Tuota tikkuperuna-asiaa jo kommentoitiin jokin aika sitten. Ja toden totta, kyllähän ne kuuluisat pihvitkin todella enemmän kyljyksiltä näyttävät. Luulen kuitenkin, että kyse on enemmänkin kuvittajan taiteellisista vapuksista, joita Ortiz on tällä kertaa ottanut vähän runsaammalla kädellä: väärät perunat, väärät pihvit ja väärä Mac Parland. Mitähän vielä?
Bosellin kirjoittama tarina vaikuttaa todelle kivikovalta. Näyttäisi siltä, että Repettokin on inspiroitunut antamaan todellakin parastaan. Tyypillinen takautumakaan ei tällä kertaa ainakaan minua haittaa, koska se on toteutettu hieman eri tavalla kuin yleensä. Se etenee rupattelun ohessa mukavan rullaavasti. Edelliskerrallahan Punaisissa Susissa Bosellin takautuma eteni tympeästi Tigerin leirinuotiotarinana.
Jos tarinan kakkososa pystyy edes puoliksi lunastamaan ykkösosan lupaukset, niin kyseessä on vuoden ylivoimaisesti paras tarina. Kahden edellisen, Nizzin kirjoittaman, tarinan pienoisen loppulässähdyksen jälkeen todellinen huipputarina olisikin nyt todella virkistävää.
