Ville Ranta

[Timo Ronkainen]

Pulp -kirjailijoitahan on pilvin pimein semmosia jotka ovat vetäneet 200-sivuisia dekkareita viikonlopun aikana. Suomestakin löytyy joitakin. Esim.Jerry Cottoneita tiedän kirjoitetun saman päivän aikana. Aamulla paperi koneeseen ja illalla painoon. Vastaava on sarjakuvan puolella mahdoton. 48 sivun 4-väri -albumi päivässä?

Heittäkääpä tahallaan kotimaisia sarjakuvateoksia, jotka teidän mielestänne rinnastuvat viihdekirjallisuuteen (Katja Kallio, Laila Hietamies/Hirvisaari, Raija Oranen...)?

Miksi vain naisten viihdekirjallisuus on hömppää viihdekirjallisuutta? Vaikka dekkarit: Somermäki ja Mannonen: Sinetöidyt ihmiset.
Jenkeistä, Japanista ja Ranska-Belgia -suunnilta näitä löytyy vaikka miten paljon, niistä ei vain tiedetä pahemmin täällä, kun ei niitä käännetä.

Timo

[Matti Karjalainen]

Burroughs, William S.

Poikkeuksen vahvistava sääntö kaikessa omaleimaisuudessaan?

Heittäkääpä tahallaan kotimaisia sarjakuvateoksia, jotka teidän mielestänne rinnastuvat viihdekirjallisuuteen (Katja Kallio, Laila Hietamies/Hirvisaari, Raija Oranen...)?

Hyvä kysymys. Katja Kallio kirjoittaa humoristiseen sävyyn nuorista aikuisista näiden elämästä ja ihmissuhteista ja heittää sekaan ripauksen vakavempia teemoja. Pauli Kallion "Kramppeja ja nyrjähdyksiä" voisi kuvailla aika tavalla samoilla sanoilla - tosin luen jälkimmäistä huomattavasti mieluummin kuin ensiksimainittua ja pidän sitä myös omassa lajissaan laadukkaampana viihteenä.

[Doc Lomapäivä]

Miksi vain naisten viihdekirjallisuus on hömppää viihdekirjallisuutta? Vaikka dekkarit: Somermäki ja Mannonen: Sinetöidyt ihmiset.
Jenkeistä, Japanista ja Ranska-Belgia -suunnilta näitä löytyy vaikka miten paljon, niistä ei vain tiedetä pahemmin täällä, kun ei niitä käännetä.

Timo

Samaa minäkin, että miksei tule mieleen yhtään miesviihdekirjailijaa. En kuitenkaan tarkoita dekkaria, vaan viihdehömppää, harlekiinia mutta kovissa kansissa ja isolta kustantajalta. Ja nimenomaan kotimaista, Ville Ranta-ketjussa kun ollaan. Miten tämä liittyy Villeen...

Poikkeuksen vahvistava sääntö kaikessa omaleimaisuudessaan?

Paljonko Williamin "velipoika" Edgar käytti aikaa teoksiinsa, tuskin kuukausia. Hämärä muistikuva on, että Ilkka Kylävaara olisi takonut dekkarin viikonlopussa. Spillane ja Hammett kirjoittivat hyvin nopeasti. The Shadown kirjoittaja kirjoitti muistaakseni 10 000 sanaa päivässä. Kalle Päätalo kirjoitti paljon enemmän kuin julkaisi, 42 vuotta kestäneen uransa aikana hän kirjoitti 39 romaania plus että häneltä on yhä ilmestynyt postyymisti romaani joka vuosi, plus että kuulin joskus väitteen että kustannustoimittajat olisivat lyhentäneet Päätalon romaaneja jopa 2/3 osaa. Mika Waltarin tuotannon luettelemisessa pamahtaisi rannejänteet.

[Curtvile]

Poikkeuksen vahvistava sääntö kaikessa omaleimaisuudessaan?

Ei. Outsider kuuluu samaan sarjaan kuin myös R.E.Howard ja Harlan Ellison.
Pulppuolelta näitä tosiaan löytyy kymmeniä.

Ville Rannan tuotanto ei rinnastu "viihde" kirjallisuuteen, aloitetaan vaikka oma ketju siitä aiheesta.

[Doc Lomapäivä]

Ville Rannan tuotanto ei rinnastu "viihde" kirjallisuuteen, aloitetaan vaikka oma ketju siitä aiheesta.

Ei perhana, liitetään vain johonkin toiseen vanhaan ketjuun ja unohdetaan koko juttu.

[Rami Selin]

Luomisprosessin nopeudesta tuli mieleen, että eikös Lewis Trondheimista muuten sanota, että hänen tuotannostaan osa on laadittu enemmän tai vähemmän improvisoiden, ilman että tekijällä on albumin alussa ollut tarkkaa kuvaa siitä, mihin pisteeseen lopussa päädytään. Julma on ainakin miehen julkaisutahti.

