Hevoset sarjakuvissa

[Reima Mäkinen]

Pitääpä vielä jatkaa ihan perussarjiksista sen verran, että jostain Tinttistä (Amerikassa) ja jopa Valerianista löytyy jumalattoman hienoja ratsastuskuvia, vaikka ne ei mitään heppapiirtäjien heppasarjiksia olekaan.

Armoitettu ihmisten ja apinoiden piirtäjä Brian Bolland sen sijaan on kertonut välttävänsä hevosten piirtämistä henkeen ja vereen. Vain yhden hevosaiheisen kannen mies on pitkin hampain tehnyt. Eikä se piirros edes ole mikään hirvitys, mutta ei myöskään kyllä samaa tasoa kuin hänen työnsä normaalisti. Ehkä tähän hevosvastaisuuteen on syynä sekin, että Bolland sanoo myös piirtävänsä mielellään ja pääsääntöisesti ilman mallikuvia.

[samsoni]

Jonka Samson nolosti joutui ite postaamaan siihen ketjuun.

Heh, joo! Ehkä tässä hiljalleen alkaa muuntua promo sapiensiksi...

[Reima Mäkinen]

Onkos kukaan kuulolla olevista lukenut Wendyä? Mullakaan ei tuo lehden kohderyhmä osu ihan nappiin. Mutta millaisia ovat "Horseland-tv-sarjaan perustuva sarjis" ja "kansainvälinen Wendy-sarjakuva"? Lehti on ilmeisesti brittituotantoa.

[Doctor Phantomizer]

Ei se ole kohderyhmästä kiinni, jos hevonen ei pure eikä potki vaan se on kuollut.

[Hartsa60]

Tänään (17.1) ilmestyneessä Hevosurheilussa on Kari T. Leppäsen haastattelu aiheesta hevonen sarjakuvassa.

[Hartsa60]

Tänään ilmestyneessä Hevosurheilussa aiheesta artikkeli, jossa Kart T. Leppäsen haastattelu.

[Darzee]

Onkos kukaan kuulolla olevista lukenut Wendyä?

Tämän ketjun inspiroimana selasin kauppareissulla kirjoitushetkellä uusinta Villivarsa-lehteä (1/2014), josta löytyy muutama brittiläinen sarjakuvakin. Yhdessä jutussa on mukana vaaleatukkainen Wendy-niminen tyttö, mutta ei vaikuta oikein jutun päähenkilöltä, eikä sarjaa ole nimettykään sen mukaan. Samasta Wendystä voi silti olla kyse. Piirtäjä ei ole kummoinen ja juonikin kovin köykäinen, myös kohdeyleisö huomioiden.

Samassa lehdessä on myös vielä huonommin taiteiltu sarja Pedro-aasin koettelemuksista, alkuaan ilmeisesti kaltoin kohdeltuja työhevosia auttavan hyväntekeväisyysjärjestö The Brooken mainos.

[Reima Mäkinen]

Hajime Isayama liittyy niiden aasialaisartistien joukkoon, joiden jälkeä katsoessa ei tarvitse yhtään hävetä omissa piirroksissa esiintyviä hieman puujalkaisia ja kohloja koneja. Eka Titaanien sota -pokkari tarjoili tätä peuran pyllyä.

[haplo]

Isayaman hevoset on oikeastaan piirretty aika hyvin siihen nähden miltä moni muu seikka Titaanien sodassa näyttää. Mikä ei tietenkään tee niistä vähemmän pökkelöitä.

[Reima Mäkinen]

Täytyy vielä kunnolla lukaista tuota Titaanien sotaa. Kökkö piirros voi herättää monenlaisia tunteita ihan päivästäkin riippuen. Joskus ja jonkun mielestä se voi sopia ja toimia joku toinen taas saattaa kauhistua tai ihan raivostua.   Mutta noin keskimäärin mitä olen eri sarjoja nähnyt, niin aasialaispiirtäjät ei aina välttämättä hevospiirtäjinä juhli, olletenkin monet menee esteen yli matalasta kohdasta ja tyytyy kopsimaan Tezukaa, mutta sitten on vaikkapa Kaoru Morin kaltaisia tekijöitä, jotka paneutuu asiaan ihan tosissaan. Viittaan nyt Aron morsiamet pokkarisarjaan. Pari muuta onnistumista olen tähän ketjuun jo postannutkin.

Tuosta Jukan postauksesta tulee mieleen että Suomessakin on nähty jotain telkkumainoksia, joissa käytetään hevospäänaamaria. Ilmeisesti jonkin soritin meemi kehittynyt siitä sen jälkeen kun tuo on naamiaisasuna yleistynyt? Tiedä sitten sen tarkempaa historiaa.

Piirroksesta vain on aika vaikea erottaa naamaria ja hahmoa, jolla tosiaan on hevosen pää. ...Paitsi jos piirtäjä hallitsee kunnolla hevosten ilmeet, niinku vaikka Guarnido Blacksadissa.

[Lurker]

Hevoshullusta tuttu Lena Furberg (Polle, Tuuvan talli) on vieraana tämän vuoden sarjakuvafestivaaleilla!

[Reima Mäkinen]

Hevoshullusta tuttu Lena Furberg (Polle, Tuuvan talli) on vieraana tämän vuoden sarjakuvafestivaaleilla!

Jep. Ja sarjakuvaTV tallensi.

Huomasin muuten, että Kvaakissa on vielä yksi hevoskeskustelu, jota ei ole tähän ketjuun liitetty tai linkattu. Juoksee kuin tuuli.

Siihen tuon linkatun keskustelun jatkoksi... Furbergkin on tehnyt ainakin yhden länkkärityylisen jutun (8 s.) "Auringosta itään, kuusta länteen", joka on julkaistu ekan kerran vuonna 1993 ja sitten uusintana muutama vuosi sitten Hevoshullun 40-vuotiskesäspeciaalissa. (Siitä on näyte tuossa videolla.)

[Reima Mäkinen]

Aikamoinen pettymys oli tämä uusi manga Jumping. Luvattu romantiikka loistaa poissaolollaan ja tulee tunne että piirtäjä ei ole koskaan nähnyt hevosta. Minua kiinnosti siinä se, että miten paljon juoni muistuttaa vaikkapa meille tuttuja, samalle kohderyhmälle suunnattuja Hevoshullun sarjoja. Peruskuvio on tätä kautta suomalaislukijalle tuttu. Mutta ainakaan ekassa pokkarissa tapahtumat eivät juurikaan etene, ratsastamisen tai muunkaan suhteen. Päähenkilö ja hänen kavrinsa ylireagoivat kaikkeen, siis joka ruudussa. Alussa se oli tavallaan hauskaa, mutta alkaa nopeasti rasittaa ainakin minua. Ehkä tämä kuuluu jo nykyään lajityypiin, mutta ei mene kyllä mulla läpi(?)

Uutta on taustalta paistaa heppakulttuurin miehisyys Japanissa. Piirrostyylillisesti myös se, että kompaktia mustaa varjoa ei näy esimerkiksi hevosten jaloissa. Piirtäjältä tämä tyyli vaatii enemmän kuin se että jätetään varjoon peittyvät yksityiskohdat lukijan kuviteltavaksi. Piirtäjä Asahi Tsutsui tosiaan kompastelee varsinkin hevosen jalkoihin ja tässä näyetkuvassakin ne ovat pahasti epämuodostuneet. Voi voi.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Hevoshullu-spesiaalista 1/2022 on nyt arvostelu Kvaakissa. Spesiaalin kautta vietetään Hevoshullu-lehden ja Polle-hahmon 50-vuotissynttäreitä.