Before Watchmenien (vissiinkin Vartijat ennen?) yksi monista kantavista teemoistahan on sankaruuden määritelmän ruotiminen.
Sen kuka ja mikä voi olla sankari ja onko sankaruuden tavoittelu mielekästä. Tämä ilmenee kyllä muistakin BWn osista eikä yksin sankarien osalta.
Minuuttimiesten historiallinen tausta on oikein joskin jätät hyvin pohjoismaisesti korostamatta sen amerikkalisuudessa olevaa individualismin ja voimankäyttöön hyvän asian edestä pohjaavaa konseptia. Ohjukset eivät tahrineet nimeä vaan jatkoivat samaa ajatusta. (toki ymmärrän heittosi Vartijain suuntaan)
Minuuttimiesten nimeä kantavat monet oikeistoon ja vasemmistoon aatteelisesti laskettavista militiaryhmistä.
Koska ovat valmiita vaarantamaan, jopa uhraamaan, oman henkensä (ja Pattonia mukaellen eritoten sen toisen kaverin hengen)oikean asian puolesta.
Hyvinkin pitkälti joittenkin sankaruuden käsityksen mukaan.
Vartijathan on johdettu oikeuden puolustajien "pelleistä" Charltonin kautta mutta Minuuttimiehet toki häviäisi kaikin muin tavoin kuin moraalisesti.
Me kaikki muistamme kuinka opiskelijat pysäyttivät Tiananmenin taivaallisen rauhan aukiolla tankit koska vilpittömyys voittaa sotakoneet ja olemme nähneet Kiinan siirtymisen avoimeen demokratiaan koska järki voittaa aina väkivallan.
Tai emme.
Martin Luther King, Mahatma Gandhi ja kumppanit saivat tukea niiltä joilla oli kyky ja halu käyttää voimaa, tarttua aseisiin, käyttää väkivaltaa, koska lajina emme ole niin fiksuja tai ylivertaisia kuin annamme ymmärtää.
King ja Gandhi kumppaneineen pärjäsivät koska pystyivät pitämään nämä kannattajansa käyttämättä optiotaan. Heidät siis kannatti pitää hengissä. Jonkun aikaa.
ja onhan oikeuden puolustajillakin Rohrschach.
