Kirjoittaja Aihe: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus  (Luettu 256498 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Mikko A

  • Jäsen
  • Viestejä: 356
  • ostan omakustanteita - uudet & vanhat - tarjoa!
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #60 : 27.02.2007 klo 09:30:12 »
Ei sentään. Suomessa pätkätyöt on kuitenkin helpoin saada. Kuka sitä enää pysyviin duuneihin pääsisi. Pätkien välissä on reilusti aikaa harrastella.
Biletystä & kulutusta voi minimoida ja hyvin riittää hilut vaikka ei koko vuotta töitä tekisi - tietysti riippuen missäpäin Suomea asuu.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 830
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #61 : 27.02.2007 klo 12:14:53 »
Oksettavaa, korruptoivaa poliittista teatteria yhtäkaikki. Kansakunnan kasvojenkohotusta veronmaksajien rahoilla. Kun ei suomalainen kirjallisuus maailmalla pärjää, niin palkitaan sitä sitten suurieleisesti itse.
Näinhän se ikävä kyllä on, kotimainen kirjallisuus tallaa paikallaan. Palkinnonjaon politisoiminen ja verorahoista murehtiminen on kuitenkin vainoharhaista ja turhaa, sillä Finlandian rahoitus tulee säätiöltä ei valtiolta.

Finlandiapalkinnon tarkoitus on tuoda kirjallisuudelle huomiota ja auttaa myyntiä. Kapitalismin peruspilareita siis, sai palkinnon kommari tai ei. Siksi sellainen palkinto palvelisi myös sarjakuva-alaa, mutta vain jos se todella toisi nostetta. Uusia hymistelypalkintoja ei tarvita lisää.

VesaK

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 856
  • Kuka mitä häh?
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #62 : 27.02.2007 klo 12:32:24 »
Koko viikon on jurppinut se tieto, että muutenkin köyhän Kansallisoopperamme viime vuoden talouden pelasti "yksityishenkilöltä saatu yli 500.000 euron lahjoitus".

Taina Westiä lainaten: "Mistä näitä sikiää?!"
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Matti Karjalainen

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 1 993
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Puupäähattu 2007
« Vastaus #63 : 27.02.2007 klo 23:45:53 »
Olen samaa mieltä siitä, että kotimaisen sarjakuvan taso voisi olla korkeampi. Jokunen valopilkku mahtuu aina joukkoon, mutta hirvittävän montaa sykähdyttävää elämystä ei vuosittain tule vastaan. Sen sijaan suomalainen kirjallisuus voi mielestäni varsin hyvin, ja vuosittain julkaistaan sen verran erinomaisia romaaneja, että kyllä niistä aina viisi-kuusi palkinnon ansainnutta löytyy.

Finlandia-palkinnosta itsestään voi olla sitten mitä tahansa mieltä: onhan se toki kaupallisuuden rattaille valjastettu, mutta toisaalta se herättää myös median käymään kirjallisuuskeskustelua ja innostaa ihmisiä lukemaan, kuten Doc Lomapäivä tuossa edellä jo totesikin. Ei senkään takia siis ihan joutava palkinto.

Jotain tästä yleisestä suomalaissuhtautumisesta sarjakuvaan kertoo se, että pitää edelleen käydä myös lastenosaston sarjakuvahylly läpi kirjastossa käydessään. Eilenkin poimin sieltä Valerianit ja Ankardot. Ankardot ripotellaan sekä aikuisten että lasten puolelle, vaikka ei Harry Pottereita aikuisten puolelta löydy.

Eipäs panetella kirjastoväkeä ihan syyttä.

Jossakin Jöntsänkosken sivukirjastossa asiaan saatetaan suhtautua mentaliteetilla "kaikki sarjakuva on enemmän tai vähemmän lapsille", mutta ainakin aikaisemmassa työpaikassani tällä sijoittelulla aikuisten- ja lasten- ja nuorten osaston välille oli myös kasvatuksellinen merkitys. Sarjakuvia lukeva kakara saattoi jonakin päivänä ottaa Aku Ankan lisäksi mukaansa myös Ankardon, ja tutustuttuaan tähän eurooppalaiseen laatusarjakuvaan siirtyi mahdollisesti myös aikuisten puolelle etsimään lukuelämyksiä.

Samalla periaatteella lasten- ja nuorten osastolta löytyi myös erillinen nuorten aikuisten hylly, joka sisälsi muun muassa Tuntemattoman sotilaan tapaisia klassikoita ja Nick Hornbyn tyylisiä kirjailijoita, joiden kautta siirtymävaihe lastenosastolta aikuisten romaanien pariin sujui yksinkertaisemmin.

