Näin joskus telkkarista jonkin videopätkän, jossa Jarla piirtää Fingerporia huopatussilla (copicilla tai vastaavalla). Jos tuollaisen stripin panee seinälle kehyksiin, mites se kestää auringon UV-säteilyä?
Minä olisin kyllä hyvin varovainen noiden seinälle laittamisesta. (Tarvitsisimme koe-eläimen, joka olisi valmis asiaa testaamaan...)
Monilla huopiksilla kun edelleen kuitenkin on haalistumisongelmia. Ja jos niitä on, se voi tapahtua NOPEASTI. (Minulta haalistui Peyon huopiksella kirjoitettu nimmari julisteesta enää n. 40 % tummaksi vain parissa vuodessa. Kun sen otti seinältä pois ja pisti rullalle pimeään kaappiin, se on sen jälkeen pysynyt vakaana).
Minulla on seinällä muutamia kohteita, joissa on huopiksia mukana. Useimmissa niistä huopisviivat haalistuvat, mutta noita viivoja ei ole kuin muutama, joten toistaiseksi olen antanut tilanteen jatkua. (Kyllä! Tärvelen siis tieten tahtoen kokoelmassani olevaa taidetta!! Onko se eettisesti oikein? Entä onko se
siinä tapauksessa oikein, jos sanon, että yksi noista haalistuvista asioista on Karvisen Jim Davisin nimmari?)
Se yksi originaali, jossa on paljon huopakynäviivoja ja joka ei ole haalistunut, on piirretty Pigma Micron -kynillä. Niistä kaikki ovat vakuuttaneet, että niiden pitäisi olla kestäviä. Toistaiseksi en olekaan kuvassa muutoksia havainnut, mutta tarkkailen kyllä tilannetta jatkuvasti.
Paksuista huopiksista luotan Textmarkeihin. Minulle oli useamman vuoden seinällä Wallun piirtämä Punaniska-kuva, eikä sinä aikana sille tapahtunut yhtään mitään.
Eli siis omakohtaisten kokemusten perusteella luotan Textmarkeihin ja (ainakin toistaiseksi) Pigma Microneihin - mutta muiden suhteen olisin hyvin varovainen seinälle laittamisesta. Jos tilanteen vain antaa jatkua, huopiskuva voi todellakin haalistua ihan melkein olemattomiin. Pahimmillaan olen eräässä näyttelyssä nähnyt Pulteri-strippejä 80-luvulta, joissa jäljellä olevat ääriviivan rippeet olivat enää lähinnä keltaisia/vaaleanruskeita.
