Poika Vesanto

[Jyrki Vainio]

Luultavasti. Viiva näyttää vain niin tasalevyiseltä, että tänä päivänä olisi voinut epäillä kyseessä olevan tussikynänkin. Ehkä ei kuitenkaan vielä tuolloin.

Niin, siis tussikynähän se on - metalliterä, joka kastetaan tussipulloon - mutta jos tarkoitat HUOPAkynää (anteeksi pedanttisuus, mutta tämä on minulle 'pet peeve'), niin niitä ei Vesannon elinaikana liene ollut käytössä. Rapidografitkin tulivat käyttöön vasta sen jälkeen, joten ei siihen aikaan tainnut olla oikein muuta vaihtoehtoa tuommoiseen kuin hiusterä.

[T.Kokkila]

Kyllä nuo on piirretty juuri tuolla hiusterällä. Termit on vähän vaihtelevia, mutta englanniksi Nib Pen tai Dip Pen. Oli varmaan tuohon aikaan yleisin piirustusväline siveltimen ohella. Teriähän saattoi sitten olla erilaisia, hiusteristä tasakärkisiin tekstausteriin.

Tässä muuten detalji tuosta piirroksesta vähän isompana, kirjasta skannattuna eli ei toki originaalin veroisena. Tämän tyyppisissä Vesannon originaaleissa joita olen nähnyt, on haaleita lyijykynä-luonnosviivoja, osa varmaan myös kummattu pois.

Reiman heittämään Helene Schjerfbeck -ajatukseen täytyy palata tuonnempana.

[JanneT]

Niin, siis tussikynähän se on - metalliterä, joka kastetaan tussipulloon - mutta jos tarkoitat HUOPAkynää (anteeksi pedanttisuus, mutta tämä on minulle 'pet peeve'), niin niitä ei Vesannon elinaikana liene ollut käytössä. Rapidografitkin tulivat käyttöön vasta sen jälkeen, joten ei siihen aikaan tainnut olla oikein muuta vaihtoehtoa tuommoiseen kuin hiusterä.

Aiheellinen korjaus, vaikka itseasiassa en aivan huopakynää tarkoittanutkaan, nämähän taisivat tulla vasta joskus 60-luvulla - vaan juuri rapidografin kaltaista tasaista viivaa tarjoavaa säiliöllistä tussikynää. Säiliöllisiä tussiteriähän taisi tulla kokeiluun jo
tussiterien massavalmistuksen alkuaikoina 1800-luvulla, vaikka yleisyydestä/toimivuudesta en tiedäkään, mutta tasaista viivaa tarjoavista mustekyniä ei vielä 1900-luvun alkupuolellakaan tainnut juuri olla. Ehkäpä noihin aikoihin ei sellaisille vaan nähty tarvetta.

Kyllä nuo on piirretty juuri tuolla hiusterällä. Termit on vähän vaihtelevia, mutta englanniksi Nib Pen tai Dip Pen. Oli varmaan tuohon aikaan yleisin piirustusväline siveltimen ohella. Teriähän saattoi sitten olla erilaisia, hiusteristä tasakärkisiin tekstausteriin.

Tässä muuten detalji tuosta piirroksesta vähän isompana, kirjasta skannattuna eli ei toki originaalin veroisena. Tämän tyyppisissä Vesannon originaaleissa joita olen nähnyt, on haaleita lyijykynä-luonnosviivoja, osa varmaan myös kummattu pois.

Edit: Kiitos, Timo, tiedosta. Hauskasti näkyy kuinka paksut viivat on Vesanto vetänyt kahteen otteeseen  ja muutenkin viivan tasapaksuudesta voisi ajatella Vesannon käyttäneen melko jäykkiä teriä.

[T.Kokkila]

Poika Vesannon esikuvia on joskus haettu jopa merta edempää, niin tämän perusteella myös H.S. olis mielestäni yksi aika hyvä, ja kotimainen ehdokas siihen kategoriaan.

Esikuvia, ajan henkeä, vaikea sanoa. Mikä kenenkin tyyliin sitten lopuksi vaikuttaa? 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa kun Vesannon tyyli oletettavasti muotoutui, kuvamateriaalia oli paljon niukemmin tarjolla kuin nykyään. Vaikutteita varmaan tuli haalittua kaikesta omaa silmää miellyttävästä materiaalista mitä näki. Vesannon kohdallahan ei ole mitään viitteitä taideopinnoista, mutta kirjapainossa töissä ollessakin varmaan näki kaikenlaista. Ja Tampereellakin oli toki taidenäyttelyitä.

Schjerfbeckillä oli kyllä upeita piirroksiakin, ja monissa tauluissa on suorastaan pilapiirrosmaista tyylittelyä. Wendelinkin tuli joistakin mieleen kun googlailin.

Google tuotti muuten tämmöisenkin osuman. Äkkiseltään Schjerfbeckin varhainen mainoskuva näyttää ihan sarjakuvasivulta, mutta ei noissa kuvissa ihan tarinajatkumoa taida olla?

[Timo Ronkainen]

Äkkiseltään Schjerfbeckin varhainen mainoskuva näyttää ihan sarjakuvasivulta, mutta ei noissa kuvissa ihan tarinajatkumoa taida olla?

