Tex Willerin suuralbumeista

[Secos-Bill]

AI, onko tuossa suuralbumissa Ticcin  piirtämä tarina. Hienoa. Mikä on tarinan nimi ja onko se  hänen uutta vai vanhaa tuotantoa?

Nogalesista Etelään, vuodelta 1977 ( vaikka Egmontin blogissa väitetään 1980 ),
Julkaistu Suomessa normisarjassa 9-10/1978,
Löytyy kronikoista 43-44, vuodelta 2016.
Tulee värikirjastossa kaiketi osassa 84, joka tällä vauhdilla ilmestynee vuonna 2026.

[OM]

Oho, tuo on minusta juuri yhtä Ticcin parasta kautta piirrännällisesti. En itse ole enää halunnut aloittaa noiden väri Texin keräilyä, kun aika tulee vastaan. Eikä sitäpaitsi ole tilaakaan tässä  pienessä yksiössä pitää hirveitä määriä sarjakuvia kuin silloin asuessani 2 kertaa tilavammassa asunnossa.
Hieno kansikuva tuossa albumissa. Kävin tsekkaamassa nyt just Egmontin sivuilta. Minua kiinnostaa minkälaiset värit tuossa albumissa on. Saatan olla yksin mielipiteeni kanssa, mutta ystävät, mitäpä sillä on niin merkitystä, joskus vaan värit eivät sovi johonkin sarjaan ja joskus taas tuovat mukavan lisän tarinan garaafiseen ilmeeseen. Pahoittelen, jos pahoitan joidenkin Ticci fanien mielen, mutta petyin kovasti Ticcin Kadonneen pueblon värimaailmaan. Sain suuremman nautinnon musta valkoisesta versiosta. Mutta kun taas uskallan lähteä kaupungille Korona uhan takia , täytyy mennä johonkin paikalliseen sarjakuva kauppaan ostamaan uutukainen.
Kiva kun imoititte suuralbumi  uutukaisesta. En olekaan Egmontin sivuilla käynyt herran vuosiin.
Itse odotan innolla sitä Tex L`inesorabile albumia. Taattua kerrontaa ja Villan upea taide. Nami nami!🤠🤠

[Hannu]

Todella hienosti   ajateltu ja toimittu. Nyt pitäisi tukea juuri sarjakuva kauppoja tänä haastavana aikana. On varmasti liikkeillä tiukkaa. Jokainen voi ostaa toki albuminsa mistä lykkää, mutta turha sitten kitistä kun sarjakuvia myyvät liikkeiden yrittäjät sulkevat ovensa. Tätä olisi hyvä jokaisen vakavasti miettiä tehdessä ostopäätöksiä mistä ostaa  vaikkapa nyt Texin suur albuminsa esimerkiksi. Prismoilla  ja Citymerketeilla ei ole todellakaan   mitään hätää  näinä aikoina, mutta pienten yrittäjien divareilla ja sarjisputiikeilla  tilanne on aivan toista luokkaa. Arvostan kovasti tuota mitä STD kommentoi.

Kunnioitettava ja hieno ajatus. Kulku-Katissa ja SS Libriconissa olen minäkin vuosikaudet asioinut ja asioin edelleenkin aina kun mahdollista. Mutta kun nykyisestä asuinpaikasta noihin on matkaa noin 400 km, niin toki välillä ostan myös lehtipisteestä. 

[OM]

Totta tietenkin mitä totesit Hannu. Tulee kalliiksi albumi hakea 400 km ja bensat päälle. Mutta esimerkiksi Helsingissä on tosi mahtavia pienputiikkeja joissa kiva asioida ja Tampereella tietenkin käydessäni tuen paikallisia divareita. Eikä joka kaupungissa  tosiaankaan ole sarjakuva kauppoja. Mutta vaikka itsekkin olen ns.persaukinen (anteeksi ilmaus), niin yritän käydä ostoksilla pienliikkeissä. Samalla saa  jutella sarjakuvista, joskus tosin  saa myös jännitystä elämään kun saa  juosta karkuun erään erinomaisen  sarjakuvaliikkeen  pesäpallo mailaa....😀🤫....ei kiva jos sellaisesta saa takalistoon osuman  ja se turpoaa kuin paviaanilla....😀..sellaista ihanaa glamouria saa kokea pien sarjakuva liikkeissä niin kauan, kuin niiden olemassaolosta vielä saa nauttia.

[TexKiller]

Aika hienolta näyttää Nogales väreissä. Kyseistä alpparia voi jopa vakavissaan harkita (seuraavalla kulkukatin tai librin käynnillä kumpaan sitten sattuukaan eksymään aiemmin) koska Nogales ei sentään "tuhoajat" kaltaista kuraa mikä torppasi vuoden 2018 värialbumin oston...

[Mosabacka]

Suuralbumi 41 ostettu ja ensimmäinen tarina luettu. Joku taisi kritisoida Kulta-aseista kostajaa, mutta minusta tarina oli hyvä ja pidin erityisesti tavanomaisesta poikkeavasta layoutista eli hieman blueberrymaisesta ruutusijoittelusta. Piirrosjälki oli rujoa, mutta jotenkin piristävää, ei mitään milazzomaista luonnosviivaa, mutta ei kuitenkaan ortizmaista rosoa. Väreistä voi olla montaa mieltä, mutta yötä on kyllä helpompi saada aikaiseksi väreillä kuin mustavalkoisella piirroksella. Tosin huippupiirtäjät taikovat päivän kuumuuden, kosteuden ja yön varjotkin mustavalkoisilla sävyillä.

