Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Doctor Phantomizer 15.02.2010 klo 06:16:24

: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Doctor Phantomizer 15.02.2010 klo 06:16:24
Thanos saa jälleen oman tarinansa (http://marvel.com/news/comicstories.11310.exclusive~colon~_the_thanos_imperative), jossa yksin omaan hän on pääosassa, ei hyvänä eikä pahana. THE THANOS IMPERATIVE: IGNITION. Iron Manin pahiksena ensimmäiseksi tuttu heebo joka on pistänyt galakseja ylösalaisin monestikin, on nyt sitten oikein mukiinmenevä ja saa rymistellä lukijoiden suosioon, eikä ketään haittaa että hän on paha. Tai onko?

Watchmen aikoinaan esitteli meille kuinka supersankarit voivat olla myös häijyjä ja vastemielisiä. Tuon jälkeen on sitten tullut melkein säännöllisesti jokin viritys, jossa superkonna onkin yhtäkkiä supersankari, tai supersankari on superkonna.

Dark Avengers, Venomin soolotarinat, Tuomari, Thunderbolts, Civil war/Sisällissota...
Supersankari ei saa olla supersankari, ja superkonna ei saa olla superkonna. Varsinkaan jos se on suosittu. Kertokaa lisää häijyjä supersankareita ja kilttejä konnia, ja niiden tarinoita, selä mikä niissä kiehtoo ja mikä ei kiehdo? Miksi superkonna on kiinnostavampi päähenkilönä?
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: janne luokkanen 15.02.2010 klo 08:49:12
Kaipa se on voi olla ihan siinäkin kun pahikset suunnitellaan paremmin ja niille annetaan syy olla pahoja. Lukijahan oletusarvoisesti samaistuu sankariin, mutta kiinnostuu pahiksesta. Sankarin hahmoa voi sitten syventää jos tarve vaatii, koska hyvät teot kertovat sankarista tarpeeksi. Jos joku tekee vastaavasti vain pahaa, niin lukijan tarvii tietää siihen syy.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Markku Myllymäki 15.02.2010 klo 10:11:30
jampuran kommentti oli suorastaan nerokas.

Näyttää siltä, että hahmon tekee mielenkiintoiseksi se, että hän horjuu siinä hyvän ja pahan välimaastossa. Esimerkkinä Wolverine. Tappaja ja vaistojen varassa elävä eläimellinen tyyppi, joka sitten koettaa hillitä itsensä ja omaa kunniantuntoa.

Minua itseäni ovat aina kiinnostaneet "elämää suuremmat" hahmot, eeppiset olennot, jotka valitettavan usein ovat pahiksia tai ainakin uhkia tavallisille ihmisille Esimerkkeinä vaikkapa Victor von Doom ja Galactus.

Monet puhtoiset sankarit ovat sitten puolestaan melko mielenkiinnottomia, vaikka niin ei saisi olla.

: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Nanna 15.02.2010 klo 12:21:02
Mulle tuli kilteistä superkonnista mieleen Dr. Horrible, jota sympaattisempaa pahista en tähän hätään keksi.

Dr. Horrible's Sing Along Blogia on vähän sarjakuvanakin Dark Horse Comicsin julkaisemana (http://www.darkhorse.com/Comics/16-655/Dr-Horrible-one-shot)... Tosin kai vain pieniä yksittäisiä pätkiä.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Gothicus 15.02.2010 klo 14:29:02
Väsyneen, hieman masentuneen ja yksinkertaisen oloinen harteikas ukonrahjus ei ole omaperäisin henkilöhahmo (vrt. monet nyrkkeilyleffat, the Wrestler jne.), mutta toimii ainakin minun kohdallani erinomaisesti.
Sin City - Marv
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Doctor Phantomizer 16.02.2010 klo 01:39:53
Sin City - Marv

Marv on pohjimmiltaan niin nihilistinen ja modernin hedonistinen hahmo, että osuvampaa hahmoa ei voisi tähän ketjuun nostaa. Marv kiertää ovelasti kaikki sankari käsitteeseen liitettävät ajatukset, että lukija ei edes tajua miettiä, onko Marv sankari vai konna. Ja kun tarina on viimein päättynyt, lukija ei edes halua miettiä moista.

