Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Lurker - 01.10.2009 klo 12:23:11
-
Jukopliut! Se on fumettia.
http://www-en.sergiobonellieditore.it/auto/cpers_index?pers=demian
DEMIAN
Ilmestyy: 1/2009: VKO 40 (alustava) ja 2/2009: 49
Hinta: 9,95 €
Sivumäärä: 252 + k
Koko: 160 x 210 mm
Sidonta: liimaselkä
Jakelukanavat: Kirjakauppa, lehtipiste, verkkokauppa
Esittely:
DEMIAN on uusi sarja TEX WILLERin kustantajalta. Jokainen DEMIANpokkari
sisältää 252 sivua vaarallisia tilanteita ja huimaa toimintaa -
lähde sinäkin mukaan seikkailuun alusta alkaen!
Enkeli vai paholainen? Murhaaja vai kostaja? Hänen menneisyytensä
on hämärän peitossa, hänen tulevaisuudessaan odottaa tehtävä
täyttymistään... Demian on sankari perinteisessä hengessä, ja hänen
seikkailujensa näyttämönä tojavascript:void(0);imii Ranskan rannikon Marseille...
synkkä maailma, jossa kukaan ei ole viaton.
Demianin ilmestymispäivä on 7.10. ja hinta on tästä "paksukaisesta" 9,95 euroa.
Koska sivuja on kaksi kertaa italialaista editiota enemmän, niin kirja sisältänee tarinat Il ricordo e la vendetta ja La nave fantasma. Suomalainen nimi on Muisto ja verikosto.
http://it.wikipedia.org/wiki/Demian_(fumetto)
Sen verran sitä jäi kaipaamaan niitä Dampyrejä ja Brandoneja, että kyllä tätä innolla odottaa. Vaikka kansi onkin ihan kauhea (http://blogi.egmontkustannus.fi/2009/10/01/sarjakuvan-riemukulkua-lokakuussa/)...
-
Voi ei, ei enää...
-
Sen verran sitä jäi kaipaamaan niitä Dampyrejä ja Brandoneja, että kyllä tätä innolla odottaa. Vaikka kansi onkin ihan kauhea (http://blogi.egmontkustannus.fi/2009/10/01/sarjakuvan-riemukulkua-lokakuussa/)...
Komppaan muuten mutten kannen osalta. Makuasioitahan nuo ja itsekin nautin enemmän art deco/aphonse mucha-tyylisistä kansista muttei tuosta vikaa löydy.
Kyseessä on rikos/seikkailusarjakuva.
Voi ei, ei enää...
Ei kun ennemmin paljon lisää.
italia on sarjakuvan supervalta ja vaikkei Demian Dampyrin ja Dylan Dogin (Nathan Neveria unohtamatta)sfääreihin nouse, niin tämä on hyvää.
Eli ei Mötorhead mutta lämppäri kumminkin.
Siinä sarjakuvain kebabjononfiktiivisessä "eikö tästä muka voida keskustella?" -vaiheessa
Demian niistää nokan 95% mangaa ja 80% supersankareita.
9,95€ 252 sivusta viihdesarjakuvaa on näinä päivinä ALEhinta
-
italia on sarjakuvan supervalta ja vaikkei Demian Dampyrin ja Dylan Dogin (Nathan Neveria unohtamatta)sfääreihin nouse, niin tämä on hyvää.
Eli ei Mötorhead mutta lämppäri kumminkin.
Mutta kun minä en nyt oikein pitänyt lämpättävästäkään...
Sen takia en halua nähdä "lämppääjääkään".
Dampyrin sfääreihin nouseminen taas on kuin nousisi ojasta allikkoon...
-
Mutta kun minä en nyt oikein pitänyt lämpättävästäkään...
Sen takia en halua nähdä "lämppääjääkään".
Dampyrin sfääreihin nouseminen taas on kuin nousisi ojasta allikkoon...
Makuja on monia, tässä kohtaa omaat väärän maun. Oikeammin mauttomuuden.
Koeta parantaa.
Kyllä se siitä.
-
Saapi nähdä kuinka Damien iskee. Dampyr ei oikein puraissut minua, joten hirveästi en odota. Toisaalta ennakkomaistiaiset kuvituksen suhteen toivat veren kielelle. Erityisen hartaasti toivon, että Magico Vento, jota samalla tehtaalla tehdään, saataisiin joskus meidänkin ärrälle.
-
Turha tuskailla.
Ehkä on paras tähdentää, ettei Demian ole mystistä horror- tai fantasiameininkiä eikä muunkaan mallista "standardifumettia".
Se on itsenäisiltä lähtökohdiltaan eurooppalaiseen kovaksikeitettyyn gangsterielokuvaan (lähinnä Italian ja Ranskan 1950-1970-luku) perustuvaa, tietyiltä sävyiltään modernisoitua actionia Marseillen pahamaineisemmalta laidalta.
-
Peesaan.
Lähinnä olevat vertailukohdat ovat Napoleone, Nick Raider ja suomessa yhden pokkarin verran nähty Julia.
sarjakuvadekkaria, mutta päähahmo ei ole yksiselitteisen puhtoinen partiopoika.
-
Ehkä on paras tähdentää, ettei Demian ole mystistä horror- tai fantasiameininkiä eikä muunkaan mallista "standardifumettia".
Se on itsenäisiltä lähtökohdiltaan eurooppalaiseen kovaksikeitettyyn gangsterielokuvaan (lähinnä Italian ja Ranskan 1950-1970-luku) perustuvaa, tietyiltä sävyiltään modernisoitua actionia Marseillen pahamaineisemmalta laidalta.
Tämähän kuulostaa erittäin kiinnostavalta jo ihan idealtaan. Jopa enemmän kuin Dampyr tai Brendon. Jos kerronta toimii ja piirtäjien taso on normaalia Bonelli- laatua niin täytyyhän sarjaan tutustua. Ostan varmasti.
-
Demian FAQ kertoo hahmon taustoista englanniksi (http://www-en.sergiobonellieditore.it/demian/servizi/faq.html).
Pasquael Rujun haastattelu italiaksi (http://www.ayaaaak.net/sito/articolo.asp?t=2&id=318) ja Googlella käännettynä englanniksi (http://translate.google.com/translate?hl=fi&sl=it&tl=en&u=http://www.ayaaaak.net/sito/articolo.asp%3Ft%3D2%26id%3D318).
Demian on 18-osainen.
-
Dampyrin sfääreihin nouseminen taas on kuin nousisi ojasta allikkoon...
Joo, olen täsmälleen samaa mieltä. Vertailukohdaksi voitaisiin ottaa vaikka The Uncanny X-Menin numero 6758.5, jossa Wolverine melkein suuttui Kolossille. Se oli oikeasti kova juttu se! Harmi vaan, että se tarina jouduttiin retconnaamaan jatkumosta, koska tuossa Loganin kynnet oli tuppeensahattua koivua, vaikka sillä olisi oikeasti pitänyt olla vaahtomuoviset tekohampaat.
Noh, oikeasti ainakin minä odotan tätä todella innolla. Jos tämä lähtee hienosti liikkeelle, niin kenties saamme muutakin fumettia tulevaisuudessa suomeksi. Nythän genre on Dampyrin ja Brendonin ansiosta jo tullut tutuksi suomalaiselle yleisölle. Koska Demian on minisarja, niin se on varmaan Egmontillekin pienempi riski koepalloksi kuin jatkuvan sarjan aloittaminen. Ts. tämän pystyy suht. kivuttomasti vetämään läpi (ainakin toivon niin).
Turha tuskailla.
Ehkä on paras tähdentää, ettei Demian ole mystistä horror- tai fantasiameininkiä eikä muunkaan mallista "standardifumettia".
Ei niin, että tuossa tyypillisemmässäkään perusfumetissa olisi jotain vikaa, eihän?
Joka tapauksessa, suuri ja vilpitön kiitos Egmontille tästä mahtavasta kulttuuriteosta. Toivottavasti tämä on vasta alkua ja ehkäpä Dampyr ja Brendonkin saisivat joskus jatkoa...
-
Ei niin, että tuossa tyypillisemmässäkään perusfumetissa olisi jotain vikaa, eihän?
En toki yleistä. Hyviä ja mielenkiintoisia fumetti-nimikkeitä onkin tässä säikeessä lueteltu monia. Korostan vain, että Demian ei ole sitä persoonatonta tehtailua, jota lajityypissä myös löytyy.
-
Katotaan eka ja sitten kritiikki jos on aihetta!
-
Joo, olen täsmälleen samaa mieltä.
Lähinnä kyllä tarkoitin, että Dampyr ja Brendon ovat kuivia ja mauttomia.
Kuin B-luokan elokuvia jotka eivät naurata.
Brendon tosin oli kyllä mielestäni vähän parempi.
En tosin siltikään suoraan sanoen ymmärrä, miten joku jaksaa lukea näin väsynyttä ja mielikuvituksetonta tavaraa. Mutta ei kai pidä tuomita ennen lukemista tätä Demiania, vaan vilkaista, että kehtaako tätä suositella edes vihollislleen.
Ja tietysti muut saavat olla noista mitä mieltä haluavat. Ei ole minun juttuni.
Olen vaikka sitten taustalla iloinen, että ne jotka tuosta touhusta tykkäävät, saavat myös sitä. Sarjakuvaa kun ei Suomessa koskaan julkaista niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.
