En ole uutta Asterixia vielä lukenut, mutta olen muista lukemistani Fabcaron jutuista pitänyt...samalla todeten, että tämä on sarjakuvatekijänä just sellainen jota Kvaakissa ei yleensäkään juuri arvosteta, tekstipainotteinen varsin yksinkertaisella, staattisella kuvituksella ja absurdisti etenevillä "juonilla", ja ranskalaisen tapakulttuurin ja yhteiskunnan tuntemuksesta on hyötyä...
Tuli nyt sitten luettua vihdoin Valkoinen Iiris. Ja, joo, Fabcaron kirjoittajapiirteet näkyy kyllä sarjassa, eli painotus on dialogissa, ja erityisesti miten henkilöt puhuvat, ja paljon materiaalia revitään banaaleista fraaseista ja niiden jännitteisen huonosta sopivuudesta todellisiin tilanteisiin (tai siis se on suunnilleen koko albumin idea), kielen (itse)petollisuudesta... Mutta samalla, ei Fabcaron sarjoissa ole kovin paljoa juonta ollut, mutta Asterixissa sitä pitäisi kuitenkin olla.
Tarinassa tuntui tosiaan Riidankylväjä ja myös Ennustaja, ja moniin muihinkin vanhempiin tarinoihin viittailtiin paljon, mutjoo, ei tämä juoneltaan vakuuttanut: irtovitseistä kuitenkin pidin. Obelix oli tosiaan aika sivussa toiminnasta (ja Akvavitix vielä enemmän), mutta kiva että Smirgeline ja Aladobix saivat isommat osat, ja Amaryllix ja Caravellix myös.
Tjooh, ei ole heikoin Asterix mutta olen kyllä sitä mieltä että Fabcaro ei sovi Asterixin kirjoittajaksi.
