Mutta on Tex Willerissäkin politiikkaa.
Mutta sarjakuva politiikan välineenä? Propagoijana vai asiasta valistajana? Onhan näitäkin kyllä ollut.
Marxist critics, such as Matthew Wolf-Meyer ("The World Ozymandias Made") and James Dittmer ("The Tyranny of the Serial") often point out that not only does the superhero arguably constitute a ruling class, but by simply defending the world as-is, they effectively keep it from changing, and thus lock it into status quo.
Minua kiinnostaa supersankarien analysointi poliittisessa ja ideologisessa mielessä.
Alkuperäinen artikkeli. (http://en.wikipedia.org/wiki/Superheroes#Reception)
Minusta supersankarit eivät muodosta hallitsevaa luokkaa, koska he eivät hallitse muita. Hehän ovat jopa typerän epäitsekkäitä, eivätkä ota valtaa itselleen. Olisi jännä nähdä sarjakuva jossa supersankarit ottaisivat vallan. ;D
Supersankarit puolustavat status quoa, tai oikeastaan kapitalistisen lännen status quoa. Mutta eikö supersankarien antama hyöty ole oikeastaan plus miinus nolla? He torjuvat superrikollisten aikeet, mutta eivät tee juuri muuta hyvää. Tietysti joku Batman pieksää rikollisiin herran pelkoa kadulla, mutta eikö se ole todella tehoton keino taistella rikollisuutta vastaan?Lisätään tähän vielä, että miltä sinusta tuntuisi, jos Batman (joka lentelee pitkin kaupunkia modatulla hävittäjällä ja ajelee formula-autolla) hengaisi ilman mitään vastuuta kotikaupungissa, hakaten tyyppejä sillä perusteella, että nämä muka tekivät jotain pahaa (mutta todistajia ei ole)? Naamiomiestä kun ei voi oikein oikeussaliin pyytää todistajaksi.
Perinteiset pilakuvat ovat tietysti lähtökohtaisesti poliittisia, mutta itse nostan hattua silloin kun sarjakuvapiirtäjät onnistuvat livauttamaan strippimuotoisiin mainstream-sarjakuviinsa poliittisia kannanottoja...
Perinteiset pilakuvat ovat tietysti lähtökohtaisesti poliittisiaSanoisin että perinteiset poliittiset pilakuvat ovat lähtökohtaisesti poliittisia. Karin (ja matkijoiden) asema on ollut Suomessa niin vahva, että poliittinen pilapiirros on on mielletty pilapiirroksen perusikoniksi, vaikka se on enemmänkin alalaji.
Varmaankin pitää tehdä ero piilovaikuttamisen ja avoimen "propagandan" välillä.
Miten supersankarit voisivatkaan muuttaa maailmaa? Heidän supervoimansa ovat nimenomaan väkivallan voimaa. Ja väkivaltaa riittää tässä maailmassa ilman heitäkin. Jos maailman ongelmat voisi ratkoa väkivallalla, niin eläisimme jo utopiassa. Yritystä ei ainakaan puutu.
Ei niin väkivallan voimaa, vaan täysi ylivoimaista voimaa. Jos ajatellaan klisheisintä esimerkkiä, Teräsmiestä, kyllähän hän on melkolailla jumalaksi laskettava olento. Kuten noissa jo mainituissa inkarnaatioissa esitelläänkin, sellainen olento voisi vaikuttaa poliittisiin suuntauksiin mitä moninaisimmin tavoin, estää sotia tai kääntää niiden kulun.
Mutta tätähän harvemmin nähdään, koska lopulta supersankarisarjakuvat ei taida olla kovin poliittisia noin ylipäätään.
sellainen olento voisi vaikuttaa poliittisiin suuntauksiin mitä moninaisimmin tavoin, estää sotia tai kääntää niiden kulun.
Supersankarit puolustavat status quoa, tai oikeastaan kapitalistisen lännen status quoa.
Ei niin väkivallan voimaa, vaan täysi ylivoimaista voimaa. Jos ajatellaan klisheisintä esimerkkiä, Teräsmiestä, kyllähän hän on melkolailla jumalaksi laskettava olento. Kuten noissa jo mainituissa inkarnaatioissa esitelläänkin, sellainen olento voisi vaikuttaa poliittisiin suuntauksiin mitä moninaisimmin tavoin, estää sotia tai kääntää niiden kulun.