Julkimot luotiin sillä tavalla, että Trondheim lähetti Villelle pari sivua piirrettäväksi. Nämä tehtyään Ville toimitti sivut T:lle takaisin ja tämä rupesi kirjoittamaan jatkoa. Homma jatkui loppuun saakka näin eli alussa ei ollut tietoakaan lopusta ja se valitettavasti peilautuu tarinassa.

[terhie]

mutta huomioikaamme myös, että Pirjo Hassisen romaani Isänpäivä ei sijoittunut isänpäivään (vaikka muuten erinomainen teos onkin).

Jos tämä kirja ilmestyisi sarjakuvana...  se olisi melkomoista rytinää! Se on niiiin väkivaltainen ja tekoja yksityiskohtaisesti kuvaileva, että kukahan sen kustantaisi? Ja kuka pystyisi piirtämään sen, en ainakaan minä. Ja millainen mediamylläkkä syntyisi (laskelmointia ).

Kirjan lukeminen on ollut paussilla syksystä lähtien (sivulla 217), just sen takia että ei sovi iltalukemiseksi ainakaan minulle. (Kuvaillaan uhrin näkökulmasta värikkäästi kaikenlaisia rusahduksia, joita väkivalta keholle aiheuttaa...)

_{Hassisen muut kirjat ovat ihan superia, paitsi Joel on jotenkin löperö.}

[villeranta]

Rupesin Julkimoiden tekemiseen siksi, että halusin kokeilla, millaista on työskennellä ammattimaisen käsikirjoittajan kanssa ranskaksi. Tiesin myös, että Lewis osaa kirjoittaa juttuja, joita on hauska piirtää. Tiesin myös, että kirja menee läpi isoille kustantamoille, vaikka siitä tulisi kuinka paska, ja että saan tästä hommasta rahaa. Kyllä Julkimoiden tekemisessä on monta piirrettä, joita voi pitää laskelmoivina, jos välttämättä haluaa.

Blogissa vastuu on lukijalla. Se on nimittäin blogi. Saarikoski on lempikirjailijani. Haluaisin olla yhtä loistava ja kuuluisa kuin Saarikoski ja haaveilen siitä usein.

Haluan että kaikki rakastavat ja himoavat minua ja teen sarjakuvani niin, että näin tapahtuisi.
 

[villeranta]

Luin tuon Isi on vähän väsynyt - jutun netistä maksamatta penniäkään.

Miten se on mahdollista?

[Jukka Laine]

Amppareissa oli otsikko, luulin että kyse on jostain tanskalaisesta.
Muhammed-piirtäjä tekee nyt sarjakuvia seurakuntien sivuille


Julkaistu: 18:40

stt

Suuren kohun Muhammed-sarjakuvallaan aiheuttanut oululainen taiteilija Ville Ranta ryhtyy piirtämään sarjakuvia Oulun evankelisluterilaisten seurakuntien kotisivuille. Asiasta kertoi Kotimaa-lehden verkkolehti.

Ranta piirsi toissa keväänä kulttuurilehti Kaltion verkkosivuille sarjakuvan, jossa esiintyi Muhammed. Ranta ei piirtänyt Muhammedille kasvoja vaan peitti ne naamiolla. Sarjakuva poistettiin syntyneen kohun vuoksi verkkosivuilta. Tapaus johti Kaltion päätoimittajan Jussi Vilkunan eroon.

Ensimmäinen Rannan työ Oulun seurakuntien kotisivulla ilmestyy huhtikuussa, ja jatkossa sarjakuvia julkaistaan kerran kuukaudessa. Rannan nettisarjakuvat käsittelevät uskonnollisia aiheita.

"Minulta ei ole pyydetty niin sanottua tunnustuksellista materiaalia vaan enemmänkin pohdiskelevia piirroksia esimerkiksi Jumalan olemassaolosta tai uskontojen ajattelutavoista, niihin kuuluvista määräyksistä", hän kuvailee asiaa Kotimaalle.

Ranta ei aristele tuoda kuvissaan esille omia uskonnollisia ajatuksiaan.

"Uskonnot kiinnostavat minua. Muhammed-jupakka innosti tutkimaan aihetta lisää. Olen piirtänyt uskonnollisista teemoista aikaisemminkin muun muassa omilla kotisivuillani, hän sanoo.