Lasten- ja nuortenosastolle hankittiin muun muassa Sandmania ja muuta kivaa, tosin eräiden vanhoillisempien asiakkaiden painostuksesta jouduttiin tekemään lievää karsintaa ja siirtämään väkivaltaisin ja eniten paljasta pintaa sisältävä aineisto aikuisten puolelle.
« Viimeksi muokattu: 27.02.2007 klo 23:47:26 kirjoittanut Matti Karjalainen »
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

villeranta

  • Jäsen
  • Viestejä: 65
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #64 : 11.03.2007 klo 14:28:29 »
Angoulêmessa jaetaan Euroopan arvostetuimmat sarjakuvapalkinnot, eikä niihin liity rahaa. Eikä liity moniin muihinkaan arvostettuihin taidepalkintoihin. Ei Sarjakuva-Finlandiassa tarttisi olla rahapalkintoa. Eikä sen nimi kannattaisi olla Sarjakuva-Finlandia. Albumipalkinto olisi tarpeen, jotta ihmiset huomaisivat paremmin sarjakuvan, mutta toki on hankaluutena se, että Suomessa julkaistaan aika vähän kotimaisia sarjakuvia vuosittain. Jos palkinto perustettaisiin, sen pitäisi varmaankin kattaa KAIKKI albumimuotoiset uudet kotimaiset sarjakuvat. Voisi toimia ihan hyvin. Jos raati olisi kaikkien sarjakuvan lajien arvostama, ei esim. vaihtoehtosarjakuvan alalla olisi syytä valittaa, jos palkinto menisi populaarille strippikokoelmalle - tai päinvastoin.

En kommentoisi mitenkään Mikko A:n taidepoliittisia näkemyksiä, ellei hän edustaisi valitettavasti aika monen ihmisen junttimaisia näkemyksiä taiteesta. Että jos taiteilijan tekemä taide ei tuota tekijälleen tai yhteiskunnalle rahaa, se on epäonnistunutta taidetta. Tällaiset ihmiset eivät ymmärrä mitään taiteesta.

Yhteiskunta ei ole yritys. Sen ei tarvitse vetää itselleen "voittoa" ylipäänsä mistään. Yhteiskunta toimii verovaroin.

Kalevalan ensimmäinen painos oli 500 kpl ja sen myyminen kesti muistaakseni 20 vuotta. Toinen painos oli 1000, ja sen myyminen kesti 70 vuotta. Onneksi Kalevalaa ei tehty 2000-luvulla. Kustantajathan heittää myymättömät painokset kahden vuoden jälkeen roskikseen.

Yhteiskunnan täytyy yrittää jotenkin kohdistaa varojaan myös "tuottamattoman" taiteen tukemiseen. Miten ja millä perustein se tehdään, on paljon monimutkaisempaa kuin mihin kauppiasajattelulla voi päästä. Kauppiasmoraali on hauska sana, koska se muistuttaa moraalia yhtä paljon kuin joku rotuoppi taikka muu natsismi.

villeranta

  • Jäsen
  • Viestejä: 65
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #65 : 11.03.2007 klo 14:39:38 »
Yhteiskunta ei ole yritys. Sen ei tarvitse vetää itselleen "voittoa" ylipäänsä mistään. Yhteiskunta toimii verovaroin.

Heh. Tuohan vasta typerältä kuulostaa. Tarkoitin, ettei valtion tukemien taidelaitosten ole tarkoituskaan tuottaa valtiolle (tai kenellekään) voittoa. Jumalauta! Kuinka kaukana me ollaan siitä ajasta, kun tällaisia laitoksia perustettiin? Jos valtio olisi yritys, se ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA perustaisi tai tukisi yhtään taidelaitosta, yhtään kirjastoa, yhtään kaupunginteatteria, yhtään taideoppilaitosta.

Tai okei, ehkä se perustaisi pari. Ja niissä opetettaisiin, lainattaisiin ja pidettäisiin esillä sosialistista realismia tai nykyaikaisemmin: mainoksia.

Matti Karjalainen

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 1 993
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #66 : 11.03.2007 klo 19:35:09 »
Voi mennä vähän syrjään alkuperäisestä aiheesta, mutta säestää Villen kirjoitusta hieman toisesta näkökulmasta. Lohkaiskaa omaksi alueekseen, jos katsotte tarpeelliseksi.

Matti Apunen, Aamulehden päätoimittaja, kirjoittaa sunnuntaina 11.3. 2007 Kronikka-kirjoituksessaan taiteesta ja sen rahoituksesta seuraavasti:

Artistin apea valitus

Taide on suurten sielujen viheriä laidun, mutta kun taide muuttuu kulttuuripolitiikaksi, sielut kutistuvat ja laidunkin ruskettuu. Kulttuuripolitiikka on alue, josta terve näkee heti, että sille ei pidä astua.

