0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Siinä tapauksessa sekä sun kulttuurista kirjoittavana että Apusen kannattaisi oikeasti tutustua taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan ongelmiin eikä ampua ilmiötä puskasta ohi. Apusen kirjoituksesta paistaa tietämättömyys siitä mistä tämän aiheen tiimoilta on viime aikoina keskusteltu ja oltu muuten aktiivisia. Mieltä saa olla mitä haluaa, fiksusta käy jos viitsii perustella, mutta kyllä aiheeseen pitää sen verran perehtyä, että kannanotot osallistuvat käynnissä olevaan keskusteluun eivätkä ole vain tuollaisia miljoonaan kertaa kuultuja populistisia heittoja. Populismi on laiskaa ajattelua. Joko sanojansa tai kuulijan.
Taiteilijoiden sosiaaliturva-keskustelua olen seurannut sivusta, ja kyllähän siitä tuntuu epäkohtia löytyvän. Mulla vain on ehkä sikäli typerä(??) asenne tähän, että olen sitä mieltä että Suomessa on aika lailla valinnan varaa sen suhteen, mille alalle kouluttautuu, ja pienellä vaivannäöllä on mahdollisuus tehdä jonkinlainen lyhyen ajan ennuste eri alojen työllisyys- ja palkkanäkymistä.
Silti jos alalta löytyy epäkohtia työttömyysturvan, eläkekertymien tai ylipäätään minkä tahansa asian puolesta pitäisi niitä lähtökohtaisesti pyrkiä ratkaisemaan.
Ajattelutapa "voithan vaihtaa alaa" ratkaisee ainoastaan liiallisen suosion ongelmaa, ei muita epäkohtia
Tai jos sinä olisit opiskellut kutsumuksesi mukaan historiantutkijaksi, pitäisikö sinulle maksaa vähemmän, jos *kulps* viihtyisit työssäsi?
Jos pääsisin tekemään samanlaisissa oloissa historiantutkimusta (samanlaisilla oloilla tarkoitan esim. työsopimuksen voimassaoloa toistaiseksi eikä määräaikaisuutta) niin mikä ettei sitäkin voisi tehdä ja siinä viihtyä.
Siispä, vaikka rouva McNeillin toive on ainakin jossain määrin toteutunut, uskallan pitää toivetta työskennellä historiantutkijana taloudellisesti turvatuissa oloissa hieman hupsuna.
Kun tää kaksoistutkinto on mun suunnitelma B: jos diplomi-insinööreiltä loppuu työt, voin aina ruveta historiantutkijaksi.
Historiantutkijana voi koittaa soveltaa Stephen Hawking -menetelmää: kamppailee ensin tiensä arvostetuksi eturivin tutkijaksi ja kirjoittaa sitten kansantajuisen pläjäyksen kaikesta oppimastaan.Toinen vaihtoehto on olla toistaitoinen diletantti, joka huiputtaa massoja sepittämällä raflaavaa pseudotiedettä. Kumpikaan menetelmä ei liene täysin varma.
Mihin täältä jäi keskustelu elämästä vieraantuneista ja työtävieroksuvista sarjistekijöistä?
.... Lisäksi hän mainitsee Apusen unohtaneen, että hänen esimerkkinään käyttämä taiteilija on toiselta ammatiltaan maanviljelijä...