Kirjoittaja Aihe: Tarina ja käden taidot?  (Luettu 14546 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #15 : 07.03.2004 klo 18:31:55 »
joskaan en koskaan ole ymmärtänyt sitä, miksi lähes kaikki coverit halutaan tehdä "klassikoista", eli kappaleista, joista on äärimmäisen vaikea tehdä enää ainakaan parempaa versiota ja juuri siksi ne coverit yleensä epäonnistuvat. Miksi he eivät puutu juuri niihin kappaleisiin, joissa näkee selvästi potentiaalin, mutta alkuperäinen toteuttaja on väärä...?

Siksi, että coverin funktio ei yleensä oo kansansivistyksellinen (mikä on suuri harmi, poikkeuksena ehkä joku The Cramps) vaan idea on tarjota ihmisille jotain tunnistettavaa; jotain mitä voi laulaa mukana ja kokea tän auteur-tunteen; olla osatekijänä, melkein kuin Luoja siis itsekin...
;-)

Joo, Scott McCloud on akateemishenkisissä teoksissaan hienosti miettinyt tuota asiaa (sarjakuvan lukemiselämystä), ja oivaltanut monta hyvää juttua. Sarjakuvantutkijoilta jää kuitenkin McCloudista puhuessa usein huomaamatta sellainen aika yksinkertainen ongelma, että McCloud ei itse asiassa ole kovin hyvä sarjakuvantekijä, eikä oikein osaa käyttää sarjakuvaa työvälineenä. Tämä rajoittaa olennaisesti McCloudin tutkimusta, vaikkei suinkaan vähennä sen arvoa.

Will Eisner on teoksessaan Comics and the Sequential Art (ja sen jatko-osissa) hahmottanut sarjakuvan lukumuotoa paljon paremmin, kuten tuolta sivusommittelun mestarilta sopii odottaakin. Samoin (teatterilavastaja) Marc-Antoine Mathieun sarjakuvat sopivat oppikirjoiksi sarjakuvan lukumuotoon, tosin oppi tulee kenties enemmän rivien välistä. Alkuperä-sarja kannattaa jokaisen lukea uudestaan.

Kaikkein laajimmin ja esoteerisimmin asiaa on puinut Thierry Groensteen kuuluisassa Oubapo-teoksessaan. Sen aikoinaan suomeksi toimitettuani mulle jäi tunne, että sarjakuvan semioottinen analyysi ja koko sarjakuvaälymystö olisivat hyötyneet paljon, kun pikku-Thierryn olisi vain annettu pistää kädet sinne peiton alle lapsena. Ehkä pitäisi lukea se nyt uudestaan.
:-)

No, tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että sarjakuvan lukutapa ei ole lineaarinen vakio. Sarjakuvaan kuuluu olennaisesti vilkuilu, ja syrjäsilmällä näkeminen, mahdollisuus palata takaisin ja välähdykset myös tulevista sivuista. Kaikki tämä pitää ottaa huomioon, kun sarjakuvan ulkoasua mietitään. Ja oikeanpuoleinen sivu on aina se vahvempi, kun ei olla Japanissa.

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #16 : 07.03.2004 klo 19:05:38 »
Siksi, että coverin funktio ei yleensä oo kansansivistyksellinen (mikä on suuri harmi, poikkeuksena ehkä joku The Cramps) vaan idea on tarjota ihmisille jotain tunnistettavaa; jotain mitä voi laulaa mukana ja kokea tän auteur-tunteen; olla osatekijänä, melkein kuin Luoja siis itsekin...
;-)

Kiitos Kivi tästä. Tämä selvensi vähäsen, kun en oikeasti tunne tätä musiikkikenttää kovinkaan hyvin...