Tämä on mielestäni hahmon profilointia omassa ympäristössään parhaimmillaan. Hahmo esitellään lukijoille aivan kuten uutisissa hallitsijat yms., ja silti lukija ei jää kaipaamaan kertojalta kannanottoa hahmon vaikutuksesta omaan ympäristtönsä.

Otetaanpa nyt esimerkkinä vaikka Hulk. Kun Hulk tulee hyvissäkin aikeissa, ja rymistää paikalle pelastaakseen ihmiset superkonnalta, hän saa silti negatiivista reaktiota niin pelastetuilta ihmisiltä, medialta kuin myös tavalliselta asiaan liittymättömältä kansalaiselta. Tämä johtuu Hulkin aiheuttaman tuhon lisäksi siitä, että Hulkin elämässä maailmassa ihmiset reagoivat, koska heidän odotetaan reagoivan ja koska heidän kuuluu reagoida.

Kun Marv sen sijaan tulee, ja rymistää pitkin Sin Cityä pistäen paikkoja ja ihmisiä matalaksi, ei kenelläkään Sin Cityssä ole mitään syytä väittää Marvia huonommaksi ihmiseksi, koska Sin Cityssä kukaan ei voi väittää olevansa parempi. Sin Cityssä laki on menettänyt merkityksensä, ja "synti", "silmä silmästä" ja "viidakon laki" tyyppiset käsitteet ovat muodostaneet laille korvaajan. Jos Marv tappaa joukon mafian jäseniä, on mafiapomon ihan turha vikistä poliisille. "Bad bussiness, hanki parempaa henkilökuntaa." Ajattelee Sin Cityn poliisi. Siksi Marvin ympäristö voikin taistella Marvia vastaan vain hänen omalla tavallaan.

Jo Marvelin alkuaikoina Namor ja Hulk olivat pahiksia, varsinkin siinä vaiheessa kun niillä ei ollut omia seikkailujaan.

En ole aivan täysin varma mihin Hulkin tapauksessa viittaat, mutta Hulk taisi olla pitkälti enemmänki se "kolmas tekijä". Vähän niin kuin Tuomari oli alkuaikoinaan Hämiksessä. Kun esimerkiksi Vihreä Menninkäinen taisteli Suostuttelijoiden kanssa Hämistä vastaan, hän käytti Hulkia aseena, aivan kuten Hämiskin. Eli joukkueita oli kolme: Vihreä Menninkäinen/Suostuttelijat, Hämähäkkimies ja Hulk. Kaikille oli toimiinsa oma motivaationsa.

Tuomarin tapauksessa sama juttu:
Kloonisaagassa oli Shakaali konnineen, Hämähäkkimies ja Tuomari. Marvel ei ole käsittääkseni tehnyt tästä "kolmas tekijä" käsitteestä omaa lisensoitua tavaramerkkiään, mutta juuri tämä muiden inhimillistävien tekijöiden ohella erotti Marvelin DC:stä alkuaikoina. Tässä on syy miksi Hämähäkkimiehen ja Hulkin alkuaikojen kohtaamisista on tullut klassikoita, ja miksi ensimmäinen Kloonisaaga oli hyvä tarina, ja miksi sekä Tuomarin tarina ja Kloonisaaga saivat jatkoa. Mutta Marvel ei ymmärtänyt toisen Kloonisaagan tapauksessa luoda tätä samaa ristiriitaa. Ben Reilly oli hyvä hahmo, mutta hän ei toiminut ollessaan itse tuo "kolmas tekijä".

Myös Namor oli uhkana "kolmas tekijä". Hän oli menettänyt muistinsa, ja uskoi vakaasti ihmisten tuhonneen hänen kotinsa. Doomin, eli tarinan varsinaisen konnan, oli helppo uskotella Namorille, että Ihmeneloset olivat pahoja. Doom ei kuitenkaan nähnyt, että Namor ei ollut hänen kaltaineen, vaan oli rakastunut Susan Stormiin, Näkymättömään naiseen, joka muistutti hänen kuollutta rakastaan.

Namorin motiivi siis kolmantena tekijänä oli rakkaus, ja sen tuomat jälki/sivu reaktiot. Namorin tarina ei siis ole tarina superkonnasta tai superroistosta. Se on kasvutarina superolennosta. Namor on oppinut ajan mittaan kykynsä vaikuttaa ympäristöönsä, ja ajanmittaa hän on oppinut, mikä tapa vaikuttaa siihen on hänen ja muiden kannalta paras.