-
Jos "paavit" ja "taitelijat" yksin saisivat päättä mitä Suomessa julkaistaisiin, niin sitten täällä ei olisi juurikaan sarjakuvia, koska ne eivät möisi.
Mut sitten asiaan, Demian voi hyvikin pärjätä kun takana on Egmont, toisin kuin Dampyr ja Brendon joiden takana ollut firma ei oikein hoitanut hommiaan, mut saa nähdä sitten. Voi olla että italo-sarjakuvakiintiö alkaa olemaan täynnä Suomessa ja markkinarakoa on vaikea löytää.
-
toisin kuin Dampyr ja Brendon joiden takana ollut firma ei oikein hoitanut hommiaan
Tiukka argumentti. Vaan onko sille pohjaa? Itse en allekirjoittaisi.
-
Mut sitten asiaan, Demian voi hyvikin pärjätä kun takana on Egmont, toisin kuin Dampyr ja Brendon joiden takana ollut firma ei oikein hoitanut hommiaan...
Asiallisestihan nuo Dampyr ja Brendon oli julkaistu, vaikka kysyntä ei kovin vakuuttavasti riehahtanutkaan.
Egmontin on noiden ansiosta paljon helpompi tulla (vasta) nyt tähän markkinarakoon, mutta Demianin mahdollinen suosio on kyllä aikamoinen arvoitus.
-
Lähinnä kyllä tarkoitin, että Dampyr ja Brendon ovat kuivia ja mauttomia.
Kuin B-luokan elokuvia jotka eivät naurata.
Brendon tosin oli kyllä mielestäni vähän parempi.
En tosin siltikään suoraan sanoen ymmärrä, miten joku jaksaa lukea näin väsynyttä ja mielikuvituksetonta tavaraa.
Mut sitten asiaan, Demian voi hyvikin pärjätä kun takana on Egmont, toisin kuin Dampyr ja Brendon joiden takana ollut firma ei oikein hoitanut hommiaan, mut saa nähdä sitten. Voi olla että italo-sarjakuvakiintiö alkaa olemaan täynnä Suomessa ja markkinarakoa on vaikea löytää.
Ensiksikin: tämä EI ole "kerro väärä mielipiteesi" ketju.
Sitten:
Dampyrin ja Brendonin "takana ollut firma" hoiti asiat olosuhteisiin nähden mallikkaasti. Olisiko enemmän aikaa ja resursseja voitu laittaa tiedottamiseen; niin mainontaan kuin ilmestymisaikatauluista ilmoittamiseen?
no tietenkin.
Mutta näitä ei haudattu kirjakauppoihin kuten edelliskierroksella.
Arktinen teki oikeasti kovaa työtä juuri sarjakuvavalikoiman monipuolistamiseen, siitä syvä kumarrus ja kiitos.
Italosarjakuvan kiintiö ei ole lähelläkään täyttä, kuten ei ranskalaisen BDn tai hyvän brittisarjakuvan kiintiökään.
Yksin Bonellilla on kymmeniä sarjoja nk.parhautta ja noiden kymmenientuhansien hyvien sarjakuvasivujen lisäksi heiltä löytyy samanverran sitä keskinkertaisempaa viihdettä.
Joiden tason saavuttamiseen monella muulla sarjakuvalla on niin pitkä matka ettei se ole enää edes vahingoniloisella tavalla hauskaa.
Bonellin lyhyiden kaarten julkaisu on tervetullut lisä valikoimaan tässä maassa ja toivon mukaan tämä on vasta lähtölaukaus.
Tex onkin kaivannut seuraa.
-
Ensiksikin: tämä EI ole "kerro väärä mielipiteesi" ketju.
Sitten:
Dampyrin ja Brendonin "takana ollut firma" hoiti asiat olosuhteisiin nähden mallikkaasti. Olisiko enemmän aikaa ja resursseja voitu laittaa tiedottamiseen; niin mainontaan kuin ilmestymisaikatauluista ilmoittamiseen?
no tietenkin.
Curtfilee, hei, tämä EI ole "kerro väärä mielipiteesi" ketju.
Yritys oli toki kiva ja kovin kannatettava, mutta kyllähän tosiasia on, että aikamoisen heikosti tuo toimi noiden aikataulujen suhteen. Väliin ilmestyivät milloin sattuu ja odottelun jälkeen. Ei tuollaisesta menosta se legendaarinen suuri ostava yleisö saa missään vaiheessa otetta - siihen tarvitaan säännöllisyyttä, jatkuvuutta ja pidempää panostusta. Uudet jutut eivät silleen miten sattuu heittämällä yleensä menesty.
Kiitos kuitenkin näistä AB:lle! Varsinkin Dampyr pelitti mainiosti ja herätti jälleen tajuamaan kuinka perkeleellisen hyvää käyttösarjakuvaa Italiassa tehdään - siinä jää helposti ylivoimaisesti suurin osa mangasta ja supersankarikamasta heti jalkoihin (niin taiteen kuin tarinankin puolesta). Mutta tuleehan saapasmaasta toki suuret määrät kamalaa kakkaakin.
Demiania odoton innolla. Saa nähdä kaatuuko loistavan, keskinkertaisen vai surkean käsitteiden vietäväksi.
Voihan keskiyön levottomat viestit...
-
Curtfilee, hei, tämä EI ole "kerro väärä mielipiteesi" ketju.
Yritys oli toki kiva ja kovin kannatettava, mutta kyllähän tosiasia on, että aikamoisen heikosti tuo toimi noiden aikataulujen suhteen. Väliin ilmestyivät milloin sattuu ja odottelun jälkeen. Ei tuollaisesta menosta se legendaarinen suuri ostava yleisö saa missään vaiheessa otetta - siihen tarvitaan säännöllisyyttä, jatkuvuutta ja pidempää panostusta. Uudet jutut eivät silleen miten sattuu heittämällä yleensä menesty.
....
Tämä juuri kaatoi Dampyrin: aikataulut heittivät kuukausilla.
se suuri ostava yleisö ei kuitenkaan roiku kvaakissa joka päivä, mutta marketeissa, r-kioskeilla ja huoltoasemilla se käy ja jos uutta numeroa ei ilmaannu eikä kukaan tiedä koska...
Mutta Demianilla ja tulevilla kumppaneilla on mahdollisuus ottaa hyöty pioneerityöstä uusien lukijoiden suhteen.
Itse en pistäisi hanttiin jos kioskilta saisi kyytiin valikoituja Nick raidereita, Jonathon Steeleä, magicoventoa ja Nathan Neveria suomeksi.
-
Demianilla on kaikki mahdollisuudet onnistua siinä missä Dylan Dogin ja Dampyrin julkaisu meni pieleen: Jykevä paketti kelpo sarjakuvaa kerralla yksittäisen numeron sijaan. Ns. Aku Ankan taskukirjaefekti.
Yhdelläkään kustantajalla ei tässä maassa ole varaa pyörittää tappiolla kuukausittain - tai edes joka toinen kk - ilmestyvää julkaisua useamman vuoden ajan, saati sijoittaa rahaa sen kunnolliseen markkinointiin. Teinipirutkin vain netissä hengaavat... kaukana on aika jolloin Suomessa ilmestyi jopa 30 sarjakuvajulkaisua joka kuukausi.
Kuten olen ennenkin sanonut, meillä syttyy sarjakuvia lukeva väki hitaasti, kovin kovin hiiiiitaasti - ellei sarja ole lapsuudesta tuttu tai ellei se kävele päivittäin aamukahvipöytään sanomalehden mukana.
-
Juuri tuota ilmestystahdin kovaa heittelyä tarkoitin, Damypr oli itselleni kyllä makosampi kun veltto Drendon, mutta se siitä, keskityn nyt Damianiin. Toivon mukaan iskee jengiin, vaikeea on ainakin sytyttää tätä digi-konsoli-nettiporukkaa.
-
Demianilla on kaikki mahdollisuudet onnistua siinä missä Dylan Dogin ja Dampyrin julkaisu meni pieleen: Jykevä paketti kelpo sarjakuvaa kerralla yksittäisen numeron sijaan. Ns. Aku Ankan taskukirjaefekti.
....
Kuten olen ennenkin sanonut, meillä syttyy sarjakuvia lukeva väki hitaasti, kovin kovin hiiiiitaasti - ellei sarja ole lapsuudesta tuttu tai ellei se kävele päivittäin aamukahvipöytään sanomalehden mukana.
Italiassahan julakaistaaan kokoomaspesiaaleja, kotimaassammehan moista on nähty vain Ken Parkerin uudelleenjulkaisun kohdalla.
Italiassa sarjakuva on koko kansan kulttuuria, Dylan ja Tex tiedetään ja tunnetaan ja niistä puhutaan jopa samaan hengenvetoon Fellinin töiden kanssa, ei Berlusconen kanssa.
VesaKn kaikkia argumentteja en allekirjoita, tunnustan että moinen ongelma maassamme on, niin Dylan kuin dampyrkin olivat vankoja näytteitä sanonnasta "helmiä sioille" mutta muutosta ei tapahdu ilman rohkeita edelläkävijöitä.
Eikä se nuoriso äkisti päätä että menempä kansanopistoon lukemaan ranskaa ja italiaa jos vaikka sitten olisi kivempaa kun ymmärtäisi niitä kunkin maan amazonista tilattuja sarjiksia...
