Tex Willer

[mister Font]

Jaa, No on se Ortiz sitten 9 plus  Tänään (11.4.) muuten ilmestyi Tex 5/06 ja, vaikka en ole vielä lukenut niin huomasin, että tarinassa on vihdoin jotain uutta. Tex ja Carson sidotaan ranteista kiinni maahan paahtavan auringon alle. Milloin näin viimeksi kävi Texille? Tarinassa Väärää rahaa vuonna 93 kumppanukset sidottiin kyllä maahan, mutta ei jätetty paahtumaan. Ei ole tainnut Texille näin käydä pitkiin aikoihin? En tosin ihan varma ole. Mukana on myös kaivos kohtaus, mutta kaivokset ovat aika tavanomaista Willereissä. Sivuilla 60-61 tarinassa on muuten saman tyylinen kohta kuin tarinan Petturi (8/93) lopetuksessa.
 Sivun 31 kuvan 3 paahtava aurinko on aika huono. Ei tule ollenkaan sellaista vaikutelmaa että aurinko todella porottaisi. Esim. Civitelli osasi tuoreimmassaan tarinassa tehdä mahtavan auringon. Samaa ei voi sanoa Ortizista. Mutta kun tämä nyt meni niin paljon Ortizin haukkumiseksi niin pitää sanoa, että meksikolaiset hän piirtää mahtavasti... ja kaiken muunkin (jos ei siis lasketa aurinkoa ja Parlandia). Ja hän on vielä nopea. Hieno kuvittaja, kaiken kaikkiaan. Lukeutuu piirtäjien top kymppiin helposti. Josta puheen ollen miksi en laittaisi sitä tähän nyt.
Eli: Villa, Civitelli, Ticci, Fusco, Ortiz, Repetto, Font, Cestarot, Letteri ja Marcello. Noiden piirtäjien taiteesta nautin. Galep ja Monti ovat myös hyviä, mutta eivät ihan tuohon listalle yllä. Lasken Cestarot yhdeksi, koska nehän on niin kun yksi. Kun ne tekee ne tarinat yhdessä.
Minä en pidä että täällä käytetään tietyistä piirtäjistä nimiä  Surcello tai kiileppi. Kysymyshän on vain makuasioista. Toiset tykkää, toiset ei ja jos on erimieltä sen voi osoittaa asiallisesti. Eikä tarvitse alkaa "se on ihan +++++ ja se voittaa sen 100-0 ja ei julkaistaisi sen ++++++ tarinoita". Ei millään pahalla.
Joo ei sitten enempää. Pitää lähteä Maxia metsästämään. 

[Sika]

Perhana joko se vitonen tuli kun nyt en kerennyt ostaa nelosta.

[mister Font]

Kiirehdi pika tahtia lehtipisteelle. Se vitonen saattaa tulla kauppoihin vasta huomenna. Meille postista kato tulee vähän aikasemmin...  

P.S. En menisi takuuseen 

[Hannu]

Aina joskus meitä tilaajia hellitään sillä että Tex kolahtaa päivän etuajassa postilaatikosta, mutta on sitä myös toisin päinkin käynyt. Silloin on jopa tullut kiusaus ostaa lehti kaupasta...
Täytyypä lopetella työt tältä päivältä ja lähteä tarkastamaan olisiko minullekin se viitonen jo tullut. Jos on niin ihan kiva näin, varsinkin jos Maxin sitten vielä saa pääsiäisen viihdykkeeksi. Kiitos tiedosta Mr.Fontille

[mister Font]

Kyllä, tällä kertaa kilahti päivän etuajassa  . Mutta on sitä nähty tosissaan toisinkin päin. Esim Colorado Belle tuli päivän myöhässä, niin arvatkaa potuttiko. Mutta näin tällä kertaa.
Siis lehtipisteelle vitonen ilmestyy vasta tänään. Ja sama koskee Maxia. Eli tänää kaikki Willer-fanit lähikauppaan.

Tässä tuli mieleen, kun täällä Janne sanoi että julkaistaisiin klassikkoja keskellä vuotta. En oikein tajua miksi niitä pitää tunkea vuosikerran keskelle. Minulle riittäisi tänä vuonna, että olisi numerot 1 ja 16 klassikoita, kun nyt Maxitkin muuttuu klassikko tarinoiksi. No, kuitenkin nämä tarinat saattaisi olla tyrkyllä uudelleen julkaistaviksi:

-Murhenäytelmä Pecos Cityssä
-Kirottu maa
-Seitsemän smaragdin kruunu

Maxi-Texeissä 11 ja 12 on seuraavat tarinat:

-Taikakalu
-Kaamea löytö
-Kivinen puuma
-Apachien kapina
-Tehtävä Las Vegasissa

Janne ja Asko varmaan kommentoi kohta...