Myös muut supersankarit ovat lähes poikkeuksetta aina "kolmas tekijä" Marvelin tarinoissa. Varsinkin ensikohtaamisissa. Jotkut hahmot pidetään semmoisina, ja joidenkin hahmojen, kuten Hämähäkkimiehen ja Liekin (+Ihmenelosten) välille kehkeytyy niin vahva suhde, että he saavuttavat niin sanotun "puhtaan team-upin" meiningin tarinoissaan, jolloin team-upit ovat team-uppeja, eikä X versus X tarinoita.

Minua itseäni ovat aina kiinnostaneet "elämää suuremmat" hahmot, eeppiset olennot, jotka valitettavan usein ovat pahiksia tai ainakin uhkia tavallisille ihmisille Esimerkkeinä vaikkapa Victor von Doom ja Galactus.

Doom on siitä metka hahmo, että hän tekee aina yhden saman tempun:
Hän tekee sankareiden kanssa yhteistyötä. Hän pelastaa heidän kanssa maailman tuholta. Ja kun kukaan ei riemun keskellä katso hänen peräänsä, hän livahtaa nappaamaan sen ns. "Hopeasurffarin laudan" ja yrittää itse valloittaa maailman. Tämän toki melkoista toistoa, mutta toisaalta, eikö ole luonnollista, että maailmanvalloitusta suunnitteleva heebo livahtaa tilaisuuden tulleen painamaan nappia, jonka avulla hänestä tulee maailmaa hallitseva Jumala?

Doom on muutenkin mielenkiintoinen persoona. Oletteko esimerkiksi huomanneet, että hän ei ole koskaan tilaisuuden tullen heikossa paikassa iskennyt puukkoa Ihmenelosten selkään, ja tappanut heitä? Juonitellessaan Namorin ja Ihmenelosten kustannuksella, hän ainoastaan lähetti heidät ja Ihmenelosten talon avaruuteen, pois tieltä, vaikka olisi voinut samantien tappaa heidät.

Poikkeuksen hän on tehnyt vain Salatuissa Sodissa, mutta silloin hän oli itse Jumala, ja aikonut olla hyvä sellainen. Ei semmoinen tarvitse sankareita. Doom siis ilmeisesti ymmärtää, että sankareita tarvitaan, kun vastassa on Onslaught tai Tuonpuoleinen. Mutta ei silloin, kun hän itse on voimakas sankari.

Lisäksi viime vuonna eräässä ei kaanoniin kuuluvassa mainiossa mini-sarjassaan Doom keräsi ryhmän konnia ja juoksutti heitä ympäri maailmaa, jotta saisi tilaisuuden saada yhden toiveensa toteutumaan. Kyseinen toive oli, että hän ei tuntisi omantunnon tuskia kiusatessaan Reed Richardsia. Tämäkin osoittaa, että Doomin moraalilla on enemmän tarjottavaa, kuin voisi olettaa.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Olli T 16.02.2010 klo 11:40:56
Superfasisti Judge Dredd on sankariksi varsin tyly tapaus.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Jarmo 16.02.2010 klo 13:24:29
Magneto on parhaimmillaan toiminut X-miehiä määrittävänä tekijänä, jonka motiivit ja päämäärät lukijan on ollut helppo hyväksyä. Toisinaan heikomman kirjoittajan tarinoissa tietysti vaan pahuuden veljeskunnan "teemme pahaa koska olemme pahoja" johtajana.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Curtvile 16.02.2010 klo 13:53:51
Vastaus kysymykseen on Otto Sinisalon luonnehdinta Judge Dreddista:
"moraalisesti hiukan ambivalentti"

niinpä.

Jampuran huomio on se osuvin, tarina on vain niin hyvä kuin sen "paha" tyyppi.
Täömä on kaiken tarinankerronnan ratkasieva elementti, koska he ovat luova voima, primus motor joka on aktiivinen, ei reaktiivinen.
Esimerkkinä popkulttuurista:Sauron ja Saruman luovat uutta mutta Gandalf on konservatiiviänkyrä joka tarvitsee botox-kokoomushaltioita ja hännysteleviä alemman sosiaaliluokan puolituisia arvojensa taa.

edesmenneen David Gemmellin tapaiset kirjoittajat osasivat tehdä pahiksistakin moniuloteisia ei pahoja vaan erilaisesti suhtautuvia oman aatteensa hyviä miehiä.

kyse ei ole yksiulotteisesta "paha on kiinnostavaa" vaikka sillä miten leikkisi  ja watchmen ei ole alkupiste kehitykselle.

useimmat supersankaritarinat ovat trilleri/dekkarigenreen soveltuvia ja siten sisältävät sisäisen moraalikoodiston.
joskus ne määrittävät normin joskus kyseenalaistavat sen, ihan kuten mikä tahansa alegoria mutta ero on siinä onko näkökulma valittu vai ei.
Onko kapteeni Amerikka oikeistolainen militaristi vai vasemmistolainen liberaali-idealisti vai sekä että?

