Olen valmis nostamaan Doc!-tarinan yhdeksi parhaimmaksi Tex-seikkailuksi ikinä. Ja aivan terävintä kärkeä! Bosellia parhaimmillaan, ja Zuccherinin taidetta luonnehtisin täydelliseksi. Kuvituksessa on juuri sitä karismaa, mitä useimmilta muilta uusilta, sinänsä taitavilta, Tex- kuvittajilta puuttuu.
Boselli kuljettaa tarinassa saumattomasti sekä todellista historiaa että Tex-fiktiota. Tätä yhdistelmää hän toteutti yhtä upeasti viimeksi kymmenen vuotta sitten Deadwood-klassikossa. Historiallista näkökulmaa tuovat Doc Holliday, Earpin veljekset ja Johnny Ringo. Tällä yhdistelmällä Boselli on sepittänyt varsin ikimuistoisen lukukokemuksen. Maneereistaan poiketen hän ei tällä kertaa sorru myöskään verenhuuruisiin ryöpyttelyihin. Ainoa asia, mikä tuo vähäistä säröä ehjään kokonaisuuteen, on Texin yliluonnollinen kyky tehdä oikeaan osuvia päätelmiä mitä pienimmistä johtolangoista. Mutta tähänhän me lukijat olemme jo jokseenkin tottuneet.
Toivottavasti saamme nauttia Zuccherinin ja Bosellin yhteistyöstä myös jatkossa. Ja pitäisin skandaalina, jos Doc! ei ole koipeliiniehdokkaitten joukossa.