Mutta tätähän harvemmin nähdään, koska lopulta supersankarisarjakuvat ei taida olla kovin poliittisia noin ylipäätään.
Supersankarisarjakuvien sisältämä politikointi on oikeastaan aika väsynyttä, koska se on yleensä aina fasismisatiiria tai -ironiaa tai jotain sellaista. Übersmench! Olisivat vaan ihan reilusti fantasiaa ja satua, koska ei niillä oikean maailman kanssa ole oikein mitään tekoa, edes allegorisesti. Watchmen olkoon poikkeus, siinä juttu toimi.
Minun nähdäkseni supersankarisarjakuviin kuuluu tietty vakavuus ja tosimaailmaan sijoittuminen. Minulle ei tule mieleen yhtään supersankarisarjakuvaa, joka olisi juurikaan sadunomainen tai sijoittuisi fantasiamaailmaan.
Kuten Hesarin eilisessä Masissa. Masi ja Predatorit...Aivan. Ja poliittinen hahmo Masi on siinäkin mielessä että hän edustaa joukko-osastossaan silkkaa anarkismia (no, kyllä sarjan muutama muukin hahmo...) vastustamalla suurin piirtein kaikkea mitä järjestelmä vaatii ja edellyttää.
Onko tämä jo melkein, hyvänen aika sentään, sodanvastaisuutta? Pasifismia.
Minulle ei tule mieleen yhtään supersankarisarjakuvaa, joka olisi juurikaan sadunomainen tai sijoittuisi fantasiamaailmaan.Esimerkiksi Teräsmies ja monet muutkin supersankarisarjakuvat kyllä siinä mielessä sijoittuvat fantasiamaailmaan että niissä on vaikkapa luonnonlait, tiede ja yhteiskunnan rakenne/mekaniikka kuvattu kaikkea muuta kuin todenmukaisesti. :)
Tässä aitoa poliittista sarjakuvaa (http://en.wikisource.org/wiki/Atomic_War!) kylmän sodan alkuvuosilta. Kannet ja niiden sisältämät suorasukaiset viestit ovat omalla hirvittävällä tavallaan suorastaan upeita.
Alkuaikojen Tintti oli ihan tarkoituksella oikeistolainen ja promosi lisäksi vielä kolonistisiakin ajatuksia.
Millä lailla Tintin tarkoituksellinen oikeistolaisuus sitten ilmeni?
Neuvostoseikkailu oli suorastaan tilaustyö. Päätoimittaja, oikeistomielinen katolinen pappi, apotti Norbert Wallez halusi sarjakuvan avulla lapsille näyttää mikä jumalaton pakanamaa se Neuvostoliitto oikein on.
Timo
Vasta myöhemmin Hergén tarinoissa näkyy aivan toisenlaista, melkeinpä vasemmistolaista, maailmankuvaa.
Noin 20 miljoonaa tapettua (nälkään tai muuten) oman maan kansalaista, kertonee jotain....
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, etteikö kyseinen albumi olisi ollut hyvin neuvostovastainen.
Neuvostoseikkailu oli suorastaan tilaustyö. Päätoimittaja, oikeistomielinen katolinen pappi, apotti Norbert Wallez halusi sarjakuvan avulla lapsille näyttää mikä jumalaton pakanamaa se Neuvostoliitto oikein on.
Senhän tiesi jo siitäkin, että oli julkaisukiellossa Suomessa kymmeniä vuosia.
Tai en tiedä oliko "virallisesti" kielletty, mutta itsesensuurissa™ kuitenkin.
Mattihan voisi alan miehenä tehdä artikkelin kaappien sarjakuvaosastosta ?
Muistelisin lueskelleeni joitakin vuosia sitten ehkä 80-luvun alkupuolella kirjoitettua vihkosta, jossa kirjoitettiin arvostelevan luettelon omaisesti sillaisesta sarjakuvatarjonnasta kirjastoihmisille. Se oli melko hupaista luettavaa, arvosteltiinhan Pellefanttia ja Maailman Vahvinta Nalleakin väkivallan käyttämisestä ongelmaratkaisutilanteissa.
