Tietenkin asiaan vaikutti Giffenin Kirby fanitus. Pääsi tapaamaan idolinsa mutta itseen teki vaikutuksen kyky tarinankertojana. Omien lausuntojensa mukaan luki käsiksen, repi sen ja piirsi ne asiat jotka juonesta muisti lisäten omiaan.
Trencherit lukeneena Kirby on kaukana mutta sen näkee.
Ennen muuta Keith Giffen profiloitui DeMatteisin kanssa ehkä parhaimman JLA/JLI version kanssa, ilman DCn isoja tykkejä. Se aivan upea huumorintaju ja keskittyminen hahmoihin teki Justice League lehdestä valioyksilön.
Se kiteytti lauseeo" ei ole pieniä rooleja" väheisemmissä käsissä se olisi ollut pientä ja säälittävää, ankeaa muka parodiaa.
JLA on vaikea tasapainottelu kuten ryhmäsarjakuvat aina, mutta Giffen DeMatteisin juoksu ja myöhemmin Grant Morrisonin ovat itselle ne hyvät.
Kuolema tulee kaikille. Tämä tietysti harmittaa mutta täytyy ihailla kun sama huumorintaju kantaa siihen omatekoisen kuolinilmoitukseen: