Poika Vesanto

[Lurker]

Poika Vesanto näyttää piirtäneen myös Viikkosanomiin 40-luvulla. Sarjakuva ohessa.

Numerosta 14/1945 löytyi muutakin Vesannon kuvitusta.

[VesaK]

Nippelitiedon ystäville, Galleria Rotundassa 2.10 - 15.11.1981 pidetyn näyttelyteoksen "Junnu - aikansa kuvastin" mukaan Suomen Kuvalehdessä julkaistiin Poika Vesannon ensimmäinen piirros 3.9.1932 - siis tasan 76 vuotta sitten...

Tuota näyttelykatalogia muuten löytyy - tosin ruotsinkielisenä "Junnu - Sin tids spegel" -  muutama kappale Sarjakuvaseuran arkistosta.   

[Reima Mäkinen]

Siinäpä se, kun en ole varma. Nuo on piirretty aika suurpiirteisesti ja ilmeisen nopeasti. Mikäli tekijä on Vesanto, tuntuu ettei hän ole noihin paljon panostanut, tai sitten on tietoisesti vähän häivyttänyt omaa tyyliään. Tekstaus, kädet, vaatteiden laskokset...

Välinekin vaikuttaa. Tuo tehty aika tasapaksua jälkeä tuottavalla kynällä kun Vesannon ominta oli kuitenkin elävämpi viiva. Minäkin kiinnitin huomioni ensin laskoksiin (kyynärtaipeessa ja kainalossa) Kerhosen käsiin ja kuvattavan pojan jalkoihin. Siis näin jo ennen kuin luin Timon vastaavat huomiot. Lisäksi Kerhosen jalat on lyhennetty/tyylitelty mielenkiintoisesti, tavalla joka mielestäni kertoo Vesantomaisen hyvästä muototajusta. Eiköhän tuon voisi suht turvallisesti Vesannon piikkiin laskea.

[Lurker]

Kappas, Poika Vesanto piirsi Kertomuksia (aik. Tosikertomuksia) lehteen Nuorenparin elämää -sarjakuvaa, joka yleensä oli Eeli Jaatisen piirtämä. Vesantohan tuurasi muidenkin sarjakuvia, kuten Tawitzin Junnua Suomen Kuvalehteen.

Ao. näyte on numerosta 51/1933. Riitelyä, lastenhoitoa ja syrjähyppyjen pelkäämistä - ihan oikeaa nuorenparin elämää...

[T.Kokkila]

Lopulta pientä väliaikaraporttia Poika Vesanto-näyttelyn tiimoilta.

Näyttely on näillä näkymin aukeamassa Tampereelle, Mediamuseo Rupriikkiin helmikuun puolivälin 2009 nurkilla. Näyttelyn pitäisi olla esillä vielä Tampere Kuplii-festivaaleilla. Paikka on sama sali, missä Kupliin myyntipöydät olivat edellisillä festivaaleilla, ja ilmeisesti ovat ensi vuonnakin. Salissa on pieni näyttelytila parvella, jonne tämä pystytetään.

Keväällä 2008 Rupriikissa oli harjoittelijana historian opiskelija Toni Järvinen. Hän käytti suuren osan ajastaan Vesannon henkilöhistorian selvittämiseen. Arkistojen penkominen ja tiedonjyvästen metsästäminen oli melkoista salapoliisityötä, johon kului yllättävän paljon aikaa. Vesannon elämästä saatiin selville jonkin verran, mutta paljon jäi vielä hämärän peittoonkin. Pari sukulaista löytyi, mutta ei ketään ihan lähipiiristä. Vesanto on kuitenkin kuollut jo vuonna 1950, ja syntymästä tulee siis tasan 100 vuotta, joten ikätovereitakaan ei juuri liene elossa.

Johtolankoja on etsitty vieläkin, mutta itse olen nyt keskittynyt enemmän kuvamateriaalin etsimiseen ja skannaamiseen. Ville Hänninen on tekemässä näyttelyyn oheisjulkaisua, ja hän on osaltaan auttanut myös materiaalin jäljittämisessä.

Vielä on kaikki pahasti levällään, mutta eiköhän tämä tästä. Harmi kyllä, työt haittaavat välillä pahasti tätä projektia, johon näköjään saisi uppoamaan aikaa määrättömästi. Lurker, Reima Mäkinen, Timo Ronkainen, Jyrki Vainio ja moni muu ovat auttaneet erittäin paljon. Ja piirroksia löytyy koko ajan lisää, joten materiaalin valinta on käymässä vallan mahdottomaksi!

Lokakuun 20. päivä 2008 tulee siis kuluneeksi tasan sata vuotta Eijo “Poika” Vesannon syntymästä. Sukuhauta, johon hänetkin on haudattu, löytyy Kalevankankaan hautausmaalta Tampereelta. Vain muutama hautarivi eteenpäin Juice Leskisen paadesta.

Eetu ja Riku-sarjakuva Aamulehdessä sunnuntaina 18. tammikuuta 1931

[Timo Ronkainen]

Poika Vesannon komia kansi Seurasta 37/1935. Ostin nipun Seuroja kirpparilta 4 eurolla (6 kpl), vuosilta 1935-36. Olipa muutamia Vesannon kuvituksiakin novelleissa. Skannailen niitäkin ehkä jossain välissä.

[Jari Lehtinen]

Uuden Suomen viikkolehti 26.2.1950.

[Timo Ronkainen]

Ja tässä Vesannon komeasti hienoin värein toteuttama novellin kuvitus vuodelta 1935. huh...

[Jyrki Vainio]

Huh huh, tuo Seuran kansi on kyllä hieno. Siinäpä meillä suomalainen vastine J.C.Leyendeckerille tai varhaiselle Norman Rockwellille Saturday Evening Post -lehdessä. Mihin olisikaan päässyt, jos olisi saanut tarpeeksi arvoisiaan töitä tehdä...

[Lurker]

Tai siis kyllä Poika Vesanto jonkun Norman Rockwellin tasolle yltää, helpostikin. Ongelma on vain siinä, että Poika on unohdettu - vaan nyt hänet sieltä unohduksen suosta nostetaan, pirskatti!

Suomen Rockwell on ollut nainen, suomalaisuuden kiteyttäjä Kotilieden kansissa: Martta Wendelin.

Vesanto on ollut (aikanaan) suomalaiseen makuun ehkä liian kansainvälinen ja moderni...

[T.Kokkila]

Tänään maanantaina 20.10.2008 tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Eijo Ilmari "Poika" Vesannon syntymästä. Juhlikoon kukin tahollaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Syntymäpäivänä voi tietysti pohtia unohdetun mestarin elämää, jossa sota näytteli varsin suurta osaa. Kymmenvuotiaana koululaisena Vesanto kävi Tampereella Tammelan kansakoulua, joka kärsi pahasti kansalaissodan ryskeissä, samoin kuin koko kaupunginosa. Armeija Hämeenlinnassa 20-luvun lopulla kesti kai puolisentoista vuotta. Talvisodassa Vesanto oli mukana rintamalla monessa paikassa, ja haavoittui ihan loppuvaiheessa. Jatkosodassa hän toimi tiedotuskomppaniassa piirtäjänä sodan loppuun asti.

Vesanto kuoli jo 4.12.1950 eli vain 42-vuotiaana. Tiiviiseen ja tuotteliaaseen noin 20 vuoden piirtäjänuraan mahtui siis melkoinen määrä dramatiikkaa. Piirroksissaan Vesanto kuitenkin säilytti koko ajan humoristisen otteen, ja sota-ajan piirroksissakin on lopuksi vain muutama synkempi taistelukuva.

Vesannon vaimo ja poika ovat kumpikin kuolleet jo vuosia sitten, eikä jäämistöstä ole tietoa. Lähin elossa oleva sukulainen on Vesannon veljen tytär joka hänkin on syntynyt vasta vuosia Eijon kuoleman jälkeen.

Edelleen olen kiinnostunut, jos joku sattuu tietämään jotain Vesannon elämästä, omistaa jonkin hänen piirroksensa tms. Postia voi lähettää vaikka tuonne: tkokkila (ät) yahoo.com

[Reima Mäkinen]

Kyllä edes kunnollinen kirja hänen tuotannostaan olisi syytä joskus saada.

Hieman ihmetyttää että postikorttikerääjät eivät ole laatineet Vesannon tuotannosta kirjaa. Eikä Vesannon työt ole muutenkaan vaikkapa Koivun, Wendelinin ja Jaatisen veroisia keräilykohteita. Siis arvostukseltaan. Vielä. Vesannolla kun ei ollut em. tekijöiden tapaan minkäänlaista taiteilijastatusta, eli oli selkeästi vain käyttögrafiikan tekijä.

Kuitenkin noissa töissä jaksaa jatkuvasti innostaa Vesannon huikea muototaju ja valo-varjokontrastit sekä kyky kuvata asioita vähäeleisesti muta silti lennokkaasti.

[Jyrki Vainio]

Sijoitin kirjamessuilla joukkoon Vesannon postikortteja sota-ajalta:









Tässä viivapiirroksessa näkisin tyylillisiä yhtäläisyyksiä Russell Pattersoniin. (Vertaa esim. vasemmanpuoleisen kuvan vaatteiden laskoksia tähän).

[Jyrki Vainio]

Ja edelleen:







Ajatella, että kun jenkeillä ja briteillä oli pin-up tyttöjä, Patterson piirsi söpöläisiä ja Vargas maalasi loppumattomia sääriä, meillä Suomessa unelmien tyttö on kansallispukuinen vieno hahmo heinäpellolla...
Sokeriksi pohjalle jätin tämän kaikkein uskalletuimman - tällä asteikollahan tämä on jo puhdasta seksiä  :

[Timo Ronkainen]

Kiitokset, Jyrki. Upeeta taidetta. Huh...

Timo