Oi, tuo jenkkiMADin ilmestymisharvenemisuutinen on kyllä harmillinen. Usein tuo nimittäin näyttää tarkoittavan kokonaan loppumisen alkua, ei nimiä kiitos. Asiaan kuuluu näemmä myös nimellinen sivumäärän nostaminen, mutta kun mietitään MADin nykyistä linjausta mainostamisen suhteen, ei voine olla kuin skeptinen. Eli montakohan "oikeaa" MAD-lisäsivua mahtanee tulla...
Lehden tasoon olen kuitenkin ollut tyytyväinen. Taannoinen "apinoiden tekemä numero" oli mielenkiintoinen, rohkeakin kokeilu. Parhaimmillaan nyky-MAD on mielestäni ollut myös yllätyksellisimmillään, mikä on käytännössä tarkoittanut Fundalini Pagesia, Peter Baggea, The Strip Clubia, tai vaikka Tom Bunkia, jonka täyteenahdettua taidetta lähestulkoon palvon.
Vaan kuka on tapaus Tom Richmond? Sen verran äijän jälki näyttää Druckerilta, että voisiko herrojen välillä olla jotain mestari-opetuslapsi -asetelmaa?
Ja kyllähän se Bushkin sai loppujen lopuksi ihan pikkukivasti kritiikkiä. Mielenkiinnolla seurasin syksyllä 2001, kauanko kestää, ennen kuin uskaltavat satiirikot WTC-hässäkän jälkeen taas olla entisensä. Varovaisuuden aikakautta kesti kuitenkin siihen malliin, että MAD-spesiaalin "War On Bush" nimi on ehkä aavistuksen jälkiviisasta henkseleittenpaukuttelua - sittenkin.
Tosin lievimmilläänkin MAD on jotain, jonka satiirista täällä päin maailmaa voitaisiin ottaa opiksi.