Niin, se todella on Kysynnän ja Tarjonnan laki
Jalava kätteli perusteellisesti Dylan Dogin ja Julian levityksen, arktinen petrasi ja teki kovaa pohjatyötä.
Egmontilla on ollut pitkä ja ajoin hyvin kuoppainen preeriataival Tex Willerin kanssa, Ken Parkerin paluu on ollut paitsi kulttuuriteko myös rivien välistä on vaikuttanut että se on ollut taloudellisesti kannattava veto.
Demian on selkeästi suunnattu kovaksikeitetyn rikoksen ystäville, jotka ovat sarjakuvakentässäkin merkittävä tekijä kuten kirjallisuuden puolellakin. Jos kirjakauppojen ja kirjastojen valikoimasta poistettaisiin dekkarit...
No, äidinkielen opettajat purskahtaisivat itkuuntulosta esiteltäessä.
Toivottavasti tämä osoittautuu kannattavaksi ratkaisuksi ja vähän kerrassaan, useiden vuosien työ tuottaa tulosta.
-
Mato Valtosella on tämä pizzeriateoria (ks. Noh, sano naakka kun nokka katkes, Tammi 2001) että menee kymmenen vuotta ennen kuin uusi idea lyö itsensä Suomessa läpi. Ensin oli koko maassa pari - kolme pizzeriaa jotka sinnittelivät 10 vuoden ajan eksotiikallaan, tuli muutamia lisää, tekivät konkan... mutta sitten räjähti, joka ikiseen kylään ja rupiseen korsuun perustettiin pitseria.
Sama on laulu kustannuspolitiikassakin, joskaan ei se ihan (aina) kymmentä vuotta kestä. Viisikin riittää nykyisellään. Ei Tinttiäkään päivässä kuuhun nostettu. Saati Corto Maltesea.
-
Italiassahan julakaistaaan kokoomaspesiaaleja, kotimaassammehan moista on nähty vain Ken Parkerin uudelleenjulkaisun kohdalla.
Tarkoitatko sitä, mitä kutsuvat joskus nimellä grande ristampa? Korjatkaa jos olen väärässä, mutta Bonellilla noita taitaa enämpi tulla vain isoimpien nimien kohdalla (Tex ja Dylan), mutta esim. Brendonilla ja Dampyrillä noita mielestäni ei ole (spessuja näilläkin on).
Tämä menee nyt omalta osaltani pikkaisen off topiciksi, mutta menköön, koska Demian ei ole vielä ilmestynyt, joten hieman hankalaa puhua varsinaisesta aiheesta kun faktapohja on toistaiseksi perin hatara.
Aamukahvipöydästä tuli mieleeni, että tuleeko esim. Bonellin sarjoja minkään sanomalehden yhteydessä (esim. Italiassa)?
Joka tapauksessa tässä fumettiskenessä täytyy olla jotakin perin erikoista, koska aina kun joku uusi italosarjis on tulossa, niin täällä Kvaakissa alkaa varsinainen innostunut kuohunta .
-
Martin Mystèrestä näin sellaisia paksuja pokkareita viimeksi (ja sen ainoan kerran) Roomassa käydessäni.
Melkoinen hahmogalleria Bonellilla on, tässä listaa:
Tex
Zagor
Mark
Mister No
Martin Mystère
Dylan Dog
Nick Raider
Nathan Never
Legs
Jonathan Steele
Julia
Magico Vento
Napoleone
Brendon
Brad Barron
Demian
Gea
Dampyr
Gregory Hunter
Leo Pulp
Volto Nascosto
Jan Dix
Lilith
Caravan
Että riittää näistä sitten julkaistavaa...
-
Lurkerin listasta uupuu spin-offit ja minisarjat(Zona X, Alfa,Magic patrol, dragonero, Legione stellare..)
Fumetteja on toki enemmänkin kuin vain bonellin tarjonta, Diabolik tunnetuimpana, jolla on myös omia kokoomiaan jotka voittopuolisesti ovat Isojen nimien alaa.
Suomessahan italialaisilla on Texin, Ken Parkerin, Corton, kapteeni Mikin, lännentien, Diabolikin, Akimin, Zagorin, Cocco Billin ja muutaman muu lisäksi jotka ovat herätelleet yleisöä ymmärtämään hyvän päälle.
Huomenna taas töiden jälkeen(tai ruokatauolla) käymään kioskit ja kaupat läpi...
-
Legs
Heh! Tarkoitatko, että Legs Weaver olisi vähän niinkuin Tex Willer on vain Tex? :P
Toi sarjahan on näemmä loppunut ja "Legs" on palannut Nathan Neverin sarjaan sivuhahmoksi.
Ei sillä, että tällä kommentillani olisi mitään merkitystä/lisäarvoa juuri tässä ketjussa...
-
En tiedä saako tällaisella asialla retostella, mutta.. Sain tänään käsiini upouuden Demianin vissiin vähän ennakkoon(?). Ja ensin hyvät puolet: painojälki oli setelitasoa, kuvitustyyli miellytti kovasti silmää ja tarina vei kerta kaikkiaan mukanaan. Sitten ne huonot: -
Juupa joo. En malta odottaa, että seuraava osa ilmestyisi jo. Hassua, ei minulle siitä mieleen tullut laisinkaan noir-leffat. Enemmänkin mieleen tuli XIII, joka koukutti hieman samalla tavalla.
Nöyrä anteksipyyntö kaikille niille kärsimättömille ihmiselle, jotka eivät malttaisi odottaa, että saisivat käsiinsä tämän ykkösosan...
-
Hassua, ei minulle siitä mieleen tullut laisinkaan noir-leffat. Enemmänkin mieleen tuli XIII, joka koukutti hieman samalla tavalla.
Josko tuo nyt tänään 7. päivänä olisi lehtipisteissä.
Vertailu noir-leffoihin ei koske amerikkalaista 1930-1950 -lukua, jonka noir-ohjaajat tosin olivat huomattavan usein eurooppalaisia - saksalaisen ekspressionismin valon ja varjon kontrastioppeja nauttineita - Hitchcock mukaan lukien. Kyse on paljon selvemmin Beckerin, Melvillen, Giovannin ja kumppanien kaltaisista vanhan mantereen ohjaajista ja heidän gangsterikuvauksistaan sekä Marseillen ja muiden paheiden pesien koluamisista. Myös monet uudemmat (ranskalaiset) poliisileffat ovat selvästi samaa kantaa.
Tosin Ruju paljastaa päälähteikseen enemmänkin alkuperäiset eurooppalaiset noir-rikosromaanit, kuten oheisesta Q&A-kyselystä selviää:
http://www-en.sergiobonellieditore.it/demian/servizi/faq.html
Leffoista tuttuja nimikkeitä (Rififi) löytyy niistäkin ja viitteitä amerikkalaiseen pulpiin (Cornell Woolrichin kirjaan perustuva "Morsian pukeutui mustaan").
-
Tuo Askon kuvailu kuulostaa niin hyvältä että pitää jostain tuo bongata viimeistään perjantain junamatkalle.
Kunpa vielä Julia alkaisi ilmestyä säännöllisesti suomeksi, tykkäsin kovasti siitä ainoasta mikä täällä nähtiin... *vink vink*
-
Egmontin blogissa on tekstiä ja kuvanäytettä otsikolla enkeli vai paholainen (http://blogi.egmontkustannus.fi/2009/10/08/demian-%e2%80%93-enkeli-vai-paholainen/). Luulin tekstin perusteella ensin, että Asko AA oli käynyt loputtomia keskusteluja Pasquale Rujun kanssa, mutta se olikin Sergio Bonelli. ;-)
-
No tulipahan tämäkin avaus nyt luettua, eikä liiemmin kolahtanut. Tarinan sankari toi mieleen lähinnä Crown Ericin, romanttisen sankarin koston tiellä. Ensimmäinen tarina oli sellaista herttasarjaa verellä kyllästettynä, ettei pahemmasta väliä. Toinen tarina oli jo siedettävämpi, muttei kuitenkaan mitään huippua. Onneksi sankarimme ei sentään ole mikään hyvyyden perikuva, vaan niittaa roistoja ihan suurella sydämellä, ja jos nyt kaveri muutaman nilkin vähän epämoraalisesti päiviltä päästäisikin, katsoo Demian tämän sormiensa läpi. Egmontilla on varmasti tehty laskelmat julkaisun kannattavuuden suhteen sen mukaan, että lukijoista ainakin puolet olisi tyttöjä, joihin tällainen romanttinen sankari purisi ja toinen puoli samoja hännystelijäpoikia, jotka pukeutuvat Narutoasuihin Animeconeissa saadakseen edes jonkun tytön kiinnostumaan itsestään. Sääli sinällään, toivottavasti italosarjakuvaa kuitenkin saadaan suomeksi enemmänkin ja monipuolisemmin tulevaisuudessa ja kai tämänkin nyt loppuun lukee jos kehityskäyrä kuitenkin olisi ylöspäin.
-
Minun mielestäni ensimmäinen osa oli parempi. Siinä keskityttiin lähinnä Demianin henkilöhahmoon, johon liittynyttä katoamismysteeriä availtiin pienin paloin. Lopuksi tuntui, että ehkä mysteeriä avattiin jo liiaksi heti ensimmäisessä osassa. Toinen osa tavanomaisempaa actionia.
