W.I.T.C.H.

[VNaomi]

Äskettäin ostamassani Yen Pressin kokoelmassa 29 viimeinen tarina on se, johon sarja muistaakseni Suomessa päättyi. Kyseinen tarina on hyvä lopetus, joka ei nosta esiin mitään uusia konflikteja tai kysymyksiä, joten voisin kuvitella, että se olisi poimittu tarkoituksella suomijulkaisun viimeiseksi tarinaksi, vaikkei ehkä kronologisesti tuohon kohtaan kuulukaan. Minulla on vahva tunne, että aiemmissa englanninkielisissä osissa oli jo meillä julkaisemattomia tarinoita, tai sitten olen täysin unohtanut lukeneeni ne suomeksi.

Niin tai näin, viimeistään osasta 30 eteenpäin pääsee lukemaan seikkailuja, joita ei suomeksi tullut ollenkaan.

Ensimmäinen osa Sisarukset Gremillét -sarjaa meni kokeiluun ja oli ihan kiva, mutta ei oikein herättänyt intoa lukea eteenpäin.

[Lueskelija]

Ja mukavasti fantasian vastapainona oli arjen ongelmat ja ihastumiset. Sisarukset Gremillét on näköjään tyylillisesti samantapainen. En ole vielä ehtinyt tarkemmin tutustua.

Tyylissä on tosiaan paljon samaa, eikä ihme, sillä piirtäjä Alessandro Barbucci on piirtänyt myös W.i.t.c.h:iä. Lukiessani odotin, että tarinassa olisi ollut joitain yliluonnollisia elementtejä, esimerkiksi luonnontaikuutta, mutta ei niitä sitten juuri näkynytkään vaan pääpaino oli arvoitusten ratkaisemisessa. (En siis ajattele, että Barbucci olisi profiloitunut fantasiasarjoihin, pikemminkin kansi ja se että kuulin sarjakuvasta tässä yhteydessä teki sen.) Mukavia tarinoita ne minusta kuitenkin olivat. Varsinkin 2. osan ranskalainen maaseutu oli kuvattu kerrassaan kauniisti.