Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : OM 30.10.2009 klo 20:38:43
-
Heips taiteilijat,
Haluaisin kysyä, miten ja millaisella tekniikalla teette ääriviivoja ja suoria viivoja. En tarkoita sarjakuvaruutujen kehyksiä, vaan esimerkiksi ihmisen ääriviivoja. Kysyn tätä siksi, etten saa kunnollisia ääriviivoja koska käsi, jolla piirrän vapisee. Esimerkiksi kynä pysähtyy kesken viivan ja sitten kun aloitan kohdasta mihin viiva jäi, se näyttää minusta sahalaitaiselta, jatketulta viivalta, katkonaiselta...miten sen nyt selittäisin >:(. Minusta viivaninäyttää rumalta jos se katkeilee enkä pysty aloittamaan sitä juuri samasta linjata. Kertokaapa miten te teette kaikki hienot viivanne??
-
Eipä tuo minua ole häirinnyt, jos ääriviivan lopettaa johonkin kulmaan tai käännökseen, ei huomaa liitosta. Tekee suoran viivan kerralla ja siinä on.
Esimerkkinä tuo wanha sivu.
Ja sitäpaitsi pieni rosoisuus tekee elävämmän näköisen.
-
Tämä on tehty miltei kokonaan sivellintussilla. Tussaus tehty melko tarkan lyijykynäviivan päälle. Sivellin kun mahdollistaa eri kokoista jälkeä, on sillä työskentely mukavaa. Pyrin aina viivan rentouteen ja ehkä pieneen luonnosmaisuuteen, koska se antaa hieman eloa kuviin.
(http://i35.tinypic.com/28u3b0g.jpg)
Tässä taasen ääriviivat on tehty tavallisilla huopakynillä, 0.5- ja 0.8-kokoisilla sekä isommalla tussilla mustia pintoja ajatellen. Ääriviivat eivät ole niin eloisia kuin siveltimellä tehdyt, mutta harmaalaveeraus kuitenkin tulee ääriviivapiirrosten päälle siveltimellä, joten se korvaa puutteet. Hieno tekniikka kaiken kaikkiaan.
(http://i36.tinypic.com/8wlc21.jpg)
-
Mä en ainakaan pysty mihinkään sellasiin ja se näkyy mun viivatyöskentelyssä. Jos antaisin muodosta periks niin sit ehkä kävis, mut mieluummin piirrän söheröä viivaa ja muodot niin hyvin, kuin osaan, kuin nättejä aaltoja. Ehkä sit joskus kun oon piirtäny ihan homona, osaan tehdä viivaakin. Jos en, saa luvan kelvata sellasenaan.
-
Kaikkein tunnistettavimmat Tenavat -stripit on piirretty tosi tärisevällä viivalla, koska Schulzin parkinsonintauti oli edennyt jo aika pitkälle. Samaa efektiä on myöhemmin jäljitelleet myös terveet ihmiset, esim. Kaltsu.
Ittelläkään ei käsi ole maailman vakaimpia, siksi käytänkin sivellintä. Se antaa mukavan jousituksen käden ja paperin väliin, niin ettei pienimmät vapinat ja epävarmuudet kädessä näy.
-
No, mulla ei hirveemmin käsi tärise, mutta toisaaltaan, jos sitä viivaa vetää ajatuksen kanssa, niin kyllä se aika rouheaksi jää.
Yleensä tussaan siveltimellä ja korjaan virheet microneilla tai muilla vastaavilla nysväystusseilla. Tietokoneella suoria viivoja nyt on helppo vedellä, kun käyttää joko liimattavaa ruudukkoa tai alttia pohjassa, kun piirtelee.
-
Itselläni ainakin suorien viivojen vetäminen suoraan terällä on hyvin vaikeaa. Sen vuoksi ainakaan terällä piirtämäni kuvat eivät kamalasti sisällä suoria viivoja. Tietääkö muuten kukaan miten saisi käytettyä viivoitinta terän kanssa ilman että tussi läträä koko sivun? Viivan paksuutta on niin hankala säädellä huopakynillä...
-
Tietääkö muuten kukaan miten saisi käytettyä viivoitinta terän kanssa ilman että tussi läträä koko sivun? Viivan paksuutta on niin hankala säädellä huopakynillä...
