Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Makku 03.12.2009 klo 11:56:43
-
En osaa piirtää realistisia kasvoja, ja haluaisin tietää mikä olisi helppo tyyli piirtää/opetella piirtämään realistiset kasvot?
-
En osaa piirtää realistisia kasvoja, ja haluaisin tietää mikä olisi helppo tyyli piirtää/opetella piirtämään realistiset kasvot?
Kun sellainen olisikin. Siis helppo.
Mutta Jan Jägerin kirjassa "Nuoren piirtäjän opas" on ihan hyvin perusteet. Sitten vaan 10 000 tuntia harjoitusta niin kyllä se sitten siitä lähtee.
-
Jos ihan tosi realistista hakee, niin kyllä elävästä mallista tai valokuvista kannattais piirtää. Otat siis mallia. Noista oppaista on apua kans, mut pelkästään niitä käyttämällä päistä tuppaa tulemaan aina tietyntyylisiä ja realistisuus saattaa olla siitä aika kaukana.
-
Myös mittasuhteet on hyvä opetella (esimerkiksi silmät piirretään usein liian ylös, pitäisi sijoittaa korkeudeltaan kasvojen puoliväliin).
-
Aika harvoin ihmisten kasvot kuitenkaan noudattavat täydellisesti ideaaleja mittasuhteita. Tarkkailkaapa tilannetta vaivihkaisesti vaikka kaupungin tungoksessa ruuhka-aikana. Jollakin on esimerkiksi nenää siunaantunut reilusti yli oman tarpeen, kun taas jonkun toisen korvat ovat suuret kuin raparperin lehdet. Kolmannen silmät voivat olla niin lähellä toisiaan, että vaikuttaa melkein siltä, kuin sinua tarkastelisi henkilö jolla on yksi iso silmä. Sitten on vielä Hjallis Harkimo.
-
Sitten on vielä Hjallis Harkimo.
Ei jumankekka kun hajosin :D
Joo realistiset kasvot on syvältä IMO, ei niitä tarvitse osata piirtää.
-
Kasvoja ei voi koskaan piirtää liikaa. Ilmeikkäitä ja puhuttelevia kasvoja kannattaa aina luonnostella, muutamilla harkituilla viivoilla voi syntyä jo hyvää tulosta. Viehättäviä naiskasvoja ei myöskään voi koskaan piirtää liikaa.
-
Voi pojat.....
Aika kova juttu toi vaan on. Minulla meni 10 vuotta oppia piirtämään realistisia elementtejä. Vieläkin on parantamisen varaa mikäli on uskomista kvaakkilaisten yleensä minulle antamiin tähtiin nähden, kun laitan harvakseltaan kuviani kvaakin galleriaan. Saan miltei pääsääntöisesti 3 tähteä. :(- tai vähemmän.
Olen ollut erittäin vaativa itseäni kohtaan juuri siinä, että hahmojen tulee näyttää oikean näköisiltä- siis realistisilta. Jean Giraud on ollut suuri vaikuttajani kautta maallisen historiani. Samoin etenkin Burne Hogarth. Minulla meni tunti kausia tutkia, kuinka ihmeessä joku osaa piirtää lihakset noin täydellisesti.
Kaiken avain tietenkin on harjoitteleminen..ja taas harjoitteleminen eli piirtäminen. Kannattaa piirtää lähes mitä tahansa, sillä kunnon piirtäjäksi tuleminen on monien vuosien vaativa haasteellinen tie. Pitkä tie.
Jotta oppisi piirtämään realistisesti esimerkiksi juuri kasvoja, täytyy olla muutakin osaamista kuin pelkät kasvot. Ne ovat vain lopullisen piirroksen kehys. Sisällä kuvassa on kosolti paljon paljon muutakin. On hyvä opetella piirtämään ihminen anatomisesti oikein. Tästä hyvänä esimerkkinä kannattaa todella ajan kanssa panostaa Burne Hogartin anatomia kirjoihin. Huikeisevia kuvistuksia anatmoiasta, jossa jokainen lihas kehossa on kuin hiottu timantti. Burne Hogart on loistava. Ja sitten mikä minua auttoi kovasti oli lääktieteen oppikirjat, joita lueskelin kirjastossa.
