Minä tein saman tempun. Lisäksi tuo on helppoa, kun yksi Dark Horsen Akira sisältää kaksi Liken Akiraa. Omistan siis Liken Akirat 1-6 ja Dark Horsen Akirat 4-6, joten sivuakaan tarinaa ei jäänyt minulta väliin.
Akira oli pakko lukea uudestaan ennen kuin luovuin omistamistani kappaleista.
Oli hupaisaa verrata omaa lukukokemustani vuosien takaa. Koetin aikanaan lukea tarinaa ahmien jokaista yksityiskohtaa viivoineen, ja ähkyhän sellaisessa tulee. Tätä pitää lukea nopeasti aivan kuten mangaa ylipäätänsä ja erityisesti elokuvaa, eli annetaan vain viedä mukanaan.
Onhan tämä niin ajatellen tosiaan kuin jokin suur-/katastrofielokuva ajalta, jolloin elokuvat vielä eivät erikoistehosteineen pystyneet samaan.
Hieman siinä lopetuksen alla oli samaa ainaista yhdentekevyyttä, jota kaikki moittivat, mutta onhan tämä aivan huikea paukku. Omalla tavallaan näin myöhemmällä iällä se katastrofin jälkeinen nihilistisyys menee paremmin alas, ja ensimmäinen puoliskohan tässä sarjassa on magiaa. Hassusti tällä on aika korkea uudelleenlukuarvo, koska monet yksityiskohdat tuppaavat unohtua parin tuhannen sivun aikana. Huikeaa, kerta kaikkiaan.