Itse aikoinani teippasin lantteja viivoittimeen niin että se pysyy vähän koholla paperista eikä lähde "imemään" mustetta allensa.
-
Temperasta löytyy (tai ainakin ennen löytyi) semmoisia suoran viivan vetämiseen tarkoitettuja "teriä", joiden viivan paksuutta voi säätää (vetopiirrin). Kastetaan tussiin normaalin terän tapaan, niin mä ainakin olen tehnyt.
Linkin takana kuva vetopiirtimestä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teknisen_piirustuksen_v%C3%A4lineet
Kannatta katsoa että viivoittimessa on se tussikynnys. Se pitää viivottimen reunan irti paperista, jolloin märkä tussi ei suttaa.
Kikkakepistähän jo olikin puhetta toisaalla.
-
Herranen aika! Yhdestä viivoittimesta löytyy tussikynnys! Voi tätä ilon päivää! ;D
-
Yhdestä viivoittimesta löytyy tussikynnys!
Tussikynnys ei ole mikään virallinen termi.
En jaksa muistaa, miksi tuota kynnystä kutsutaan oikeasti.
-
"Tussikynnys" on ainakin kuvaava nimi ;D
Mä en oikeastaan oo tusssiterää just käyttäny - sellaset kyl löytyy mut oon tainnu ruhtinaalliset 2 sivun luonnosta tussannu sillä joskus vuonna nakki ja peruna. Oon käyttäny tussikyniä, yleisin taitaa olla joku 0,5.
Oon kyl halunnu taas kokeilla mutta laiskalle se tussikynän korkki ja hetivalmis piirtämiseen on vaan jotenkin helpompaa kuin mustepullon avaaminen, irtoterän paikoilleen laitto ja musteessa dippaaminen. Lisäksi pelkään että tuhrin vain musteella sivun, vahingossa työnnän mustepullon kumoon ja sotken sivun ja pöydän. Ja mitäs sitten käytetyt terät? Puhdistettava kai ne on jollain?
Miten muuten toi viivan paksuuden säätäminen, painamalla? Eikös silloin vaan valu enemmän mustetta siihen piirtoterälle?
Ja topicin kysymykseen vastaten:
Samoilla linjoilla Redmanin kanssa: jos viiva jää kesken kun pitää vaikka kättä siirtää niin on vaikeata jatkaa sitä viivaa just samasta kohdasta, ja tussista jää siihen jatkamisen kohdalle joskus semmonen mustepiste. Näyttää tökeröltä. Mäkin yritän joskus peitellä niitä useilla luonnosmaisilla viivoilla tai varjostuksilla.
Mutta aina se ei häiritse. Välttämätön paha. Ei vika vaan ominaisuus ;D
-
jos viiva jää kesken kun pitää vaikka kättä siirtää niin on vaikeata jatkaa sitä viivaa just samasta kohdasta, ja tussista jää siihen jatkamisen kohdalle joskus semmonen mustepiste. Näyttää tökeröltä. Mäkin yritän joskus peitellä niitä useilla luonnosmaisilla viivoilla tai varjostuksilla.
Mutta aina se ei häiritse. Välttämätön paha. Ei vika vaan ominaisuus ;D
Kannattaa harjoitella kyynär- ja olkapään käyttöönottoa piirtämiseen. Viiva pitenee ja jälki paranee kun oppii liu'uttamaan kättä ja piirtovälinettä paperilla.
-
Piirtäessäni Wacomin piirtopöydällä pelkkä ranneliike ei useinkaan riitä pitempien viivojen tekemiseen vaan kämmenä pitää liu'uttaa piirtopöytää vasten. Tällöin käytän puuvillakäsinettä kitkan vähentämiseksi ja taas luistaa. Myös kyynärpää on tärkeä tukea tuolin käsinojaa vasten rasituksen vähentämiseksi.
Ääriviivat pyrin piirtämään nopeilla yhtenäisillä viivoilla, mutta aika monta kertaa tulee undo-toimintoa käytettyä ennenkuin lopputulos tyydyttää. Myös suorat viivat pyrin tekemään käsivaralla ja viivain-työkalua käytän vain kun homma tökkii todella pahasti tai kun on kyseessä kappaleiden piirtäminen perspektiiviin.
Samoin toimin lyijärillä luonnostellessani.
-
Ranne jäykkänä ja nopeita vetoja. Siitä ryhtiä viivoihin. Hitaasti nitkuttamalla tulee vapinaa.