-
Egmontilla on varmasti tehty laskelmat julkaisun kannattavuuden suhteen sen mukaan, että lukijoista ainakin puolet olisi tyttöjä, joihin tällainen romanttinen sankari purisi ja toinen puoli samoja hännystelijäpoikia, jotka pukeutuvat Narutoasuihin Animeconeissa saadakseen edes jonkun tytön kiinnostumaan itsestään.
No ei varmasti tehty.
Saat pitää nämä sinänsä hupaisat mielikuvitelmat ihan itselläsi.
-
Kyse on paljon selvemmin Beckerin, Melvillen, Giovannin ja kumppanien kaltaisista vanhan mantereen ohjaajista ja heidän gangsterikuvauksistaan sekä Marseillen ja muiden paheiden pesien koluamisista. Myös monet uudemmat (ranskalaiset) poliisileffat ovat selvästi samaa kantaa.
Demian herätti kyllä meikäläisen mielnkiinnon. Noi elokuvagenret on oikeiden konossöörien mielestä policier ja italocrime, hyvin vähän tekemistä film noirin kanssa
-
Turkuun Demian löysi tiensä vasta torstaina ja silloinkin r-kioskin tietokanta löysi teoksen muttei hintaa.
Hinnan syöttäminen vaatii soiton ja vie muutaman minuutin kun sitä on yritetty jo kymmenen minuutin ajan keräämällä jonoa.
Mutta asiaan:
Demianin kuvaaminen romanttiseksi sankariksi on sallittua mutta Demian sijoittuu italiassa yleiseen "kohtalokas sankari" linjaan.
Kyseessä on ennen muuta trilleridekkari, jossa on noirin sävyjä. maailma ei ole mustavalkoinen eikä antisankari ole selkeän valkohattuinen hahmo.
Eric Draveniin en itse rinnastaisi vaan pikemminkin 100 bulletsin ja Criminalin hahmoihin tai Sin cityn kasvatteihin joilla kuitenkin on laajempi valikoima vivahteita persoonassaan.
italialaisena seksi ja ihmissuhteet ovat olennainen osuus Demiania, mutta enemmän kuten Diabolikissa ja Dylan Dogissa toisin kuin Karzanin pölhöilyissä.
Demian on uskollinen ja lojaali olematta selibaattilupauksen antanut munkki.
Demianissa on asekäsien lisäksi toki ripaus runopoikaa ja tämä erottaa hänet selkeimmistä kirjallisista vastineistaan: Tuomarin esikuvasta Mack Bolanista, kotimaisesta Harri Nykäsen Raidista ja Andrew Vachssin Burkeen/Wesleyhyn joka hänkin omasi 18 teoksen kaaren.
Demianin maailma ei ole aivan yhtä kova ja kylmä kuin Vachssilla, mutta niin väkivallassa kuin suorasukaisuudessaan on tämä melko kovaksikeitettyä materiaalia.
Mutta runopoikaa on vähemmän kuin katkenneita luita ja tulitaisteluita.
Nekään eivät ole itsetarkoitus, väkivallalla on seuraumuksia.
Veljeskunta, fraternite tuo häivähdyksen 100 bulletsin minutemenejä ja Kivistä miestä tähän sarjaan.
Henkilökaarti on mietitty ja tuo monisärmäisyyttä. Muista Bonellin sarjakuvista tutusti myös sivuhahmoja taustoitetaan.
Vakikasvoisat oma henkilökohtainen suosikkini on Gaston Velasco, joka tuo sarjaan tuulahduksen maanläheisyyttä ja perheineen on olennainen osa Demiania kuten eräs Huuhkain ranger Willerille, Groucho Dylanille ja Kurjak Harlanille.
Ulkokirjallisena viitteenä Lehanen kirjojen Bubba Rogawskin espajalainen serkkumies.
Tyttärestä lisäpisteitä vaikka kliseinen ratkaisu genren ystäville onkin.
Moraali on harmaata
tunnelma on selkeän eurooppalainen ja välimerellinen.
Graafinen jälki on hallittu ja klassinen, ensimmäisen jakson valinta käyttää menneisyydessä, muisteloissa ja huhuissa laveerausjälkeä on onnistunut. Viiva on skarppia ja realistisuudessaan klassista seikkailusarjakuvaa.
Ajoittain tulee mieleen miksi tällaista jälkeä näkee niin harvoin Modesty blaisen jälkeisinä aikoina.
Toisen jakson lievästi kolhompi, käyttäen suuria luonnosmaisia aloja mustaa, mutta yhä pätevää sarjakuvakerrontaa.
Toinen osa myös aloittaa pidemmän kaaren alun oivallisen alkuasetelman ollessa selvitetty. Eli pilotin luotua pohjan sarja pääsee käyntiin.
kansi on rohkea. aikana jolloin kuuluu vannoa photarin nimeen on selkeä markerväritys nk. kova juttu.
Minua taitollisesti lahjakkaammat kyllä kritisoivat logon läpikuultavuutta ja asettelua mutta vain kannen. sisäsivuista ei asemointi tai pikseliongelmia tahi muitakaan painoklaffeja löydä.
tarinan kuljetus on varmaotteista ja kuvan kerrontaan luotetaan riittävästi ja italosarjakuvalle tyypillisesti vaikutteita haetaan elokuvista.
Ruutujako ja kuvakulmat ovat valmista kauraa niin Alfred Hitchcockin, Melvillen, Brian DePalman kuin Johnnie Ton ja John Woonkin ohjaustöiksi.
Toimintaa rytmitetään suvannoilla jotka kuintenkin huokaavat niin paikkaa kuin tunnelmaakin, junnausta ja turhaa jankkausta saa hakea.
Summa summarum: pätevää rikossarjakuvaa johon kannattaa tutustua jos diggailee vaikkapa George Pelecanosta, Cornell Woolrichia, Chester Himesia ja Elmore Leonardia mutta arvostaa eurooppalaista kerrontaa ja miljöötä.
Elokuvallisesti lähinnä jarmuschin Ghost dog- samuraiden tapaan leffaa, mutta tämän gangsterit ovat kovempia ja lainassa Takenista.
Jos pitää dekkareista mitä todennäköisimmin pitää tästä.
itse odotan jatkoa jotta on mitä laittaa hyllyyn Dylanien, Dampyrien,Brendonien ja tätä eniten muistuttavan Julian viereen.
Aitoa käyttösarjakuvaa. sellaista joka myös kestää käyttöä.
-
Turkuun Demian löysi tiensä vasta torstaina ja silloinkin r-kioskin tietokanta löysi teoksen muttei hintaa.
Hinnan syöttäminen vaatii soiton ja vie muutaman minuutin kun sitä on yritetty jo kymmenen minuutin ajan keräämällä jonoa.
Itselleni kävi tämän kanssa Ärrällä vähän samalla tavalla, sillä erotuksella, että myyjä tajusi itse hakata nuo viivakoodin numerot manuaalisesti sisään, näin ainakin olin havaitsevinani.
kansi on rohkea. aikana jolloin kuuluu vannoa photarin nimeen on selkeä markerväritys nk. kova juttu.
Minua taitollisesti lahjakkaammat kyllä kritisoivat logon läpikuultavuutta ja asettelua mutta vain kannen. sisäsivuista ei asemointi tai pikseliongelmia tahi muitakaan painoklaffeja löydä.
Vaikka muuten kokonaisuudesta pidinkin, niin kannesta en kyllä pitänyt hirveästi. Ehkä se oli tuo musta reunus yhdistettynä kirkkaisiin väreihin.
Olihan tämä hieno pokkari, varsinkin ensimmäinen tarina oli kuvitukseltaan ja juoneltaan todella hyvä. Enpä muista aiemmin törmänneeni yhtä pitkiin takaumajaksoihin!
Toinenkin tarina oli hyvä, piirrosjälki ei ihan yltänyt ensimmäisen tasolle, ehkä liika paksua viivaa ajoittain minun makuuni. Joka tapauksessa tässähän on juoni todella ajankohtainen!
[spoiler]Jotain tällaista on siellä Arctic Seallakin varmasti tapahtunut! :)[/spoiler]
Kuitenkin ehdottomasti ostoslistalla vastakin.
-
Kyseessä on ennen muuta trilleridekkari, jossa on noirin sävyjä. maailma ei ole mustavalkoinen eikä antisankari ole selkeän valkohattuinen hahmo.
Demianissa on asekäsien lisäksi toki ripaus runopoikaa ja tämä erottaa hänet selkeimmistä kirjallisista vastineistaan: Tuomarin esikuvasta Mack Bolanista, kotimaisesta Harri Nykäsen Raidista ja Andrew Vachssin Burkeen/Wesleyhyn joka hänkin omasi 18 teoksen kaaren.
Demianin maailma ei ole aivan yhtä kova ja kylmä kuin Vachssilla, mutta niin väkivallassa kuin suorasukaisuudessaan on tämä melko kovaksikeitettyä materiaalia.
Mutta runopoikaa on vähemmän kuin katkenneita luita ja tulitaisteluita.
Aitoa käyttösarjakuvaa. sellaista joka myös kestää käyttöä.
Sanoisitko jopa: "Demiania määrittää aivan erityinen aikamuoto. Se ei ole dekkareille ominainen imperfekti, jossa menneisyys ja syyllisyys restauroivat lajityypillisiä ihmiskuvia, vaan pikemminkin Robbe-Grilletin indikatiivin preesens: jokin ehdollistamaton tai tavoitteellinen läsnäolo, jota heidän kielellinen taktikointinsa maalailee."
