Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: Jyrki Vainio on 24.10.2006 klo 18:17:54
-
Kävin tapaamassa Titua pari vuotta sitten ja todistan hänen olevan oikea ihminen. ;)
Mielestäni sarjakuvassa pitää olla etenevä tarina ruudusta toiseen.
Onko kaikissa taidesarjakuvissa ruudusta toiseen etenevä tarina? Kyllähän sarjakuvassa voidaan luoda kokonaisuus myös ruuduissa olevia asioita toisiinsa rinnastamalla, osoittamalla asioiden yhteyttä näyttämällä niitä vierekkäin. Ei Chris Warenkaan kaikissa töissä ole kuvasta toiseen etenevää juonta.
Jos vaaditaan, että sarjakuvassa on oltava välttämättä joku "juoni", että se olisi sarjakuvaa, niin silloin mielestäni rajataan sarjakuva ilmaisumuotona käsittämään vain tietyntyyppistä sisältöä.
Minusta on jännää, että niin monet tuntuvat olevan halukkaita rajaamaan, että Titu ei tee sarjakuvaa. Miksi ollaan kiinnostuneita kokeellisesta taidesarjakuvasta, joka hakee ilmaisumuodon rajoja (ja rikkoo niitä), mutta tästä leimataan heti, että ei, se on "vain pilakuva". Minä ajaudun väkisinkin ajattelemaan, että tällä taitaa olla yhteyttä siihen, että hänen kirjoittamistaan jutuista eivät nuoret lukijat yleensä pidä: ne ovat kuivia ja vanhahtavia. Mutta vaikka niistä ei pidäkään, niin ei kai se ole silti mikään peruste sanoa, että ne eivät ole sarjakuvia.
Edit: Leikkasin tän Vanhimmat yhtäjaksoisesti ilmestyneet kotimaiset sarjat -ketjusta. -Reima
-
Omistin aikoinaan Seuroja (Ja Apuja ynnä Viikkosanomia, löytyivät setäni ostaman talon vintiltä v. 1979) vuodelta 1966 eikä niissä ollut ainuttakaan Titua. Irtileikatut sarjakuvat ovat yhä tallella ja olisin kyllä Titutkin leikannut jos niitä olisi ollut.
Vanhin kokoelmastani löytyvä Titu-leike/kopio on kuvasarja vuodelta 1966 (en merkinnyt ylös mistä lehden numerosta). Sen 6 ruutua peittävät noin 2/3 sivua. Aika paljon tekstiä ja muutama puhekuplakin.
Vesan viestiä täydentäen Titu-kokoelmat ovat:
Valitut vitsaukset (Mainoskartio 1974)
Kootut kuplat (Yhtyneet Kuvalehdet 1979)
Hyvä Suomi (Gummerus 1981)
Ainoastaan Koottujen kuplien takakannessa on hieman toimituksellista tekstiä - sekin täysin epäinformatiivista.
Vuonna 1979 ilmestyneessä Parhaat pilapiirtäjämme -kirjassa sen toimittaja Olavi Järvi kirjoittaa: "Suur-Seuran Titulointia -naurupeili on jo viidentoista vuoden ajan heijastellut sekä sielumme naamaliikkeitä että meitä ympäröivän yhteiskunnan hassunkurisia kuvioita."
Lehden nimi oli tosiaan välillä Suur-Seura.
Pitkään vallalla ollut (ja edelleen sitkeästi pyristelevä) sarjakuvan määritelmä saattoi tulla siitä Luccan seminaarista jossa Yellow Kid määriteltiin ensimmäiseksi sarjakuvaksi. Tämän Kaukoranta lienee tuonut Suomeen, ja sen mukaan sarjakuvan pitää olla useamman kerran laajalevikkisesti ilmestynyt pläjäys jossa on aina sama päähenkilö(t) ja mielellään myös puhekuplia.
Tällä siis rajattiin ns. protosarjakuvia ulos. Tuo määritelmä tuntuu kuitenkin ahdistavalta sillä se ei ota kantaa esim. albumi-muotoon (tai kuvakirjamaisiin sarjakuviin) ja rajaa siten myös useita nykysarjakuvia pois piiristään. (Alkup Kaukorannan teksti löytynee Sarjakuvat -kirjasta ja uutta sarjakuvan määritelmää on mietitty Kvaakissa toisaalla.)