Lainaus
Sarjakuvantutkijoilta jää kuitenkin McCloudista puhuessa usein huomaamatta sellainen aika yksinkertainen ongelma, että McCloud ei itse asiassa ole kovin hyvä sarjakuvantekijä, eikä oikein osaa käyttää sarjakuvaa työvälineenä. Tämä rajoittaa olennaisesti McCloudin tutkimusta, vaikkei suinkaan vähennä sen arvoa.

joo... suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä kukaan ole seppä syntyessään ja sitä rataa... mut toi on ihan totta, ettei Scott ole itse kovinkaan ihmeellinen sarjakuvittaja, mutta musta tuntuu, että hän tietää sen itsekin ja tuntuu olevan nykyisin enemmän keskittynyt sarjakuvan tutkimiseen kuin tekemiseen. Ainakin mitä kunnianhimoiseen otteeseen tulee...

toi oli hyvin kuitenkin ilmaistu, että "käyttää sarjakuvaa työvälineenä" ja juuri siitä on kysymys, kun puhutaan sarjakuvan eri elementtien merkityksestä ja toisiinsa sopivuudesta. Kuinka hyvin sarjakuva palvelee siinä tehtävässä, minkä vuoksi tekijä on valinnut juuri tämän ilmaisumuodon. Ja juuri tähän seikkaan mielestäni liittyy olennaisimmin se kysymys, onko sarjakuva lopulta onnistunut vai ei. Sarjakuva parhaimmillaan onkin mielestäni sellainen, ettei se kokonaisuus millään muotoa toteutuisi eikä tekijän sanoma välittyisi yhtä hyvin ja toivotulla tavalla mitenkään muutoin ilmaistuna. Vähän sekavaa, mutta eikös se näin ole...?

Lainaus
Will Eisner on teoksessaan Comics and the Sequential Art (ja sen jatko-osissa) hahmottanut sarjakuvan lukumuotoa paljon paremmin, kuten tuolta sivusommittelun mestarilta sopii odottaakin.

... Ja juuri tämänhän myös Scott McCloud on ymmärtänyt nostaa esille. Hänhän ylistää Will Eisneria harva se kohta ja antaa kyllä paljonkin arvoa Eisnerin työlle. Tämä on juuri tätä "ei tarvitse itse olla mestari voidakseen nähdä, että jokin on tehty väärin..." -juttua. Scott ei ole sarjakuvantekijä parhaimmasta päästä, mutta paljonhan heppu näyttää asiaa pohdiskelleen ja nostan kyllä hattua työlle, joka on antanut niin paljon myös muille miettimisen aihetta. Eisner on poikkeus monessakin mielessä. Mestarillinen sarjakuvantekijä, mutta myös sen tutkija ja analysoija...

Nappari nosti tähän keskusteluun vielä korostetummalle pallille kuvakerronnan, josta olen samaa mieltä, että ehkä juuri siinä kuitenkin näkyy kaikista parhaiten ja eniten vain sarjakuvalle ominaisimpia piirteitä. Juuri siinä on jotakin, mitä vain sarjakuvissa voi samassa laajuudessaan ja monimuotoisuudessaan olla...
« Viimeksi muokattu: 07.03.2004 klo 19:07:10 kirjoittanut Axuz »

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #17 : 07.03.2004 klo 19:35:55 »
Sarjakuva parhaimmillaan onkin mielestäni sellainen, ettei se kokonaisuus millään muotoa toteutuisi eikä tekijän sanoma välittyisi yhtä hyvin ja toivotulla tavalla mitenkään muutoin ilmaistuna.

Täsmälleen.

Sarjakuva on läheistä sukua runoudelle, kaunokirjallisuudelle, dokumentarisoinnille kaikissa muodoissaan, elokuvalle, kuvataiteelle, näyttämötaiteelle, lausunnalle ja musiikille (rytmi, sävyjen vaihtelu); muttei täysin yhdenkään niistä lakien alainen.

Elokuva (paitsi kotona videolta/DVD:ltä) on lineaarinen, ja ohjaaja määrää tempon ja lukujärjestyksen. Tapahtumien samanaikaisuuskin on rajallisempaa, muttei mahdotonta. Sarjakuvassa lukija määrää tahdin, järjestyksen, ja saattaa sotkea tekijän kaikki hienot taimausaikeet palaamalla edelliselle sivulle. Tämä sallittakoon, mutta esimerkiksi Eisner opetti aikoinaan kurssillaan, että jos rytmi on olennainen tekijä tarinalle, lukijat täytyy juoksuttaa turvaan; tehdä heille houkuttelevammaksi jatkaa kuin palata taaksepäin. Tätä varten aukeaman oikeaan alalaitaan rakennettiin jännitteellinen kohta (oikea alakulma näkyy ensimmäisenä sivua käännettäessä, ja määrää siis koko aukeaman lukemisen sävyn) joka paitsi pakotti lukemaan, myös houkutti kääntämään sivua.