Helsingin sanomat kysyi suomalaisilta taiteilijoilta, mitä mieltä nämä ovat kulttuuripolitiikasta. Vastaus: Suomi ei riittävästi tue ja arvosta taiteilijoitaan. Taiteilijat valittavat, että "taiteen arvostus yhteiskunnalle elintärkeänä merkitysten, perinteen ja identiteetin rakentajana on hiipunut". Niinpä. Ehkä vuopsikymmenten tinkimätön perinteen ja kansallisen olemuksen halveksunta on johtanut taiteen juuri siihen mihin se johtaa - umpikujaan.

Suomalaista identiteettiä ja yhteisiä muistoja rakentavat nyt popmusiikki ja elokuva. Ketään eivät kiinnosta suttuiset ja tärisevät taidemenninkäiset, jotka ilmoittavat rakentavansa kansallisia merkityksiä, vaikka kaikki näkevät että nämä toverit eivät pysty rakentamaan edes makkaravoileipää.

Taiteilijoiden mukaan kulttuuripolitiikka on epäonnistunut siinä, että "taidetta ei arvosteta" ja "panostukset viihteeseen ovat kasvussa". En ole koskaan täysin ymmärtänyt, mitä tarkoittaa jonkin alan arvostus tai sen puute. Voisin olla helpostikin sitä mieltä, että journalismia ei arvosteta tarpeeksi, ellei tälläinen puhe olisi vihoviimeistä ruikutusta.

Arvostetaanko Suomessa riittävästi aarporaajia tai autonasentajia? En tiedä, mutta tuntemani asentajat eivät istu synkeinä kahvilla miettimässä sitä kuinka heikkoa heidän alansa arvostus on. En myöskään tiedä miten valtio varsinaisesti panostaa viihteeseen. Taiteessahan "viihde" tarkoittaa kaikkea oman touhuilun ulkopuolista toimintaa. Se on yleisdemoni, jolla on suunnilleen sama tarkoitus kun ulkopolitiikassa "ryssällä".

Onko esimerkiksi TTT:n näytelmä Vuonna 95 taidetta vai valtion tukemaa viihdettä? Jos kirjoitan kolmituntisia, vihaisia lesbomonologeja, se on epäilemättä pahimman lajin viihdettä. Katsojiensa mielestä se voi olla heille varsin sopivaa taidetta.

Toinen taiteilijoiden esiinnostama epäkohta on taidekasvatuksen "rapautuminen". Tätä argumenttia ymmärrän vielä huonommin kuin arvostusongelmaa. Lapsia opetetaan laveeraamaan ja tekemään elokuvia. Pikku tamburiiniorkesterit soittavat joulu- ja kevätjuhlissa posket punaisina ja luokat tekevät retkiä grafiikanpajoihin. Varttitunnin savianimaatio lunastetaan emotionaalisella ristikuulustelulla siitä miltä elokuvan pikku Pyrystä mahtaa tuntua, kun hän ei saanut hiekkalaatikolla ansaitsemaansa arvostusta.

Mitä vielä halutaan? Ehkä lapsia pitäisi istuttaa työryhmissä, joissa riimitellään loruja sanoista "apuraha" ja "yhteiskunta".

Kyselyyn vastanneiden mukaan Suomessa koulutetaan liikaa taiteilijoita ja tästä on helppo olla samaa mieltä. Toisaalta harvoissa ammateissa työllistyminen on niin omissa käsissä kuin taiteessa ja journalismissa. Helppoa se ei tietenkään ole.

"Kulttuurikentällä täysin vapaat taiteilijat elävät kaikki pääsääntöisesti köyhyysrajalla", kommentoi HS:ssä teatterin ammattilainen. Olen pitänyt esimerkiksi Osmo Rauhalaa henkisesti täysin vapaana taitelijana, mutta Osmolla käydessä en ole katsonut tarpeelliseksi viedä artistille tuliaisina ruokapaketteja tai käytettyjä leluja.

Ehkäpä jutun juoni onkin sanoissa "täysin vapaa". Jos sillä tarkoitetaan taiteilijaa, joka ei ole vastuussa mistään mihinkään, on mahdollista että hänen tulotasonsa on suhteellisen vaatimaton.

