seikka ei ole mulle koskaan avautunut, että miksi. Sen sijaan monesti nokkiin sopimattomat nokkeluudet (ne lapsen kielitaidon kehitykselle niin tärkeät) ovat perusankoissa haitanneet lukemista.
Jossain vaiheessa Ankoissa viljeltiin kursivoituja sivistyssanoja, joita sitten piltit saivat kysellä vanhemmilta tai katsoa sanakirjasta. Nyt niitä ei näy just ollenkaan. Ärsyttävät allitteraatiot kylläkin jatkavat kiemuraisissa kuplateksteissä kiehumistaan.
Timo
Onkos tästä koskaan kirjoitettu mitään artikkelin tynkää? Miten akkkarikäännöksistä tuli väännöksiä? Se seikka ei ole mulle koskaan avautunut, että miksi.
Vääksyyn?
Vääksyynpä (http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4%C3%A4ksy) hyvinkin. Taisitpa itse juuri tässä samaisessa ketjussa kehaista käännöksen olevan enemmin lokalisaatiota, ja mikä olisikaan tämän parempaa lokalisointia?
Uusia lehtiä lapsille. (Egmont) (http://blogi.egmontkustannus.fi/2010/03/03/uusia-lehtia-lapsille/)
niin trendi näyttää nyt kiertyvän takaisin, sarjakuvalehtien tilalle tulee taas lastenlehtiä. Mukana on kaikenlaista "puuhapalstaa", julistetta ja muuta sälää.
Tuo sama trendi on näkynyt mm. Englannissa jo pitempään. Lasten sarjakuvalehdet ovat kadonneet/katoamassa. Britannian lehtikioskeista ovat sarjakuvat jo ylipäätään häviämässä. Tuleeko sama suuntaus tännekin? ...Sarjakuvia ei enää joskus olekaan tavan lehtilevityksessä?Niin yksi sarjakuvan ongelma on se että sitä tuotetaan käsityönä. Se on nykypäivänä hirvittävän kallista tehdä mitään sillä lailla. :) Koneet tai suurempiin ykiskköihin meneminen ei enään nopeuta tuotantoa, tosin kuin muilla aloilla tuotannossa.
Tuo sama trendi on näkynyt mm. Englannissa jo pitempään. Lasten sarjakuvalehdet ovat kadonneet/katoamassa. Britannian lehtikioskeista ovat sarjakuvat jo ylipäätään häviämässä. Tuleeko sama suuntaus tännekin? Aku kumppaneineen pitää pintansa vielä varmaan pitkään ja pitää völjyssään ehkä muitakin lehtiä ja sarjispokkareita lehtihyllyissä, mutta jos trendi etenee... Sarjakuvia ei enää joskus olekaan tavan lehtilevityksessä?
Sarjakuvalehdet eivät silti katoa.
Ne siirtyvät SARJAKUVAkauppoihin.
Rämeen olento (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1386) on hyvä esimerkki mainiosti toimitetusta käännösjulkaisusta. Esimerkiksi alkuperäisjulkaisujen aloitussivut on huolella ja taiten lokalisoitu, kun se on voitu taidetta vahingoittamatta tehdä.
En ole lukenut suomi-versiota : mitä lokalisointi tässä yhteydessä tarkoittaa?
Ja onhan vuosikerrassa myös Mail-Manin ensiesiintyminen!
Totta T.Ronkainen sanoi. Noissa on usein aivan turhaa sälää ja mainoksia jne. ja tosiaan moni lehdistä on nykyään kääritty kelmuun ja sisällä kaikenlaista laosia kiinnostavaa kamaa. Se varmasti saa lapsen kinuamaan isää tai äiskää ostamaan.
Mutta onneksi Aku ja Karvinen eivät ole kääritty aivan turhaan luontoa kuluttavaan blastiikkiin joka maatuu 100 vuotta.