Ville Ranta

[Rami Selin]

Olen edelleenkin eri mieltä bisnesajattelustasi. Otetaas joitain suomalaisia tuotteita, joissa ei ole laadusta tingitty ja bisnes kukoistaa.

Laatua saa olla ja pisnekset voivat kukoistaa. Näin siis toisaalla.
Laatu = siisti piirrosjälki? Selvä. Jos halutaan siistiä piirrosjäkeä, täytyy kuvittamiseen käyttää enemmän aikaa. Elikkä sarjakuvadaideilijan täytyy työskennellä kauemmin saamatta kuitenkaan suurempaa palkkaa. Paska homma, sanon minä.

[VesaK]

Aiheeseen taas palatakseni, www.villeranta.com :iin on ilmestynyt lisää sivuja Villen luonnoskirjasta. Chopin ja Pentti Saarikoski sarjakuvanteon innoittajina!

[laureline]

Laatu = siisti piirrosjälki? Selvä. Jos halutaan siistiä piirrosjäkeä, täytyy kuvittamiseen käyttää enemmän aikaa. Elikkä sarjakuvadaideilijan täytyy työskennellä kauemmin saamatta kuitenkaan suurempaa palkkaa.

Srtipistä maksetaan piirtäjälle yleensä noin 50€. Keskimääräinen tuntipalkka palveluammateissa (naisten palkka siis) on 10-15€. Jos yhden neljän ruudun stripin piirtämiseen menee huolellisestikin vaikka 3-4 tuntia, ei palkka ole kovin huono. Työn saa tehdä kotona tai omassa työhuoneessa, ei tarvitse juosta palvelemassa asiakkaita jne. Vessassa saa käydä milloin haluaa, kahvia saa juoda piirtäessä mielin määrin tai syödä karkkia. Kiroilla ja huutaakin voi, eikä pomo tai asiakkaat tule inisemään. Jos ulkona paukkuu pakkanen, voi kääntää peiton alla kylkeä ja piirtää sitten vaikka yöllä. Jos sarjaa on piirtänyt kauemminkin, työ luonnistuu nopeasti. Ideoita tulee milloin ja missä vaan. Samalla vaivalla voi piirtää "siististikin" mitä se sitten tarkoittaneekaan. En ymmärrä nyt tätä bisnesajattelun mollamista ollenkaan.
Voi pyhä lehmä!

[Matti Veekamo]

Bisnesajattelu menee reisille siinä vaiheessa kun bisneksestä tulee pääasia. Jotta siis tehdään mahdollisimman simppeliä ja tarkkaan bisneksen ehdoilla tehtyä tympeää kökköä tyyliin Karvinen tai nykyään jo Masi. Tosin Masissa on kai vielä jossain muodossa sitä alun tekemisen rakkautta mukana.

Se että sarjakuvillaan tienaa ei tietenkään ole pahasta. Hyväksyn helposti myös tuollaisen Karvisen jos siitä saaduilla rahoilla tekijä tuottaisi sitten sitä oikeasti kiinnostavaa ja mielenkiintoista sarjakuvaa. Vähän kuin massoille suunnatuilla yksinkertaisilla peleillä rahoitetaan sitten ne lentosimulaattorit ja innovatiiviset pelit.

[Timo Ronkainen]

Bisnesajattelu menee silloin liian pitkälle, jos se puoli alkaa dominoida sarjakuvan sisältöä ja tyyliä siinä määrin, ettei sarjan tekeminen ole enää kivaa. Toisin sanoen se joku tuottajan/päätoimittajan ominaisuudessa sanoo että tehdäänpäs nyt sitten kuitenkin näin, koska se lukijatutkimuksen/trendianalyysin tms. mukaan tuo enemmän lukijoita.

Timo

[laureline]

Bisnesajattelu menee reisille siinä vaiheessa kun bisneksestä tulee pääasia. Jotta siis tehdään mahdollisimman simppeliä ja tarkkaan bisneksen ehdoilla tehtyä tympeää kökköä tyyliin Karvinen tai nykyään jo Masi.
.

