Oukei. Nyt pääsee puhumaan syvällisiä Jyrki Vainion kanssa.
Seksin keskeisyys niin monen henkilöhahmon määrittelyssä tuntui minusta aika oudolta... ykkösalbumissa tämä sai muun sisällön mittaan nähden sen verran paljon tilaa, että ei minusta ollut oikein tasapainossa.
On pidettävä mielessä että Alix on samalla kertaa Valkoinen Tiikeri ja Punainen Kärpänen. Jännitteitä syntyy, kun tuhansia vuosia vanha traditio ja uusi järjestys kohtaavat murrosajan Kiinassa. Vaatiiko puolue jatkossa Alixia tekemään asioita, jotka traditio häneltä kieltää?
Suuressa ruorimiehessä ovat esoteeriset perinteet ja brutaali voimankäyttö saaneet mielestäni kamera-aikaa melko tasapuolisesti. Ehkä lukijat suodattavat pois väkivallan ja kiinnittävät huomiota seksiin. Puolueelle ja Valkoisille Tiikereille seksi on väline, jonka avulla saavutetaan korkeampi päämäärä: vallankumouksen voitto tai ikuinen nuoruus.
Voimankäyttöön syyllistyvät myös britit. Kaikki ajavat vain omaa etuaan keinoja kaihtamatta. Hyviksiä ei ole.
Blake ja Mortimer -viittaukset ymmärsin kyllä nimien ja ulkonäön suhteen, mutten "syvempää" tasoa.
Osa viittauksista on tekstuaalisia ja kaikki eivät välttämättä aukene edes ranskalaisille lukijoille. Syvempi taso oli minun henkilökohtaista spekulaatiota sarjakuvan lukijana.
Toisekseen, minusta albumin teksti ja kuvat eivät oikein sovi yhteen:
Olen Hamilkarin kanssa samaa mieltä siitä, että se on tarkoituksellista ja tekijöiden tavaramerkki. Humorististen kuvien ja tekstin välille syntyy jännite, joka tekee Valkoisesta Tiikeristä vaikeasti lokeroitavan.
Sodan piirtäjä Gazzotti on hänen studiokaverinsa ja hänen tyylinsä olisi myös hyvin samanlainen, mutta en ole Parhaat Sarjat -kirjakerhon yhden albumin lisäksi tutustunut
Korjaus: Parhaissa sarjoissa olleen ekan Sodan piirtäjä on Warnant. Itse pidän kyllä Gazzottin tyylistä: se on siistiä, sujuvaa ja elokuvamaista. Hänen uusin sarjansa Seuls (myös lasten Lostiksi kutsuttu) on tutustumisen arvoista kamaa.
(Voisiko osasyynä olla se, että ruuturivejä on vain kolme Belgian perinteisen neljän sijaan? Nyt kuvat ovat kuin pikkaisen liian isoja - tai että näin pelkistetty tyyli sopisi hyvin vähän pienempäänkin tilaan).
Innommablesit oli tehty neljällä ruuturivillä. Yannin tekemä Valkoisen Tiikerin kuvakäsis oli myös nelirivinen, mutta Conrad taittoi sen uudestaan kolmiriviseksi, koska isoissa ruuduissa hahmoilla on enemmän tilaa hengittää. Conrad vaati tarinaan paljon muitakin muutoksia koska häntä harmitti muun muassa Yannin halu shokeerata lukijaa. Jännitteitä oli siis myös piirtäjän ja käsikirjoittajan välillä. Alixin toteamus "Vihdoinkin toimintaa" ei ole sattumaa.
Conradin tyylistä sen verran, että hän pyrkii piirroksillaan ensijaisesti tukemaan tarinaa. Hän säästelee tai päästelee tilanteen mukaan. Esim monessa ruudussa taustahahmot on piirretty luonnosmaisesti muutamalla viivalla, jotta lukija keskittyisi siihen mitä etualalla olevat hahmot puhuvat.
Yann & Conrad -monografian mukaan tämän diptyykin lopullinen taitto on tehty toisen albumin lopusta ekan albumin alkuun. Samalla kaikki tarinan etenemisen kannalta epäolennaiset asiat on karsittu pois. Tuloksena on kaksi albumia, jotka lukaisee nopeasti läpi. Pienellä kaivelulla sitten alkaa löytyä kaikenlaista.
