Haisevat keräilylehdet.

[Petteri Oja]

Joo kyllä jossain Alfassa kun erehtyy koskemaan niihin hyllyjen alla lattialla oleviin korkkarilaatikoihin on kädet likaisina hetkessä. Ja divarien hajukin on tosi juttu; mun mielestäni se vanhojen lehtien tuoksu on aika kotoisa. 

Aitoja mylareita ei tietääkseni myydä missään Suomessa. Niitä ei löydy edes Euroopasta järkevään hintaan.  Omani olen joutunut tilaamaan Amerikasta asti.

No hoh. Tässähän on selvä markkinarako.

[Renki]

Ei niitä paljoakaan tarvi rämplätä, että saa kädet likaisiksi. Mutta se riippuu vähän divarista. Joskus löytyy semmonen divari, missä ilmeisesti ei oo jotain pinoo plärätty pitkään aikaan, vaan se on saanut rauhassa kerätä pölyä. Sillä sitä tulee.

Joo... Ehkäpä noita Kulkukatin pojan pinoja plärätään melkoisesti. Niin eivät kerkiä pahemmin pölyttyä. Pitäisi kyllä hieman laajentaa tuota divareissa ravaamista. No, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut, kun löytyy sieltä Kulkukatin pojastakin aina jotakin ostettavaa, vaikka olenkin suht koht nirso, siitä mitä ostan.

[Jari Lehtinen]

Paljonko te oikein rämpläätte niitä lehtiä divarissa, että saatte oikein kädet mustiksi? Itse en ole tuossa vielä onnistunut.

Ei siihen tarvita räpläystä, vaan ennenkaikkea Hyvä Divari, kuten lauantaina Turussa Alfa Antikva. Hyvässä divarissa on hyllyllä tavaraa, joka on lojunut siellä vuosikausia odottamassa oikeaa omistajaansa, ja kerännyt sinä aikana pölyn lisäksi kaupungin noen ja lian. Lauantaina Turun Alfa Antikvassa kävin läpi vuosien 1951-1952 Sarjakuvalehtiä pienen nipun, ja tulos oli vääjäämättä kaikkien sormenpäiden mustuminen. Kun sitten kävimme syömään vesapai:n mainostamassa kiinalaisessa, piti jynssätä kätensä saippuan kanssa, mikä on tietysti muutenkin asiallista ennen ruokailua, mutta tässä tapauksessa täysin välttämätöntä.
Steriilissä nykydivarissa, jossa ei ole kaupan yhtäkään ennen Toista Maailmansotaa painettua julkaisua, tällaista ei tietenkään tapahdu.

[Hege]

Voisiko ympäristön hiukkaspäästöjen lisäksi kyse olla siitä että vanhempien kirjojen hapollinen paperimateriaali hajoaa (palaa?) hiljalleen ja leviää siitä sitten ympäriinsä. Sitten on vielä kaikenlaisia vanhoissa kirjoissa eläviä pikku ötököitä jotka vuosien mittaan varmaan aiheuttavat osansa tomusta. Toisaalta vanhemmalla painotekniikalla tulee sormenpäät mustaksi jo ihan painojäljestäkin, nykyään ei meinaa saada sormia mustaksi edes sanomalehden lukemisella.

[Timo Ronkainen]

hapollinen paperimateriaali hajoaa (palaa?) hiljalleen ja leviää siitä sitten ympäriinsä.

Toi on yksi. Ei se nyt sentään "pala". Paperin omat kemikaalit hapettaa, murentaa ja muuttaa sen ruskeaksi. Tämä vaiva on oikeastaan vain "uudemmissa" lehdissä, eli jotain 1800-luvun puolivälistä alkaen kun puuhiokemateriaali-systeemit tulivat kemikaaleineen yleisemmin papereihin. Kunnon lumppupaperi ei hajoa niinkään helposti, tai hapetu.

Sitten on vielä kaikenlaisia vanhoissa kirjoissa eläviä pikku ötököitä jotka vuosien mittaan varmaan aiheuttavat osansa tomusta.