En ole vielä Demianiin kunnolla tutustunut, mitä nyt opuxen oikovedosta taannoin pääsin hipelöimään. Menemättä liian demagogiseksi totean vain uskovani että tämän sarjan parissa viihtyy.
-
Sanoisitko jopa: "Demiania määrittää aivan erityinen aikamuoto. Se ei ole dekkareille ominainen imperfekti, jossa menneisyys ja syyllisyys restauroivat lajityypillisiä ihmiskuvia, vaan pikemminkin Robbe-Grilletin indikatiivin preesens: jokin ehdollistamaton tai tavoitteellinen läsnäolo, jota heidän kielellinen taktikointinsa maalailee."
En ole vielä Demianiin kunnolla tutustunut, mitä nyt opuxen oikovedosta taannoin pääsin hipelöimään. Menemättä liian demagogiseksi totean vain uskovani että tämän sarjan parissa viihtyy.
Saatanpa sanoakin.
Tai lyhyemmin: Demian on Doorsin Jim Morrison siten kuin Howardin ja Miliuksen Conan on Jeesus.
Ja veikkaan että viihdyt
-
Mikäs kustannuväli Demianilla on? Joka toinen kk vai joka?
-
Selasin Demiania kaupassa, enkä löytänyt siitä tarpeeksi tseäni kiinnostavia piirteitä, joten hyllyyn jäi. Gangsterijutut tuntuvat niin tavanomaisilta, sori vaan.
-
Tykkäsin kovasti Demianista ja kirjoittajan tyylistä. Itse lähden sarjakuvankin arvottamisessa yleensä tarinasta ja tässä arvostin kuinka selkeänä kirjoittaja Ruju oli onnistunut pitämään kokonaisuuden. Ei ole kovin helppoa pitää kasassa tällaista monta ulottuvuutta sisältävää juonta. Saati tehdä sitä hyvin.
Mukavaa oli huomata kuinka tehtiin kunniaa perinteelle mutta samalla noir-genreä lähestyttiin hieman uudesta kulmasta, kuitenkin. Ekstraa oli tuo eteläranskalainen miljöö josta itse pidän tavattomasti.
Loistava juttu oli laittaa pokkariin 2 tarinaa. Päästiin heti toisessa tarinassa laventamaan juonta ykkösosan pakollista henkilöiden esittelyä pidemmällekin.
Nyt vaan toivomaan että sarja löytäisi lukijansa.
-
Todellinen neronleimaus panna kaksi pokkaria yhteen. Tuntuu kuin tarttuisi paksuun romaaniin, mistä tavallaan on tietty kysekin.
Noir-tarinaksi Demianissa on kyllä aika paljon auringonpaistetta! Tunnelataus on usein pakahduttavan pateettinen ja korostetun voimakkaat kohtaukset vievät tarinaa (tyylitietoisesti) melodraaman puolelle.
Mitään "tavanomaista" ei tässä Demianissa mielestäni ole, sillä ei tällaista toista ole ainakaan Suomessa tyrkyllä.
-
Noir-tarinaksi Demianissa on kyllä aika paljon auringonpaistetta!
Totta! Toisaalta antaisi aika koomisen vaikutelman, jos välimeren rannikolla sataisi koko ajan...
-
Mikäs kustannusväli Demianilla on? Joka toinen kk vai joka?
Seuraava Demian Musta pilvi / Kuolema Barcelonassa tulee joulukuun alussa, joten kahden kuukauden väli näissä on. Jatkosta ei ole vielä päätetty, mutta kyllä ns. kokeiluunkin tarvitaan vähintään vuoden aika - eli ainakin neljää vastaavaa opusta toivon omasta puolestani linjattavaksi ensi vuodelle.
-
Seuraava Demian Musta pilvi / Kuolema Barcelonassa tulee joulukuun alussa, joten kahden kuukauden väli näissä on. Jatkosta ei ole vielä päätetty, mutta kyllä ns. kokeiluunkin tarvitaan vähintään vuoden aika - eli ainakin neljää vastaavaa opusta toivon omasta puolestani linjattavaksi ensi vuodelle.
Jos niin hyvin käy, että saamme ensi vuonna nuo neljä osaa, niin eikös siinä vaiheessa kannata julkaista loputkin kolme? Eikös sarjaa ollut 18 osaa, jotka Suomessa julkaistaan kahden paketteina. Tällöinhän sarjan kokonaispituudeksi tulee vain 9 nidettä. Tänä vuonna kaksi, ensi vuonna neljä ja jäljelle jää kolme.
Pitää varmaan käydä ostamassa oma kappale talteen, jotta omalta osaltani varmistan sarjan jatkumisen.
-
Jos niin hyvin käy, että saamme ensi vuonna nuo neljä osaa, niin eikös siinä vaiheessa kannata julkaista loputkin kolme?
Ilman muuta kannattaisi. Sopimukset tehdään vuosittain, joten juuri nyt aletaan varmistella vasta joko/tai-päätöstä jatkamisesta ylipäätään.
-
Ilman muuta kannattaisi. Sopimukset tehdään vuosittain, joten juuri nyt aletaan varmistella vasta joko/tai-päätöstä jatkamisesta ylipäätään.
Toivottavasti myyntiluvut ovat sen suuruiset, että sarjaa jatketaan. Tässä on oma lehmä ojassa, sillä en viitsisi aloittaa sarjan lukemista, jos se jää heti kesken.
-
Parista läheisimmästä Ärrästä on toistaiseksi löytynyt vain enempi tai vähempi kolhiintuneita kappaleita Demianista. Pitääpä toivoa että tulee vastaan jossain vielä ehjiäkin, mutta enpä jaksa lähteä metsästämään kun ei liiemmin aikaa ole nyt käytössä.
Asko, onko teillä noita myynnissä kirjamessuilla?
-
Joo, huonosti kohtelevat näitä sarjispokkareita joissain paikoissa (lue: R-kioskeilla). Löysin minäkin sitten lopulta kohtuukuntoisen Demianin mutta piti niitä katsoa useammasta mestasta.
Eka juttu luettu, ihan ok, ei kyllä mitään mullistavaa ja olin hiukan jopa pettynyt kuvitukseen (muistutti ihan taannoista vuosien takaista Sal Busceman Spidermania) mutta kyllä tämä ihan kriminaalisarjiksena menettelee (Suomen markkinoiden surkean krimi-sarjiksen tilanteen huomioonottaen).
Silti...pikku pettymys.
-
Asko, onko teillä noita myynnissä kirjamessuilla?
Kyllä niitä sinne lähtee tavanomaisen varovainen setti.
Varmistan vielä.
-
Kiitos!
Jos en ennen löydä muualta niin käyn blokkaamassa heti torstaina.
-
Parista läheisimmästä Ärrästä on toistaiseksi löytynyt vain enempi tai vähempi kolhiintuneita kappaleita Demianista. Pitääpä toivoa että tulee vastaan jossain vielä ehjiäkin, mutta enpä jaksa lähteä metsästämään kun ei liiemmin aikaa ole nyt käytössä.
Asko, onko teillä noita myynnissä kirjamessuilla?
Moka ei ole edes R-kioskin, vaan pakkauspuolen, jossa nuo kioskiin kuljetetaan. Omaankin kioskiin tulleet kappaleet olivat jo pakasta vedettäessä kehnossa kunnossa. Pakkausnarut olivat painuneet kansiin, jolloin kahdesta saapuneesta kappaleesta kumpikaan ei ollut edes uutena mint-kuntoinen.
-
Demian luettu. Tunnelmat ovat ensimmäisten kahden tarinan jälkeen hieman ristiriitaiset. Rujun juonenkuljetus oli sujuvaa ja takaumat toimivat hyvin. Henkilötkin olivat pääasiassa kiinnostavasti kuvattuja, ja hyvän ja pahan raja oli alati häilyvä. Tapahtumamiljöö oli myös erilaisuudessaan raikas valinta.
Toisaalta tuli sellainen tunne, että tämänkaltaisia kovaksikeitettyjä dekkareita ollaan nähty jo paljon tv:ssä, elokuvissa, romaaneissakin. Rujun teemoissa ei tuntunut olevan juurikaan uutta. Ja vielä päähenkilönä menneisyydessään salaperäisiä kovia kokenut pyssysankari, jonka syliin kaikki kauniit naiset lakoavat. Ensimmäinen tarina oli mielestäni näistä kahdesta se parempi, koska siinä ennen kaikkea pureuduttiin hahmoihin ja heidän taustoihinsa. Aavelaiva oli sellainen tavallisempi rikosjuttu. Jälkimmäisen piirtäjän tyyli ei iskenyt.
Ostan kuitenkin jatkossakin, katsotaan miten sarja tästä lähtee kehittymään.
Kunpa vielä Julia alkaisi ilmestyä säännöllisesti suomeksi, tykkäsin kovasti siitä ainoasta mikä täällä nähtiin...
Puit sanoiksi myös minun ajatukseni. Juliassa on potentiaalia, vaikkakin vain tuon yhden numeron perusteella arvioituna. Kiinnostavia henkilöhahmoja, ja Berardi tuntuu panostavan enemmän psykologiseen puoleen kuin äksöniin (Juliahan ei osaa edes käyttää asetta).
