Mikä ärsyttää sarjakuvissa?

[Lurker]

<snip...>Jotenkin niissä on paljon enemmän tunnelmaa kuin nykyisissä kiiltävälle paperille painetuissa lehdissä.

Vanhat sarjakuvalehdet (paperi huonoa, väritys vinossa) olivat 10 centin kulutustavaraa lapsille, eivät fanien collectors item -tuotteita - kuten nykyään.

[Tero Mäntylä]

Aiheen vierestä. Jumalolennoillehan on tyypillistä se että niitä voidaan kutsua erilaisin summon loitsuin. Ilmeisesti myös loputtomille on kutsumisloitsut. Se on aika yleinen heikkous jumalissa. Enpä ole vielä oikeastaan kovinkaan moneen fiktiiviseen okultistispohjaiseen jumaljuttuun törmännyt missä jumalien ei tarvitsisi totella kun pienet surkeat ihmisolennot heitä kutsuvat. Ovathan loputtomatkin Sandman sarjakuvissa vain ihmisten palvelijoita vaikka jotkut tähän tehtävään kovin ylimielisiä. Ja unihan ei varsinaisesti totellut kutsujaansa johon hän ei ollut pakotettu vaan vain oli sidottu kehään melkein koko 1900-luvun. Myöhemmin kyllä Sandmanissa käy ilmi että DC maailman jumalatkin on selvästi kuolevaisten loitsujen alaisia.

[haddokki]

Yhdessä oli vierailevana tähtenä Thor (jonka oman mahdollisen tv-sarjan kantavuutta testattiin). Thor ja Don Blake olivat tuossa täysin eri hahmot, Blake kutsui Thorin paikalle aina loitsulla. Tuota sai videovuokraamoista aikoinaan. En muista mikä sen nimi oli.

http://www.imdb.com/title/tt0095368/ Oliskoha kyseessä tää?

[kaltsu]

http://www.bryanshulkpage.com/

[kauna]

Etevä piirtäjä fuskaa raivostuttavasti Voima-lehden Anssi ja Mika -sarjakuvassa.

1 Saman kuvan toistaminen ruudusta ruutuun on (mm.) Groeningin härski vitsi, jonka tarkoitus ei ole helpottaa sarjakuvantekijän työtaakkaa. Lukija ei katso kun kaksi ruutua. Huomatessaan että loputkin ovat kopioita, hän närkästyy tekijälle.

2 Baaripöydän käyttäminen keskustelunäyttämönä on tehty miljardi kertaa. Ammattilaisen pitäisi osata keksiä uusi tapa lavastaa näkemysten vertailutilanne.

3 Omien ajatuskehittelyjen jakaminen kahdelle keskustelijalle pallotettavaksi räikyy epäaitoutta. Samanmielisetkin keskustelijat katselisivat aihetta eri suunnista.

Piirtäjä on lupaava mutta jähmettyy keskinkertaiseksi jos ei jatka piirtämistä kopioimisen sijasta.

Aivojakin pitää treenata.

Todellisuudessa piirtäjäkin kohtaa vastoinkäymisiä. Niistä saa todellisia ideoita ettei tartte lainata keinotekoisia trendiongelmia.

Siis jos haluaa että joku viitsii lukea/ostaa sarjakuvantekijän töitä:
1 Pitää piirtää joka viiva
2 Tuore tapa kertoa sisältö herättää uteliaisuuden
3 Ideoita on enemmän kuin tekijöitä, niitä ei tarvitse lainata, vain löytää

[Tuuk42]

Luin tuossa äsken jalavan joskus muinoin julkaiseman Slaine 1 albumin ja harvoin on noin pahasti häirinyt kuvitus. ELi kysymykseen, sarjakuvissa juilii se jos/kun näkee kuvitusta joka olisi muuten hyvinkin toimivaa ja mielenkiintoista& tukisi tarinaa hyvin, mutta on onnistuttu pilaamaan jollain täysin käsittämättömällä pikkujutulla. Slainen tapauksessa hihat alkoivat savuta tussauksen takia. Kuvitus on täysin mustavalkoista ja mustia pintoja on paljon. Mutta kuinka ollakkaan suuret mustat pinnat on hyvin huolimattomasti ja ilmeisen tarkoituksellisesti tussattu ohuella viivalla ja alueisiin on jätetty valkoisia viivoja. Kyseinen ratkaisu teki albumista erittäin vaikealukuisen, etenkin kun monessa ruudussa ei saanut selvää missä ensimmäinen hahmo loppui ja toinen alkoi.

