Tuli luettua Orvokki ja ei ollut ihan sitä mitä odotin.
SPOILEREITA SIIS TIEDOSSA SEURAAVAKSI!!!
Luupäät on yksi suosikkisarjakuvistani ja muistan hyvin hahmojen tarinat. Olgan, Pinjan ja Viljamin menneisyydestä puhutaan itse Luupäissä paljonkin ja siksi olikin kiinnostavaa nähdä miten ne tapahtumat sitten menivät. Alkuun yllätyin kovasti Charles Vessin kuvituksesta, sillä kannen perusteella luulin, että hän koittaisi jäljitellä Jeff Smithin kynänjälkeä, mutta kansi onkin nähtävästi itse Smithin tekemä. Mutta maalauksellinen piirrosjälki näyttää silti hyvältä ja erityisen vaikuttavaa oli nähdä lumikinoksia, jotka eivät ole vain valkoisia kumpareita. Värit myös ovat upeat ja jälki hyvinkin herkkää. Jos jostakin kehtaan kritisoida ja sanoa, niin yhteistä Smithillä ja Vessillä on ihmisten piirteet, sillä kummallakin taiteilijalla on haasteita selvästi realistisempien ihmiskasvojen piirteitä kuvatessa. Tavallaan hahmot ovat karikatyyreja ilmeitään myöten, jotka toimivat 85 % kuvissa, mutta joissakin kohdin kasvojen anatomia, ilmeet ja koko ihmiskehon kuvaus on vähän outoa.
Itse tarina. Pinjan kateus on kiinnostavinta antia Olgaa kohtaa, ja enkä muista muita sarjakuvia, joissa sisarkateutta kuvattaisiin. Mutta tarina keskittyy oudosti vain yhteen hetkeen, jossa Olga ja Pinja menevät meditoimaan vuorille, jossa puhutaan uhkaavista ennusmerkeistä. Viljami on myös mukana, mutta hän jää todella sivuun ja suurimmaksi ongelmaksi koituu ettei sitä sellaista kolmiodraamaa nyt niin kamalasti nähdä. Palaan vielä lopussa yhteen suureen ristiriitaan Viljamin ja Pinjan suhteen kohdalla.
Kun lukee esiosaa, odottaa tiettyjä juttuja, joihin saisi vastauksia tai nähdä miten kerrotut asiat tapahtuivat. Odotin tai luulin että lopussa nähty suuri punapartainen soturi olisi se mies, joka nähdään Luupäiden viimeisessä albumissa, joka on menettänyt kätensä ja hänen kasvonsa ovat palaneet. Koska hän kertoo taistelleensa lohikäärmettä vastaan aikoinaan ja tässä tarinassa nähdään juuri sellainen kohtaus, joka povaisi kyseistä tapahtumaa. Mutta ei tapahtunutkaan, olin vähän että kas, ei tainnut sitten ollakaan sama tyyppi...? Suurin ja mielenkiintoisin asia on Pinjan muuttuminen. Pinja on kääntynyt niin sanotusti voiman pimeälle puolelle jo todella varhain ja Olga saa tämän itsekin nähdä, vaikka sitten Luupäissä se olikin olevinaan yllätys hänelle. Ja tarina povasi pientä suurta ylläriä, että Olga olisikin se, joka Pinjan tappaisi, mutta ei. Olin yllättynyt että Pinja nähdään jo heti tarinan lopussa vanhana, rumana eukkona. Minä kun luulin, että hän kuolisi nuorena ja kauniina, muuttuisi sitten vuosien saatossa sellaiseksi noidaksi. Josta päästääkin merkittävään ristiriitaan. Viljami kertoo Luupäissä valinneensa Pinjan aikoinaan Olgan sijasta, koska tämä oli kypsempi. Orvokissa kuitenkin annetaan alkuun ainakin ymmärtää että Pinja vaikutti taioillaan Viljamin mieleen. Suurin ristiriita kuitenkin on että missä se suhde ehti sitten olemaan? Pinja muuttuu jo varhain vanhaksi eukoksi enkä oikein usko, että Viljami olisi suhdetta tämän kanssa halunnut jatkaa. Ja miten muut hänen muutokseensa suhtautuivat sitten ja miten katkeraksi Pinja lopulta todella muuttui? Miten Pinja lopulta kuoli? Tarina jäi kesken ja jätti ristiriitaisen olon. Olga uhraa yhden koiristaan Pinjan sijasta, joka ei ole kovin suuri juttu. Jos Olga olisi tappanut Pinjan, se olisi ollut mielenkiintoinen asia tähän yhtälöön ja tuonut Olgan hahmoon ison merkittävän särön, jota tämä olisi pitänyt sisällään.
Tarina ei oikein avannut minulle mitään. Tuli sellainen olo lukiessa, että eihän ne näin mennyt ja miksi sitä yhtä juttua ja sitä toista ei näytetty/tapahtunut?!
No, tulipa luettua. Pieni pettymys kuitenkin.
