Seinällä on niin paljon piirroksia kuin sinne mahtuu - joku jolla on sisustussilmää voisi sanoa, että reilusti ylikin. Kun siellä vielä originaalien lisäksi on serigrafioita ym. signeerattua grafiikkaa semmoisilta tekijöiltä joilta sen lähemmäksi originaalia on liki mahdoton päästä (Franquin, Hergé, Bill Watterson, Gary Larson), niin laskin taannoin, että seinilläni on nyt jo reilusti enemmän tauluja (40 kpl) kuin asunnossa lattianeliöitä. Mutta kun se nyt vain on niin, että on paljon helpompaa ostaa lisää originaaleja kuin lisää seinää, joten minkäs teet...
Olen skannaillut tuonne galleriaan kaikennäköisiä pikku luonnoksia varsinaisten julkaistujen originaalien lisäksi. Niitä on sekä irtoarkeilla että kirjoissa. Mm. nuo Crumb, Romita ja Taika-Jim+Mustanaamio ovat irtoarkeilla, Ressun kuva kirjassa.
Irtoarkit ovat muovitaskuissa mapissa, samaten minulla on vastaava nippu A3-kokoisia taskuja. En ole aivan selvillä, kuinka arkistokelpoinen säilytystapa tuo on pitkällä aikavälillä, mutta toistaiseksi ainakin toimii.
Isot vanhat stripit eivät oikein sovi mihinkään tuommoiseen, joten niitä minulla on erillään nipussa kaapin päällä pahvikansiossa. Samoin kuin satunnaisia suuria sivuja - esim. MAD-originaalit ovat aivan jättimäisiä.
Ainoa kerta kun olen kajonnut kirjassa olevaan piirrokseen on tuo Morrisin musteella piirtämä Lucky Luke. Se oli tehty ihan perus-albumin etulehdelle (kaikesta päätellen ilman minkäänlaista lyijykynäluonnosta!) mutta oli semmoinen aarre, että se oli pakko leikata irti ja kehystää seinälle. Ehkä se oli väärin - mutta on se vaan silti ehkä kokoelmani harvinaisin aarre.
Kehystämisestä sanoisin sen verran, että en ole uskaltanut laittaa seinälle mitään, mikä olisi piirretty huopakynällä. Niillä kun on paha tapa haalistua ja tuhoutua, ja se voi tapahtua nopeastikin. (Minulla oli joskus seinällä Peyon huopiksella signeeraama Johannes ja Pirkale -juliste ja siitä nimmari uhkasi parissa vuodessa häipyä tyystin olemattomiin! Nyt kun se on ollut sen jälkeen pimeässä, se on säilynyt ennallaan).
Vanha kunnon pullomuste sen sijaan säilyy ajasta ikuisuuteen - sarjakuvapiirroksissa suurempana murheena on ennemminkin halpa, arkistokelvoton paperi joka aikanaan kellastuu ja hapertuu. Mutta kyllä nekin nyt hyvin yhden ihmisiän kestävät, tehköön jälkeenjääneet niillä mitä mielivät.
(Vanhimmat piirrokseni ovat 1910-20-luvuilta, eivätkä ne vielä ole mitenkään kauhean huonossa kunnossa).