Veikkaan itsesensuuria, sillä en muista lukeneeni mistään että Suuri ja Mahtava Naapuri olisi missään vaiheessa tehnyt siitä noottia. Se olisi varmaan jonkinlaisen uutiskynnyksenkin ylittänyt.
Raid Over Moscow -pelin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Raid_Over_Moscow) kanssahan ylettyi. Neuvostoliitto yritti kieltää pelin levittämisen, mutta suomalaiset sanoivat, että kun se nyt ei varsinaisesti riko lakiakaan, ei sitä voi kieltää, ja siitähän tuli listaykkönen.
Neuvostoliitto yritti kieltää pelin levittämisen, mutta suomalaiset sanoivat, että kun se nyt ei varsinaisesti riko lakiakaan, ei sitä voi kieltää, ja siitähän tuli listaykkönen.
Minusta Tintti oli vain hyveellinen partiopoika, jonka maailmankuva syveni huomattavasti vuosikymmenien varrella.Ei, kyllä Tintti on pahasti vinksahtanut äijä. Kun puhtaan sarjakuvan poliittisuudesta puhutaan pikemminkin sen tarjoamasta maailmankuvasta (ja ratkaisuista), eli vähän sama juttu kuin Akkarin kanssa.
Keväällä 1985 SKDL:n kansanedustaja Ensio Laine teki eduskunnassa Raid Over Moscow -peliä koskevan kirjallisen kyselyn, jonka johdosta pelistä alettiin kieli poskessa teettää t-paitoja ja sen sellaista, mutta ei kai Neuvostoliitto sentään yrittänyt puuttua suomalaisiin pelimarkkinoihin? Kirjoitan gradua pelejä koskevista mediapaniikeista, joten olen tätäkin tapausta uteliaisuuttani kaivellut. Ymmärtääkseni Raid Over Moscow -myllytys oli omana aikanaankin ihan vain paikallinen farssi.
mutta ei kai Neuvostoliitto sentään yrittänyt puuttua suomalaisiin pelimarkkinoihin?
Kirjoitan gradua pelejä koskevista mediapaniikeista, joten olen tätäkin tapausta uteliaisuuttani kaivellut. Ymmärtääkseni Raid Over Moscow -myllytys oli omana aikanaankin ihan vain paikallinen farssi.
Ymmärtääkseni Raid Over Moscow -myllytys oli omana aikanaankin ihan vain paikallinen farssi.
Erittäin kiinnostava aihe. Ketjun aiheesta suistumisen uhasta huolimatta tekisi mieleni kysyä, että mitä pelejä olet jo valinnut käsiteltäväksi?
Onko kukaan ehtinyt jo lukea Kiilan julkaisemaa Raivoa ja lamaannusta antologiaa? En ole löytänyt siitä hirveästi arvosteluita mistään. Aihe kiinnostaisi: "Albumin teemoja ovat muun muassa ilmaston lämpeneminen, feminismi, ydinvoima ja arjen moraalikysymykset"
Supersankarisarjakuvien sisältämä politikointi on oikeastaan aika väsynyttä, koska se on yleensä aina fasismisatiiria tai -ironiaa tai jotain sellaista. Übersmench! Olisivat vaan ihan reilusti fantasiaa ja satua, koska ei niillä oikean maailman kanssa ole oikein mitään tekoa, edes allegorisesti. Watchmen olkoon poikkeus, siinä juttu toimi.
V niin kuin verikosto olikin sitten jo ihka selvä anarkismin tutkielma.
...
Neuvostovastaisuus yritettiin täällä kieltää lailla.Tuli mieleeni vähän pois-topicina, että tietävätkö jotkut kuinka paljon Neuvostoliitossa yritettiin oikeasti puuttua suomalaiseen kulttuurituotantoon ja -julkaisuun, ja kuinka suuri osa oli itsesensuuria? Jos Kremlistä saneltiin Suomen ulkopolitiikka ja Kekkosen sanomiset, mutta otettiinko siellä oikeasti kantaa taiteeseen ja populaarikulttuuriin siinä määrin, että jotakin oikeasti kiellettiin Brežnevin käskystä?
2000AD oli vahvasti anti-thatcherilaista kuten V for Vendettakin( joka on laaja-alaisempi vain anarkismin tutkielma)
supersankarisarjakuvasta kannattaa lukea mm. Ex Machina jossa sankarin voima on itse asiassa vain edesauttanut siihen todelliseen voimaan ja valtaan:
pormestariksi.