-
Jahas, minulla päinvastoin kuin Cheyennellä: tykkäsin jälkimmäisestä stoorista sekä kuvituksen (selkeämpi, vähemmän kikkailua) että tarinan (ajankohtainenkin: juuri oli juttua joku aika sitten lehdissä että mafian - siis aidon ja alkuperäisen italialaisen eikä minkään marseillelaisen ::) - epäillään upottaneen myrkkylaivoja mereen jo parikymmentä vuotta) osalta. Eli luettu loppuun siis.
Jatkan ostamista jos ilmestyy vielä. Nuff said.
-
Aloitustarina oli hiotumpi ja rakennettu huolellisemmin; toinen juttu, se Aavelaiva, oli sitten suoraviivaisempaa toimintaa. Täydensivät hyvin toisiaan ja toivat mukavaa vaihtelua, myös piirrostyyliltään, kuten arvostelussakin (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1304) todetaan.
Enpäs tiennytkään, että dekkareissa on yleisimminkin olemassa ns. Med Noir -lajityyppi.
-
Ihan viihdyttävää luettavaa. Jos pistäisi järjestykseen Suomessa nähtyjä italosarjoja niin Dampyr, Dylan Dog ja Julia menevät kyllä edelle. Brendonin tämä peittoaa mutta mikäpä ei.
Kuvitus oli salbuscemaa ja juoni perinteistä, mutta toisinaan on mukavaa lukea peruskäyttösarjakuvaakin. Ostan jatkossakin.
-
Brendonin tämä peittoaa mutta mikäpä ei.
Nyt menee kyllä off topic, mutta saisiko hieman perusteluja tuolle 'mutta mikäpä eille'?
Brendonhan oli helkkarin toimiva dystopia. Toki kuten olen muistaakseni aiemminkin kommentoinut, päähahmo ei ole ehkä tarpeeksi miehekäs suomalaiseen sankarimalliin.
Edit:
Brendonissa ja Demianissahan on mielestäni yhdistävänä tekijänä tämä Curtvilen mainitsema 'kohtalokas sankari' asetelma.
-
Nyt menee kyllä off topic, mutta saisiko hieman perusteluja tuolle 'mutta mikäpä eille'?
Brendon oli aika pöhkö. Omassa ketjussaan lienee ollut enemmän juttua aikanaan.
-
Nyt menee kyllä off topic, mutta saisiko hieman perusteluja tuolle 'mutta mikäpä eille'?
Brendonhan oli helkkarin toimiva dystopia. Toki kuten olen muistaakseni aiemminkin kommentoinut, päähahmo ei ole ehkä tarpeeksi miehekäs suomalaiseen sankarimalliin.
Edit:
Brendonissa ja Demianissahan on mielestäni yhdistävänä tekijänä tämä Curtvilen mainitsema 'kohtalokas sankari' asetelma.
Jep jep. Brendonhan oli oikeinkin hienoa sarjakuvaa ja iski jo ensimmäisen luetun numeron perusteella lekan lailla. Androgyynin oloinen pikku piipittäjä Brendonkin on ulkonäöltään samoin kuin Demien, mutta tarina oli aivan toista maata. Ja onhan Demienissäkin hyvät puolensa, mikäli tuota Kapteeni Haddock- tai Barney Jordan-tyyppistä sidekickiä aletaan painottamaan enemmän vielä jatkossa.
Tuli tuosta Brendonista sen verran innostuttua, että hommasin itselleni samaan syssyyn loput suomennetut Brendonit, Dampyrit, Dylan Dogit ja Juliankin, mutta odottavat vielä toistaiseksi yöpöydän laatikossa lopullista tuomiotaan. Playltä tuli tilattua nuo pari puuttuvaa englanninkielistä Dampyriakin. Eipä paljon vaivattomampaa enää voi olla, kun posteineen nuokin luukusta putoavat hintaan 6,50 euroa kappaleelta.
-
Uusi Demian 'Musta pilvi' bongattu Prismassa ja ostettukin vaimon vastustuksesta huolimatta. Tarina on jatkoa 'Aavelaivalle'.
Kakkostarinana 'Kuolema Barcelonassa' (tekisiköhän siinä cameo-esiintymisen itse Eric Castel?...tuskinpa sentään).
Kansi parempi kuin ykkösosa, ja tässä kirjan yleisvärinä on mustan sijaan preussinsininen.
Kaikki fumetin ystävät kiparille!
-
Tämä uusin tuplahan oli täyttä rautaa, poissa on typerä sentimentaalisuus, joka ensimmäisessä tarinassa ahdisti. Molemmat tarinat olivat italokrimiä parhaimmillaan, ja tästedes ostan takuulla joka numeron ilmestymispäivänään.
-
...tarinat olivat italokrimiä parhaimmillaan...
Med noiria, hyvä ystävä, med noiria.
Katselin sen Roninin taannoin digiboxin tallennuksesta, ja todellakin, sen vaikutus tähän sarjakuvaan on suuren suuri.
-
Molemmat tarinat oli hyviä ja piirrosjälki miellytti myös.
Yksityiskohta, joka jäi ykköstarinasta mieleen oli se sairaalan
tippapullo, joka oli alkuun lötkömuovia, mutta sitten joku
vaihtoi sen lasipulloon. Olen miettinyt, että oliko se tekijöiltä
virhe vai ei... ;)
[spoiler]Ykköspahiksen siirtyminen muihin tehtäviin jo sarjan kolmannessa tarinassa oli yllätys.[/spoiler]
Kakkostarinan kuvittaja oli mielestäni onnistunut erityisesti tiettyjen pahisten ulkonäön kuvauksessa. Mutta yksi pyyntö pliis: ei gangsta-tyylillä ampumista!
-
Luettu ja nautittu.
Juuri tämäntyylistä sarjakuvaa on kaivattu. Hyvin laadittua rikossarjakuvaa kautta linjan.
Pari kiroitusvihrettä löytyi, mutta johtunee niin vieraskielisistä osuuksista ja runoista jotka hankaloittavat oikoluentaa.
Toivoa sopii että Egmontille tämä riski kannattaa ja saamme muitakin rikosfumetteja: Nick Raideria, Juliaa, Napoleonea.
Lisäys: Jan Dix on tuore ja kovasti erilainen rikossarjakuva bonellin tallista, hollantilainen taiderikoksiin erikoistunut "konsultti". Italo-Lovejoy.
Ja nolosti jätin ajattelematta nk. Apollo-efektiä - Alix palasi voitokkaasti, mikään ei estäisi Diabolikin paluuta.
Ainahan voi toivoa että uskallettaisiin ottaa riski Caravanin, Brad Barronin tai Greystormin kanssakin.
-
Kaksi ensimmäistä osaa luettu putkeen. Ensimmäinen osa jätti tunteen no joo, kyllähän tämän luki. Toinen osa toi tunteen, tulisi kolmas pääsisi lukemaan lisää.
Iso pelko on silti, että tämäkin jää kesken. Ei välttämättä tavoita lukijakuntaansa ajoissa. Lisäksi osa panttaa ostopäätöstänsä siinä pelossa, että sarja jää kesken (aiheesta).
Tuo ostopäätöksen panttaaminen ja siihen porukkaan hyppääminen on melko kestämätön oravanpyörä nimenomaan uusien sarjojen kohdalla. Kvaakissakin on tullut monessa keskustelussa ilmi, että ei kustantajien talous kestä tuottaa kannattamattomia sarjoja, eikä voida painaa seuraavaa numeroa vain uskossa, että kyllä se jo nyt myy. Jos jokainen alkaa toimimaan näin niin eihän täällä kohta aloiteta mitään uutta sarjaa, koska kaikki ensimmäiset numerot floppaa.
Jos jonkun sarjakuvan kokee itselleen mielenkiintoiseksi ja oma talous sen kestää, niin suositeltavaahan on tuo heti uutena ostaa ja mahdollisesti näin vaikuttaa jatko julkaisuihin. Eipä silti onhan tuo ostopäätöksen panttaaminen ymmärrettävää, onhan noita pettymyksiä sarjojen kesken lopettamisien suhteen keräilijöille/lukijoille tullut.
-
Yksityiskohta, joka jäi ykköstarinasta mieleen oli se sairaalan
tippapullo, joka oli alkuun lötkömuovia, mutta sitten joku
vaihtoi sen lasipulloon. Olen miettinyt, että oliko se tekijöiltä
virhe vai ei... ;)
Velascon Corvette vaihtui yhdessä ruudussa uudemmaksi C3 - malliksi, muissa ruuduissa se oli vanhempaa C2 korimallia.
Pistoolien iskurit pysyivät sitkeästi etuasennossa, vaikka niillä ammuttiin kuinka. Puoliautomaattipistoolin toimintaperiaatehan on, että luisti menee kaasunpaineesta taakse, poistaa käytetyn hylsyn, iskee iskuvasaran taka-asentoon ja taas eteenpäin palatessaan ottaa makasiinista uuden patruunan piippuun.
Kakkostarinassa taas näkyivät ampuvan AK47:lla varmistin päällä...
-
Egmontilta muuten nerokas idea olla numeroimatta pokkaria ulkoisesti (numerot vain esilehdellä alkuperäisnimien ohessa). Näin ei peloiteta heti kättelyssä pois sitä satunnaista lukijaa. Toki nämä Bonellit noin yleisesti toimii hyvin ihan itsenäisinäkin tarinoina, vaikka selkeä jatkumo olisikin.