Karvinen on ollut alusta saakka tympeää. Jotkut niistäkin tykkää, tietyn ikäiset. Onko se paha? Jos kukaan ei pitäisi mm.  Karvisesta, eihän sitä sitten tehtäisi. Jos kysymys on pelkästään tuotteistamisesta bisnesajattelusta, niin eikö Aku Ankka ole siis sitä pahimmasta päästä. Kyllä Ville Rantakin haluaa myydä sarjakuvansa. Onko Ville siis miljonäärinä kymmenen vuoden päästä p:stä, kun sarjakuvat sattuvatkin myymään hyvin? Tehtailua kai nyt kai sitten tällä bisnesajattelulla tarkoitetaan. Kiteytän bisnesajttelujaarittelun lyhyeen: Hyvää bisnestä taiteellisia näkohtia unohtamatta on tehdä sitä, mitä asiakas haluaa, toteutettuna hyvällä maulla. Kelpaako?

[laureline]

Bisnesajattelu menee silloin liian pitkälle, jos se puoli alkaa dominoida sarjakuvan sisältöä ja tyyliä siinä määrin, ettei sarjan tekeminen ole enää kivaa. 

Timo

Elämä ei ole kivaa koko ajan noin niinkuin yleensäkään. Ei ainakaan mikään työ, jos sitä koko ikänsä tekee. Tänne foorumiin kirjoittaminen on kivaa, kun vielä saa palautetta. Karviset, Masit jne vastaavat makunsa menettäneet sarjakuvat todistavat  sen, ettei samaa lehmää voi kuitenkaan loputtomasti lypsää. Lukijat odottavat huippusarjojen uusia strippejä ja lukevat huonompiakin, koska sarja on tuttu ja hauskaksi todettu. Esim Tenavien piirtäjältä meni monta vuotta, ennenkuin mikään lehti halusi julkaista ko sarjaa.(Noh, tämän tietää kaikki). Ukko kuoli miljonäärinä, oheistuotebisnes jatkuu ja jatkuu. En usko että tyyppiä on niin hirveästi dominoitu, eiköhän huippusarjan piirtäjä ole voinut väsätä strippinsä mielensä mukaan, ehkä kuonoon olisi parhaimpina päivinä vetänyt päätoimittajaa, jos hää olisi tullut säätämään sarjan sisältöä.

[Matti Veekamo]

Karvinen on ollut alusta saakka tympeää. Jotkut niistäkin tykkää, tietyn ikäiset. Onko se paha?

Nojoo, tämä on tietysti makuasia mutta on se paha. Karvinen vie lehdistä tilan uusilta tuoreilta kyvyiltä ihan vain tottumuksen vuoksi. Se on paha siksi että sarjasta on kadonnut oivaltamisen ilo ja siitä ei välity enää muuta kuin kylmä "tehtiin nyt tääkin että taas saatiin rahaa" fiilis.

Onko Ville siis miljonäärinä kymmenen vuoden päästä p:stä, kun sarjakuvat sattuvatkin myymään hyvin?

Kuten sanoin ei itse tienaaminen sarjakuvilla todellakaan ole pahasta. Ville ranta olisi miljonäärinä perseestä silloin jos hän olisi noiden miljoonien vuoksi uhrannut oman näkemyksensä ja halun kertoa jotain. Eriasia jos ne miljoonat vain ovat tulleet siinä sivussa kun ihmiset ovat hänet löytäneet. Ymmärrätkö mitä tarkoitan, en siis missään nimessä tuomitse rikastumista. Vain rikastumisen itseistarkoituksena.

[laureline]

Eriasia jos ne miljoonat vain ovat tulleet siinä sivussa kun ihmiset ovat hänet löytäneet. Ymmärrätkö mitä tarkoitan, en siis missään nimessä tuomitse rikastumista. Vain rikastumisen itseistarkoituksena.

Ymmärränhän minä. Miljoonat eivät vain tule yleensä siinä sivussa, eikä kukaan tule kotoa hakemaan. Ymmärrän myös miljonääripiirtäjiä, joilla ei enää leikkaa, mutta lukijat haluavat aina uusia stribejä tyyliin siis vaikka Karvinen. Mitä tehdä?  Lopettaako suosiolla ja jättää pettyneet fanit itkemään?  Vai jatkaa, kas siinäpä pulma. Richard Burton sanoi aikanaan näyttelijäntyöstä: Rahasta me tanssimme.