Käsikirjoittajan on aina mietiottävä mikä vie tarinaa eteen päin ja miksi.
Jokerin tehdessä kaupungin kattavan rikosaallon koska hän haluaa kaikki viinikuminallet voi olla mahtava sarjakuva mikäli lukija saadaan tajuamaan se mistä puhutaan.
Ei puhuta viinikuminalleista vaan hulluudesta siitä pelottavasta äänestä joka puhuu sinulle kun muut eivät kuule ja jonka koetat kiistää.

puhtoisen hyviä sankareita ON vaikea kirjoittaa. Kukaan ei oikeasti haluaisi seurustella hra Darcyn kanssa tai elää teräsmiehen valvonnan alla.
Ja samaistuminen näihin on aika vaativaa.
On kokeiltu.

Pahuus on subjektiivinen määre joka riippuu katsontakannasta. Mutta näiden hahmojen motiivit ja toiminta ovat vapaampia.
nämä kiinnostavat lukijoita ja lukijoita kiinnostavia hahmoja jostain kumman syystä koetetaan käyttää enemmän kuin niitä jotka eivät kiinnosta.

Mutta usien ongelmaksi muodostuu se ettei sankaruuden myötä voida mennä samoihin sfääreihin (vrt. Hollywoodsääntö "hyvä tyyppi ei voi ampua selkään")
hahmoja vesitetään kuten vaikkapa X-men origins Wolverine elokuvassa jossa on joku kynsihemmosymppis ja wolverine, mutta wolppia kutsutaan koko ajan Sapelihampaaksi.
Tämä on lähinnä tuotto-odotusten aiheuttamaa toimitustyötä:
mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Itseä viehättävät Kantista hegeliläisyyteen vedetyt hahmot kuten Punisher, Moon knight, Foolkiller ja El Diablo (Jai Nitzin & Phil Hesterin versio) joissa harmaansävyt ovat melko vahvat.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: echramath 16.02.2010 klo 18:26:57
Esimerkkinä popkulttuurista:Sauron ja Saruman luovat uutta mutta Gandalf on konservatiiviänkyrä joka tarvitsee botox-kokoomushaltioita ja hännysteleviä alemman sosiaaliluokan puolituisia arvojensa taa.

Minkä lisäksi lopussa järjestävät tyylipuhtaan "alempien rotujen" kansanmurhan.

Tulin tässä lukaisseeni, että tuvalaisista, noista kurkkulaulustaan tunnetuista siperialaisista, käytettiin aikaisemmin nimitystä "Uriankhai". Oli se Tolkien vaan aika heppuli.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Doctor Phantomizer 16.02.2010 klo 21:26:35
Hulk matsasi vuosina 1963-64 useampaan kertaan Ihmenelosia ja Kostajia vastaan.

Olikos viittamasi Ihmenelosia vastaan käyty kamppailu niitä, joissa Richards ja Banner yrittivät löytää ratkaisua Hulk ongelmaan? Taisi kait alkaa sillä Hulkin ja Möykyn välisellä kohtaamisella, joka aloitti monet muut kiistat. Hulkin voidaan kuitenkin katsoa taistelleen Ihmenelosia vastaan olemassaolostaan. Bannerin ja Ihmenelosten taas taistellessa Hulkin hallinnasta, jota edelsi Hulkin olemassaolon, ja aiheuttaman vaaran eliminointi.

Alunperinkin oli typerää nimetä Magneton johtama joukko "Pahojen mutanttien veljeskunnaksi", vaikka oli alusta asti selvä, että kyse on eri arvomaailmoista Magneton ja Xavierin välillä eikä varsinaisesti hyvän ja pahan taistelusta.