...mikäli tuota Kapteeni Haddock- tai Barney Jordan-tyyppistä sidekickiä aletaan painottamaan enemmän vielä jatkossa.
Velasco ei mielestäni ole mikään perinteinen 'comic sidekick', vaan kovinkin kostonhimoinen ja Demiania raaempi hahmo...
-
Onkos tästä sarjasta kuulunut mitään? Vai jäikö kahteen osaan...
-
Onkos tästä sarjasta kuulunut mitään? Vai jäikö kahteen osaan...
Numero kakkonen on vielä kauppojen hyllyllä ja palautusviikko on 5/2010, joten kaitpa tuo uusin numero parin viikon sisään ilmestyy.
-
Tatä Rautakirjan sivustoa on puffattu jo miljoona kertaa.
http://rautakirja.saunalahti.fi/cgi-bin/lehti.pl?aih=42&id='222539'
"numero 02 ilmestynyt 4.12. poistuu 7.2."
Jossette muista osoitetta, niin sitten googlehaku: rautakirja demian.
-
Onkos tästä sarjasta kuulunut mitään? Vai jäikö kahteen osaan...
Ensimmäisen Demian-kirjan myynti jäi noin 500 kappaleeseen.
Toinen ei ole antanut parempia elonmerkkejä itsestään, joten luulenpa, että tämä oli nyt sitten tässä.
-
Jaaha. Harmittaa. Yritän lohduttautua sillä, että tuli saatua ainakin kotimaisittain täysi Demian-sarja.
-
Voi pahus. Yritys oli kuitenkin hyvä, kiitos siitä.
-
Harmillinen uutinen. Olisihan tuota lukenut mielellään enemmänkin.
Uskomatonta, että myyntiluvut jäivät noin mataliksi. Selvästikään hehkutus Kvaakissa ei korreloi millään tavoin myynnin kanssa (vrt. vaikka Tuulen laakson Nausicaä).
Tietysti aina voi lohduttautua sillä, että ostamamme opukset tulevat olemaan todella harvinaisia 30 vuoden päästä ja niiden arvo lähenee varmaan jo kymmentä euroa.
-
Uskomatonta, että myyntiluvut jäivät noin mataliksi. Selvästikään hehkutus Kvaakissa ei korreloi millään tavoin myynnin kanssa (vrt. vaikka Tuulen laakson Nausicaä).
Näkemissäni myyntipaikoissa Demian oli lähes aina sijoitettu mangan joukkoon. Ei ehkä ihan oikea osasto...
-
Harmillista!
Parkerin lisäksi ainoa sarjakuva jonka ilmestymistä oikeasti odotti. Osaako joku sanoa onko jatkoa saatavilla englanninkielisenä jonkun muun maan tarjonnasta? Vai oliko tuohon Askon vastauksen jätetty pieni varaus jatkon suhteen?
- Oykka
-
Jos myynti on 500 kpl, niin turha sitä kaiketi on jatkoa toivoa.
Kiitokset hyvästä sarjakuvasta, josta saimme neljän tarinan verran nauttia.
Yrittänyttä ei laiteta. Toivottavasti saamme tulevaisuudessakin kuitenkin nauttia italosarjakuvista.
-
Osaako joku sanoa onko jatkoa saatavilla englanninkielisenä jonkun muun maan tarjonnasta?
Italiasta vaan tilaamaan ja hyvän sanakirjan osto seuraavaksi :-D
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/listarr_1?start=1&collana=74&code=arr_sp&chiave= (http://www.sergiobonellieditore.it/auto/listarr_1?start=1&collana=74&code=arr_sp&chiave=)
-
Osaako joku sanoa onko jatkoa saatavilla englanninkielisenä jonkun muun maan tarjonnasta? Vai oliko tuohon Askon vastauksen jätetty pieni varaus jatkon suhteen?
En tiedä englanninkielisestä versiosta, mutta se kuinka innokkaasti meille sitä tarjottiin (painovalmiina kokonaispakettina), paljastaa, että sitä on aktiivisesti tyrkytetty myös isoimmille kielialueille.
Jos vastauksessani on jatkon suhteen varausta, se johtuu siitä, että sekä minä toimittajana että kääntäjä, latoja ja graafikkokin olimme kaikki poikkeuksellisen inspiroituneita Demianin stoorien tasosta ja jämäkästä lukunautinnosta.
Täysin vastakkainen on tietysti talousosaston ja asiasta päättävien tahojen kanta Demianiin. Koskaan ei sanota ei koskaan, mutta aika lähelle jääkauden täytyy kurottua helvetin porttien tuntumaan, ennen kuin Demian kääntää heidän päänsä sarjan jatkamiselle suopeaksi.
-
Näkemissäni myyntipaikoissa Demian oli lähes aina sijoitettu mangan joukkoon. Ei ehkä ihan oikea osasto...
Joo ei. Mutta myyntiä parantava osasto kuitenkin.
-
Joo ei. Mutta myyntiä parantava osasto kuitenkin.
Niinpä, tai sitten tästä voidaan väitellä ensi jouluun saakka. Ehkäpä joku mangan ostaja on sen huomannut (ei kuitenkaan tarpeeksi moni), mutta taas on paljon iäkkäämpiä (onko väärin sanoa näin?) sarjakuvan lukijoita, jotka eivät pahemmin viitsi tähyillä mokomaa osiota... Olisin nähnyt Demianin mieluummin Korkkarin, Texin ja Parkerin vieressä.
Taitaa asenteestani jo käydä ilmi, että hyllystäni ei mangaa löydy. Eikä tule löytymään >:D
-
Olipa kurja uutinen.
500 kpl on vain 100 kpl enemmän kuin kotimaista runoutta sisältävä teos myy1,
joten todella kehnoa on myynti ollut. Eipä siinä hirveästi ole nokan koputtamista, mutta aika matalalla profiilillahan tämä tuotiin kauppoihin (liekö Egmontin omissa lehdissäkään mainostettu?). Tuo manga-hyllyyn sijoittuminen voi toki vaikuttaa osaltansa, mutta mielestäni pokkarin kansikaan ei ollut mitenkään super-myyvä (jos vertaa vaikka Ken Parkeriin). Sisältö oli kuitenkin 100 % rautaa. Uskaltaakohan kukaan enää tämän jälkeen tehdä avauksia italosarjiksen suhteen? Pitäisi varmaan perustaa Kvaak-säätiö, jolta kustantajat voisivat anoa tukea korkeatasoisen pokkarifumetin julkaisemiseksi...
1 Hesarin tämänpäivisen jutun mukaan n. 400 kpl...
-
Uskaltaakohan kukaan enää tämän jälkeen tehdä avauksia italosarjiksen suhteen?
Kuluvan vuosituhannen puolella yritettyjä on ainakin:
-Demian (2 nroa)
-Brendon (3)
-Dampyr (6)
-Dylan Dog (2)
-Julia (1)
Muistaako kukaan muita?
-
Muistaako kukaan muita [italosarjiksia]?
W.I.T.C.H.
;.)
-
Alkuvuosi on kyllä ollut musta käännössarjakuvalle, ekana Carl Barks-lisäkirjoja ei julkaista, nyt tämä Demianin floppaus, sääli, mutta jos ei myy niin ei myy, elämme kovia aikoija.
En halua maalata piruja seinille, mutta veikkaan että huonoja uutiisia saadaan vuoden aikana lisää.
-
Tässä taas nähtiin kuinka kaavoihinsa kangistuneita ihmiset ovat. Ei lähdetä tutustumaan uuteen tuotteeseen, vaan ostetaan mieluummin näitä tutuiksi ja turvallisiksi koettuja sarjakuvia jo vuosien ajalta. Moni asia varmasti vaikutti tähän lopettamispäätökseen, tuplapokkarin kallis hinta, sarjakuvan typerät kannet, lehtipisteiden aivottomat sijoittamispaikat ja viimeisenä ja tärkeimpänä voittoa tavoittelevien ylikansallisten yhtiöiden kärsimättömyys uuden tuotteen läpilyömiseen vievän ajan lyhenemisestä vuosi vuodelta. Ehkäpä näiden italosarjakuvien pitäisi päästä suomalaisten mieliin ensin vaikkapa kakkossarjana jossakin jo hyväksi havaitussa tuotteessa, jolla on jo vakiintunut ja vakaa lukijakunta. Tuskinpa moni Texin tai Mustannaamionkaan lukija pahemmin nikottelisi, jos lehden sivumäärä vähän nousisi ja hinta muutamalla eurolla kallistuisi. Texissä tätä tuskin varsinaisessa lehdessä ikinä toteutettaisiin, mutta jonkin erikoisnumeron kohdalla ei luulisi mahdotonta olevan. Tai jos esim. Lännentie vielä kokisi uuden tulemisen Suomessa, voisi jo heti alkuun iskeä samoihin kansiin jonkun kakkossarjan. Kun ihmiset oppisivat tuntemaan tuotteen tutustuttuaan siihen tavallaan puoliväkisin, niin eiköhän oma julkaisukin jo alkaisi kantamaan siipiä alleen. Itse luen ainakin lehteni yleensä kannesta kanteen, vaikken esim. suurimmasta osasta Aku Ankkojen, Mustannaamion tai jonkun jo lopetetun sarjakuvan sarjoista niin pitäisikään. Tällä tavoin on tullut vastaan monta iloista tuttavuutta.