[Grezen]

Elämä ei ole kivaa koko ajan noin niinkuin yleensäkään. Ei ainakaan mikään työ, jos sitä koko ikänsä tekee.

Kuitenkin mielestäni ns. luovaan työhön täytyy kuulua - jos ei varsinaisesti "kivuus" niin ainakin tietynlainen tekemisen riemu. Jos taidetta tehdään rahan vuoksi minuutintarkalla aikataululla, niin koko hommasta kadonnee aika äkkiä se jokin, mikä sekä tekijää itseään että myös yleisöä on alunperin viehättänyt.

Siinä mielessä ei luovia ammatteja voi rinnastaa "normaaliin" työntekoon.

Muoks: Tämä kommenttini ei nyt enää liity mitenkään Ville Rantaan. Luin koko keskustelun ja putosin kärryiltä muutenkin jossakin vaiheessa, joten en ole ihan varma, mitä mieltä kukin on. Totesinpahan nyt vaan tämmöistä tuohon yhteen kommenttiin

[tertsi]

Minusta bisnesajattelussa ei ole mitään pahaa.
Jos tekee mahtavan teoksen täysin kaupallisin tarkoitusperin, so what.

Barks = Aku Ankka
Lucas = Tähtien sota
O'Donnel = Modesty Blaise
Spielberg = Indiana Jones
Goscinny = Asterix, Lucky Luke, Pikku Nikke
Guarnido = Blacksad
...jne

Joskus on ihan hyvä ajatella niitä  tuotteen mahdollisia kuluttajiakin.

Ja isot pojat väittää, että viihteen tekeminen on harvoin hauskaa. Ja tärkeintähän lienee se, että kuluttajalla on hauskaa, ei niinkään tekijällä.

EDIT:
Minusta paska on paskaa, oli se väännetty sydänverellä tai dollarin kuvat silmissä. Piste.

EDITH: Aikaisemmin jäi mainitsematta. Minusta on mahtavaa että Ranta on päässyt Ranskan markkinoille ja vielä hienossa seurassa (Trondheim). Ei muuta kuin roppakaupalla onnea!!!

[keijoahlqvist]

Srtipistä maksetaan piirtäjälle yleensä noin 50€. Keskimääräinen tuntipalkka palveluammateissa (naisten palkka siis) on 10-15€. Jos yhden neljän ruudun stripin piirtämiseen menee huolellisestikin vaikka 3-4 tuntia, ei palkka ole kovin huono. Työn saa tehdä kotona tai omassa työhuoneessa, ei tarvitse juosta palvelemassa asiakkaita jne. Vessassa saa käydä milloin haluaa, kahvia saa juoda piirtäessä mielin määrin tai syödä karkkia. Kiroilla ja huutaakin voi, eikä pomo tai asiakkaat tule inisemään. Jos ulkona paukkuu pakkanen, voi kääntää peiton alla kylkeä ja piirtää sitten vaikka yöllä. Jos sarjaa on piirtänyt kauemminkin, työ luonnistuu nopeasti. Ideoita tulee milloin ja missä vaan. Samalla vaivalla voi piirtää "siististikin" mitä se sitten tarkoittaneekaan. En ymmärrä nyt tätä bisnesajattelun mollamista ollenkaan.
Voi pyhä lehmä!

Sarjakuvantekijä on yrittäjä jonka palkka on alle puolet palkkiosta, yli puolet menee kiinteisiin oheiskuluihin. Pitäisi siis saada kaupaksi tuohon hintaan viitisen strippiä joka arkipäivä. Jos sinun on investoitava asuntoon, työhuoneeseen, työkaluihin tai autoon, pitäisi olla varmaa että saat joka ikinen työpäivä monen vuoden ajan vähintään viisi strippiä tehtyä ja kaupaksi.

Mietippä miten sen saat onnistumaan.

Suomessa toimii yhä eräs sarjakuvantekijä joka aikoinaan piirsi useata strippiä yhtä aikaa. Piti ottaa isohko laina kun kävi ilmi että yrittäjän eläkemaksutkin pitää hoitaa taannehtivasti. Tänään arvostetun tekijän stripit eivät enää kelpaa. Mies vanhenee, tulot ehtyvät.

