Pojat pojat, onko tämä teidän mielestänne keskustelua julkaisusopimuksesta?!
Joo, miksei olisi? Onhan nyt toki asiallista kertoa, mitä tuleman pitää kun musta kustannustoimittaja neljän tien risteyksessä väittää että "pahus kun mustepullo unohtui kotiin mutta voithan sä kai yhden allekirjoituksen verran kirjoittaa verelläkin, ettei aikaa haaskaudu".
:-)
Sinänsä olisi kyllä asiallista listata, mitä kaikkea julkaisusopimukseen saa sisältyä, ja mikä voidaan karsia ilman muuta pois. Ootas, mietitääs vähän...
Tässä muutamia ajatuksia jotka tuli mieleen äskeittäisen työsuhdeolettama-keskustelun tiimoilta (ja koska työsuhdeolettamaa varmaan aiotaan kohta taas ajaa läpi, tässä jotain mihin meidän on syytä varautua). Eli miten normaali palkkatyö ja "meidän alan" työ eroaa toisistaan?
Sopimuksen luonnetta kannattaa joka tapauksessa aina miettiä, sillä työnantajalla on juristit ja lakituntemus puolellaan, ja jos ei kyseessä ole varsinainen hyväntekijä ja filantrooppi pomoksi, on aika selvää että varskinkin työsopimukset tehdään automaattisesti työnantajan eduksi ellei toisin nimenomaan sovita.
Ei ole mitenkään itsestään selvää, että työ tehdään julkaisusopimuksella. Kyseessä saattaa hyvin olla työsopimus, ja se onkin hieman eri asia.
Sellainen "normaali" työsopimus saattaa hyvin viedä työntekijältä esim:
-Oikeuden kaikkiin työsuhteen aikana tehtyihin innovaatioihin (vaikka ne olisi tehty kesälomalla tai iltaisin) - sarjakuvapiirtäjälle periaatteessa mahdoton tilanne, ellei kyseessä ole esim mainostoimiston tilaama animaatiohahmo.
-Kilpailukielto on tavallinen sopparipykälä joka estää kaiken työskentelyn saman alan toimijoiden kanssa jopa 6 kuukautta työsuhteen jälkeenkin - tarkoittaako tämä 6 kuukauden nälkää sitten? Sarjakuvantekijän pitää pystyä työskentelemään samanaikaisestikin useiden ja toisiinsa vihamielisestikin suhtautuvien, kilpailevien eri kustantajien ja julkaisijoiden palveluksessa.
-Käytettävyyspykälä (sopimus olla työnantajan käytettävissä) voi käytännössä estää sivu- ja rinnakkaistyön. Se voi myös sotkea aikataulut perusteellisesti, jos työnantaja kokee omistavansa työntekijän kokonaan, vaikka maksaa vain osan kuukauden aikana tulevasta palkasta.
-Syndikointisopimus saattaa tehdä työstä käytännössä työnantajan omaisuutta, se pitäisikin aina korvata etuosto-oikeudella tai vielä mieluummin ensimmäisen tarjouksen oikeudella.
-Rajoittamaton käyttöoikeus pitäisi aina tehdä enintään määräaikaiseksi (jonka jälkeen oikeudet palautuvat ellei niitä erikseen osteta uusiksi), sitä parempi vaihtoehto on...
-Rinnakkainen käyttöoikeus, jossa täytyy aina muistaa rajata mitä se koskee.
-Muokkaus- ja uudelleenkäsittelyoikeus sekä...
-Oikeus tulla tunnustetuksi teoksen tekijänä, sekä...
-Vastuu teoksen mahdollisesti aiheuttamista jälkiseurauksista .
Nämä ovat vakavia kysymyksiä jotka pitää tarkoin harkita. Ensisijaisesti vastuun pitää olla teoksen tilaajalla, jonka harkinnan varassa on teoksen käyttöyhteyden sopivuus
-Esimerkiksi käännöstöissä sen määrittely, mikä osa teoksesta on uutta tekijänoikeudellisesti rajattua materiaalia
-Oikeus omiin hahmoihin, poislukien selkeästi logoiksi luokiteltavat karaktäärit, sekä oikeus vaikuttaa siihen millä tavalla niitä jatkossa käsitellään. Oletusarvoisesti kukaan muu kuin tekijä ei saa piirtää pistettäkään kuvaan.
Julkaisusopimuksesta
Yleensä mikäli puhutaan toimituksellisesta työstä tai printtimedian sisällöntuotannosta puhutaan kertajulkaisuoikeudesta jossain määritetyssä mediassa ja sen identtisissä rinnakkaismedioissa, kertajulkaisuoikeudella poislukien identtiset uudet painokset, faksimilet ja näköisteokset, ajallisesti sopimuksen kestoon rajaten. Mikäli kertajulkaisusopimus halutaan uusia, siitä maksetaan yleensä 50% alkuperäisestä hinnasta, seuraavalla uusintakierroksella 25%. Jos paperissa näyttää lukevan jotain muuta, saa antaa hälytyskellojen soida, silloin kyseessä saattaa ollakin työ- eikä julkaisusopimus.
Mm. tällaista ajattelee hän,
Kivi