-
Kaikki eivät pidä kaikesta ja mielipide-eroja sarjoista tulee aina löytymään. Onhan tälläkin foorumilla ihmisiä, jotka eivät voi sietää Tex Willeriä, mutta ostavat innolla Ken Parkeria (ja vice versa).
Itse ainakin "nikottelisin", jos joutuisin maksamaan kylkiäisenä sellaisesta sarjasta, jota en halua. Suurimman levikinhän näille voisi saada, jos tunkisi Tex Willerin kylkeen, mutta kuvitteleppa sitä porua ja itkua sen jälkeen.
-
Suurimman levikinhän näille voisi saada, jos tunkisi Tex Willerin kylkeen, mutta kuvitteleppa sitä porua ja itkua sen jälkeen.
Näen jo sieluni silmin, kuinka tervassa ja höyhenissä kieriteltyä toimittaja Alasta kannetaan Egmontin ovista pihalle ja kannetaan häpeällisesti parrulla keskellä sylkevää väkijoukkoa.
-
Ainoat olemassa olevat lehdet, mihin näitä fumettisarjoja voisi kuvitella mukaan, ovat Mustanaamio ja uudelleen henkiinherätetty Agentti X9. Ongelmana on, että näihin mazku tulee ymmärtääkseni (?) sellaisenaan Ruotsista (yhteispainatus jne.) ja varmaan myös poikkeava sivukoko voisi olla tekninen ongelma. Materiaalina toimisi ehkä teknisesti parhaiten jotkut specialet, jotka on ymmärtääkseni isommalla sivukoolla (korjatkaa jos olen väärässä). Kronologisesti tämä taas voisi aiheuttaa joitain ongelmia - ei tosin ehkä kauhean pahoja, sillä italoissa metajuoni ei tunnetusti ole kauhean päällekäypä. Jonkinlainen selitesivu saattaisi kuitenkin olla tarpeen. Näitähän voisi koittaa tunkea johonkin manga-pokkariin kakkossarjaksi - mustavalkoisuus ja sivukoko olisi ainakin kohdallaan! :)
-
Tai sitten voisi kokeille jotain fumettispesiaalia, joka olisi kohtuullisen kokoinen järkäle, jossa tarjottaisiin maistiaisia useammista sarjoista samalla kertaa. Johtosarjaksi vain joku myyntitykki, niin muutkin menee ohessa. Tietenkin opuksen hinta voisi nousta korkeahkoksi vaikeuttaen ostopäätöksen tekoa.
-
Johtosarjaksi vain joku myyntitykki
Karzan >:D
-
Itse ainakin "nikottelisin", jos joutuisin maksamaan kylkiäisenä sellaisesta sarjasta, jota en halua. Suurimman levikinhän näille voisi saada, jos tunkisi Tex Willerin kylkeen, mutta kuvitteleppa sitä porua ja itkua sen jälkeen.
Vekkan kanssa täysin samaa mieltä, en kyllä katsoisi hyvällä jos Tex tai joku muu vakiintunut "soolo"-sarjakuva "sotkettaisiin". Mustanaamiossa on näitä "extroja", eivätkä ne lämmitä, tuleva X9 pitää tsekata mutta siinäkin on minulle tuo Bullets roskaa.
500 kpl myytyä kipaletta on kyllä karua faktaa, ehkäpä joku Demian spessu voisi toimia.....joskus.
-
Vekkan kanssa täysin samaa mieltä, en kyllä katsoisi hyvällä jos Tex tai joku muu vakiintunut "soolo"-sarjakuva "sotkettaisiin". Mustanaamiossa on näitä "extroja", eivätkä ne lämmitä, tuleva X9 pitää tsekata mutta siinäkin on minulle tuo Bullets roskaa.
500 kpl myytyä kipaletta on kyllä karua faktaa, ehkäpä joku Demian spessu voisi toimia.....joskus.
Näin ne mielipiteet menevät usein ristiin. Minulle Mustanaamion ekstrat ovat ainoa syy miksi lehteä tulee seurattua. Esim. Thorgal-tarinat ovat sen verran toimivia, että niiden ohessa pystyy muutaman mustiksen seikkailun lukemaan. Latigot ja muut yhden sivun jutut ovat sitten sellaista kuraa, että niihin ei viitsi paljoa aikaa tuhlata. X9:kin ajattelin ostaa vain tuon 100 Bulletsin takia. No ehkä myös Modestyn. Muut sarjat menevät sitten siinä ohessa.
Ihan sama miten lehdet kokoaa, niin kaikkia lukijoita ei pysty kuitenkaan miellyttämään. Antologioissa olisi periaattessa mahdollista julkaista vähän jotakin kaikille, mutta sitten lukijat kitisevät hinnasta.
-
Lännentie-brändihän on ollut sellainen, jossa on julkaistu eri italo-sarjakuvia.
-
Jep, vaikeaahan tuon sijoittaminen mihinkään on, ja kuten jo viestistänikin kävi ilmi niille, joilla oikolukuhäiriöitä ei ole, oli se, ettei Texin varsinaiseen lehteen pitäisikään mitään muuta sarjaa tunkea ikinä. Sillä on jo liian suuret traditiot tuossa muodossaan. Mutta tuollainen fumetteihin erikoistunut sarjakuvalehti olisi kyllä hyvä idea. Johtotähdeksi vaikkapa silloin tällöin ilmestyvä Tex-tarina siinä. Kyllä tulisi peräkylän Erkiltäkin kaivettua kukkaronnyörit silloin helpommin auki.
Hyvin on alkanut Agentti X9:n henkiinherättäminenkin, itse en ollut asiasta edes tietoinen ja kioskille ei ilmesty ainuttakaan kappaletta tuota. Täytyypä pistää Lehtipisteelle soittaen ja tilata valikoimiin. 100 Bullets kiinnostaisi itseänikin.
Mustanaamiostakin vielä sen verran, että jos esim. täällä Kvaakissa järjestettäisiin gallup siitä, kuka lukee Mustanaamio-lehteä pelkästään Mustanaamion vuoksi, niin epäilisin vahvasti puolesta-prosenttien jäävän melko alhaisiksi. Tuollaisessa sarjakuvassa huomaa, kuinka tärkeä merkitys kakkossarjoillakin oikein valittuina voi joskus olla. Ehkä Tarzanissakin olisi kannattanut aikanaan alkaa julkaisemaan Karzania kakkossarjana:)
-
Mutta tuollainen fumetteihin erikoistunut sarjakuvalehti olisi kyllä hyvä idea. Johtotähdeksi vaikkapa silloin tällöin ilmestyvä Tex-tarina siinä. Kyllä tulisi peräkylän Erkiltäkin kaivettua kukkaronnyörit silloin helpommin auki.
Käytännössä tuo Tex-tarina pitäisi olla joka numerossa (ainakin alkuun). Lisäksi Tex-fanit tietää, että käytännössä kaikki uusi Tex-mazku tulee joka tapauksessa suomeksi jollain viiveellä. Kustantajan kannalta ajateltuna em. järjestelyssä pitäisi uskoakseni olla saavutettavissa merkittävä odotettavissa oleva lisämyynti (sen lisäksi mitä em. Tex möisi yksinään), jotta otettaisiin se riski, että Erkki jostain syystä kuitenkin vetäisi herneen nenään. Joku lännentarina (esim. Magico Vento) tuollaisessa kuitenkin kannattaisi ehkä olla mukana. Vai pitääkö sittenkin lännenstoorit erillään? Vaikeita kysymyksiä...
No menipä taas off-topic, mutta se kai tämän traumatisoivan kokemuksen jälkeen suotakoon.
-
Ensimmäisen Demian-kirjan myynti jäi noin 500 kappaleeseen.
Toinen ei ole antanut parempia elonmerkkejä itsestään, joten luulenpa, että tämä oli nyt sitten tässä.
valitettava uutinen josta ei-biologinen veli infosi aikaa sitten. vei vain muutaman viikon pukea mielipide edes internetin painokelpoisuusstandardit täyttäväksi.
ketjussa on jo ilmaistu aiemmin huoli osoittautui todeksi: sarja jää kesken hyvästä yrityksestä riippumatta.
iso kiitos egmontille ja Asko AAlle.
ilmeisesti ei helmiä sioille.
ottaen huomioon että huomattavasti heikommat sarjakuvat jäävät julkaisuohjelmiin(tosin monessa paikkaa johtuen harrastusnäkökohdasta EI laadullisista tai kaupallisista tavoitteista johtuen)
Turun sarjakuvakaupassa puolustauduttiin vastaväitteellä "hyvä kioskisarjakuva, jota lukee ennen kuin turpaansa ottaa"
Minusta se on paljon sanottu.
Suomessa julkaisukynnyksen ylittää moni sarjakuva(vaikka niin moni muukin jää alle!) joita varten en, sarjakuvaharrastuneisuudestani huolimatta, ole valmis haaskaamaan elinaikaani niiden lukemiseen.
ennemmin turpasauna.
Ja saatte käyttää kättä pidempääkin.
Ken Parkerille ja Tex Willerille pitkää ikää ja vielä kerran: kiitos rohkeasta ja sarjakuvakenttää rikastuttaneesta teosta.
harmi ettei tuotto-odotus täyttynyt
jonain päivänä palataan.