Mulle eläkettä ehti kertyä satakunta euroa kuussa. Kiva alkaa sairastella viisikymppisenä ja muistella niitä "yöllä tehtyjä" sarjakuvia joista sai nysätuloja talvisin, kesäisin piti mennä sossuluukulle. Mutta sielläpä sanottiin että olet yrittäjä ja sinun pitää todistaa lopettaneesi yrittäjätoimesi ennen kuin saat peruspäivärahaa tai toimeentulotukea. Milläs todistat kun et ole koskaan yrittänytkään.

Teidän yrittäjäidioottien maailma on helvetti.

[tertsi]

Teidän yrittäjäidioottien maailma on helvetti.

Jep. Keijo puhuu asiaa.

Kovaa ja epävarmaa on elämä, jos sarjakuvapiirtäjänä meinaa itsensä Suomessa elättää esim. 40 vuotta. Ja niukkaa.

Toivottavasti Juba pystyy jotenkin jakamaan tulonsa usealle vuodelle (kai sillä on firma tai toiminimi), jottei verottaja vie näistä huippuvuosista ihan järjetöntä osaa. Kun niitä laihojakin vuosia on todennäköisesti tulossa. Vaikka toivon mukaan ei.

Ja nuorison kannattaa perehtyä verolainsäädäntöön. Se valaisee kummasti. Rapisee nuo haavekuvat palkkioiden ja palkan suhteesta esim.

[laureline]

Ja nuorison kannattaa perehtyä verolainsäädäntöön. Se valaisee kummasti. Rapisee nuo haavekuvat palkkioiden ja palkan suhteesta esim.

 Tästä aiheesta voisi aloittaa jo uuden keskustelualueen, mutta jatkan tähän koska kommentteja tulee… tässä hieman tarpeellista päivitettyä tietoa kuvataiteen alan yrittäjyydestä, verotuksesta ja työttömyystuesta :

  Nykyään työnantajat vaativat usein kuvataiteen ja muotoilun alan tekijöiltä (siis sarjakuvataiteilijoiltakin) rekisteröitymistä ennakonperintään. Tämä ei tarkoita sitä tekijä olisi yrittäjä, vaan ammatinharjoittaja., eli toiminimeä tms ”firmaa” ei tarvitse perustaa. Rekisteröityminen ennakonperintään tarkoittaa sitä, että täytetään asiankuuluva lomake, josta rastitetaan ruutuun ”ammatinharjoittaja " EI toiminimi tms.  Arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa alle 8500 euron vuosituloista joten ei rastiteta arvonlisäveroruutuun ellei halua heti alkaa maksaa.  Lomakkeeseen myös laitetaan ennakkoperinnän alaisen työn laatu, tässä tapauksessa sarjakuvatekeminen (ja vaikka lisäksi oheistuotteiden myynti).  Lomake kourassa mennään verotoimistoon. Virkailija pyytää arvioimaan vuotuiset tulot ja taiteilija arvoi noin suunnilleen. Summan voi kesken vuoden käydä muuttamassa siihen suuntaan mihin se on menossa.  Eläkevakuutusmaksujakaan ei tarvitse pienistä tuloista maksaa, saa tietenkin jos haluaa. Jos on verokortin alaista tuloa tai työttömyyskorvausta, niistä kertyy jo jonkin verran eläkettä. Homman juju on siinä että piirtäjä laskuttaa ammatinharjoittajana vain piirroksista, sarjiskurssinohjaukset ja muu työ hoidetaan halutessa normaalilla tuloverokortilla. Eli ennakonperintärekisterissä oleva taiteilija EI ole yrittäjä.   

Työttömyyspäivärahaan on myös tällöin oikeus. Varsinkin jos sattuu saamaan liiton soviteltua päivärahaa, asiassa ei ole ongelmaa. Täytetään kaavakkeeseen vain palkan lisäksi ennakonperinnän alaiset tulot. Myös Kelalla asia nykyään tajutaan.

Taiteilijoiden verotus muuttui tältä osin 2002, olin itse opiskelemassa asiaa, koska olen tällä hetkellä yrittäjä, joka tekee sarjisstrippien lisäksi muutakin sarjakuva-alaan liittyvää toimintaa.  Jos tämän jälkeen ovat systeemit taas muuttuneet, en ole itse sitä huomannut ja otan kommentteja kiitollisena vastaan.

