Minä olen puolestani muutaman vuoden suunnitellut Ryhmä-X-lukukierrosta, jossa testaisin Claremontin jälkeisen ajan tehon. Luulen kuitenkin, että vauhtia pitää hakea niistä numeroista, joissa nostalgia vielä jyrää kunnolla.
Suosittelen. Melkoinen maratonhan tuosta tulee, mutta on se sen arvoista.
Itse aloitin alkukesästä 2007 ja pääsin maaliin ennen joulua. Luin yhteen putkeen kronologiaa noudattaen lähes kaiken mahdollisen Ryhmä-X:n ekasta byrnen numerosta lähtien (se Ryhmä-X:n tilaajalahja). Suomessahan lähes yhtenäinen putki saatiin Ihmesarjojen ja erikoisjulkaisujen avulla ulottumaan Chris Claremontin lähtöön saakka.
Kovimmin kolisivat juuri nuo tässäkin ketjussa paljon puidut JRJR kuvittamat tarinat. Magneton oikeudenkäynti, Rachel Summersin sekoaminen ja kuvioista poistuminen, Nimrod ja Morlokkien verilöyly. Kierrokset vain kovenivat ja kovenivat. Hyytävää kamaa. Myös Paul Smithin jutut toimivat nyt uudelleenluvulla paremmin, kun sai lukea ne yhteen putkeen ja oikeassa järjestyksessä. Aikanaan ne tulivat sinne tänne ripoteltuina erikoisjulkaisuissa ja Marvelissa.
Silvestrin ajasta jäi parhaiten mieleen yllättäen Rick Leonardin vierailut, sekä tyly Genosha-tarina, joka Suomessa julkaistiin tyhmästi hyppien. Nyt oikeassa järjestyksessä lukien se toimi ihan täysillä. Inferno oli myös komeaa luettavaa. Sen jälkeen toimivia tarinoita tuli harvemmassa. Claremont hajoitti Ryhmä-X:n, kuvittajat vaihtuivat ja tarinoita vähän pätkittiin. Viimeinen kunnollinen Claremontin tarina oli se avaruusseikkailu, missä Skrullit olivat soluttautuneet Shi-areiksi.
Jim Leen ja Whilce Portacion alkaessa osallistua tarinoiden kehittelyyn taso laski älyttömästi. Kuvitus oli kyllä komeaa. Jatkuvat cross-overit alkoivat riistäytyä hallusta. X-cutioners Songista olen aina tykännyt, mutta se Falangi-sekoilu maistui puulta jo silloin pentuna. Fatal Attractionsista jäi mieleen muutama komea kohtaus. Age of Apacalypse oli ihan turha suomennettuna, kun miljoona sivujuonta jäi näyttämättä. Samoin Onslaughista jäi aika vaisu kuva, kun mitätön juoni pysyi kasassa vain purkalla suomennoksen repaleisuuden takia.
Uudemmista jutuista erityisen hyviä olivat Alan Davisin kirjoittamat tarinat, jotka huipentuivat komeaan 12-kokonaisuuteen. Tästä tykkäsin aikoinaan kovasti ja se toimi vielä uudelleenluettunakin hyvin. Sen jälkeen seuraava hirvittävä Chris Claremontin toinen yritys on aivan älyttömän huono. Lukekaapa varsin ja ihmetelkää mistä jätkä niitä ideoitaan repi. Crimson Pirates, Neo ja Gootti, voi herran jumala mitä jämäporukkaa...
Grant Morrisonin X-miehet olivat sitten puhdasta loistavuutta. Igor Kordayn kuvitus hieman hidasti menoa, mutta muuten erittäin hieno pätkä, joka tulee jäämään X-miesten historiaan. Sen jälkeen meno on ollut taas vaisumpaa. Astonishing on toki ollut hyvä, mutta ei mitenkään erityisen muistettava. Saapa nähdä minkälaisen tiimin käsistä lähtee X-materiaalia, joka seuraavaksi säväyttää.