Runous on usein lähempänä sarjakuvaa kuin proosa, sillä samoin kuin runouden kantava voima on lukijan pakottaminen auteur-asemaan; pakottaminen luomaan omat tulkintansa ja täydentämään kuvasta puuttuvat yksityiskohdat, on eräs sarjakuvan vahvuuksia juuri pelkistäminen. Kun piirrät fotorealistisen auton, lukija sanoo: "Onpa hieno Volvo Amazon '65", mutta kun auto on äärimmilleen pelkistetty, siitä tulee se auto joka lukijan mielessä on autoista autoin. Eli olet löytänyt lukijalle rakkaimman yhteisen nimittäjän, mitä autoihin tulee, ja tehnyt lukijasta tarinan auteurin; vastuullisen osakertojan.

Sarjakuva on näyttämödramaturgian ja elokuvakerronnan lakien alainen, mitä kerronnan kulkusuuntiin tulee, mutta eroaa niistä siten, että yleisö (samoin kuin näyttämökin) on vapaasti pyöriteltävissä ilman materian tai käytännön sanelemia rajoja. Pyörittelyssä kannattaa kuitenkin muistaa hallitseva/alisteinen -jako, jolla lukijaa pystysuunnassa siirrettäessä sijoitetaan lukija joko hallitsemaan tarinaa, tai sille alisteiseksi. Sarjakuvan oma lisäongelma näyttämösommittelussa ovat puhekuplat, joiden pitää aina ilmestyä lukujärjestyksessä vasemmalta oikealle, ylhäältä alas.

Tätä selitystä vois jatkaa vaikka kuinka. Pitäiskö, vai joko riitti?
« Viimeksi muokattu: 07.03.2004 klo 19:36:47 kirjoittanut [kivi] »

Jarmo

  • tyhmä nilkki
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 164
  • Varokaa metaforista deformaatiota.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #18 : 07.03.2004 klo 19:56:36 »
Jatka vaan. Kirjota oikeen artikkeli.

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #19 : 07.03.2004 klo 19:57:59 »
Jatka vaan. Kirjota oikeen artikkeli.

Ennemmin tilkkeitä sinne tänne, se on hauskempaa.

Leo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 269
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #20 : 07.03.2004 klo 19:59:46 »
Tarina on tärkein.

Puhummeko muuten nyt novellista vai stripeistä? Tässä ajatukseni molempiin versioihin:  

Stripit:

Kaikki lähtee ideasta - jos se ei tomi niin ei edes kerronta pelasta sitä. Idea on parhaimmillaan jos se on omaperäinen, itse kehittämä tms. , mutta hyvin toteutettu (no, tästä päästään kerronnan ja piirron vaikutukseen) vanha ideakin voi olla parhaimmasta päästä sarjakuvataidetta. Ideahan sisältää vain viimeisimmän ruudun, kaikki muu on kerrontaa. Hyvän stripin viimeinen ruutu on looistava!

Toisena tulee kerronta. Miten päädytään siihen vikaan ruutuun? Miten saada tarinasta hauskempi muuttamalla vain kahta edellistä ruutua? Entä jos stripissä on kaksi ruutua ja ennen viimeistä onkin vain yksi tai jos ruutuja on neljä? Idea täytyy olla kuitenkin ensin. Et voi tehdä ensin kahta ruutua ja sitten viimeistä - ainakaan toimivasti - ainakaan pitkällä aikavälillä. B. Virtasessa viimeinen ruutu on vain "lopullinen vitsi" ja kahdella edellisellä ruudulla vain pohjustetaan tulevaa. Kahdesta ensimmäisestä siis arvaa yleensä tulevan pitää, mutta eikös se ole vain hauskempaa? Nähdä toteutus. Onko se kerrontaa vai tarinaa?

Piirtäminen tulee näistä kolmesta "peruselementistä" viimeisenä. Jos stripin idea on täydellinen niin ei piirroksen tarvitse olla täydellinen se tekee siitä täydellistä.

