Sarjakuvaahan hei luetaan, kuten kirjaakin ja tarina on siis tärkein.
Minä olen aina vierastanut tätä käsitystä ja käsitettä. Mielestäni sarjakuvaa ei lueta kuin kirjaa... Mielestäni "lukea" ei ylipäänsä ole koskaan ollut sopivin verbi kuvaamaan sitä prosessia, mitä sarjakuvan "lukemisessa" tapahtuu. Ei myöskään "katseleminen", koska mielestäni sarjakuvan "lukeminen" ei ole kumpaakaan. Mutta koska tuo "lukeminen" on niin vakiintunut termi myös sarjakuvista puhuttaessa, en ole viitsinyt siihen koskaan aiemmin puuttua...
Mielestäni kyse on enemmänkin tulkinnasta. Tulkitsemisesta. Sarjakuvan "lukeminen" ja "katseleminen" on enemmänkin sarjakuvan tulkitsemista. Tämäkään ei kuitenkaan ole paras mahdollinen termi, vaan sarjakuvalle pitäisikin keksiä kokonaan oma uusi sarjakuvan tulkitsemis- ja imuttamisprosessia kuvaava termi. Kaikki nämä nykyiset ovat vääriä, mutta tulkitseminen on mielestäni silti oikeampi kuin lukeminen tai katseleminen, mutta niin vaikeakäyttöinen. Eikä sitä prosessia koskaan tulisi verrata suoraan varsinaisen kirjallisuuden lukemiseen. Sarjakuva on täysin erilainen ja omanlaisensa uniikki ilmaisumuoto. On sääli, ettei sen tulkitsemisprosessille vieläkään ole kyetty löytämään täsmällistä nimitystä...
Huonolla kuvituksella voi pilata hyvän tarinan, mutta huonolla tarinalla ei voi korvata hyvää kuvitusta. (mielestäni) Tai tärkein on tarinankerronta, ideahan voi olla hyvä, mutta jos on huonosti kerrottu koko tarina menee pieleen. Tai voi olla, että tärkeintä on jonkinlainen tarinankerronnan ja kuvituksen yhdistelmä, että ne kulkevat käsikädessä.
Älkää välittäkö. En ymmärrä itsekään mitä puhun. Jotain tekotaiteellista roskaa.
...Tämä oli kieltämättä vähän sekavasti ja paikka paikoin ristiriitaisestikin ilmaistu mielipide. Siinä olet oikeassa ja tuossa olen samaa mieltä, että jos hyväkin tarina on kerrottu sarjakuvallisesti huonosti, on surullista, että koko hyvä idea menee samalla harakoille. Tätä kai yritit sanoa?
Minunkin mielestäni tärkeintä on ennen muuta se, että sarjakuvan eri -osa-alueet kulkevat nätisti, saumattomasti ja ongelmitta "käsi kädessä", kuten asian ilmaisit. Silloin se toimii parhaalla mahdollisella tavalla ja näiden elementtien heikkouksia ei niiden puuttumisen vuoksi valmiissa töissä näe. Siksi ne eivät myöskään haittaa itse "tulkintaprosessia", vaan se on kaikin puolin miellyttävä kokemus. Kuten Jarmo sen kiteytti, kerrontaa ei edes huomaa, jollei siinä ole jotain vikaa. Silloin koko prosessi on siis vaivatonta ja luonnollisesti soljuvaa, ja sarjakuva on parhaimmillaan juuri tätä. Ulottaisin tuon Jarmon kommentin kuitenkin kaikkiin sarjakuvan elementteihin. Kun mikä hyvänsä näistä osista on "kunnossa" juuri siihen seikkaan ei kiinnitä sen ihmeempää negatiivisella tavalla ilmenevää huomiota. Ja jarmonkin mielipiteestä käy toisella tapaa ilmi juuri sama seikka, jonka olen jo aiemminkin sanonut. Mikä hyvänsä ratkaisu sarjakuvassa täytyy olla perusteltavissa. Karkea/loistelias piirrostyyli, kerronnalliset ratkaisut, ruutujen sommittelut ja jaottelut, tarinan kulku ja kuljetus, jne...
Tarinankerronnan kannalta piirrostavan täytyy olla siihen soveltuva ja sitä parhaiten palveleva. Jos koko sarjan yksi kantavia ideoita lepää tietyn tyyppiselle ominaisuudelle, joka ei sarjakuvan tulkitsijalle ilmene käyttämättä tietynlaista asiaa tukevaa tyyliä, se epäonnistuu. Jarmon Jaime-esimerkki oli tähän paikallaan. Tätä minä juuri tarkoitin. Kauniisti piirretyn hahmon valinta on perusteltua, jos hahmon vetävyys on yksi tekijä, jonka piirtäjä on tarkoittanut ensisijaisesti sarjakuvansa tulkitsijan hoksaavan.
Tarkemmin ottaenhan tämä keskustelu piirrostyylistä, hyvästä piirtämisestä ja tarinan tasosta ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kuin voisi pintapuolisesti tarkastellen olettaa. Scott McCloud on kirjassaan "sarjakuva -näkymätön taide" käsitellyt tätäkin asiaa aika lailla ja kyseessä on itse asiassa aika monimutkainen asia, joka ei suinkaan ole mitenkään yksiselitteinen. Erityisen mielenkiintoisia ovat pitkät analyysit siitä, miten "parempaa" piirtämistä käytetään jo yhden ja samankin sarjakuvan sisällä määrättynä tehollisena keinona. Tällaisessa tapauksessa kuvalla on aivan eri tehtävä ja tarkoitus kuin esimerkiksi sitä edeltävällä tai sitä seuraavalla kuvalla. Se, millä tavalla tietyllä tavalla piirretty kuva vaikuttaa sen tulkitsijaan... sitäkin voi siis käyttää tulkitsijan kokeman tietynlaisen assosiaation, merkityksen tai samaistumisen asteen kontrolloimiseen. Nämä ovat tietoisia, tulkitsijan ohjaamiseen vaikuttavia valintoja ja perusteltuja juuri siksi...
Äh vaikea selittää näin äkkiseltään. Lukekaa kirja. Kestää useammankin lukukerran ja aina löytää jotakin uutta. Ainakin minä tunnen löytäväni sieltä jatkuvasti lisää...