Titu -kokoelmat ovat kaikki pilakuvakirjan henkisiä. Se saattaa johtua siitä että 1960- ja 1970-luvuilla kaikki sarjakuvaan viittaava koettiin meillä yleisesti yhtä kiinnostavaksi, ja viehättäväksi kuin paiserutto tai hammaslääkärissä käyminen. Sarjakuvantekijät olivat tuolloin lehtityöläisten paarialuokkaa ja tulkintani mukaan juuri tästä syystä moni (Titu, Hurmerinta, Kari, ym.) viilasi ilmaisuaan pilakuvan suuntaan. Siinä myös palkkaus oli lähempänä inhimillistä kohtelua.
-
Titu on Iltasanomien maaliskuun kotimaisen tekijä. Todistettavasti siis nyt sarjakuvapiirtäjä.
Wanha sarjahan tuo "Herra Jalkanen" on, oli joskus Kalletuotannon levityksessä ja ilmestyi ainakin Aamulehdessä.
Seuran Titut ovat lähes aina tuntuneet kuvitetuilta pakinoilta.
-
Titusta ei kai ole omaa ketjua, ja tämä kai sopisi tähän.
Viime viikon Seurassa ilmoitettiin pääkirjoituksen vieressä Titun sairastuneen, ja että Titulta julkaistaan vanhaa tuotantoa. Tällä viikolla olikin lehdessä sarja vuodelta 1972.
Tietoa ei ole, josko Titu vielä palaa uusin töin.
-
Titusta ei kai ole omaa ketjua, ja tämä kai sopisi tähän.
Nyt on! :)
Tietoa ei ole, josko Titu vielä palaa uusin töin.
Voi rähmä! :( Sinänsä erittäin tyylikäs veto Seuralta julkaista uusintoja. Yksi aikakausi on päättymässä... tai mihin sen rajan nyt vetää. Ihminen ottaa itsensä mittariksi. Minulle 60-luvulla aloittaneet ovat ns. vanhan polven tekijöitä. Heistä Titu taisi olla viimeinen aktiivinen.
Seuraavaksi tulevat onkin 70-luvun alusssa aloittaneiden sukupolvi. 60-luku oli suomisarjakuvalle hyvin karua aikaa ja 70-luku oli jo toista maata.
-
Minulle 60-luvulla aloittaneet ovat ns. vanhan polven tekijöitä. Heistä Titu taisi olla viimeinen aktiivinen.
Zot zot, onhan meillä yhä Jykä & Rike. Ynnä Kätsy. Sekä Joonas, joka aloitti 1949!
-
Zot zot, onhan meillä yhä Jykä & Rike. Ynnä Kätsy. Sekä Joonas, joka aloitti 1949!
Niinpä onkin Puuta heinää! Siinäpä sarja joka ei ole vanhettunut. Joonas aika vähän enää piirtää. Vai ilmestyykö Unto Uneksijan vielä?
Mitäs sarjakuvaa Kätsy tekee?
-
Niinpä onkin Puuta heinää! Siinäpä sarja joka ei ole vanhettunut. Joonas aika vähän enää piirtää. Vai ilmestyykö Unto Uneksijan vielä?
Mitäs sarjakuvaa Kätsy tekee?
Unto ilmestyy edelleen, ja jos Titu lasketaan sarjakuvantekijöiden piiriin, niin varmasti Kätsynkin uralta löytyy saman verran sarjakuvallisia koetelmia, vaikka herra Koivunen itse vetääkin tiukan rajauksen sarja- ja pilakuvien välille. Kätsy siis sai ammattipiirtäjän hommansa alulle 1965, jolloin Puutaheinääkin alkoi ilmentyä (vappuna 1965 Tamperelainen-lehdessä).
-
... jos Titu lasketaan sarjakuvantekijöiden piiriin, niin varmasti Kätsynkin uralta löytyy saman verran sarjakuvallisia koetelmia, vaikka...
Tuohon ei voi sanoa kuin zot zot! Tai sitten Kätsyn sarjakuvat ovat hyvin huolellisesti vaalittu salaisuus. Taitaa Pekka Vuorkin olla tehnyt enemmän julkaistua sarjista. Tai mistä minä tiedän vaikka Sarjainfoon olisi tulossa Kätsy osa 2?
-
Iltasanomissa oli jokin aika sitten juttua Kätsystä, taisi täyttää vuosia. Siinä kerrottiin laveasti kuinka yksi hänen pilakuvansa oli julkaistu Neuvostoliitossa 60-luvulla.