-
Ranne jäykkänä ja nopeita vetoja. Siitä ryhtiä viivoihin. Hitaasti nitkuttamalla tulee vapinaa.
Ensinnäkin täytyy kiittää SnowMania ja Aapoa siitä että vastauksen ohessa oli tyhjentävä esimerkki siitä mihin vastaus johtaa. Varsinkin Aapon jälkimmäinen, Pratt-henkinen sivu oli todellakin yhden lajin ääriviivapiirtämistä parhaimmillaan, ja siinä viivalla oli oma jännite siinä missä ensimmäisen esimerkin viiva oli osa tekstuuria. SnowManin ääriviiva ei ole oikeastaan vielä saavuttanut omaa luonnetta, onpahan vain rajattu alue jonka muodosta tiedämme mitä kuva esittää.
Hazart, mä olen pitkään mettinyt miksi kuvissasi parhaimmillaankin on hienoista jäykkyyttä, samanlaista kuin mistä vanha työtoverini Jukka Murtosaari kärsi pitkään vielä ammattilaiseksi tultuaan. Nopeita vetoja - kyllä, ja joskus jäykkä ranne - kyllä, mutta piirtäminen on kuin kaunoluistelua tai miekkailua, siinä pitää koko ajan olla herkkyys mukana. Noilla ohjeilla saa aikaan vapaalla kädellä kauniin, puhtaan viivan, tai vaikkapa täysin pyöreän ympyrän, mutta ei eloa viivan matkalle, ja kuitenkin yksi hyvin piirretty viiva riittää sisällöksi koko sarjakuvaruutuun, jännittää tilan ja kertoo tarinan.
Piirtäminen lähtee koko vartalosta. Hartiat ja selkä saavat elää kuvan mukana, liike jatkuu käsivarren kautta, ja muuttuu koko ajan pienemmäksi niin että iso liike alkaa kauempaa, ja lähempänä olevat lihakset paneutuvat piirroksessa aina vain pienempiin detaljeihin. Nopeus itsessään ei ole itseisarvo, oikea nopeus on. Ja nopean piirtämisen vastapainoksi tarvitaan niitä orgaanisia, mullan tuoksuisia kohtia kuvaa, joissa terä työntää ja työstää pikimustaa tussia edellään ja aukaisee paperin pintaan ikkunaa avaruuden äärettömään pimeyteen.
Muistan keskustelleeni Joakim Pirisen kanssa (kahdesti 20 vuoden välein) samasta ajatuksesta: miten paperin väri ja piirtopaikan valo vaikuttavat siihen, että tussi todellakin on mustaa, ja kuinka piirtäjä voi melkein seota tussaamisen sisäavaruuteen työskennellessään kellertävällä paperilla ja punertavalla työvalolla, jolloin ikkuna avaruuteen on konkreettinen joka viivassa ja mustan pinnan työstämisestä tulee riitti. Silloin nopeus on sivuseikka.
Toisaalta, luin viime yönä saksalaisen hävittäjälentäjän muistelmia joissa hän kertoi ennemmin ilman ja pilvien rakenteesta ja lentokoneen ohjaamisen synnyttämistä tunteista kuin taisteluista, ja ne tuntumat olivat täysin sovellettavissa kynän, siveltimen ja paperin suhteeseen nopeassa piirtämisessä.
Kivi
-
Hazart, mä olen pitkään mettinyt miksi kuvissasi parhaimmillaankin on hienoista jäykkyyttä, samanlaista kuin mistä vanha työtoverini Jukka Murtosaari kärsi pitkään vielä ammattilaiseksi tultuaan.
Mun jäykkä jälki johtuu liiallisesta yrittämisestä, rentouden ja itseluottamuksen puutteesta. Nysvään kuvat pilalle. Joskus se on myös tyylivalinta, kun en yritäkään tehdä lennokasta jälkeä. Rentous tulee hiljalleen. Sinne päin on suunta.
-
Hazart, jäykkyys voi olla myös työkalukysymys.
Toisilla leluilla on paljon helpompi tehdä rennosti, vaikka jälki voi muuten siitä kärsiäkin. Minulla näin on käynyt sekä tavallisessa että digitussauksessa. Molemmissa olen sitten päätynyt siihen, että teen vähemmän hyvällä menetelmällä, ihan sen takia että on mukavampi tehdä -> motivaatio on parempi.