Käsittelee monella tavoin kompromisseja, kähmintöjä ja muita demokratian hienoja piirteitä.
Yksi opus supersankarisarjakuvasta tulisi nostaa:
Emperor Doom
David Michelinien ja Bob Hallin graafinen romaani vuodelta 1987 käsittelee tuota Lurkeria siteeratakseni "fantasiaa ja satua".
tarinassa Doom ottaa koko planeetan haltuunsa supersankareihin kohdistuvan mielenhallinnan avulla.
Perushuttua.
Mutta: Doom aloittaa saharan uudelleenistutuksen, hoitaa kehitysmaiden velkaongelmaa,saa NLn vetäytymään Afganistanista, aloitta ydinaseriisunnan ja muistaakseni purki apartheidinkin.
Kostajat saavat kuitenkin kiitos Ihmemiehen(ei McGyver) horroskauden oman vapaan tahtonsa takaisin ja kukistavat Doomin koska:
"ihmisten on saatava päättää itse elämästään"
Tiedostanette, että tällainen tilaisuus pitää sisällään ajatuksen, että poliitikkojen mielipiteillä taiteesta olisi merkitystä ja niille tulisi antaa arvoa?
Eerola on näitä nuivia. Olis hauska nähdä mitä se sanoo Näkymättömistä käsistä. pitäsköhän vääntäytyä...
Timo
Eerola on näitä nuivia. Olis hauska nähdä mitä se sanoo Näkymättömistä käsistä.
"Tämä on erinomainen teos, joka osoittaa käytännössä, miten ihmisarvoa alentavaa Euroopan Unionin toiminta on. Sen sijaan että ihmisiä rahdataan luvattomasti EU:n alueelle tekemään työtä surkeissa oloissa, pitäisi avustaa heitä kotimaassaan ja rohkaista siihen, että Afrikan ja muiden maanosien alikehittyneet maat pääsisivät jotenkin jaloilleen. Pitäisi pureutua näiden ilmiöiden syihin eikä ilmiöihin sinänsä. Sikäli kirja on kyllä arvokas heräte, koska se näyttää että EU ei ole taivas, vaikka joku sitä sellaiseksi kuvittelisikin."
Siellä ei puhuttu vielä yhtään mitään. Esitin vain miksi poliittista keskustelua mitättömämpää ei maailmassa olekaan. Siihen ei tarvitse edes kahta aivosolua.
Kirjoitti blogissaan (http://juhoeerola.wordpress.com/2011/03/10/oikeaa-taidetta/) näin: Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi panostettava voimakkaasti populaarikulttuurin vientiin.
Sen sijaan että ihmisiä rahdataan luvattomasti EU:n alueelle tekemään työtä surkeissa oloissa, pitäisi avustaa heitä kotimaassaan ja rohkaista siihen, että Afrikan ja muiden maanosien alikehittyneet maat pääsisivät jotenkin jaloilleen. Pitäisi pureutua näiden ilmiöiden syihin eikä ilmiöihin sinänsä.
EU...? Kaipa EU:n sisämarkkinat jotenkin liittyy siihen että espanjalaisia Näkymätön käsi -tomaatteja myydään täällä Suomessakin, mutta onhan ongelma paljon monisyisempi? Onhan?On. Maailma on maailmanlaajuinen. :) "Avustaminen kotimaassa" on kaikkea muuta kuin helppoa. Sitähän on yritetty kymmeniä vuosia ja nyt tunnetaan jo monta tapaa tehdä avustamista väärin. Asia on kytköksissä paitsi kohdemaan, myös Suomen politiikkaan, eli esimerkiksi siihen kuka on aiheesta vastaava ministeri kulloinkin. Eli soutamista ja huopaamista esiintyy.
Myös tätä ja muita harhoja koetettiin kumota. Sarjakuva on kirjallisuuden ja kuvaamataiteiden superluokka. Kirjallisuus on sarjakuvaa ilman kuvia ja kuvataiteet on sarjakuvaa ilman tekstiä. Sarjakuva on näistä kolmesta ilmaisuvoimaisin taidemuoto.Tuskin siellä noin puhuttiin, mutta kiitos briiffistä. :)
Tuskin siellä noin puhuttiin, mutta kiitos briiffistä. :)
Oliko paikalla paljon kuulijoita? Pitkin päivää sitä tapahtumaa puffattiin ainakin Radio Helsingissä.
lehtikolumnissaan (http://outialanko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87019-sarjakuvalle-tukea).Lukijoilta tullut aivan mahtavia kommentteja tuohon kirjoitukseen!