[Janne]

Neljään numeroonhan suomessa pitää jotain ekstramatskua saada, muuten aletaan kolkutella liiaksi italialaisten kantapäitä julkaisutahdissa. Vuoden eka ja vimppa numero ei siis riitä. Viime vuonna pariin peräkkäiseen kesänumeroon pistettiin kaksi almanacco-tarinaa, ja homma oli sillä selvä. Mutta nyt on Askolla ilmeisesti paineita jatkaa liuska-ajan tarinoilla, koska niitä ei ole hyvään aikaan julkaistu. Tarinat ovat mitä todennäköisimmin juuri nuo Fontin mainitsemat. (tarkoittaisi sitä, että ainakin toinen numeroista olisi tavallista paksumpi)

Uskon, että kaksi seuraavaa maksia ovat siinä mielessä poikkeuksellisia, että niiden jälkeen ei enää siinä sarjassa liuskamateriaaliin kajota. Uskon myös, että Egmont haluaa jatkossakin julkaista kolme maxia vuodessa, joten jotain "omaa" olisi siihenkin kehiteltävä kahden numeron verran per vuosi, sillä Italian maxeja ei ole enää julkaisematta (paitsi Letterin Oklahoma, joka on karsittuna julkaistu Suomen perussarjassa). Luulen siis, että jatkossa nähdään maxeissa uusintoja Texin huipputarinoista ja pisimmät meillä julkaisemattomat tarinat. Se, mitä tarinoita Maxeissta julkaistaisiin, on sitten taas ihan eri asia. Ainahan tarinat voidaan napata suoraan Vartiaisen sivuilta paremmuusjärjestyksessä. Siellähän kattavat äänestystulokset ovat kaikkien nähtävissä www.bellingham.fi/tex/gallup.htm , vaikka ei niitä vähään aikaan ole päivitetty. Itse kuitenkin suosittelisin, että julkaistaisiin ensin Oklahoma, sitten Galepin ja Bonellin 262 sivuinen Il ritorno di Montales (italian nrot 137-139) ja sitten Muzzin ja Bonellin 280 sivuinen Texas Bill (italian nrot 180-183), joka on piirtäjästään huolimatta todellinen huipputarina. Tämän jälkeen voitaisiin alkaa julkaista noita ns. huipputarinoita. Mutta tämä on siis vain meikäläisen mielipide, ja Askohan nämä asiat päättää!!

[Hannu]

Tätä asiaahan jo tuossa taannoin puitiin, eli että julkaisutahti Suomessa on kiivaampi kuin Italiassa mikä merkitsee sitä että ennen pitkää meillä julkaisematon materiaali loppuu. Vaihtoehtoina on joko tuo Jannen kuvailema tai sitten se että hiljennetään tahti Italian vauhtiin: 12 normaalinumeroa per vuosi ja vain 1 maxi & suuralbumi; almaccotarinat voisi laittaa normaalisarjaan extranumeroksi.

Pitkän linjan Tex-lukijana tietenkin toivon että kaikki meillä julkaisemattomat tarinat sekä liuskalehdet julkaistaan ensin ja sitten vasta harkitaan uusintoja. Esim. nuo Jannen mainitsemat pitkät seikkailut ovat erittäin kiinnostavia.

Näin jälkikäteen on ehkä turha tällaista esittää, mutta minusta paras vaihtoehto kronikoiden ja klassikkoseikkailujen julkaisemiselle normaalisarjassa tai maxeina olisi ollut aloittaa Italian tyyliin "Ristampa" sarja eli julkaista alusta saakka kaikki omana sarjanaan.   

[Janne]

Näin jälkikäteen on ehkä turha tällaista esittää, mutta minusta paras vaihtoehto kronikoiden ja klassikkoseikkailujen julkaisemiselle normaalisarjassa tai maxeina olisi ollut aloittaa Italian tyyliin "Ristampa" sarja eli julkaista alusta saakka kaikki omana sarjanaan.   

Mutta siinä olisi sitten saanut odottaa ikuisuuden, jotta meillä kaikki ennen julkaisematon matsku olisi saatu julkaistua. Toista se on Italiassa, jossa "nuova ristampa" on jo kolmas (tai periaattessa neljäs...) pokkarikokoinen uudelleenjulkaisu. Lisäksi siellä on jo liuska-aikoina tullut uudelleenjulkaisuja ja myös ihan lehtenä (siis niitit päädyssä, kuin Aku Ankassa) albo d'oro -sarjassa. Lisäksi on vielä monia muita erikoisjulkaisuja.

[Kaitsu]

Ennen julkaisemattomien tarinoiden ja liuskojen suhteen olen Hannun kanssa täysin samaa mieltä.  Sen jälkeen minusta Kronikkojen julkaisutahtia voisi hieman kiihdyttää. Uskon että lukijoiden kiinnostus ainakin tuonne 70/80-lukujen taitteen numeroihin asti riittää.