Taiteilijoiden sosiaaliturvasta olen taideväen kanssa osittain samaa mieltä. Se, että apurahoista ei kerry eläkettä, on tietysti ongelma, mutta harva kai elää koko työuransa apurahojen arassa. Ja millainen järjestelmä tekee mahdolliseksi täyden uran apurahojen varassa? Sekö, joka ei tue eikä arvosta?

"Taiteilijoilla ei ole työttömyysturvaa, koska heidät katsotaan omassa työssään työllistyviksi", kritisoi HS:n haastattelema kuvataiteilija. Miksi taiteilijoita ei saisi katsoa omassa työssään työllistyviksi? Onko täysin kohtuutonta sen lajin tulosvastuu, että taiteilija olisikin ajoittain velvoitettu miettimään ostajankin aikomuksia?

Tuttavani jättäytyi pois taidevirkamiehen työstä muutama vuosi sitten ja heittäytyi vapaan taiteilijan epävarmuuteen. Hän on työllistynyt mainiosti omassa työssään, jos kohta saanut myös apurahoja. Olen juuri tilannut häneltä taidetta kotiini, koska hän osaa käyttää värejä ja tekee kaiken kaikkiaan ovelan näköisiä töitä ovelista materiaaleista.

En usko, että hän tuntee itseään taideprostituoiduksi, enkä minä itseäni sen lajin asiakkaaksi, joka kyttää kulmilla hyväksikäytettävää taiteilijaressukkaa.

Matti Apunen.[/i]

Vastineen paikka voisi olla tarpeen. Jos kulttuuripoliittinen keskustelu artikkelin pohjalta kiinnostaa, niin laittakaa sähköpostia osoitteeseen al.mielipiteet@aamulehti.fi.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 830
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #67 : 11.03.2007 klo 19:54:18 »
Just näiden mielipiteiden takia mä vaihdoin Aamulehden Hesariin. Ei Apuselle mailia kannata lähettää, ei se kuuntele.

"Taiteilijoilla ei ole työttömyysturvaa, koska heidät katsotaan omassa työssään työllistyviksi", kritisoi HS:n haastattelema kuvataiteilija. Miksi taiteilijoita ei saisi katsoa omassa työssään työllistyviksi? Onko täysin kohtuutonta sen lajin tulosvastuu, että taiteilija olisikin ajoittain velvoitettu miettimään ostajankin aikomuksia?
Loistoesimerkki siitä että Apunen ei tiedä mistä puhuu. Ongelmahan on se, että taiteilija (ja tutkija) ei saa työttömyyskorvausta samassa tilanteessa kuin muut ammatinharjoittajat saa. Taiteilija ei ole yhteiskunnassa samalla viivalla muiden kanssa.

Yksi taiteilijoiden työllistymisen este on Aamulehden ja Alma Media-konsernin sopimus- ja palkkiopolitiikka.
« Viimeksi muokattu: 11.03.2007 klo 19:56:25 kirjoittanut Doc Lomapäivä »

Matti Karjalainen

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 1 993
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #68 : 11.03.2007 klo 20:05:43 »
Just näiden mielipiteiden takia mä vaihdoin Aamulehden Hesariin. Ei Apuselle mailia kannata lähettää, ei se kuuntele.

Apunen tuskin kuuntelee, mutta jos sellainen vastine satuttaisiin julkaisemaan lukijapalstalla, niin jokunen lukija saattaisi ainakin saada asiasta parempaakin informaatiota.

Aamulehden vaihtaminen Hesariin tuntuu kieltämättä päivä päivältä houkuttelevammalta ajatukselta. Olen ollut perinteisesti sitä mieltä, että kulloisenkin asuinkaupunkini päälehden lukemisessa on aina ollut omat etunsa, mutta haluaisin nauttia uutiseni ilman ylenpalttista poliittis-ideologista kuorrutusta, eikä Aamulehti oikein tunnu onnistuvan siinä.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 762
  • archipictor.com
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #69 : 12.03.2007 klo 07:55:48 »
Jostain kumman syystä nämä taiteilijoiden apurahoista valittavat ovat niitä samoja, joiden mielestä ei ole lainkaan turhaa pistää rahaa siihen, että joku juoksee rinkiä.

Apurahoista iso osa kuitenkin katoaa materiaaleihin, jotka eivät todellakaan ole halpoja. Ei niillä rahoilla kovin monta viinipulloa kumota.

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 330
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #70 : 12.03.2007 klo 09:06:20 »
Voisin olla helpostikin sitä mieltä, että journalismia ei arvosteta tarpeeksi, ellei tälläinen puhe olisi vihoviimeistä ruikutusta.