Tuollaisen stripin minä haluaisin lukea.

Novelli:

Kerronta on ensimmäisenä. Pitkän sarjakuvan tulee toimia pitemmän aikaa eikä nojautua yhteen hienoon ideaan/oivallukseen. Se ei vain ottaisi toimiakseen. Sata sivua hyvää vai yksi erinomaista?

Piirros on seuraavana. Sataa sivua ei katsele tikku-ukkoja piirroksen tulee olla hyvää. Niin sitä haluaa lukeakkin ja piirroksen ja kerronnan avulla sarjaan jää koukkuun.

Idea on vasta viimeisenä. Ei pitkässä novellissa tarvitse olla yhtä oivallusta jos kerronta ja piirros toimii. Ilmankin selviää -  muttei täydellisesti

Lopuksi haluan lisätä että nämä ovat pitkälti vain minun ajatuksiani, eikä kaikissa novelleissa ole sataa sivua :P

Teksti on myös sekavaa ja täynnä kirotus viheitä.

P.S. Selvisin yhdellä hymiöllä!

Wilpuri

  • Vellihousu
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 279
  • Jaa kuka?
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #21 : 07.03.2004 klo 20:31:15 »
Pyydän heti valmiiksi Kiveltä anteeksi, että tulen sorkkimaan tähänkin ketjuun... ;D

Täällä puhutaan hirveästi kuvituksesta ja tarinasta, mutta ovvatko ne yhtään mitään ilman tunnelmaa? Onnistuuko nerokaskaan tarina kaappaamaan lukijan mukaansa, jos tunnelma loistaa poissaololla?

Otetaanpa käsittelyyn esim. Luupäät. Ei tule mieleen kovinkaan montaa kuvittajaa, joka tekisi yhtä tunnelmallista kuvitusta/kerrontaa, kuin Jeff Smith. Kuinka moni arvostaisi Luupäitä yhtä paljon, kuin nyt, jos tarina/hahmot olisivat aivan samoja, mutta tunnelma olisipoissa. Eli kaikkien painajaisten painostava tunnelma. Kaukana väijyvä uhka. Ystävyys. Kaikki tuo olisi vain sanoja ja kuvia paperilla, mutta lukija ei tuntisi mitään. Olisiko luupäät silloin yhtä suosittu?

Tunnelma on siitä mielenkiintoinen asia, että on vaikea määritellä, että mikä sen synnyttää. Luupäissä se varmaan syntyy mustan ja valkoisen nerokkaasta käytöstä ja kuvien upeasta rytmittämisestä. Guardian Devilissä tunnelma taas syntyy Kevin Smithin kekseliäästä kielenkäytöstä ja taitavasti piirretyistä kuvista. Elektra Assassinissa tunnelma syntyy varmasti juuri kuvituksesta ja Frank Millerin omalaatuisesta kerronnasta.

Tunnelma siis ainakin minun mielestäni rakentuu monesta elementistä ja aina se ei edes rakennu samoista paloista. Minun mielestäni siis sarjakuvan tärkeimmät elementit ovat aika vaikeasti nimettävissä, koska eri sarjakuvan tyylilajit tarvitsevat eri asoita toimiakseen.

Tunnelma on kuitenkin se, mikä pitää minut sarjakuvan/elokuvan/kirjan äärellä. Lähes kaikki suosikkisarjakuvani ovat tehneet minuun juuri tunnelmallaan vaikutuksen. Esimerkkeinä juuri Luupäät, Guardian Devil, Kraven's Last Hunt, Akira, Dark Knight Returns yms.

Ja jos otetaan vielä esimerkkiä kirjallisuudesta, niin heitetään vaikka tällainen nimi, kuin Michael Crichton. Kaverilla on kyllä tarinat usein kunnossa, mutta sanoisin häntä silti melko huonoksi kirjailijaksi. Hänen kirjoissaan on nimittäin tunnelmaa yhtä paljon, kuin keskiverto puhelinluettelossa.