Ne kakkii sinne... ja kuolee. Siellä on pirusti ruumiita.

Toisaalta vanhemmalla painotekniikalla tulee sormenpäät mustaksi jo ihan painojäljestäkin, nykyään ei meinaa saada sormia mustaksi edes sanomalehden lukemisella.

Kyllä aamutuore sanomalehti suttaa.

Timo

[DotC]

Toi on yksi. Ei se nyt sentään "pala". Paperin omat kemikaalit hapettaa, murentaa ja muuttaa sen ruskeaksi.

No höh. Hapettua=palaa. Palaminen on aineen yhtymistä happeen.
Wikipediakin on samaa mieltä
"Palaminen voi tapahtua myös liekittä. Esimerkiksi soluhengitys on liekitöntä palamista, jossa glukoosi hajotetaan entsyymien avulla vedeksi ja hiilidioksidiksi."

T: Fysiikan opiskelija

[AkuMies]

Timolle iso kiitos suuresta säilömistietomäärästä! Itselläni kaikki Ankat ovat normaaleissa punaisissa kansioissa. Voi lukea aina kun huvittaa ja lesottaa vieraille  . Varmaankin ainoat huonot puolet ovat kansioiden korkeat hinnat. Vasta äskettäin tilasin taas kansioita,( tällä kertaa 13 kpl ) ja hintaa tuli yli 85 euroa! Ja toiseksi lehdet ovat vinossa ja alaosat vääntyvät takaa.

[Timo Ronkainen]

Ranskan sarjakuvakeskus CNBDI Angoulémessa on näemmä järjesänyt jonkun näyttelyohjelman sarjakuvien ja paperin konservoinnista yleensä:
Paper is a very sensitive material which, badly preserved, worsens quickly. The collections of graphic art, and especially the collections of original boards of comic strip require much care on behalf of the authors, the collectors and the professionals of the museums or the libraries. During these two days, the public will be initiated with the fundamental principles of conservation and restoration in force in the museums and will be informed on the principal causes of deterioration of the inheritance. The matter will be illustrated for concrete examples showing the most current damage and the methods of restoration of the original boards. Councils simple to apply will be lavished. A summary booklet will be given to all the visitors. A complete scientific file on the conservation will be consultable on the site www.cnbdi.fr to leave du16 September. These lecture visits are intended for general public, with the authors, amateurs and professionals of the comic strip. They will be animated by Marie-Claire Brun, assistant qualified of conservation of the inheritance to the Museum of the comic strip of the CNBDI.

http://www.cnbdi.fr/index.php?option=com_content&task=view&id=573&Itemid=52

Käännöskoneen tuottama original board on siis sarjakuvan originaalisivu.
Itse sarjakuvalehtien ja -albumien konservoinnista ei taida kuitenkaan olla asiaa.

Timo

[Outi]

Haisulikirjoista: Itse ostin divarista 2 vuotta sitten kasan kirjoja jotka haisevat edelleen niin, ettei niitä voi huoneessa pitää (vaan kellarissa häpeämässä). Siis homeelle.

Jos kirjoja/sarjakuvia on pidetty joskus väliaikaisvarastossa kellarissa/vintillä/mökillä ja ne ovat joutuneet kostealle alttiiksi, ne ovat todennäköisesti jossain määrin homehtuneet. Silloin niitä ei kannata enää pitää kotona levittämässä itiöitä. Muovipussittaminen vain pahentaa tilannetta. Vaihtoehtoina ovat roskis tai kellari.

Kotioloissa suurin mörkö kaikille paperituotteille ovat tosiaan valo, kosteus ja liiallinen räplääminen. Halvat teippi- ja liimakorjailut ovat big no-no. Niin ja rasvaiset sormet!

Ehkä pitää vaan tottua siihen ajatukseen, että kun on itse eläkkeellä, kaikki vanhat sarjakuvat ovat jo itsetuhoutuneet...