Siksi kannattaa ensiksi opetalla piirtämään anatomisesti mittasuhteiltaan oikea ihminen ja sitten keskittyä vaikkapa noihin kasvoihin. Siksi suosittelen menemään esimerkiksi työväenopistojen elävän mallin piirrustus kursseille. Siellä saa vinkkejä myös kasvojen muotoilusta.
Mutta toisaalta kuten edellä mainituissa kommenteissa todettiin, ei kannata ottaa paineita jos kuvat eivät heti onnistu. Esimerkiksi Veikko Savolainen, suomalaisen sarjakuvan yksi johto tähdistä piti enemmän minun sketch piirroksistani- siis nopeasti tehdyistä kuin realistisista kuvituksistani kun näytin niitä hänelle kerran hänen sarjakuva originaali näyttelyssä. Niissä kasvot olivat nopeita viivoja joissa ei ollut juuri yksityiskohtia.
Aapo K sanoi hyvin, että muutamilla viivoilla voi saada aikaiseksi hyvää tulosta. Tätä samaa Veikko Savolainen tähdensi. Claudius Gothius sanoi hyvin osuvasti myös, että usein ihmisten kasvojen piirteet eivät aina ideaalisesti mittasuhteiltaan samanlaiset. Hyvin sanottu. Siksi minäkin seuraan usein ihmisten kasvoja kaupungilla ja yritän mielessäni piirtää heitä. Otan silloin sormet mukaan ja teen ilmassa liikkeitä ikäänkuin piirtäisin. Tosin niin, ettei ratikassa kukaan luule, että olen päästä pimeä (osittain totta) :laugh:
Lopuksi Hazartin kommentista sen verran, että valokuvia kannattaa käyttää apunaan esimerkiksi piirretäessä kasvoja. Käytän itsekkin valokuvia jos löydän hyviä sellaisia. En minä osaa piirtää tosta vaan Angelica Jolien tai Tarja Halosen kasvoja. Kyllä minulla täytyy jonkinlainen referenssi materiaali olla. Samoin Jean Giraud, Burne Hogarth, Sy Barry, Alex Ross ja monet muut huiput käyttävät apunaan valokuvia. Jos olette katsoneet Al Williamsonin Agentti X-9 sarjakuvan kauniita nais hahmoja. Kuinka kauniita naisten kasvot ovatkaan. Jokaisessa niissä hän on käyttänyt apunaan mallikuvia ja eläviä malleja. Esimerkiksi sukulaisiaan jne.
Joten kovaa harjoittelua. Pääasia on se, että piirretään pojat ja likat. Ei kannata masentua jos kasvoja ei opi, koska se on todella vaikeaa ja haasteellista. Vaikeutta lisää sekin, että sarjakuvasi päähahmon ja sivu hahmojen tulisi olla tunnistettavia joka ruudussa. Ei piirtäminen ole aina helppoa vai mitä? Joten, jos haluat, että jaksat puurtaa koko sarjakuva tarinasi loppuun asti, niin ehkä paras tapa on välttää liian yksityiskohtaisia ruutuja. Jos oma hahmosi on liian yksityiskohtia täynä, miltä tuntuu piirtää sama sankari hahmo satoja kertoja monine yksityiskohtineen? Repikää siitä. Paljon helpompi jos hahmo ja hänen kasvonsa ovat yksinkertaiset ja helpot piirtää.
-
Siksi minäkin seuraan usein ihmisten kasvoja kaupungilla ja yritän mielessäni piirtää heitä.
Minäkin teen tätä, mutta ajattelen kaikki kasvot ja koko ihmisen cartoon tyylisesti :D
-
Minäkin teen tätä, mutta ajattelen kaikki kasvot ja koko ihmisen cartoon tyylisesti :D
Tässä on just tää opaskirjojen ongelma, josta mainitsin. Vaivaa minuakin.
-
Realismia saa huikeasti jo pelkkien silmien oikein piirtämisestä. Yleensähän aloittelijat piirtävät iirikset koko pyöreydesään silmiin liian pieniksi. Iirikset ovat yleensä hieman luomien alla piilossa. Silmien ympärillä olevat luomet ja niiden yksityiskohdat on myös hyvä huomioida, sillä kaikilla on niitä.