 Jos haette ennakonperintärekisteriin, olkaa virkailijalle tiukkana tosiaan siinä asiassa, että ette ole yrittäjiä varsinaisesti, ettekä hae toiminimeä.
Tärkeää on rastittaa lomakkeesta oikea ruutu!

Lisätietoja www.vero.fi

Nuorille tekijöille vinkki: Suomessahan ei tosiaan sarjakuvntekemisellä elä kuin muutamat, eivätkä nekään koko ikäänsä, joten suosittelenkin piirtäjille jotain muuta työtä lisäksi. Kannattaa hankkia joku ammatti!! Vaikkei sitä työtä koskaan tekisikään, aina siitä on hyötyä. Ei tarvitse mennä kiroilevaksi vahtimestariksi vanhuksena.  Tai muuttakaa suosiolla ulkomaille.   

Piirtäjillä on Suomessa sama ongelma kuin taiteilijoilla yleensäkin. Ei ole helppoa, mutta eihän me helppoa halutakaan! Silloinhan voisi alkaa miljonääripiirtäjäksi ja tehdä tympeitä, huonoja sarjakuvia kun niillä kerran helposti ja vaivattomasti rikastuu.

[roju]

Tähän vielä vastaan.

Ja mitä "mainstreamiin" tulee, niin tuleehan sitä Suomesta, mitäs Mämmilä on jos ei puhtainta ja selkeintä mainstreamia? Kuvitus on selkeää, kerronnassa ei ole mitään "taiteellista", aivan perinteistä sarjakuvaa. Samaten Muumit. Korkkarit....

Kyse on käsitteelisestä epäselvyydestä siinä mielessä että mainstream-albumisarjat Suomesta puuttuvat. Ne Tintit, Akut ja Lucky Luket. Ne eivät ole lehdissä alunperin ilmestyineitä sivuista koottuja kokoelmia, vaan piirretty suoraan 44 sivuisiksi, mahdollisesti jopa jatkoa ajatellen - samasta hahmosta tulee toinenkin tarina. Lapsikin tajuaa mitä tekee dramaturgialle pitkän jutun pilkkominen viikon välein ilmestyviksi sivun paloiksi! Ei siitä yhtenäistä vetävää tarinaa saa MITENKÄÄN. (Tai okei, Jimmy Corrigan on poikkeus, mutta sekin on valtaosin uudelleen piirretty ja editoitu albumia varten.)

Ranskankielessä esim. Viivit ja Wagnerit eivät olisi "albumeita" vaan "recueil", kokoelma. Albumi on vain ja ainoastaan pitkä, yhtenäinen tarina. Suomessa sana viittaa enemmänkin julkaisun formaattiin.

Minä haluaisin ahmia niitä suomalaisia tarinoita! Semmosta hyvää viihdettä, varmasti kuin hietamies joka joulu. Ei sen tarttis olla elämää suurempaa ja 44s väreissä Anttilassa sopis mulle ihan fain. Ja väitänpä jopa että se olisi tehtävissä. Alkupääoman lanseeraukseen pitäisi vaan olla järeä ja mulla ei semmoista ole.

Sarjakuvan joutuu myymään aina halvemmalla - mainossarjakuvankin.

Tyypillinen esimerkki alamme huonosta itsetunnosta. Jos olisi koulu, jota käydä, oppisi edes hinnoittelemaan. Ja pahvien kanssa on pokkaa pyytää. Kuka niihin alipalkattuihin hommiin suostuu? Häh? Kuka polkee hintoja?

Jos mä johonkin oon kyllästynyt, niin siihen suomalaisen sarjakuvaväen ruikutukseen miten mitään ei kannata tehdä, mistään ei tuu mitään, ainakaan ei kannata, ainakaan ei onnistu, ei oo ikinä ennenkään onnistunu eikä kannattanu. Ts. ammattimaisuuden puutteeseen joka tasolla. Tekijöistä kustantajiin. Ja kumminkin ne jotka tekee töitä, menestyy. On se kumma.

On se nyt ihan p*rseestä kun taiteilijat joutuu myymään omat työnsä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tarttis agentteja ja myyviä kustantajia. Vaikka toimihaan tää homma näinkin, mutta älkää tulko inisemään etteikö potentiaalia olis enempäänkin!