Jos kirjoittelee tällaisia ja kutsuu sitä journalismiksi niin ruikuttaminen tosiaan on aika turhaa. Harvinaisen tyhmä mies
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 055
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #71 : 12.03.2007 klo 10:02:50 »
Aika pöyristyttävää tekstiä Apuselta. Yhtäältä ihan arvostan sitä, että on pokkaa esittää rohkeasti mielipiteensä, mutta pitäisi päätoimittajan ominaisuudessa olla faktat ja taustat aika reilusti paremmin hallussa. Tuomas Nevanlinna määritteli hyvän journalismin kriteereiksi "taustoittamisen ja paremmin tietämisen", Apunen ei todellakaan osu kumpaankaan tavoitteeseen. Mutta kai tuommoinen paasaus puhuttelee junttikansaa.

Sietäisi saada tuosta kirjoituksestaan aika kovaa kuittia!!

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 830
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #72 : 12.03.2007 klo 12:23:09 »
Apunen tuskin kuuntelee, mutta jos sellainen vastine satuttaisiin julkaisemaan lukijapalstalla, niin jokunen lukija saattaisi ainakin saada asiasta parempaakin informaatiota.
Yritetty on ja tulokset voi lukea tuolta:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3310.0
Toimittaja soitti ja sanoi että "Aamulehti ei käy työehtosopimusneuvotteluja mielipidepalstallaan". Harmittaa kun en tajunnu sanoa, että AL käy TS-neuvotteluja pääkirjoitussivulla mutta vain isännän äänellä.

En ole vielä luovuttanut AL:n paljastamisessa, projekti vain odottaa oikeaa hetkeä. Radikaali toimenpide olisi jakaa AL:n järjestämillä Henki & elämä-festareilla flaijereita joissa paljastetaan AL:n sopimus- ja palkkiopolitiikka. Ajattelin kyllä aluksi vähän pehmeämpää siirtoa.

Aamulehden vaihtaminen Hesariin tuntuu kieltämättä päivä päivältä houkuttelevammalta ajatukselta. Olen ollut perinteisesti sitä mieltä, että kulloisenkin asuinkaupunkini päälehden lukemisessa on aina ollut omat etunsa, mutta haluaisin nauttia uutiseni ilman ylenpalttista poliittis-ideologista kuorrutusta, eikä Aamulehti oikein tunnu onnistuvan siinä.
Tamperelainen tulee 2 kertaa viikossa ja kertoo kaiken tarpeellisen. Sen jälkeen kun vahdoin Hesariin on ollu paljon mukavampi aamulla avata lehti. Ei oo tarvinnu ajatella "mistäs tänään ollaan eri mieltä".

Sietäisi saada tuosta kirjoituksestaan aika kovaa kuittia!!
Mitä jos kaikki nyt purkaisi pahastuksensa Apuselle? Mutta se varmaan kannattaisi tehdä suoraan herran s-postiin eikä lukijakirjeisiin: matti.apunen@aamulehti.fi
EDIT: pistin viestiä, pistäkää tekin!
« Viimeksi muokattu: 12.03.2007 klo 12:55:25 kirjoittanut Doc Lomapäivä »

Irene

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 835
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #73 : 12.03.2007 klo 14:21:16 »
Höhö. Matti Apunen taitaa osata provosoinnin jalon taidon. Valitettavasti olen monessa kohdassa hänen kanssaan jopa samaa mieltä.
Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 762
Re: Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus
« Vastaus #74 : 12.03.2007 klo 14:28:32 »
Höhö. Matti Apunen taitaa osata provosoinnin jalon taidon. Valitettavasti olen monessa kohdassa hänen kanssaan jopa samaa mieltä.

Siinä tapauksessa sekä sun kulttuurista kirjoittavana että Apusen kannattaisi oikeasti tutustua taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan ongelmiin eikä ampua ilmiötä puskasta ohi. Apusen kirjoituksesta paistaa tietämättömyys siitä mistä tämän aiheen tiimoilta on viime aikoina keskusteltu ja oltu muuten aktiivisia. Mieltä saa olla mitä haluaa, fiksusta käy jos viitsii perustella, mutta kyllä aiheeseen pitää sen verran perehtyä, että kannanotot osallistuvat käynnissä olevaan keskusteluun eivätkä ole vain tuollaisia miljoonaan kertaa kuultuja populistisia heittoja. Populismi on laiskaa ajattelua. Joko sanojansa tai kuulijan.

...nyt jo kaduttaa se jankutus ja jaanaus mikä tästä kommentistani varmaan lähtee liikkeelle... tulee mieleen se vitsi ratapölkystä ja insinööristä... jupinaa...
« Viimeksi muokattu: 12.03.2007 klo 14:31:31 kirjoittanut roju »
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.