Mikä ärsyttää sarjakuvissa?

[Petteri Oja]

Kerron kun on kerrottavaa, tai saapi Jouko kertoa itse. Sinä päivänä kun tämä åbus suomenkielisenä saapuu, tirautan kyllä sinivalkean kyyneleen.

Jee, tuosta voikin päätellä jo aika paljon... Elämme jännittäviä aikoja.

[Veli Loponen]

Kolossin kannon repiminen? Selityksiä?

Byrne:I have written before of how, as time passed working on UNCANNY X-MEN, I developed what I came to call my "ARGH Moment" -- the moment when I would hit something, reading the published issue, where Chris had deviated from what we had originally plotted. One of his "That's how I felt when I wrote it" moments. Well -- that page up there was the first time the ARGH Moment came on the splash page! And it was the moment I realized my time on UNCANNY was over.
Study the page, assuming you don't already know what caused my ARGH, and see if you can spot the source of my "distress". Hint: it has nothing to do with Chris ignoring my color notes. He always did that.
...
Peter is yanking the stump out of the ground with ease. Hence the speedlines.
...
Oh, it's hardly "junk", as Chris' long career and success has demonstrated. Merely a manifestation of his annoying habit to write "what I felt at the moment" rather than what is actually on the page. Doubly annoying, when on considers how many fans are not aware of the "Marvel Method" of plot-pencils-script, and looking at a page like the one that starts this thread will make the (perfectly natural) assumption that I just drew it wrong!
Lucky, too, isn't it, that Glynis was one of the colorists who actually read what she was working on, or we would have had a color scheme (following my notes in the margin) that was also at odds with the words in the captions.

Byrne teki sivun mittaisen anteeksipyyntösarjakuvan AWC:iin (muistaakseni) jossa hän pahoitteli että Mike Higginsin kirjoittamassa tuon kesän Avengers Annualissa esiintyi Tigra joka ei Byrnen oman jatkumon mukaan voinut olla mukana.

Joo AWC #56. Tigrahan oli pienessä lasipurkissa kissaksi muuttuneena tuohon aikaan.

Tässä muuten Byrnen muistelu yhteistyöstä Jim Leen kanssa Wolverinen puvusta
I still recall with something akin to a wry smile one of my earliest phone conversations with Jim Lee, when he was asking me if I would script UNCANNY and X-MEN, and he declared proudly that he had "gotten rid" of the brown suit and "put Wolvering back in his real costume."
I resisted telling him who had designed the brown outfit.
I sometimes wonder if anyone ever did.

[Rmäki]

Sarjakuvissa (kuten muissakin populaarikulttuurin muodoissa) ärsyttää alan äänekkäitä harrastajia vaivaava tunnelinäköisyys. Katsotaan, että on jetsulleen yksi oikea tapa tehdä asioita, ja otetaan ihan sikana pulttia kaikista muista tyylisuunnista ja niiden mahdollisesta suosiosta. Ikään kuin esimerkiksi mangan suosio olisi jotenkin pois "oikealta" sarjakuvalta (mitä se sitten onkin) tai amerikkalaisten supersankarisarjakuvien olemassaolo vähentäisi jotenkin ranskalaisen taidesarjiksen arvoa ja sen suomaa lukunautintoa.
Tässä vapaassa maassamme ainoastaan sarjakuvakriitikoiden ja -toimittajien on PAKKO lukea kaikkia eri genrejä (ja se on heille ihan oikein), muut ovat vapaita aukomaan ainoastaan sellaisia opuksia, joiden sisältä löytyy itseä oletettavasti miellyttävää jälkeä.
Näin sanoen alan lukea Teininoita-Sabrinan mangaversiota. Päätelköön kukin, oletanko nauttivani kokemuksesta.
Rmäki

[Matti Karjalainen]

AATK:n sensuroinneista oli parhaita heti tupakanpätkien lisäksi ampuma-aseiden muuttaminen huonosti piiretyiksi sormiksi!!!

Pitää ilmeisesti ryhtyä lukemaan vanhempia Aku Ankan taskukirjoja uudelleen, sillä vekarana en osannut / älynnyt kiinnittää huomiota tuollaisiin sensuroituihin ruutuihin. Ankkalinnan alkoholipolitiikasta on jäänyt mieleen tosin se ruutu, jossa kaksi karjapaimenta laulaa selkeässä sivumyötäisessä laulua "limsasta me voimaa saamme, limsa mielet aukaisee" tai jotakin siihen suuntaan.