Jätin Ticcin tarinan tuonnemmaksi, sillä sehän on jo luettu.

[Morgan Kane]

Joko tuo STD:n viestin Tex-sivun isoin ruutu on tuttu vuodelta 1978 tai sitten se on Ticcille tuttu ja yleinen sommitelma.

[vekka_of_savo]

Uusimmasta suuralbumista luettu eka tarina eli Kulta-aseinen kostaja. Tässä tiivistelmä siitä: Bang, Bang, bang, zip, bang bang. Eli aika suoraviivaista roiskimista, ei kovin paljoa juonen tynkää. Enkä myöskään tykännyt värityksestä ja layoutista. Onneksi toisena on Ticcin piirtämä enemmän perinteitä kunnioittava tarina.

Tarinat näissä värialbumeissa olleet kyllä aika mitättömiä.

[vekka_of_savo]

Kuvittelenkohan vain, mutta muuttuuko Ticcin tyyli kesken Nogales tarinan?

Autiokylän jälkeen mennään jo selkeästi lähellä Ticcin "keskikauden tyyliä", kun alkupää edustaa varhaiskautta,  Tjeu. Texin kasvot alkupään sivuilla vs puolenvälin jälkeen.

 

[Secos-Bill]

^^ Jälkipuheessa kerrotaan Ticcin piirtäneen tarinaa kauan ja mainitaan tuosta tyylin kehittymisestä. Omasta mielestäni pieni hyppäys tapahtuu sivujen 79-80 tienoilla.
Oli muuten parempi tarina kuin muistinkaan ja paljon monimutkaisempi. Alun jälkeen uusittu sivutaittokaan ei enää häirinnyt, kun tarina vei mukanaan ja onhan tuo kuvakoko kuitenkin värikirjaston luokkaa. Sivulla on siis neljä riviä perinteisen kolmen sijasta ja sen vuoksi melkoiset sivumarginaalit.

Ensimmäisen tarinan kuvitus taas näyttää niin tummanpuhuvalta ja raskassoutuiselta, että sen lukeminen saa jäädä aurinkoiselle päivälle ja ulos. Ehkä paahde auttaa myös tunnelmaan pääsyssä.

[vekka_of_savo]

^^ Jälkipuheessa kerrotaan Ticcin piirtäneen tarinaa kauan ja mainitaan tuosta tyylin kehittymisestä. Omasta mielestäni pieni hyppäys tapahtuu sivujen 79-80 tienoilla.
Oli muuten parempi tarina kuin muistinkaan ja paljon monimutkaisempi. Alun jälkeen uusittu sivutaittokaan ei enää häirinnyt, kun tarina vei mukanaan ja onhan tuo kuvakoko kuitenkin värikirjaston luokkaa. Sivulla on siis neljä riviä perinteisen kolmen sijasta ja sen vuoksi melkoiset sivumarginaalit.

Noniin, ilmankos. Pitääpä lueskella lisämateriaalitkin, vaikka yleensä olleet sisällöltään lähinnä mainospuhemaista jargonia 

Hämmentävää miten lyhyeen Nagoles tarinaan oli saatu näinkin paljon sisältöä. Nykyäään vastaavaan olisi käytetty n. 2 normisarjan osaa. Mutta tämä tietysti onkin kultaiselta 70-luvulta.

[Kujis]

Olihan tuo Kulta-aseinen kostaja aika synkkä ja raaka ja mielenkiintoinen. Lyhyen sivumäärän vuoksi tarina hyppi äkkiä eteenpäin. Yksi mikä häiritsi oli se, etyä Carsonista oli tehty paljon nuoremmaksi. Mutta taiteellisia vapauksia tietysti saa käyttä. Piristävää vaihtelua oli.

[TexKiller]

Mutta tämä tietysti onkin kultaiselta 70-luvulta.

Niin...vaikka 70 luvulla lukuisia erinomaisia seikkailuja niin vuosiin 72&73 mahtuu aika monta keskitason kyhäelmää ja jokunen suorastaan surkea rävellys..Hopearosvoista tosin ja onneksi alkoi todella pitkä putki ensiluokkaisia tarinoita. Loppuvuosikymmenenä ei huonoa tarinaa teksissä näkynyt ja heikoinkin varsin menettelevä nogalesista etelään.

[Janne]

Kuvittelenkohan vain, mutta muuttuuko Ticcin tyyli kesken Nogales tarinan?

Et kuvittele. Erään vahvistamattoman tiedon mukaan tarina  olisi jäänyt kesken vuoden 1970 paikkeilla, kun G. L. Bonelli sai suuren inspiraation tarinaa "Traaginen risti" varten, joka oli niinikään Ticcin kuvittama. Tämä tarina sitten kaivettiin naftaliinista joitakin vuosia myöhemmin, kun Ticcin tyyli oli jo muuttunut.

[Janne]

On muuten melkoisen rasteroitunut viiva Ticcin tarinassa. Todella häiritsevää. Joku on nyt jossain vaiheessa kämmännyt pahasti. Samaa vikaa on jonkun verran myös toisessa tarinassa, mutta siinä pitää asiaa oikein tarkkailla huomatakseen sen. Uskomatonta, että tällaisia virheitä näiden digimatskujen kanssa edelleen tehdään. Luulisi, että kaikilla alan ammattilaisilla nykyään olisi sen verran osaamista, että homma hoituisi ihan automaattisesti oikein. Menee pilalle tällaisten erikoisjulkaisujen tarkoitus, jos painojälki ei ole skarppia.