Todettakoon, vielä, että jotta tällaista keskustelua sarjakuvan tärkeimmästä elementistä voidaan käydä, niin pitää ensin rajata se esim. pelkkiin novelleihin tms.
"Someday I will be so powerful that secretaries will HAVE to explain why they laugh at me" - Asok the Intern

O.K.

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #22 : 07.03.2004 klo 21:00:29 »
Runous on usein lähempänä sarjakuvaa kuin proosa, sillä samoin kuin runouden kantava voima on lukijan pakottaminen auteur-asemaan; pakottaminen luomaan omat tulkintansa ja täydentämään kuvasta puuttuvat yksityiskohdat, on eräs sarjakuvan vahvuuksia juuri pelkistäminen. Kun piirrät fotorealistisen auton, lukija sanoo: "Onpa hieno Volvo Amazon '65", mutta kun auto on äärimmilleen pelkistetty, siitä tulee se auto joka lukijan mielessä on autoista autoin. Eli olet löytänyt lukijalle rakkaimman yhteisen nimittäjän, mitä autoihin tulee, ja tehnyt lukijasta tarinan auteurin; vastuullisen osakertojan.


Kas, varsin platonilaista filosofiaa. Kaikkeen olevaiseen löytyy täydelliset mallikuvat ideoiden maailmasta. Pelkistäessään piirtäjä lähestyy ideoiden maailmaa ja saavuttaa juuri sen kauneuden, johon eivät parhaatkaan realistisen maalaustaiteen edustajat yllä.

McCloudhan puhuu muunmuassa pelkistämisen voimasta sarjakuvassa ja on kenties tämän "uskonnon" fundamentalistinen edustaja. Hänen sarjakuvansahan eivät ole realistisella jäljellä pilattuja - hyvä niin.

Ja Leolle: Kyllähän idea käsittää stripissä koko jutun, ei vain viimeistä kuvaa! Yritäpä lukea stripeistä vain viimeinen ruutu...
Sinä varmaankin käsität IDEA-sanan vain hieman eri tavalla, kuin minä...  

Mutta sitä pitää painottaa vielä, että
IDEA tulee AINA ENSIN! Olipahan kyse mistä tyylilajista tai taidemuodosta tahansa... Idea voi olla huonokin - kunhan se on idea. Mikään muu ei loppupeleissä merkitse, kaikki muu on pintaa ja lisätilpehööriä (muoto, kerronta, tyylilaji, tekniikka... sisältö!). Mutta tätä kaikkea muuta tarvitaan, että idea saadaan esitettyä ja tuotua julki. Se, miten idea esitetään onkin sitten makuasia...

Hazart

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 171
  • YARRRR!
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #23 : 07.03.2004 klo 21:33:47 »
Herkullista pohdintaa. Hyvä, että otitte kerronnallisen elementin mukaan. Jotenkin se jäi tuossa alustuksessani huomiotta. Jatketaan... ;D



Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 375
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #24 : 08.03.2004 klo 10:18:23 »
...Olisipa mielenkiintoista, jos elokuvista tuttu "uudelleenfilmaus" siirtyisi myös sarjakuviin...
...vaan ajatelkaas, jos kokonainen, alkujaan "huonosti" sarjakuvitettu albumi piirrettäisiin uusiksi?


Tätä minä olen kans monesti miettinyt, että miksi ei sarjakuvissa, kun kaikissa muissakin? Tämä "coverien" tekeminen on ehkä kaikkein yleisintä musiikissa,

No tätähän on ainakin Daan Jippes tehnyt sovittaessaan uusiksi Barksin käsikirjoittamia Sudenpentu-sarjiksia. Ne hän teki uudelleen Barksin piirrostyylillä, kun ne 70-luvulla joutuivat b-luokan piirtäjien (Kay Wright & co) käsiin.

Timo

Jarmo

  • tyhmä nilkki
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 164
  • Varokaa metaforista deformaatiota.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #25 : 08.03.2004 klo 11:18:30 »
Vielä omana mielipiteenä, että kyllä Scott McCloud minusta on myös hyvä sarjakuvantekijä. Vaikken kovin laajasti ole tuotantoon tutustunutkaan.