Minäkään en nimestä ole pitänyt koskaan. Mutta toisaalta, kun asiaa ajattelee pidemmälle, eikö olisi luonnollista, että Magneton vahvasti natsismia muistuttava ääriajattelu saisi kansaa provosoivan nimen, symbolin tms. jonka alla toimia? Vastakkaiset ajattelijat ovat aina historian aikana käyttäneet provosoivia nimiä ja/tai symboleita toisiaan vastaan, erottaekseen samalla itsensä vastakkaisesta osapuolesta. Vaikka nimi ja/tai symboli onkin ollut päinvastainen, mitä vastakkaisella osapuolella, siinä on silti pala vastakkaisen osapuolen nimeä/smbolia.

Hitler käytti symbolinaan Juutalaisten hyviä arvoja edustavan symbolin vääristynyttä versiota. Toinen Magneton tapausta lähellä oleva on myös kommunismia edustava sirppi, joka provosoivasti edustaa työväen valtaa. Antikommunissteille symboli edustaa työväen valtaa joka menee poliittisen oikeiston yläpuolelle.

Magneton "Pahojen Mutanttien Veljeskunta" on itseassa mitä erinomaisin nimi realimaailman näkökulmasta. Siinä on selkeät ideologiapsykologian säännöt käytettynä:

Pahojen:"Paha" monikossa. Selkeästi dualistisessa ajattelussa tämä olisi "Divine command" teorian hyvyys käsityksen vastainen ajattelu. Provosoiva vaaraa ja uhkaa edustava osa nimessä. Magneton natsimerkki ja sirppi.

Mutanttien: "Mutantti" monikossa. Edustaa vaaran laatua. Voima aspekti. Tuo samalla yhdenmukaisuutta Xavierin vastakkaisen ajattelun kanssa. Tuo kannattajat, ja niiden kiinnostuksen. Magneton risti väärinpäin ja natsimerkki.

Veljeskunta: Luo yhdenmukaisuutta joukon välille. Samalla kuitenkin luo uhkaa vastustajille. Voima ja ja sen määrää kuvaava aspekti. Tuo kannattajat, ja luo illuusion joukon laajuudesta. Magneton Church of Satan ja Magneton -ismi pääteen korvaaja.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Doctor Phantomizer 17.02.2010 klo 20:53:05
Toukokuussa GALACTA: DAUGHTER OF GALACTUS (http://marvel.com/catalog/?id=15048) tuo Galactuksen tyttären Galin Marvel Universumiin. Toisin kuin isänsä, Gali syö vain joitakin pienempiä alieneita, kunnes isänsä kosminen nälkä tarttuu myös häneen. Eli jälleen on luvassa yksi on-off hyvä-paha hahmo.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Vincent 18.02.2010 klo 22:07:25
Toukokuussa GALACTA: DAUGHTER OF GALACTUS (http://marvel.com/catalog/?id=15048) tuo Galactuksen tyttären Galin Marvel Universumiin. Toisin kuin isänsä, Gali syö vain joitakin pienempiä alieneita, kunnes isänsä kosminen nälkä tarttuu myös häneen. Eli jälleen on luvassa yksi on-off hyvä-paha hahmo.

Entä kukapa mahtaa olla äiti?
Itse en kyllä lämpene tuolle lainsinkaan. Galactus on yksi sellaisista Marvel hahmoista joille vähiten perhettä kuvittelisi.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Gothicus 18.02.2010 klo 22:42:15
Itse en kyllä lämpene tuolle lainsinkaan. Galactus on yksi sellaisista Marvel hahmoista joille vähiten perhettä kuvittelisi.
Samaa mieltä! Pian lukijoille varmaan esitellään myös Galactuksen kosminen kultainennoutaja, sekä kesämökki puulämmitteisine järvenrantasaunoineen jossain maailmankaikkeuden laidalla. Täytyy ihmetellä, että idea Galactuksen tyttärestä on mennyt läpi. Hölmöä. 
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Jarkko Sikiö 18.02.2010 klo 22:51:35
Eiköhän tuon kannen perusteella ole selvää, että hahmo on kieli poskella väännetty. Kertajulkaisuun tuo jäänee, elleivät lukijat siitä vallan innostu. Tuskin innostuvat, koska kannen perusteella tuollaisia syntyy, kun perinteiset kustantamot koettavat kosiskella manga-sukupolvea.

Turha näitä on Suomessa edes huomioida.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Mon of Olay 18.02.2010 klo 22:54:28
Turha näitä on Suomessa edes huomioida.