No vot, olihan asia Sarjainfossakin. Kait on luettu? Tsot tsot...
Timo
-
Tulipas tuosta mieleen että koskas Pekka Vuori on aloittanut uransa? Valmistunut "graafiseksi taittajaksi" 1956. Esikoiskirja Viikset näkyy olevan vuodelta 1969, eli 60-luvulla aloittaneita hänkin.
-
Tulipas tuosta mieleen että koskas Pekka Vuori on aloittanut uransa? Valmistunut "graafiseksi taittajaksi" 1956. Esikoiskirja Viikset näkyy olevan vuodelta 1969, eli 60-luvulla aloittaneita hänkin.
Alun perin tarkoitin viitata 60-luvulla aloittaneisiin sarjakuvantekijöihin, jotka tekevät edelleen sarjakuvaa. Muuten, kuinka sarjakuvallisia ekat Puutaheinäät olivat? Jos Titun töiden ominaislaatu kyseenalaistetaan, niin eipä Puutaheinäässäkään pahemmin juonta ole ollut, ainakaan siihen aikaan kun minä sitä olen lukenut. Enemmän ne on olleet sellaisia irtovitsikokoelmia vaihtuvin hahmoin.
Joonas ja Tiittanen (s. 1929) viettävät näköjään tänä vuonna kasikymmpisiä. En nyt jaksa kaivaa Kannuksia esiin (jostain alkupäästä sieltä saattaisi löytyä Pekka Vuoren syntymäaika). Sarjakuvan ensyklopedia tunnustaa sarjakuvantekijäksi vain tyttärensä.
-
Kyllä ekoissa, ainakin Hymyssä 1960-luvun lopulla julkaistuissa Puutaheinissä oli enemmän sarjakuvallisuutta kuin nykyisissä jaksoissa, selvää MAD-vaikutusta jne. Jykä Paavola on tunnetusti ansioitunut sarjakuvakäsikirjoittajana laajemminkin, ja jatkaa yhä.
Pekka Vuori on syntynyt 1935. Kätsy 1938.
-
Tulipas tuosta mieleen että koskas Pekka Vuori on aloittanut uransa? Valmistunut "graafiseksi taittajaksi" 1956. Esikoiskirja Viikset näkyy olevan vuodelta 1969, eli 60-luvulla aloittaneita hänkin.
Tulipas tuosta mieleen että Aulikki Oksasen eka albumi julkaistiin kans 60-luvulla ja Piispa henrikin sormi muutama vuosi sitten. :)
-
Kun en säännöllisesti lue Seura-lehteä, niin kysynpä, onko Titu palannut kehiin vai jäikö jo ansaitulle levolle?
-
Kun en säännöllisesti lue Seura-lehteä, niin kysynpä, onko Titu palannut kehiin vai jäikö jo ansaitulle levolle?
Edelleen taitaa pyöriä uusinnat?
-
Jep! Heikki Hietamiehen Yllätys yllätys -ohjelman parodia oli tosi hauska. Titulla oli ihanan salaovelan pirullinen tyyli sekä piirroksissa että sanankäytössä. Ihmisten nimien väännöksissäkin hän oli ihan parhaita, mistä se keksikin noita kaikkia johtaja Öhveleitä. Ja miten itseään täynnä se äijä siinä röhnötti! Loistavaa piirtämistä!
Tituhan oli aina pienen ihmisen puolella, ja herranpöhlöt saivat kyytiä.
-
Noita vanhoja Tituja voisi joku kustantaja koota kirjan kansien väliin.
Onhan niitä jo ainakin kolme ellei neljä kokoelmaa, löytyy useimmista divareista. Hyviä eläkepäiviä Jorma Tiittaselle!
-
Kyllähän hyvin toimitettu Titu-kooste olisi ihan paikallaan. Titun urasta ja eläkkeelle jäämisestä oli muuten kolmen sivun juttu Seurassa 51-52/2009. Lehdessä oli myös viimeinen, varsin runolliseksi äitynyt Titulointia-sivu.
-
Kyllähän hyvin toimitettu Titu-kooste olisi ihan paikallaan. Titun urasta ja eläkkeelle jäämisestä oli muuten kolmen sivun juttu Seurassa 51-52/2009. Lehdessä oli myös viimeinen, varsin runolliseksi äitynyt Titulointia-sivu.