HS

[Mikko A]

Miten se on mahdollista?

en tästä tapauksesta tiedä, mutta kyllähän ihmiset nykysellään sarjiksia laittaa jakoon nettiin siinä missä musiikkia. Tai ei tietenkään NIIN paljon, koska muuttaminen tarvittavaan muotoon on huomattavasti raskaampi. Mutta miten nopea on loppupelissä kuvata nyky digi kameralla aukeama kerrallaan ja tietyllä ohjelmalla tai scriptillä automaattisesti muuttaa vaikka tuhannetkin sivut oikeaan kokoon. Voi näyttää varsin hyvältä ja olla tehty ihan hetkessä.
Omia jo loppuunmyytyjä musiikkilehtiä on helposti selattavina PDF tiedostoina liikenteessä netissä, ilman lupia tehtyinä. Ei toki itseäni haittaa.


Mitä tulee itse Rantaan, niin en muista joko asiasta mainitsin, mutta mielestäni Julkimot on kerronnallisesti todella kömpelö verrattuna soolo töihin. Jo parin sivun jälkeen käy suorastaan vituttamaan se että about joka ruudussa on selitysruutu jossa jauhetaan ihan turhat jutut kömpelöllä kielellä, kun sarjakuvan perusideana pitäisi (minun mielestäni olla) että kuvan itsessään pitäisi jo kertoa jotain, ilman että se on joka kohdassa kirjoittamalla selitetty. Ja melkein kuin lapsille kertomalla. "Mikko pakenee käymälään" "Mikko alkaa vähitellen joutua paniikkiin", "Mikko joutuu pahaan paniikkiin!!".....  Ihan kuin lukijalle ei olisi jo selvinnyt kuka on päähenkilö ja miltä se näyttää, peräjälkeisissä ruuduissa! Tuntuut että tekstinä tullut käsikirjoitus olisi kirjoitettu selitysruutuihin sellaisenaan ja kuvitettu.  Sen sijaan että sen pohjalta olisi tehty "oikea sarjakuva" näin röyhkeästi sanottuna. Olen toki itsekin vähintään yhtä surkeasti muiden käsikirjoituksissa onnistunut, heh, ja päätynyt samanlaiseen selitys palkki hirviöön.

[Antti Vainio]

Miten se on mahdollista?

Epätarkkuutta minulta. Tarkoitan että luin muistaakseni sen nettipäiväkirjaversion vähän sitä mukaa kun sitä piirtelit omalle sivulle. En lue nettisarjakuvia vaan olen niin vanhanaikainen että ostan vain paperikirjoja sitten kun 100 muuta on ne kehunut ja 20 vuotta kulunut julkaisusta. Isi on vähän väsynyt oli poikkeuksen vahvistava sääntö, se toimi ruudulla mainiosti.

[villeranta]

Isi on vähän väsynyt oli poikkeuksen vahvistava sääntö, se toimi ruudulla mainiosti.

Mun kotisivuilla on isyyteen liittyviä pätkiä, mutta mitään siitä matskusta ei ole julkaistu Isi on vähän väsynyt -kirjassa. Sekoitat varmaankin merkintään nimeltä Koti-isän päiväkirjasta.

KAJAANI on tullut painosta. http://www.asemakustannus.com

[Tirri]

Täytyy heti tuoreeltaan kehaista tuota uutta KAJAANI albumia. Sain juuri luettua. On pirun komia. Tekee mieli pistää kirjahyllyyn muiden kirjojen joukkoon.

[VesaK]

Tekee mieli pistää kirjahyllyyn muiden kirjojen joukkoon.

On se hurja kun moisia aikoo! Perheraamatun ja Kalevalan väliin?

Mutta on Kajaani hieno teos kyllä. Elias Lönnrotin villit poikamiesvuodet maaseudulla... Se mikä vähän jäi vaivaamaan on tuo Lönnrotin vaeltelijaluonne. Hänellä ei oikein tuntunut olevan selvää päämäärää elämässään, aina vaan piti päästä tien (polun) päälle lampsimaan johonkin vaan ja jostakin pois. Toisaalta kodista oli vaikea irtautua, minkä osoituksena vanhempien rahtaaminen Sammatista Kajaaniin. 

Mikä lienee herättänyt Eliaksen kiinnostuksen kansanperinteen keruuseen? Lönnrotilla taisi olla keikkamuusikon sielu, ainakin tässä kirjassa on pidettävä hippalot aina keikan (lääkärikierroksen) päälle. Bändäreitäkin olisi kiva saada...

Tietysti KAJAANI on fiktiota, tulkintaa, "vääristelyä", eikä siinä esiintyvä Elias ole se sama kaitaposki Lönnrot jonka kaikki koulusta tunnemme. Mutta hienoa kuitenkin tuoda ihmistä esille ilman sitä ainaista Kalevalan leimaa...

Varsinkin hippalokohtaus jälkitunteineen sivuilla 48 - 74 on aivan upea.