Äärinmäisen kurinalaisilla ihmisillä on toisin, mutta en ole sellainen.
-
Ite vetelen siveltimellä suoratkin viivat. Eihän niistä ihan luotisuoria tule, mutta musta suorakin näyttää paremmalta kun se elää vähän. Tosin, sarjakuvaa tunatessa piirrän ruutujen ääriviivat viivottimella ja tussikynällä. Suora(hko)n viivan vetämien siveltimellä vaatii kyllä rentoutta ja ranteen ja mielellään kyynärpäänkin "lukitsemista". Olkapäällä ei saa niin helposti aikaan hienomotorista väpätystä viivaan.
Minä myöskin pidän piirtokädessä ohutta puuvillahanskaa, josta olen saksinut sormenpäät pois, jotta tunnen siveltimen paremmin hyppysissäni. Hanska luistaa paperilla paremmin, eikä jää niitä hiki-/rasvatahroja.
-
Mä lähinnä vain piirrän ääriviivat suoraan tussilla, koska se olisi liian hidasta tehdä se ensin lyijärillä
-
Itse aloitan pohjimmaiset luonnokset vetelemällä ihan kevein viivoin niin, että sen voi helposti pyyhkäistä jälkeenpäin pois. Kun hahmo on kasassa, niin yksityiskohtia ja muita voi alkaa tekemään. Tässä vaiheessa lyhyet ja keskipitkät viivat ihan nopeilla vedoilla, just ettei tule värinöitä ja muita törkeyksiä.
Jos omistaa kaarevia ja muodollisia viivottimia, niin ne on ihan käteviä, jos haluaa tehdä mustekynien kanssa ja välttää inhimillisiä virheitä.
Aloituksena saatan joskus tehdä alkutöhryt sinisellä tai muulla värillä, jolloin se varsinainen hahmo näkyy selvemmin väriä vasten. Ja tietenkin, tyylistä riippuen, voi kaiken rosoisestikin tehdä.
-
Mä lähinnä vain piirrän ääriviivat suoraan tussilla, koska se olisi liian hidasta tehdä se ensin lyijärillä
Aloin itsekin kokeilla tuota ja laitan kuvat näkösälle (http://www.verikoirat.com/blog/). Tuntuu kuin käsi vakaantuisi tässä hommassa? Välineinä Tombow ATB ja ZIG sivellinkynät.
-
Tykkään välillä piirtää ohuella tussilla (0,2:n terä) ja kevyemmällä kädellä, jolloin viivasta tulee vähän elävämpää. Mikäli häiriinnyn siitä, että kuvan muoto vastaavasti kärsii, teen osan ääriviivoista (yleensä ulommat viivat, riippuu mihin haluan syvyyttä) uudelleen 0,5:n kärjellä. Näyttää heti paljon paremmalta.
-
Minä olen tehnyt liitteenä olevan piirroksen Pilotin kalligrafiatusseilla - niiden jäykällä terällä saan helpommin piirrettyä pitkiä, leveydeltään vaihtelevia ääriviivoja kuin sivellintusseilla. Piirrän ääriviivat yleensä siten, että kulmakohdissa (esim. polvi- ja kyynärtaipeet), katkaisen viivan ja jatkan sen jälkeen uudella viivalla. Housunlahkeet piirrän useimmiten yhtäjaksoisesti vyötäröstä nilkkaan.
En ole vielä mikään taituri sivellintussin käytössä ja siksi saan sillä usein aikaan viivanpaksuudeltaan aivan väärällä tavalla vaihtelevaa jälkeä. Kalligrafiatussit ovat käteviä ja helppokäyttöisiä, mutta kärsimättömän piirtäjän käsissä ne kuluvat rikki vain kovin nopeasti, jos ei jaksa piirtää hellävaraisesti...
-
Hienosti piirretty nainen. Juuri sopivan jäykkä, muttei liian. Jalkaterät voisivat tietysti olla maan suuntaisesti, että tyttö ei näyttäisi leijuvan ilmassa. Haluttaisi nähdä sinulta kuvia, joissa on taustoja ja joissa hahmot ovat liikkeessä.
En ole vielä mikään taituri sivellintussin käytössä ja siksi saan sillä usein aikaan viivanpaksuudeltaan aivan väärällä tavalla vaihtelevaa jälkeä.