Oliko jutussa muuten piirtäjän itsensä näkemystä siitä kauanko Titulointia on jatkunut lehdessä? Arvelin joskus että se olisi alkanut ilmestyä epäsäännöllisen säännöllisenä, mutta mikä lienee totuus?
-
Seuran jutussa sanotaan, että Titun ensimmäinen, mustavalkoinen piirros julkaistiin syyskuussa 1965. Tilastona myös, että reilun 44 vuoden aikana Titulointeja ilmestyi yli 2200 kpl, minkä voi toki yksinkertaisella matematiikallakin päätellä.
Titusta on sen verran vähän tietoa, että minulle oli uutta sekin että hän on aina tehnyt piirrokset varsinaisen päivätyönsä ohessa. Työnantajina eri mainostoimistot ja mm. Philipsin mainososasto.
Eläkkeelle jäämisen syitä ei eritellä sen tarkemmin kuin että "Sairaudet ovat hidastaneet Titun askeleita ja rajoittaneet liikkumista." Ja tietysti 80 vuoden ikä jo sinällään on kunnioitettava saavutus aktiivipiirtäjälle.
-
Seuran jutussa sanotaan, että Titun ensimmäinen, mustavalkoinen piirros julkaistiin syyskuussa 1965.
Hyvä että tuli selvyys tähänkin. :) Kuten Vesa edellisellä sivulla totesi Puutaheinää näkyy alkaneen muutamaa kuukautta aiemmin.
Titulointia kokoelmien julkaisuvuosien perusteella Titun suurin suosio näyttäisi ajoittuneen -70-luvun loppupuolelle.
-
Titun urasta ja eläkkeelle jäämisestä oli muuten kolmen sivun juttu Seurassa 51-52/2009.
Tuli vastaan tämä mainittu juttu.
Tulee mieleen, että lyhyen ajan sisään alkoi tuolloin monta hyvin pitkäaikaista sarjaa:
Titu: syyskuu 1965 - joulukuu 2009
Puutaheinää: syyskuu 1965 - jatkuu yhä
Kätsy Ilta-Sanomissa: 1965 - jatkuu yhä
Unto Uneksija: 1966 - 2010
-
Tuli vastaan tämä mainittu juttu.
Tulee mieleen, että lyhyen ajan sisään alkoi tuolloin monta hyvin pitkäaikaista sarjaa:
Titu: syyskuu 1965 - joulukuu 2009
Puutaheinää: syyskuu 1965 - jatkuu yhä
Kätsy Ilta-Sanomissa: 1965 - jatkuu yhä
Unto Uneksija: 1966 - 2010
Hyvä huomio. Jotenkin myös vähän samantyylisiä leikillisiä sarjoja kaikki, aikakautensa lapsia - jotka tosiaankin ovat kestäneet aikaa.
Aloittiko Eino-Olli (Hurmerinta) hänkin Apu-lehdessä 60-luvun puolivälissä? Sekin pesti kesti pitkään.
-
Hmm, eka Puutaheinää taisi ilmentyä jo vappuna 1965 Tamperelaisessa vahvasti Mad- ja Help-lehtien innoittamana. Säännöllinen julkaisu alkoi syksyllä.
Aloittiko Eino-Olli mm. Aputoimittajan eli Erkki-Mikaelin pakinoiden kuvittajana jo 1960-luvun alussa?
-
Aloittiko Eino-Olli mm. Aputoimittajan eli Erkki-Mikaelin pakinoiden kuvittajana jo 1960-luvun alussa?
Eikös hän ollut silloin vielä OH? Eino-Olliksi alkoi vasta Avussa, on ollut käsitykseni, siis kun sai sen oman sivun.
EDIT: Eikun taidat olla oikeassa, kun olit oikeassa ennenkin. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2063.msg36021.html#msg36021)
-
Hmm, eka Puutaheinää taisi ilmentyä jo vappuna 1965 Tamperelaisessa vahvasti Mad- ja Help-lehtien innoittamana. Säännöllinen julkaisu alkoi syksyllä.
Tältä osin Sarjainfoon kirjoittamaani juttuun tuli pieni virhe: Jykä Paavola tarkensi jälkeenpäin, että Tamperelaisessa ilmestyi vappuna ylipäätään ensimmäinen Jykä&Rike sarjis, mutta Puutaheinää-sarja alkoi sitten syyskuussa.