Lukijoilta tullut aivan mahtavia kommentteja tuohon kirjoitukseen!
Kiitos Sarjakuvakeskuksen politiikkakeskustelun ainakin Outi Alanko-Kahiluoto on ottanut sarjakuvan esille blogissaan (http://www.outialanko.fi/blogi/sarjakuvalle-tukea)ja lehtikolumnissaan (http://outialanko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87019-sarjakuvalle-tukea). Oli mainio idea tuo keskustelu.
The concept of grassroots comics draws upon the philosophies of Freire, whereby the learner participates in his/her own education, and the practices of development workers, who use media in an attempt to bring about social change. Comics have played a role in the development process since at least the 1960s.
Ruohonjuurisarjakuvaa on kehitetty työpajoissa lähinnä Intiassa. Sarjakuvia piirtävät yleensä kansalaisjärjestöissä toimivat, jotka tuntevat paikalliset ongelmat ja kuvakielen. Tuotetut sarjakuvat ovat aina osa jonkun järjestön toimintaa tai kampanjaa. Seinäsarjakuvien tuottamiseen tarvitaan vain kynä, paperia ja kopiokone.
Sarjakuvien aiheita voivat olla tyttöjen ja naisten oikeudet, alkuperäiskansat, huumeet, hiv/aids tai naisiin kohdistuva väkivalta. Seinäsarjakuvat liimataan muun muassa koulujen ja hallintorakennusten seinille, temppeleihin, bussipysäkeille, sairaaloihin ja muille julkisille paikoille.
En jaksanut lukea. Sarjakuva olisi voinut olla sarjakuvamaisempi.
Eikö heillä ole sitten asiantuntemusta?
" 1989 gavs den ut som ett enskilt faksimilalbum som inte ingick i den svenska numreringen av albumen."
http://sv.wikipedia.org/wiki/Tintin_i_Sovjet
Ei mainintaa vuodesta 1984. Valitan.
Teppo Juhani Palmroos käyttää sarjakuvaa politiikan välineenä
Tarkoitat, että käyttää kuvankäsittelyohjelmaa politiikan välineenä...
Oppositiopuolue vihreät on laatinut toimenpidelistan poikien pelastamiseksi.
Asian valmistelusta on puolueessa vastannut kansanedustaja Emma Kari.Pontimena listan laatimiselle on Karin mukaan ollut Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raportti, jonka mukaan työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 79 000 suomalaista 25–54-vuotiasta miestä. He eivät tee töitä, opiskele tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä.
(snip)
5. Pojat lukemaan. Uudet oppimisvälineet parantavat mahdollisuuksia lisätä poikien lukuintoa. Lisätään poikia kiinnostavia kirjoja kouluissa. Tuodaan sarjakuvat, tietokirjat ja Kapteeni Kalsari -kirjat koulujen hyllyille.
--
Kuusikymmentäluvulla olisi ollut absurdi ajatus, että natsit voisivat nousta uudelleen niin, että niitä vastaan tulisi jälleen taistella.
Kuusikymmentäluvulla olisi ollut absurdi ajatus, että natsit voisivat nousta uudelleen niin, että niitä vastaan tulisi jälleen taistella.
Ollaan luettu aivan eri historiateoksia siis.
Totta, ei aina pysähdy ajattelemaan, että tuliko nyt mietittyä kaikilta laidoilta ennen kirjoittamista.
Oliko Hydra siis tekijöiden mielestä natseja eri nimellä (koska Comics Code ei käytännössä sallinut natseja), vai olisiko natseja vastaan taisteleminen nykyajassa ollut vain absurdi ajatus tekijöiden mielestä. Eri juttu sitten Red Skull jne., joka oli superpahis menneisyydestä.
Vertaus Ku Klux Klaniin on mielenkiintoinen, koska yhtä hyvin senkin olisi voinut korvata jollain samantapaisella mielikuvitusnimellä.