Miulla nousee heti kaksi tarinaa mieleen.
Alan Mooren ja David Lloydin V for Vendetta oli se joka sai miut ensimmäisenä pauloihinsa. Vieläkin sitä lukee mielellään. Tarina pysyy hyvin koossa ja on juuri sopivan mittainen. Lisäksi anarkistinen teema ja V:n kieroutunut mutta toisaalta hyvin todenperäinen näkemys "vapaudesta" Faustilaisena kauppana ovat jääneet varmaan pysyvästi mieleen. Poliittista kähmintää, poliisivaltiota, moraalisia kysymyksiä, hulluutta, anarkiaa, ihmiskohtaloita, monta asiaa löytyy.
Ja Art Spiegelmanin Maus oli sitten seuraava. Ensimmäinen sarjakuva joka onnistui todella liikuttumaan. Juutalaisvainot antaa helposti ymmärrettävän taustan, josta teos sitten kertoo selviytyjän näkökulman tapahtumiin. Jos ei tietäisi, että tällaista tosiaan on ollut, olisi aivan liian helppoa kuvitella koko homman olevan sepitettä, mikä taas kylmää ajatuksena joka kerta yhtä pahasti. Historia unohdetaan aivan liian helposti.