Bullshit, se on Adam Warrenia, eli hyvää noin 99 prosentin todennäköisyydellä.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Jarkko Sikiö 19.02.2010 klo 19:39:48
Bullshit, se on Adam Warrenia, eli hyvää noin 99 prosentin todennäköisyydellä.

Äh, no toki jos se on Adam Warrenia, niin sitten on varmasti hyvä. En huomannut tekijää, eikä pienestä kuvasta erottanut tyyliä.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Vincent 26.02.2010 klo 22:33:14
Muistuipa mieleen yksi vuoden 1988 Marvel, jossa Doom kohtelee Kristoff nimistä poikaa, kuin omaansa ja "kertoja" laatikossakin lukee "...siitä lähtien pojasta on pidetty huolta ja häneltä ei ole puuttunut mitään, ei edes rakkautta."
Tosin viellä saman tarinan aikana Doom käy Kristoffiin käsiksi, kun tämä julkeaa pitää Magneton voimia Doomin veroisina ja paljon myöhemminhän hänet aivopestään Doomin seuraajaksi.
: Vs: Kilttejä superkonnia ja ilkeitä supersankareita
: Doctor Phantomizer 10.09.2011 klo 09:53:12
Tällä viikolla nähtiin kuinka yksi Marvelin hahmo kääntyi pahaksi. Sen kunniaksi, käydäänpä läpi 10 huonointa sankarista pahaksi muuttumista:

10. Superboy-Prime

Superboy-Primen kääntymisen pahaksi lähtökohdat olivat hyvät. Hahmo oli Crisis on Infinite Earths sarjassa menettänyt oman kotimaailmansa ja käytännössä kaiken mitä hänellä ikinä oli. Oli siis täysin ymmärrettävää että hän oli katkera ja vihainen. Mutta sen sijaan että hahmosta olisi tehty empatiat puolelleen saava kaiken menettänyt sankari, joka kääntyy kohti pimeää ja on lisäksi vielä äärimmäisen voimakas, hahmosta tehtiin valittava, ruikuttava, ärsyttävä, itsekeskeinen, huvittava, ei-vakavasti otettava kauhukakara, täysi ääliö. Superboy-Primen omat parodiaa lähentelevät seikkailut olivat hyviä ja hauskoja, mutta hahmon käytös pilasi lähes tulkoon koko Infinite Crisis:in, jonka kuitenkin pelasti onnistunut pahaksi kääntynyt hahmo, Earth one Superman, joka tajusi lopussa tehneensä virheen, ja kolmannen pahikseksi kääntyneen, Alexander Luthorin, taas luullessa tekevänsä oikein. Nämä kaksi olivat onnistuneita pahikseksi kääntyneitä, siinä missä Superboy-Prime oli epäonnistunut.

9. Hawk/Kapteeni Atomi

Vuonna 1991 DC julkaisi crossover eventin nimeltä Amageddon 2001. Siinä aikamatkustajalle paljastui, että yksi DC sankareista kääntyisi tulevaisuudessa pahaksi tyranniksi nimeltä Monarch. Hän päättää lähteä menneisyyteen estääkseen tämän. Alunperin oli tarkoitus, että Kapteeni Atomi olisi paljastunut Monarchiksi. DC kuitenkin päätti kesken kaiken, että Hawk onkin Monarch, vaikka tarinassa oli jo paljastunut, että Monarch tappoi Hawkin. Myöhemmin DC yritti korjata virheen. JSA:n sivuilla paljastui, että tapahtuma olikin Mordrun luoma harha, ja että Kapteeni Atomi onkin Monarch. Ja Kapteeni Atom kääntyi pahaksi koska...itseasiassa tämä asia ei missään kohtaa ilmene.

8. Magneto

Magneton hyvä-paha historia on pitkä. Ja hän on vaihtanut puolta ainakin 6 kertaa.
Ensin hän oli Xavierin ystyävä. Sitten hän kääntyi tätä vastaan perustaessaan Veljeskunnan. Sitten hän myöhemmin Xavierin viimeisenä toiveena ottaa Ryhmä-X:n johdettavaksi. Hetken päästä hän kuitenkin päättää että ei ole kummankaan puolella. Sitten hän paljastuukibn taas pahaksi ja melkein tappaa Wolverinen repimällä tämän adamantiumin pois. Sitten Magneto huomaa Onslaughtin uhan alla että hänen on muututtava ja kääntyy taas Xavierin puolelle. Mutta sitten tämä Magneto paljastuu klooniksi, ja oikea on paha. Muutama vuosi myöhemmin hän naamioituu Xorniksi ja esittää hyvää. Sitten hän onkin taas paha. Ja NYT hän on taas Xavierin puolella. Tämä jatkuva venkslaaminen alkaa pikku hiljaa kyllästyttää.