[tertsi]

Ehkä pitää vaan tottua siihen ajatukseen, että kun on itse eläkkeellä, kaikki vanhat sarjakuvat ovat jo itsetuhoutuneet...

Ja mä kun ajattelin silloin vasta oikein ruveta lukemaan!!

Tosin mun eläkeikään ei ole enää niin kovin kauan aikaa. 

[Jyrki Vainio]

Itse paperin hajoamisen kemiallisen hajun lisäksi tuoksua aiheuttaa myös, jos lehtiä on joskus kohdeltu niin huonosti, että ne ovat päässeet homehtumaan. Jos paperi pääsee kostumaan, niin tapahtuu ilmeisesti aika helposti. Sen tunkkaisen hajun kyllä tunnistaa: home mikä home.

Home aiheuttaa paperissa vaurioita (tummia läikkiä), mutta ilmeisesti kun home kuolee, niin niiden ei ainakaan pitäisi enää sen jälkeen levitä. Läikät kyllä jäävät.
Minulle on neuvottu muutama kotikonsti homeen hajun poistoon kirjoista:

1) Kirjan kevyt käyttö mikrouunissa.

2) Kirjan makuutus auringonpaisteessa (=luonnollinen versio uunista).

3) Kissanhiekka. Kirja peitetään (mieluusti käyttämättömään) kissanhiekkaan ja sen hajuja imevät kemikaalit poistavat homeen tuoksun.

Aika rajuilta kuulostavat keinot, joten minä en ole mitään noista hennonnut toistaiseksi itse kokeilla. Kissanhiekkaa kokeilleet vannovat sen toimivan hyvin.
Aurinko tietysti haalistaa painovärit helposti ja uuni nyt väärin käytettynä tuhoaa koko opuksen, joten pitäisi ensin tietysti kokeilla hoidon näppituntuma kohdilleen ennen kuin rupeaa arvotavaraa lappamaan pesään...

Minulla on parin sadan euron arvoinen homeen hajuinen albumi, jossa on Goscinnyn omistuskirjoitus. Noinkohan sitä pitäisi ruveta kissanhiekkaan kaivamaan... Kyllä vähän vistottaa moinen ajatus.

[Irene]

Minulle on neuvottu muutama kotikonsti homeen hajun poistoon kirjoista:

Mahtavia neuvoja. Mä melkein voisin testata näitä kotikotona aitassa lojuviin vanhoihin lastensarjiksiin, koska kyllä ne jollekin kelpaisivat vaikka Huutonetin kautta. Siellä on taotaota sun muuta isoja pinoja.

[Laura Sivonen]

Tunkkaisten kirjojen ja lehtien imppailu on kivaa. Tule jotenkin nostalginen olo. Myös uutta painomustetta ja paperia on kiva nuuhkia. Teen aina niin saadessani uuden sarjakuvan, että plärään sitä ja haistelen sen läpi. Keräilylehtien haju ei siis minusta ole vähääkään huolestuttavaa. Eniten ahdistaa sivujen taittuminen/rypistyminen/tahriintuminen/haurastuminen. Ja sidonnan heikentyminen.

[Mikko A]

tuore painomuste on aikas kova juttu. Jos matskua on reilusti ja ne on todellakin juuri noudettu, ettei ole vielä edes kuivunut yön yli, se aromi joka leviää isompaankin kämppään on aika raju.

[Outi]

Minulle on neuvottu muutama kotikonsti homeen hajun poistoon kirjoista:
1) Kirjan kevyt käyttö mikrouunissa.
2) Kirjan makuutus auringonpaisteessa (=luonnollinen versio uunista).
3) Kissanhiekka.

Loistavia vinkkejä, kiitos 

Näitä pitänee kesällä kokeilla vanhempien autotallissa majailleisiin lastenkirjoihin, jotka ovat pahasti homeessa mutta joita ei tietenkään voi missään nimessä heittää roskiin!

Edit. korjasin lainauksen