Sama juttu. Välillä jälkeä syntyy turhan hitaasti, kun olen vielä aloittelija ja joudun varomaan enemmän. Harjoitella pitäisi, vaan kun ei tahdo keretä...
-
Hienosti piirretty nainen. Juuri sopivan jäykkä, muttei liian. Jalkaterät voisivat tietysti olla maan suuntaisesti, että tyttö ei näyttäisi leijuvan ilmassa.
Kiitoksia kehuista :-[ Jalkateriin en ollut muuten huomannut lainkaan kiinnittää huomiota tuossa mielessä, oikeassa olet. Tällä tyylillä tulen piirtämään scifisarjikseni Virtual Dreamin - piirrostyylini esikuvina ovat toimineet perinteiset japanilaiset sekä Clifton Karhun modernimmat puupiirrokset, joita rakastan yli kaiken.
Haluttaisi nähdä sinulta kuvia, joissa on taustoja ja joissa hahmot ovat liikkeessä.
Minulla on projektina tällä hetkellä piirtää valmiiksi kolme sivua käsittelevä parisuhderiita, josta käy ilmi, millaista epäeettistä sisäistä politiikkaa virtuaaliuni- ja mindlink-teknologiaa tuottava monikansallinen yhtiö Imara käyttää tiettyjen toimiensa salassa pitämiseksi. Kohtauksessa on useita liikkuvia ihmisiä, sillä se tapahtuu teknobileissä. Susanin ja Nikon riidan piirrän myös Virtual Dreamiin vielä joskus, vaikkakin se todnäk tulee muuttumaan vuosien varrella. Jutun piirtämiseen menee vielä 1-2 viikkoa lorvikatarrin vakavuusasteesta riippuen, lataan kohtauksen Kvaakin galleriaan heti sen valmistuttua. Odotathan kärsivällisesti :D
-
Millaista tekniikkaa käytät piirtäessäsi ääriviivoja?-Nykyään teen sinisellä värikynällä hahmotelman.Mm päänmallin ja käsien asennon,fiiliksestä riippuen vaihdan välinettä.
Aamulla kun piirtelin tein Flanellitussilla (0,1) hahmotelmia.
-
Se on oikeesti IHAN SAMA millä vetelee, kuhan jälki on hyvää /toivottua.
Ei niitä "lennokkaita ja vauhdillisia" viivoja ole pakko vetää nopeasti , se taito on siinä että osaa tehdä luonnostellun ja nopean näköistä hitaastikin! Kysy vaikka Murtosaarelta ;)
Tekniikkaa voi harjotella lopun elämäänsä eikä jämähtää yhteen "hyväksi havaittuun" kuten moni (laiska) tekee.Ääriviivojen tarpeellisuus ja paksuus riippuu myös tekeekö värillä vai ei, väri syö viivaa joten ääriviivat täytyy paksuntaa.
Mä käytän "vain" Raphaelin Kolinskyn 2 sivellintä, kaikkeen!(lyijykynäluonnosten jälkeen) ihan joskus harvoin teen myös 1'llä jotain vesivärijuttuja esim. silmiin pupilleja tms, pikkunysväämistä.
Tussikynän jälki kyllä näkyy,eikä niin ihanana, ellei ole Tinttifriikki!esim. vaikka Mämmilässä missä liian suorat viivat esim. talojenpinnoissa on "rikottu" siveltimen vedoilla, mutta kyllä ne jäykät kynäviivat sieltä paistaa, ku viittii katsoa...
Photoshopissa kai voi hieroa loputtomiin, mä poistan edelleen vain jotain vesiväriroiskeita tai valkaisen ruutujen välejä, jos ehdin ja viitsin. Tietty käsityön maku ja mokatkin on symppaattisia ja originelliä .
Käytän puuvillasormikkaita ja suojapaperia (vasemmas) kädes etenki lyijärivaiheessa.Yleensä myös jos aikataulut antaa myöden tussaaan luonnokset seuraavana päivänä, aika auttaa näkeen mokat paremmin.
mutta kyllä niitä sinne jää ja hyvä niin! :)
-
kyllä, mutta piirtäminen on kuin kaunoluistelua tai miekkailua,
:( Mä piirrän samalla lailla ku boffaan, eli miekkailen.