EDIT: minulla ei ole ylhäällä koska Hurmerinta aloitti Avussa, mutta Uuteen Suomeen hän oli tehnyt pilakuvia jo vuoden 1951 alusta. Aloitti siis pilapiirtäjänä ennen kuin Kari Suomalainen. Hurmerinta sanoi vähän niin kuin perineensä pestin Uudessa Suomessa Poika Vesannon yllättävän kuoleman takia.
-
Näköjään tässä ketjussa ei ollutkaan vielä puhetta Titun työtavoista. Tuo lehtijutun valokuva antaa siitä viitteitä. Liimapuikko, sakset, huopikset, perushalpis-vesivärit.
Päällisin puolinhan tekniikkaa näyttää tosi yksinkertaiselta: pelkistettyä viivapiirrosta huopiksilla.
Siellä käydessäni (tämä tapahtui 2002) kävi ilmi, että se olikin kaikkea muuta: vanhana graafikkona Titun perustyövälineenä ei ollutkaan kynä, vaan sakset ja liima.
Hän piirsi kuvia luonnostelematta, suoraan huopiksilla. Mutta se tarkoitti, että hän teki kaikki aiheet moneen kertaan, etsi esimerkiksi hahmoille erilaisia ilmeitä, ennen kuin löysi mielestään sopivan.
Mutta mikä merkillisintä, kuvat rakentuivat tällä tavalla elementti kerrallaan. Jos kuvassa oli esim. kukkavaasi pöydällä, ensin piirrettiin kukkia, sitten erilaisia vaaseja, sitten pöytiä, ja lopulta parhaat niistä leikattiin ja liimattiin kollaasimaisesti kokoon.
Titu kokosi ensin tämmöisen kollaasiarkillisen kuva-aiheita, jossa oli valmiita kuvia ja siiten niistä erilaisia vaihdokkeja (eri ilmeitä jne.) ja otti siitä valmiista arkista valokopion.
Tämän kopion hän sitten edelleen leikkasi paloiksi ja rupesi niillä leiskaamaan varsinaista sivua: mihin tulevat kuvat ja mihin tekstiblokit. Nämä hän sitten väritti.
Tämänkin kokoamisvaiheen hän saattoi tehdä alusta uudestaan, jos tulos ei miellyttänyt.
Eli siis itse asiassa päällisin puolin nopean ja yksinkertaisen näköinen sivu syntyi sangen työläällä ja viitseliäällä tavalla.
-
Kauhean huonosti on netillä kuvanäytteitä.
Titulla oli kyllä tosi hiottu tyyli.
-
Seurasta tuli aina luettua Titut, jotka olivat mielestäni enemmän "kuvapakinoita" kuin varsinaisesti sarjakuvaa. Kuitenkin, kyllä ne viihdyttivät ja moni juttu on jäänyt mieleen. Sanoma meni perille - mainosmies osasi ilmaisunsa.
Titu ei ollut aina oikeassa, mutta harvemmin väärässä kuin moni muu.
-
Ihmeiden aika ei ole ohi: yli 40 vuotta Seuraan piirtäneen Titun (Jorma Tiittanen) piirrossivuista on lopultakin koottu kirja! Edellinen olikin 80-luvun alusta... Tätä ei välttämättä tule löytymään kirjakaupoista, mutta sen saa tilattua kustantajalta:
https://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=4
Kansi ei ole kehuttava, mutta itse piirrossivut on saatu reprottua ihan kiitettävästi. Sata sivua piirroksia plus elämäkertatietoja ja valokuvia Titusta.
-
Ihmeiden aika ei ole ohi: yli 40 vuotta Seuraan piirtäneen Titun (Jorma Tiittanen) piirrossivuista on lopultakin koottu kirja! Edellinen olikin 80-luvun alusta... Tätä ei välttämättä tule löytymään kirjakaupoista, mutta sen saa tilattua kustantajalta:
https://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=4
Kansi ei ole kehuttava, mutta itse piirrossivut on saatu reprottua ihan kiitettävästi. Sata sivua piirroksia plus elämäkertatietoja ja valokuvia Titusta.
Kirjan kansi on kyllä luotaantyöntävä!
-
Ihmeiden aika ei ole ohi: yli 40 vuotta Seuraan piirtäneen Titun (Jorma Tiittanen) piirrossivuista on lopultakin koottu kirja! itusta.
Titu oli sympaattinen tekijä. Mummolantuoksuinen seuraihminen. Uusi muistokirja korostaa sattuneista syistä hänen Karjalan-kaipuutaan. Mikäpä siinä.