7. Purppuranoita

Purppuranoita kääntyi pahaksi Avengers:Dissasemblessä. Ongelma on hänen voimansa. Ja motivaatio. Purppuranoita vain yksinkertaisesti sekosi koska oli menettänyt lapsensa, ja alkoi teurastamaan porukkaa päättömästi. Miksi? Mitä pahaa hänen tappamansa henkilöt ovat hänelle tehneet? Purppuranoidan riehuminen päättyi House of M sarjaan, jossa hahmo yritti tehdä maailmasta utopian toteuttamalla kaikkien toiveet. Mutta homma tietysti epäonnistuu ja Purppuranoita päättyy lopettamaan kokonaisen lajin sukupuuton partaalle. Kaiken typeryys piile myös siinä, että sankarit ovat päättäneet TAPPAA Purppuranoidan. Ja tämä on täysin vastoin heidän hahmoaan. Ja Purppuranoidan voimat jotka joskus vielä olivat kohtuulliset, ovat yhtäkkiä paisuneet aivan järjettömäksi.

6. Hal Jordan

DC oli saanut käsityksen, että Hal Jordanin hahmoa pidettiin tylsänä. Niinpä he päättivät tehdä hänestä pahan. Hal Jordanin kotikaupungille käy pahasti, ja Hal päättää tappaa kaikki Lyhdyt ja kerää heidän sormuksensa. Hetkinen. Miksi hän kävi Lyhtyjä vastaan? Eikö tuo ole vähän yliragointia? No, myöhemmin tälle kaikelle annettiin selitys. Parallax teki hänestä pahan. Ja kaiken tämän jälkeen Hal pääsee kiltisti jatkamaan Lyhdyissä.

5. Sentry

Bendis otti ja loi uudelleen Sentryn hahmon The New Avengers juoksussaan. Hän teki hahmosta synkemmän, modernin ja kiinnostavan. Sitten hän meni ja pilasi kaiken. Sentry nimittäin kääntyi pahaksi Dark Reignin aikana, ja hänestä tuli uhka kaikille sankareille. Minkäänlaista motivaatiota ei annettu. Lisäksi hahmo muuttui aivan tolkuttoman typerän näköiseksi hirviöksi ja rupesi teurastamaan porukkaa aivan päättömästi. Hän repi kahtia Areksen niin että suolet vain lentelivät. Ainoa Sentryn motivaatio oli pahuus. Ei mikään muu.

4. Daredevil

Daredevilistä tuli Shadowland tarinan myötä Käden johtaja. Napakympin tapettua joukon ihmisiä Daredevil kääntyy pimeän puolelle. Hän tappaa Napakympin. Hän ryhtyy pitämään tyranniaa New Yorkin kaduilla Käden ninjojen avulla ja pistää kaiken hösseliksi. Lopulta selviää että Daredevilin on vallanut jokin Käden ninjojen vanha pimeä voima ja lopulta hänet joudutaan tappamaan. Ja kun hahmo sitten myöhemmin selviääkin olevan elossa, hän palaa kevysti vain takaisin ilman sen kummempaa ihmetystä.

3. Wonder woman ja Amazonit

DC teki Wonder Womanin originissa selväksi että amazonit ovat tehneet rauhan ihmisten kanssa jo kauan sitten. Kuitenkin Amazons attackissa Amazonit hyökkäävät Amerikkaan ja alkavat teurastamaan porukkaa. Aseistus heillä on typerä ja vajavainen. Ja kaiken takana ollut tahokaan ei ollut kovin kummoinen. Sarja käsitteli kaikintavoin huonosti amazonien ja Wonder Womanin historiaa. Tämän lisäksi Wonder Woman ennen Infinity Crisista tappoi Maxwell Lordin. Kummallakin kerralla on menty täysin metsään hahmon kanssa.

2. Teräsmies

Huomiselle tarina.

Ja kaikkien aikojen huonoin pahikseksi kääntymistarina on...