[Hannu]

Rohkenen olla Jannen kanssa eri mieltä. Jos oma uudelleenjulkaisusarja olisi aloitettu 1998 kun ensimmäiset klassikkotarinat julkaistiin normaalitexeissä, niin nyt oltaisiin jo aika pitkällä, riippuen tietysti ilmestymistahdista. 12 numeroa vuodessa olisi tietänyt sitä että  kolmessa ja puolessa vuodessa olisi liuskalehdet julkaistu ja 10 vuodessa olisi julkaistu 120 ensimmäistä numeroa; eikös noiden joukossa käytännössä ole kaikki ne Suomessa julkaisemattomat (erikoisjulkaisuja lukuunottamatta)? 

No, turha jossitella, itse asiassa olen kyllä täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, varsinkin kun odotettavissa on monenlaista mukavaa Tex-rintamalla, sekä uusia tarinoita että klassikkoja ja ennen julkaisemattomia.

[Janne]

Njoo, oikeassahan tuossa olet . Veikkaan, että olisi mennyt kaupaksikin. Mutta pelko toisenlaisesta vaihtoehdosta on saattanut ajaa kustantajan nykyiseen, melkein yhtä hyvään, ratkaisuun. Egmonthan on perinteisesti aliarvioinut Texin ystävien ostohalukkuuden.

[Sika]

Kerkesinpäs ostaa tänään vielä texin nelos numeron. Ja vitonen ei ollut vielä tullut niihin paikkoihin missä kävin. Ärrällä näin maxin, mutta en vielä ostanut.

[Hannu]

Njoo, oikeassahan tuossa olet . Veikkaan, että olisi mennyt kaupaksikin. Mutta pelko toisenlaisesta vaihtoehdosta on saattanut ajaa kustantajan nykyiseen, melkein yhtä hyvään, ratkaisuun. Egmonthan on perinteisesti aliarvioinut Texin ystävien ostohalukkuuden.

Tuohan se minullekin tuli ensimmäiseksi mieleen. Eikä se olisi ihan tuulesta temmattua, tuo pelko ettei vanhimmat tarinat omana sarjana olisi menneet kaupaksi, kun katselee täälläkin esitettyjä kannanottoja esim. Galepista. Todennäköisesti varsinkin nuoremmasta lukijakunnasta löytyy niitä, jotka tuota varhaistuotantoa saattavat vieroksua.

[mister Font]

Vähäsen juttua uusimmasta normi Texistä. Siihen oli lisätty italian kielinen nimi mukaan. Sinne sisäkannen alareinaan.

Ja toisen asian kirjoitan spoileriin, koska se koskee juonta.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tarinan lopussa pääkonnahan pääsee pakenemaan. Eli taisi tulla Texille nyt uusi vastus. Nizzin tuntien sotilaamme palaa. Ja kun mikään ei edes viittaa rosmon kuolemaan...

Sitten asiaa vielä niistä klassikoista. Mistä saadaan Villan piirtämät kannet noihin klassikko tarinoihin? Jos Italiassa julkaistaan vain 12 numeroa vuodessa, eikä klassikoita niin kuin täällä kotimaassa, niin mistä ne kannet saadaan? Tuskin Villa niitä vain Suomea varten piirtää...

P.S. Kiitos Sialle tiedoista, että Maxi oli ilmestynyt. Vaikka kyllähän mie sen jo tiesinkin 

[AlkoTanko]

Tuli se uusi Maxi eilen ostettua kun näin sen ärrällä leffaa vuokratessa. Pääkohtaisesti vaikutti laadulle, ja tarina toi mieleen vastikään telkassa näytetyn erinomaisen minisarjan Lonesome Dove - Vaarojen Maa.

Mutta tarinan luettuani huomasin, ettei siitä jäänyt mitään mieleen. Luinko sen liian nopeasti vai täh, mutta tarinasta olisi saanut irti enemmänkin. Ainoat mieleenpainuneet kohdat olivat pari karuhkoa kuolinkohtausta, mutta kokonaisuudessaan se ei loistanut. Harmillista.

Ja uuden norminkin sain postissa. On sanottava että taisi se burnout Nizzillä viedä mieheltä suuren osan luovuudesta. Tarinan "yllättävät" käänteet olivat lähinnä odotettavissa, ja sitten vielä lopun ratsuväki tuntui jo naurettavalle. Ja miksi pitää nimet aina lihavoida?
Sitten vielä sananen McParlandin ulkonäöstä: eikös se ole yli kymmenen vuotta vanha tarina missä ystävämme Pinkertonista on viimeksi nähty? Texin ajassa se on varmaankin pari kuukautta, mutta kai nyt mies ehtii ajan kuluessa muuttumaan peräti radikaalisti. Mutta tekstissä ei mainittu mitään "oletpas lihonut"-tason juttua, joten luultavasti syy on Ortizin.