[Antti Vainio]

Ikään kuin esimerkiksi mangan suosio olisi jotenkin pois "oikealta" sarjakuvalta (mitä se sitten onkin) tai amerikkalaisten supersankarisarjakuvien olemassaolo vähentäisi jotenkin ranskalaisen taidesarjiksen arvoa ja sen suomaa lukunautintoa.
Rmäki

supersankarithan eivät ole ongelman syy vaan seuraus. comics code oli se syy minkä vuoksi amerikkalainen sarjakuva rappeutui 50-luvun puolivälin jälkeen. supersankarit eivät tietenkään millään lailla vähennä eurooppalaisen sarjakuvan arvoa mutta sitäkin enemmän amerikkalaisen, ne ovat tyhmistäneet ja yksipuolistaneet sen

[Markku Myllymäki]

Höh. Hyvä sarjakuva on hyvää sarjakuvaa, oli aihe sitten vaikka jalkasilsa.

Keskustelu menee samalle tasolle kuin musiikista. Minä tykkään Rammsteinista, mutta kyllä sinä saat kuunnella siitä huolimatta Mattia ja Teppoa (vaikka se onkin kaameaa  ). Kunhan nuo aggressiiviset Beethovenin kuuntelijat lakkaisivat häiritsemästä ja terrorisoimasta meitä, jotka kuuntelemme Oikeaa Musiikkia.

(Ok. Esimerkki OLI outo.  )

Lopulta päädytään siihen että sekä hyvää että huonoa löytyy kaikilla alueilla.

[Timo Ronkainen]

Pitää ilmeisesti ryhtyä lukemaan vanhempia Aku Ankan taskukirjoja uudelleen, sillä vekarana en osannut / älynnyt kiinnittää huomiota tuollaisiin sensuroituihin ruutuihin. Ankkalinnan alkoholipolitiikasta on jäänyt mieleen tosin se ruutu, jossa kaksi karjapaimenta laulaa selkeässä sivumyötäisessä laulua "limsasta me voimaa saamme, limsa mielet aukaisee" tai jotakin siihen suuntaan.

[häpeämätön mainos]
Ehkä kiinnostaisi ostaa aiheeseen liittyvä Ankkalinnan Pamauksen numero:

Alkoholi, huumeet ja addiktoivat aineet Ankkalinnassa.
www.perunamaa.net/ankistit
[/häpeämätön mainos]

Timo

[puro]

Keskustelu menee samalle tasolle kuin musiikista. Minä tykkään Rammsteinista, mutta kyllä sinä saat kuunnella siitä huolimatta Mattia ja Teppoa (vaikka se onkin kaameaa  ). Kunhan nuo aggressiiviset Beethovenin kuuntelijat lakkaisivat häiritsemästä ja terrorisoimasta meitä, jotka kuuntelemme Oikeaa Musiikkia.

(Ok. Esimerkki OLI outo.  )

Mutta piristi minua ja auttoi huomattavasti persiilleen mennyttä työpäivää.

-P.

[Ulpu]

No, minua ärsyttää tietyt piirustustyylit. Esim. Sandmaniä ovat piirtäneet henkilöt, joiden tyyliä rakastan, kuten vaikka Michael Zulli ja Charles Vess ja tyypit, joiden tyylistä en pidä yhtään, en muista nimiä. Useimpia supersankarisarjakuvia en jaksa lukea piirrostyylin takia. Semmoinen perinteinen supersankarityypi ei napaa yhtään.

[Tuhka]

No sarjakuvissa voi tietty käytännössä olla minkälaisia tahansa ärsykkeitä.
Monesti minua ärsyttäneet seikat ovat esim värit, jotka saattavat vähän vanhemmissa sarjakuvissa vaihdella, esim. vaikka "tukkien" väri, joka ottaa päähän jos tukan väri vaihtelee ruskeasta vihreään.
Visuaallinen kokemus sarjakuvasta, jää kenelle tahansa mieleen, eli siis hyvä painanta on puolet sarjakuvan lukemiskokemuksesta. Vaikka eihän nykyaikana enään, tälläisiä virheitä ei saa edes tapahtua.
Myös tekstien "heilautukset" ovat ärsyttäviä.

Myös turhan pitkät sepistykset ärsyttävät, sarjakuvaa ei jaksa lukea vaikka haluaisi turhien pitkien ja jaarittelivien puheiden tai selityksien vuoksi, totta kai myös puolitiehen jätetyt sarjakuvat ottavat päähän, ensi vaikutelma vaikuttaa hyvältä, mutta loppu onkin jotain ihan muuta. Aivan kuin sarjakuvan tekiältä olisi loppunut puhti?

