Lastensarjakuva - mitä se on?

[keijoahlqvist]

Limingassa yks ihmine tekee lastensarjakuvaa (Kemin tämän vuoden neljänneksi sijoittunut) mutta mihin tarjota?

[Curtvile]

Pojatkin on lapsia.
Cylobot onkin lähinnä esiteini-ikäisiin bionicle tähtien sota kuvastoihin pohjaava.
Koululainen-lehti tarjoaa mm. Mihan Lopunperää.
Albumeista mieleen tuli August Jessor

Lapset ovat selkeästi marginaalikenttää sarjakuvissa. 20-30-vuotiaiden ihmsisuhde-biletys-kapina rumbasta on 458 omakustannelehteä 9 albumia jne.
Lapsille on yhä silti 70-80-lukujen BD ja aku ankka.

(...jippii....)

mutta tutustumisen arvoista materiaalia.
Keijo saisi potkia sitä liminkalaista tai vaihtoehtoisesti jotain kustantajaa.

[Timo Ronkainen]

Niinojoo, meneehän aika iso mangasta tuohon kastiin kyllä.
Ja Lopunperä on todella hyvä ihan kaikenikäisille.

Timo

[Ami]

Juban Minerva-sarja on mielestäni varsin laadukasta lastensarjakuvaa.  Arvostelu Jääkarhun sydän -albumista.

[Jukka Laine]

Peppi Pitkätossu -sarjakuvaa alettiin julkaista ruotsalaisessa lastenlehdessä Klumpe & Dumpe vuonna 1957, ja silloin jo ilmoitettiin että sarja jatkuisi vuoden 1959 loppuun.

Kaikki sarjat perustuivat alkuperäisiin Peppi-kirjoihin ja sarjaa piirsi Ingrid Vang Nyman, joka oli kuvittanut myös Peppi-kirjat.

Vuonna 1969 sarjakuvat julkaistiin Ruotsissa kuutena albumina, ja nähtiinhän näitä myös suomeksikin kun olin lapsi.

Nyt WSOY ottaa albumeista uusintapainokset kolmena tupla-albumina.

[kaltsu]

Nyt WSOY ottaa albumeista uusintapainokset kolmena tupla-albumina.

Hieno uutinen, tykkään todella paljon Ingrid Nymanin jäljestä mutta noista alppareista mulla on hyllyssä vain yksi, sekin todella huonokuntoisena.

Hassua miten tollasta perinteistä lastensarjakuvaa osaa arvostaa vasta aikuisena. Tulihan sitä lapsena kaikki käteen osunut luettua mut eniten tykkäsin kuitenkin Tex Willeristä.

[Jari Lehtinen]

Biomuistista löytyi kaksi tiedostonriekaletta Peppi-sarjasta.
"Onko ullakolla peikkoja?"
"On, siellä vilisee kummituksia ja peikkoja! Hei vaan kaikki peikot!"
Onkohan kyseessä sama sarjakuva?

Muistan myös että piirrosjälki oli jonkin verran jähmeä mutta kankea.

[Jukka Laine]

Ei ole ainakaan ekassa albumissa tuollaista. Jähmeä mutta kankea on oikein osuva kuvaus Nymanin sarjakuvatyölle.

[kaltsu]

Ei ole ainakaan ekassa albumissa tuollaista. Jähmeä mutta kankea on oikein osuva kuvaus Nymanin sarjakuvatyölle.

Jos ajattelee sarjakuvallista kokonaisuutta ja kerrontaa. Yksittäisiin kuviin pilkottuina Nybergin jäljessä on paljonkin sulokkuutta. Vähän kuin katselisi ballerinaa tanssimassa ripaskaa.

[Jukka Laine]

No tuo ruutu on ekassa albumissa.

[Kreegah Bundolo]

Tämä Peppi Pitkätossu-sarjakuva näytti kirjakaupassa selattuna eri mielenkiintoiselta ja kuvat sitä 50-luvun estetiikkaa parhaimmillaan. Pakkohankinta kunhan ylimääräistä rahaa siunaantuu jostain.

Kokoaisipa joku vielä alkupään Pellefantti-sarjakuvat samanlaiseksi kirjaksi. Siinä on anarkistinen sarjakuva jota lukiessa Sokeri-Sakarinkin veri kylmenee.

[Jukka Laine]

Olen monta kertaa miettinyt miltä Pellefantti tuntuisi nykyään luettuna.

Isommat pojat kiusasivat minua pienenä kun luin sarjakuvia. "Jätkä lukee Pelle-Elefanttia", sanoivat Jari ja Pentti, vaikken edes lukenut Pellefanttia enkä viitsinyt sanoa että jätkät sanoivat tuonkin väärin.

Nyt Kreegah Bundolo hankkii Pelle-Elefantin oikeudet ja julkaisee niitä kovakantisina. Sovittu?

[Matti Karjalainen]

Olen monta kertaa miettinyt miltä Pellefantti tuntuisi nykyään luettuna.

Vuonna 1979 Suomen Sarjakuvaseura otti siihen kantaa näin:

Pellefantti

Heikkoa piirrostyötä, tässä on hyvä esimerkki piirrostyön taantumisesta piirtäjän vaihduttua (aiemmin sarjaa piirsi sen keksijä Rune Andreasson). Kuvat ovat paikoin selkeitä, paikoin on huono asemointi tehnyt kaiken suttuiseksi, kompositio sinänsä huolimatonta, rajaukset ja kuvakulmat aika satunnaisia, väritys pelastaa selkeydellääb mitä pelastettavissa on.

Tarinat ja sisältö heikkoa, juonet ovat todella tyhjänpäiväisiä ja teennäisiä, ennen kaikkea paikallaan junnaavia, satuhenkeä ei ainakaan ole vaikka on kyse leikkikalujen elämästä, huumori on väkinäistä. Kieli on moitteetonta, mutta värittyy ikävästi sarjan hengestä.

Moraali on sangen arveluttavaa, perusasenne on koko ajan negatiivinen, kiusanteko on huumorintajun osoittamista, tyhmyys on rangaistavaa ja lehden sankari on ylpeä ja nokkava, oikeudenmukaisuuden kanssa on niin ja näin. Ei voi suositella lapsille.

[tertsi]

Onkos tämä lainaus siitä numerosta missä oli arvosteltu suurinpiirtein kaikki Suomessa ilmestyvät sarjakuvalehdet? Muistaakseni kannessa oli harmaa kollaasi sarjakuvalehdistä.

[Jukka Laine]

Onkos tämä lainaus siitä numerosta missä oli arvosteltu suurinpiirtein kaikki Suomessa ilmestyvät sarjakuvalehdet? Muistaakseni kannessa oli harmaa kollaasi sarjakuvalehdistä.

Joo, minulla on tuo Sarjainfo 23 vuodelta 1979. Ei suurinpiirtein vaan ihan kaikki säännöllisesti ilmestyvät. Niitä oli aika monta, kun koko Infon numero saatiin täyteen ja tuolloin jo lehtien määrä oli pahasti laskusuunnassa.

Enää niistä ilmestyvät vain Aku Ankka, Roope-setä, Hevoshullu, Tex Willer ja Korkeajännitys muotoa vaihtaneena.