No eipä taida olla. Vaan tuli tuosta mieleen, että mitenkä hyvin nuo xylografit ja muut kaivertajakäsityöläiset pystyivät aikoinaan jäljentämään originaalin henkeä? Sehän oli aikoinaan usein ainoa keino tehdä kuvasta painokuva. Esim. Töpfferin sarjakuvat ovat kaiverrettuina aika erinäköisiä kuin ne käsin piirretyt originaalit. Oliskohan muuta referenssiä moisesta olemassa jossain netissä?
(No vähän OT tuli nyt.)

Timo

[Mobo]

Schjerfbeckillä oli kyllä upeita piirroksiakin, ja monissa tauluissa on suorastaan pilapiirrosmaista tyylittelyä. Wendelinkin tuli joistakin mieleen kun googlailin.

Google tuotti muuten tämmöisenkin osuman. Äkkiseltään Schjerfbeckin varhainen mainoskuva näyttää ihan sarjakuvasivulta, mutta ei noissa kuvissa ihan tarinajatkumoa taida olla?

Ainakin Schjerfbeckin myöhemmästä tuotannosta voi kai (jos haluaa) löytää yhtymäkohtia Vesannon vauhdikkaaseen tyyliin, mutta tämä nuoruudenkuva on kyllä aika eri maailmasta. Pakko kuitenkin kehaista kuvan tekohetkellä vasta 17 vuotiaan Schjerfbeckin lahjakkuutta. Todella kaunis kipale.

[Lurker]

Moogin arkistoihin on ilmestynyt myös kirjankansia. Poika Vesannon inkkarikirjakannet ovat klassisen upeita.

[T.Kokkila]

Huuto aavikolta-kansi on Aarne Nopsasen, mutta hyvin Vesantomainen kyllä.

Kirjassahan on samoissa kansissa kirjat Hyppivä huuli ja Vasenkätinen kummitus, joissa molemmissa oli Vesannon kansikuvat alunperin. Kokoomakirjaan haluttiin varmaan uusi kansi, mutta Vesanto oli kuollut juuri edellisenä vuonna 1950. Sisäsivuilla on kuitenkin Vesannon kuvituksia noista vanhemmista kirjoista

[Lurker]

Huuto aavikolta-kansi on Aarne Nopsasen, mutta hyvin Vesantomainen kyllä.

Kirjassahan on samoissa kansissa kirjat Hyppivä huuli ja Vasenkätinen kummitus, joissa molemmissa oli Vesannon kansikuvat alunperin. Kokoomakirjaan haluttiin varmaan uusi kansi, mutta Vesanto oli kuollut juuri edellisenä vuonna 1950. Sisäsivuilla on kuitenkin Vesannon kuvituksia noista vanhemmista kirjoista

No niinhän se tuttu kiemura (tyylitelty n?) näyttää kannessa olevan.

[Anssi Rauhala]

Voi jukranpujut. Tajusin nyt senkin, että kymmenvuotiaan minun suosikkikirjan kansi oli Vesantoa. Luen heti uudestaan tuon ranskalaisen tieteiskulttuurin helmen vuodelta 1945 (minun E. Ismalan suomentama kappaleeni on vuodelta 1947, Kustannus Oy Mantere).

[Timo Ronkainen]

Kirjaston ilmaislaatikosta löytynyt Louis Bromfieldin (aikoinaan huikean suosittu kirjailija) Sateet tulivat osa II. Hieno hieno kansi.

Timo

[Lurker]

--Sateet tulivat osa II. Hieno hieno kansi.

Tuossa kannessa on jopa sellainen "hergemäinen" siirtymä hahmoilla ajallisesti, vaikka kyseessä ovatkin siis eri hahmot, siis, no, tajuatte kyllä. Hyvä, Poika Vesanto!

[T.Kokkila]

Poika Vesannon sarjakuvista vuosilta 1931 ja 1932 on tulossa kirja! Saku Sämpylä, Eetu ja Riku -niminen teos sisältää kaikki vuoden 1931 Eetu ja Riku -jaksot, sekä vuoden 1932 Saku Sämpylät.

Kulttuuriteon takana on Pertti Jarla, ja itsekin olen muutaman muun Vesanto-entusiastin kanssa ollut hanketta toteuttamassa. Timo Ronkainen vastaa teoksen taitosta.

Jarla ja minä olemme Ilpo Koskelan haastateltavina kirjahankkeesta Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla la 18.3.2017 klo 16. Kirja ei harmi kyllä ehdi vielä festareille, vaikka se oli alunperin tarkoitus. Tulee kyllä sitten pikapuoliin saataville.

Sinänsä Tampere-talo on sopiva paikka puhua Vesannosta. Hänet on haudattu vain muutaman sadan metrin päähän Kalevankankaan hautausmaalle.

[Lurker]

Poika Vesannon sarjakuvista vuosilta 1931 ja 1932 on tulossa kirja! Saku Sämpylä, Eetu ja Riku -niminen teos sisältää kaikki vuoden 1931 Eetu ja Riku -jaksot, sekä vuoden 1932 Saku Sämpylät.
--

Tämä on niin tärkeätä kulttuurityötä suomalaisen sarjakuvan puolesta, ettei sanotuksi saa - muuta kuin että KIITOS!

[Timo Ronkainen]

Kansikuva tulevasta oobuksesta.