Zot!:in luin joskus ja tykkäsin. Hyvin kerrottu ja selkeästi kuvitettu. Se pitää vaan ottaa enempi sellaisena nuorten sarjakuvana, ei minään From Hell aikuissynkistelynä. En nyt oikein tiedä mihin sitä voisi verrata.

Tuossa herran tekemä 24h tuotos, ihan laatukamaa minusta.
http://www.scottmccloud.com/inventions/24hr/first/00-cover.html

Jurpop

  • Jäsen
  • Viestejä: 274
  • Kvaak!
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #26 : 08.03.2004 klo 11:38:40 »
Tässä tulikin paljon hyviä ajatuksia. itsekin kamppailen jatkuvasti tuon tarina on, mutten osaa piirtää ongelman parissa. Olen tosissani miettinyt että mitä jos tässä taito kehittyy iän myötä, niin kannattaako piirtää vain pöytälaatikkoon ja sitten kun taidot ovat parantuneet, koettaa omakustantaa vasta parempaa jälkeä. Vai koettaa kepillä jäätä jo nyt ja sitten myöhemmin päivittää ja uudelleen piirtää vanhoja tekeleitä Hergemäisesti.

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #27 : 08.03.2004 klo 12:46:20 »
kannattaako piirtää vain pöytälaatikkoon ja sitten kun taidot ovat parantuneet, koettaa omakustantaa vasta parempaa jälkeä. Vai koettaa kepillä jäätä jo nyt

Kannattaa julkaista pieniä omakustanteita jo nyt, koska:
a) piirtämällä pöytälaatikkoon kasaat tulevaisuudelle odotuksia, joita et voi täyttää, koska...
...b) kehitystä tapahtuu vain tekemällä. Jos et tee, et kehity.
ja c) ilman yleisöä ei ole motivaatiota.

Eli töihin vain. Tarinoita tulee muuten lisääkin koko ajan, sitä enemmän mitä niitä käyttää, joten vihoviimeinen asia on istua muutaman käsiksen päällä ja aatella, että "nää on nyt ne mun käsikset" - sillä tavalla tappaa luovuutensa varmasti.

Kiertoon vain!

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #28 : 08.03.2004 klo 15:24:26 »
...Olisipa mielenkiintoista, jos elokuvista tuttu "uudelleenfilmaus" siirtyisi myös sarjakuviin...
...vaan ajatelkaas, jos kokonainen, alkujaan "huonosti" sarjakuvitettu albumi piirrettäisiin uusiksi?
Tämä "coverien" tekeminen on ehkä kaikkein yleisintä musiikissa,
No tätähän on ainakin Daan Jippes tehnyt sovittaessaan uusiksi Barksin käsikirjoittamia Sudenpentu-sarjiksia. Ne hän teki uudelleen Barksin piirrostyylillä, kun ne 70-luvulla joutuivat b-luokan piirtäjien (Kay Wright & co) käsiin.

No taas oli vastaus lähempänä kuin R-kioski. Totta Jippes tosiaan on tehnyt barksilaista barksia, vaan kyllä niissä Strobl & co:n versioissa oli myös oma viehätyksensä.

Stroblista niin, hänellä ei vissiin mietintämyssy kiekunut samaan tahtiin kuin Barksilla, päätellen vaikkapa v. 1962 - näköispainokseen sisältyvistä tarinoista. Moni johtoidea on kevyesti varioiden lainattu Barksilta.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #29 : 08.03.2004 klo 15:37:40 »
Stroblista niin, hänellä ei vissiin mietintämyssy kiekunut samaan tahtiin kuin Barksilla, päätellen vaikkapa v. 1962 - näköispainokseen sisältyvistä tarinoista. Moni johtoidea on kevyesti varioiden lainattu Barksilta.

Toisaalta, moni Stroblin ideoista on Barksilta, ihan luvan kanssa. Sun täytyy muistaa, että Strobl (avustajineen) oli aikansa ehkä tuotteliain Disney-piirtäjä, jolla ei yhden sarjan kanssa kauaa nokka tuhissut (pun intended). Osin hirmuiseen tuotantotahtiin vaikutti, että Strobl otti varsin vapaasti vastaan kaikki kollegoidensa heittelemät ideat.

Näin mä olen käsittänyt, mutta en muista mistä kuulin.