[JV]

Luin tuossa äsken jalavan joskus muinoin julkaiseman Slaine 1 albumin ja harvoin on noin pahasti häirinyt kuvitus. ELi kysymykseen, sarjakuvissa juilii se jos/kun näkee kuvitusta joka olisi muuten hyvinkin toimivaa ja mielenkiintoista& tukisi tarinaa hyvin, mutta on onnistuttu pilaamaan jollain täysin käsittämättömällä pikkujutulla. Slainen tapauksessa hihat alkoivat savuta tussauksen takia. Kuvitus on täysin mustavalkoista ja mustia pintoja on paljon. Mutta kuinka ollakkaan suuret mustat pinnat on hyvin huolimattomasti ja ilmeisen tarkoituksellisesti tussattu ohuella viivalla ja alueisiin on jätetty valkoisia viivoja. Kyseinen ratkaisu teki albumista erittäin vaikealukuisen, etenkin kun monessa ruudussa ei saanut selvää missä ensimmäinen hahmo loppui ja toinen alkoi.

Hanki käsiisi Simon Bisleyn upeasti maalaama Slaine -minisarja, niin johan ärtymys alkaa heltiämään... Minua on aika lailla aina ahistanut toi 2000AD -tyyli, omituista on kyllä se, että pienemmässä lehtikoossa ne ovat olleet paljon siedettävämpiä, ja Judge Dreddit väreissä. Harmittaa, että jää hyvät Mooren ja kumppanien tarinat lukematta kun on visuaalisesti niin nirso ( ja varmaan aika iso läjä muutakin sarjakuvaa..)

[Reima Mäkinen]

Yhdistin tuon Kaunan aloittaman keskustelun tähän ketjuun. Mielenkiintoisia mielipiteitä siitä mitä saisi tehdä ja mitä ei. Kaikki on kuitenkin niin paljon kiinni siitä  miten tehdään (ja kuka tekee). Ruutujen tai niiden osien kopioiminen, baaritiski ja "Omien ajatuskehittelyjen jakaminen kahdelle keskustelijalle pallotettavaksi" saattavat joskus toimiakin. En ole lukenut ko. sarjista joten ei tästä sen enempää. Minua ärsyttää noista ainoastaa tuo kohta 1.

[devilis6]

Minua ärsyttää liiallinen apinointi.
Kun tietyt rajat yritetään ja hommaa pidetään omana juttuna,
ni alkaa kyllä sapettamaan.

[Lueskelija]

Viime aikoina minua on alkanut ärsyttämään lokalisointi. Piparminttu-Pipsa viettää itsenäisyyspäivää 16.9 päivätyssä stripissä lausuen Maamme-laulun käsi sydämellä. Sen voi ehkä laittaa 80-luvulla julkaisun piikkiin, mutta huomattavasti nuoremmassa albuissa (norjalainen) Nemi ränttää suomalaisuudesta viitaten niin tilastotietoon kuin Kalevalaankin, vaikka kuvassa näyttää olevan menossa Norjan kansallispäivän vietto omine perinteineen, kuitenkin siniristiliput liehuen. Myös Jeressä on viitattu suomalaisen populaarikulttuuriin, ja koulujärjestelmääkin on muistaakseni yritetty ahtaa suomalaiseen muottiin. Kaikki huomiot on tehty strippisarjakuvissa, lieneekö taustalla sitten joku tavoite tehdä vitsit ymmärretyiksi.

Hassua sinällään, että lapsena minun oli hankala hahmottaa Ankkalinnaa Amerikkaan -siellähän puhuttiin ensinnäkin suomea!