Sarjakuvien hintakin ottaa myös välillä päähän, vaikka kyllähän aina hyvästä sarjakuvasta voi maksaa. pitäähän taiteilian saada lanttia tumppuun.

[Rottaolento]

Mikäkö ärsyttää? **Varoitus. Kohta alkaa katkeran ihmisen valitus, jolla ei ole mitään muuta tekemistä kuin ärsyyntyä asioista**

1#
Ranskalaiset sarjakuvat.
Mitkä ovat kaikki Ankardoa lukuunottamatta tekohienoa sontaa. Ranskassa ollaan olevinaan hirveän hienoja ja taiteellisia, vaikka inhoan niiden marsupilameja ja samalla tyylillä tehtyjä ihmisiä, jotka kaikki ovat joko bimboja tai taviksia. Yäk.

2#
Kiiltävä paperi.

3#
Tekohienot.
Esimerkiksi jokin "Olemme kaikki vain lokkeja sielumme taivaalla ah, oih" Jokin sellainen, joka yrittää olla hirveän hienoa ja syvällistä, mutta todellisuudessa taiteilija ei itsekkään tiedä mitä on meneillään ja kirjoittaa ja piirtää kaikkea outoa, koska tietää että se "vetoaa" ihmisiin.


Ja se tottakai  ärsyttää, jos sarjakuva on melkein pelkkää tekstiä, sillä eikö sarjakuva olekin jotain, jolla kerrrotaan kuvin? Sin Cityyn paljo teksti sopii, koska sillä kasvatetaan tunnelmaa mutta jokin pitkä sepustus jostain kukkasesta auringonpaisteessa on vain typerää, kun sen saman voisi tehdä kirjana, jossa vain on kuva siellä täällä.

[Antti Vainio]

1#
Ranskalaiset sarjakuvat.
Mitkä ovat kaikki Ankardoa lukuunottamatta tekohienoa sontaa.

Hyvä hyvä, olen tiukasti eri mieltä mutta poliittisesti epäkorrektit äärimmäiset yleistykset on joskus ihan paikallaan. Niiden safka on kanssa hanurista, tekohienoa piperrystä jolla ei nälkä lähde

[Marsumestari]

Se, että samassa sarjassa jatkumo pätkii tai sarjaa uudistetaan. Jossakin huumorisarjassa saman jatkumon säilyminen ei ole kovinkaan merkittävää mutta melodramaattisuuteen pyrkivään Hämähäkkimieheen kyllästyin jokin aika Byrnen uuden alun jälkeen.

Suttuiset värit. Enimmäkseen häiritsee jenkkisarjoissa, etenkin 80-lukuisissa ja sitä aiemmissa.

Liialliset selityslaatikot. Osaan antaa anteeksi vanhempien sarjakuvien kohdalla, ja sopivat tiettyihin kohtiin, mutta etenkin taistelukohtakset tahdon mieluiten pelkillä kuvilla kerrottuna.

Överit yliluonnollisuudet ja niissä piilevät epäloogisuudet. Marvel-sarjoissa inhoan Galactuksen kaltaisia tyyppejä, enkä ole vielä ymmärtänyt miten joku kuolevainen velho noin vain onnistui manaamaan jumalia vanhemman kuolemattoman unien ruumiillistuman omaan taloonsa. Kusetuksen vielä ymmärtäisin mutta sitä en tajua mikä pakotti Sandamanin tottelemaan velhon aneluita.

[Marsumestari]

Minusta heikkoudet ja erehtyväisyys ovat jumalankaltaisille olennoille välttämättömiä. Kuka viitsii lukea tarinoita Morpheuksesta tai Galactuksesta jolta onnistuu kaikki? Juuri siksi Teräsmiehen voimiakin vähennettiin.

Ainakaan ekassa Sandman-albumissa ei kunnolla perustella, miten Nukkumatti joutui ansaan. Minä en ainakaan vastaisi jokun huru-ukon kutsuun ilman kunnon syytä.

[Veli Loponen]

Mutta sinä et olekaan Sandman.

Suttuiset värit. Enimmäkseen häiritsee jenkkisarjoissa, etenkin 80-lukuisissa ja sitä aiemmissa.

Minussa on jotakin perustavanlaatuista vikaa, koska tykkään juuri näistä suttuisista lehdistä. Jotenkin niissä on paljon enemmän tunnelmaa kuin nykyisissä kiiltävälle paperille painetuissa lehdissä.