Kasvojen mittasuhteiden perustiedot auttavat paljon, mutta on myös muistettava, että jokaisella ihmisellä on yksiölliset kasvojen piirteet.
-
Mielestäni on kasvoja piirrettäessä koittaa unohtaa miltä erityiset piirteet mielestäsi näyttävät ja yrittää piirtää ne niin kuin näet ne. Ainakin itsensä yllättää luvattoman usein katsomasta enemmän sitä omaa piirrosta kuin mallia. kasvonpiirteiden suhteet toisiinsa ovat mielestäni tärkeitä huomioida tarkasti näköisyyttä tavoiteltaessa (esim. silmien ja nenän muodostama kolmio.)
Mikäli piirtää valokuvareferenssistä kannattaa myös muistaa että kameralla on vain yksi "silmä" ja se esittää asiat latteina ja usein. varjoalueet ovat paljon tummemmat kuin oikeasti ovat.
kannattaa myös tehdä tutkielmia minkälaisia tasoja ihmisen kasvoissa on ja välttää "ylimallinnusta" monesti laakeat valööritasot näyttävät luonnollisemmalta kuin väärin sohitut turhat viivat. Pelkistäminen on kingi :)
-
Pelkistäminen on kingi :)
<3 Kyllähän se noin on :P
Itse hyvä sanoa noin kun en osaa muuta kuin pelkistää :D
Oishan se tietty kiva osata piirtää realistiset kasvot, mut ne on minusta niin tylsän näköset kummiski :D
-
Kirja jonka hankkimista en kadu:
faigin: facial expression
Kun sen lukee ja tutkii mallikuvat piirtämällä, on jo huomattavasti pidemmällä kuin lepotilaisia naamoja treenaillut.
-
Itse olen harjoitellut kasvojen piirtämistä tuhat tuntia ainaki mutta ei vieläkään luonnistu. :-\
Siistiä että Ahlqvist käy täällä. Itse omistan hänen ja Kutilan sarjakuva oppaan ja sen olen lukenut 100 kertaa ainaki. Että terveisiä vaan keijolle. :D
-
Minusta mitä enemmän kasvoihin laittaa tavaraa, sitä ikävämmän ja tukkoisemman näköisiä niistä tulee. Esimerkiksi Giovanni Ticcin piirtämien Texin Ja Carsonin kasvojen piirteet eivät kovin paljoa ylimääräisiä viivoja sisällä. On vain silmät, kulmakarvat, nenä, nenän nauru-uurteet ja suu. Siinä se melkein on. Ainakin kun katsoo maestron 1970-luvun tuotoksii. Minäkin piirrän nykyään hyvin vähän yksityiskohtia kuvituksissa. Mutta tätä nykyä hänen piirtämänsä kasvot ovat hyvin huonoa eikä mitenkään taiteelisesti ylevää. Mustaa jokapaikassa että silmissä mustenee ( sori Giovanni Ticci fanit ???) Miksi pilata kädet piirtämällä kaikki karvat miehille jne kun vähemmälläkin vaivalla pääsee ja lopputulos voi onnistuesaan olla ihan yhtä hyvä kuin jos sen tekisi tarkasti.
Jos haluatte katsoa siis todella todella tarkkaa piirtämistä, ottakeehan kätösiinne Alberto Giolittin piirtämiä Tex Willereitä. Esimerkiksi suuralbumi Kaupunki ilman lakia. Sehän ilmestyi myös normi Texinä. Siinä normaalikokoisessa Tex Willer lehdessä kyllä näkyy jokainen kasvojen uurre, jokainen hevosen varjo ja maisemissa lähes jokainen yksityiskohta hivelee slmiä. Joskus jopa liiakin häiritsevästi. Mutta mestari on mestari.
-
Ehkä postailen nyt liikaa saman päivän aikana...mutta kannattaa muistaa, että kaikilla on kasvoissa samat lihakset, jotka muodostavat samat tunnetilat. Eli periaatteessa, jos luot useita, erinäköisiä hahmoja, kaikkien kasvlihakset toimivat samalla tavalla. Toki yksilölliset piirteeta vaikuttavat, mm. rasvakerros. Varsinkin silmäluomien "laskeutimsen" kanssa sopii olla tarkkailla. Ja ainahan kallon muoto vaikuttaa kasvojen alla oleviin lihaksiin.