Tänään hankittu ja luettu. Liityn pettyneiden ryhmään. Yllättävän kevyttä ja harrastelijamaista matskua. Viittaan siihen että tätä on täällä hehkuteltu suurin piirtein parhaana mitä patonkimaasta tällä hetkellä saa.
Parasta oli piirtäjän kynäilemä henkilökuvaus sekä suomennos (Ainoastaan Sivulla 29 olisi ehkä toiminut paremmin: ...ejakuloin taas Yorkshiere-silkkialushousuihini.. Sivulla 39 taas sanottiin: ...Lady Flake ei omaa enää riittävää selvänäköisyyttä... Ymmärrän että haetaan koukeroista kieltä, mutta silti tuon olisi saattanut sanoa jouheammin.) Kinnunen tekee joka tapauksessa perinnnetietoisesti kunniaa Ruutu-ajan suomennoksille ja se oli tässä mukavaa.
Yleisesti ottaen albumi kompastelee kuitenkin juuri siinä mitä se yrittää esittää vahvuutenaan. Eri kulttuurien ja kansojen kuvauksessa. Francisin brittiläisyys vilahtelee tekstissä mutta varsinaiseen luonnekuvaukseen asti replat eivät kuitenkaan repeä yhdelläkään hahmolla.
Alussa kiinalaiset puhuvat kiinalaisin merkein, myöhemmin joku puhuu ärrää sortaen, kolmas ärrää sortamatta. Kielellinen sekamelska on selvästi ollut tekijöille liian ja haastava. Tuo koko Fang Pi -sotku on myös epäuskottava sekä puheet lihavasta tytöstä ja leidistä. Sekaannusfarssia on haettu, mutta minulle ei ihan uponnut. Muutenkaan en löytänyt tästä muuta kuin tahatonta komiikkaa, sori.
Täällä on jo mainittu brittiläisen temperamentin huonosta tuntemuksesta ja samaan syssyyn voisi liittää myös Kiinan. Eniten häiritsi avaussivu, se on monessa mielessä niin kökkö ja epäuskottava että albumi alkoi silmissäni saada oikeutusta olemassaololleen vasta tarinan loppupuolella.
Värittäjä tekee ranskalaiseen tyyliin hommansa pieteetillä. Kaikki muu sitten enemmän tai vähemän mättää. Juonenkuljetus toimi joten kuten, alussa tosin sivulla 10 kolmannessa ruudussa typistetyt jalat on piirretty niin oudosti (sivulta päin?!) että koko kuva menee vielä toisella ja kolmannellakin katsomisella ohi hilseen. Luulin alussa Zizhua Maoksi( Mainittu ruorimieshän ei sitten lopulta itse esiinny koko alpparissa). Sen verran miehen ja Maon näköinen on tuo hahmo.
Ai juu hyvää on myös se että Tiikeri tuo mieleen Chalandin työt ja Sammy Dayn. Mutta pääosin tuota graffaa katsellessa tulee armoton ikävä Franquinia. Olen vähän sitä mieltä että kolmirivisenä B.D.-tyyli ei toimi. Vähintään vauhti ja liike vaatisi eri muotoisia ruutuja, niitä matalampia (tai sitten amerikkalaiset tai japanilaiset merkinnät tuekseen).
Ääniefektien kanssa hapuillaan oudosti. Ratkaisu antaa ääniraita kaikelle muulle paitsi mätkimiselle on vähintäänkin outo? Tähdillä eristetyt sanaselitykset kaiketi kuuluvat B.D.-tyyyliin mutta viimeistään ne jähmettävät tämän tarinan lukemisen pahasti.
Kokonaisuudesta tulee vähän sellainen sormiharjoituksen fiilis. Ikään kuin tekijät eivät olisi tosissaan, eikä olisi ollut toimittajaa toimittassa (tarkistamassa että homma toimii).
Eniten olin ymmyrkäisenä sen kuolevan vanhuksen kanssa (albumin loppupuolella
). Mieshän on varsinainen tietäjä! Ansaitsisi esiintymisestään kyllä helposti vuoden sivuhenkilö tittelin.
Albumin unijaksot olivat hyviä ja toimivia, hyvää niissä oli unimaisuus. Mutta kuitenkin olivat mielestäni kokonaisuuden kannalta turhia ja päälleliimattuja, eli liian suuressa roolissa, jotta niistä propseja tekijöille tippuisi.
Ratkaisu julkaista tarinan osat erikseen (eli surkea 46 -sivuinen alkuosa) on jotenkin ymmärrettävä Ranskassa, missä tähän on jumiuduttu, mutta että meilläkin? Tässä nyt saa suurin piirtein lehden verran matskua alpparin hinnalla. Höh.
Vai aikuisille? Kattia kanssa. Tämä on jotenkin niin 1900-luvulle jämähtänyttä matskua, että vain paatunein bedefiili-fanipoika osaa nauttia esim. tuosta huumorista? ...Tai sitten olen niin mangan poispilaama, että en enää ymmärrä tämän hyvyyttä? Tosiasia kumminkin on, että heppoisinkin suomeksi julkaistu markettimanga pesee tämän ranskalaisen hengentuotteen joka saralla mennen tullen. Valitettavasti.
